Markkinointijohtaja Ursula Blässar luotsaa Stockmannia yli vaikeiden aikojen entisen kilpaurheilijan voitontahdolla.

Markkinointikonkari Ursula Blässar, 49, on tehnyt uran vahvojen suomalaisten brändien parissa. Iittala Groupista vuonna 2010 Lumenen markkinointijohtajaksi siirtynyt Blässar tarttui uransa kovimpaan haasteeseen kesäkuussa, kun hänet palkattiin Stockmannin markkinointijohtajaksi.

Kaikkia kolmea työpaikkaa yhdistää suomalaisuus, pitkä historia ja syvät tunnesiteet vahvojen brändien ja asiakkaiden välillä. Mikään vähäisempi haaste kuin Suomen vanhimman tavaratalon pelastaminen ei olisikaan saanut Blässaria luopumaan juuri perustamastaan omasta yrityksestä. Hän kävi perusteellisia keskusteluja ennen kuin vakuuttui, että Stockmann on itse valmis muutokseen.

”Tämä on mieletön matka ja upea mahdollisuus. Stockmann ei ole 150 vuoden aikana ollut näin suuren haasteen edessä. Mahdollisuuksia on kuitenkin vielä enemmän kuin haasteita”, Ursula Blässar sanoo.

Markkinointijohtajalla on kilpaurheiluajaoilta periytyvä voitontahto, ja hän uskoo, että arvostettu tavaratalo nousee vielä jaloilleen. Viime aikoina tehdyt muutokset ovat tuoneet mukanaan onnistumisia ja hän iloitsee, että työntekijöiden usko tulevaisuuteen ja omaan työhön on palautumassa.

”Valoa on tunnelin päässä. Vielä menee hetki ennen kuin kaikki on kunnossa, mutta suunta on oikea.”

Uran alku

Minulle ei ollut ihan itsestään selvää hakea opiskelupaikkaa ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulusta Hankenilta. Mietin myös eläinlääkärin, liikunnanopettajan ja fysioterapeutin ammatteja. Hankenilla markkinointi valikoitui kuitenkin luontevasti pääaineeksi, sillä olen luonteeltani ulospäinsuuntautunut, kiinnostunut ihmisistä, heidän käyttäytymisestään ja käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä.

Pääsin jo opiskeluaikana Hackmanille assistentiksi. Kun valmistuin 24-vuotiaana vuonna 1990, sain Hackmanilta vakituisen työpaikan myyntityössä Länsi-Suomen piiripäällikkönä. Firmalla meni lamasta huolimatta kohtuullisen hyvin. Sain autoedun ja valtavan kokoisen, kaksi kiloa painavan kännykän.

Kiersin vuoden verran Länsi-Suomea, yhteensä 60000 kilometriä. Se oli mielenkiintoista aikaa, sillä silloin kaupat tekivät itsenäisesti ostopäätökset isoissakin ketjuissa. Opin asiakasajattelua, vuorovaikutusta ja miten luodaan mahdollisimman hyvä tuotevalikoima.

Olin Hackmanilla töissä kaksikymmentä vuotta. Vastasin vuosien varrella niin myynnistä, markkinoinnista kuin tuotekehityksestäkin, sekä Suomessa että kansainvälisesti. Noihin vuosiin mahtui monta yrityskauppaa ja omistajanvaihdosta, eikä yritys ollut enää lähtiessäni sama, johon olin tullut. Kun lähdin vuonna 2010, yrityksestä oli tullut Iittala Group. Portfoliossani oli kansainvälisesti kaksitoista brändiä. Vastasin samaan aikaan myös vähittäiskaupan liiketoiminnasta, ja alaisia minulla oli yhteensä kaksisataa.

Sitkeys

Harrastin taitoluistelua 12 vuoden ajan ja valmensin 10 vuotta. Parhaimmillaan harjoittelutunteja kertyi viikossa 20. Kilpaurheilutaustani näkyy myös työelämässä. Olen tietyissä asioissa sitkeä ja peräänantamaton. Kun tavoitteet on asetettu, ne saavutetaan. Ne saa ylittää, muttei alittaa. Olen määrätietoinen ja kunnianhimoinen, mutta olen oppinut valitsemaan taisteluni. Minua saa haastaa, tykkään keskustella asioista eikä minulla ole tarvetta olla aina oikeassa.

Olen aika suorapuheinen, ja arvostan, että minulle sanotaan suoraan. Se ei tietenkään tarkoita, että tarvitsisi sanoa ilkeästi tai rumasti. Minun on vaikeaa kierrellä ja kaarrella tai pelata pelejä. Jos jokin asia on vinksallaan, on siihen parasta tarttua heti. Olen aiemmin tehnyt virheitä siinä, että olen luullut ongelmien korjaantuvan itsestään.

Nuori johtaja

Omasta mielestäni ei tietenkään ollut mitäänkään outoa, että olin esimiestehtävissä jo vähän päälle parikymppisenä. Asema tuntui luonnolliselta, ja minua varmasti auttoi monen vuoden kokemus taitoluistelijoiden valmentamisesta. Teini-ikäisten valmentaminen ei ole aina helppoa. Opin perustelemaan, kannustamaan ja vaatimaan.

Hackman oli etabloitunut, perinteinen yritys, ja olin toinen myyntiedustajana toiminut nainen koko yhtiön kaksisataavuotisen historian aikana. Työyhteisö oli tiivis, avoin ja myyntitiimi hyvin miehinen. Koin kuitenkin kuuluvani porukkaan, eikä minua tytötelty.

Kun mietin itseäni nuorena johtajana, huomaan oppineeni vuosien varrella ainakin delegoimaan. Kaikkea ei voi eikä pidä tehdä itse. En pelkää palkata itseäni fiksumpaa porukkaa, koska sitenhän pääsen vain itse helpommalla! Osaavat ihmiset oikeilla paikoilla on avain yrityksen menestykseen.

Se, että on pätevä työssään, ei silti tarkoita, että olisi myös pätevä esimies. Mielestäni tätä pohditaan suomalaisissa yrityksissä ihan liian vähän. Ihmisiä siirretään esimiehiksi liian usein ilman minkäänlaista valmennusta.

Ysin tyttö

Ajattelen, että virheistä oppii. Jos niitä ei tee, pelaa liikaa varman päälle, eikä mitään uutta synny. Yrityksissä puhutaan usein yrittäjyydestä ja rohkeudesta, mutta jos samalla pelätään kovasti epäonnistumisia, niin se ei kannusta eikä luo yrittämisen kulttuuria. Usein ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta tai tapaa, vaan kyse on valinnoista. En usko, että mitään voi tehdä täydellisesti, mutta kun teen jotain, teen sen varmasti kunnolla.

Olin koulussa ysin oppilas. Minun ei ollut pakko saada kymppejä enkä ahertanut läksyjen kanssa. Vanhemmat ihmettelivät, miten saan niin hyviä numeroita, koska he eivät koskaan nähneet minun tekevän mitään niiden eteen. Luulen, että koulumenestys johtui osittain keskittymiskyvystä, joka tuli kilpaurheilun myötä.

Iän merkitys

Minulla ei ole koskaan ollut ikäkriisejä. En mieti ikääni. Poikani täyttää 19 ja tyttäreni 17. Heistä näen, että aika rientää.

Tietysti huomaan valokuvista, etten näytä enää samalta kuin nuorempana. Minulla oli jo nuorena vekit otsassa, ja äiti aina sanoi, että älä rypistä otsaasi, muuten olet vanhempana todella ryppyinen. Ryppyjä on, mutta en ota niistä paineita. Olen ollut kosmetiikka-alalla töissä, joten tiedän, että ehostamalla löytyy apua.

Ilmapiiri

Minulle on tärkeää, että ilmapiiri on työpaikalla hyvä ja että ihmisten välinen dynamiikka toimii niin, että asioita voi viedä sujuvasti eteenpäin. Työpaikalla vietetään iso osa valveillaoloajasta, joten siellä täytyy myös viihtyä. Ihmiset ovat yrityksen tärkein voimavara, joten olisi kamalaa, jos töihin pitäisi tulla vasten tahtoaan. Juoruiluun ja spekulointiin on turha käyttää aikaa ja energiaa.

Urheilu

Saan työn puolesta paljon kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin, mutta käyn niissä hyvin valikoidusti. Viihdyn perheen ja ystävien kanssa, mutta tarvitsen myös omaa aikaa. Sitä saan lenkkipolulta. Laitan nappikuulokkeet korviin ja annan mennä.

Tarvitsen urheilua työn vastapainoksi. Voin fyysisesti ja henkisesti paremmin, kun liikun säännöllisesti. Viihdyn myös merellä. Suomen saaristo on maailman kaunein ja meri on sielunmaisemani.

Aloitin luistelun uudestaan vuosi sitten aikuismuodostelmajoukkueessa. Vanhat luistelukaverini huijasivat, että harjoittelemme ihan vain rennosti ja kevyesti.

On vähän tragikoomista, miten vanhojen kilpaurheilijoiden kilpavietti on jälleen nostanut päätään. Yhtäkkiä kisoissa vain kultamitali kelpaa! Vaikka kunnianhimoa riittää, emme harjoittele hampaat irvessä. Joukkueemme motto on, että aina ei tarvitse olla kivaa, joskus riittää, että on vain hauskaa. Piruetteja en pysty tekemään enää ollenkaan, pää menee sekaisin ja alkaa oksettaa. En enää ymmärrä, miten pystyin tekemään niitä nuorempana.

Tyttöni ja poikani ovat harrastaneet käsipalloa, ja olemme olleet aina mieheni kanssa innolla kannustamassa heitä otteluissa.

Puolison tuki

Mieheni Martin on ollut minulle suuri tuki ja ilo. Elämme symbioosissa perheemme ja kotimme kanssa Itä-Helsingissä, joka oli vielä Sipoota, kun muutimme sinne.

Olen kiitollinen siitä, että mieheni ei vierasta hellan vieressä seisomista tai pyykkikoneen täyttöä. Kotitöitä tekee se, joka ehtii. Olemme saaneet arjen pyörimään hyvin. Teemme molemmat paljon töitä, ja varsinkin kun lapset olivat pieniä, oli aikamoinen palapeli saada arki sujumaan.

Molempien vanhemmatkin ovat aina auttaneet paljon. Martinin vanhemmat ja veli perheineen asuvat naapurissa, ja se on tärkeää.

Arvot

En voisi tehdä töitä sellaisessa paikassa, joka ei tukisi arvomaailmaani. Lumenen arvot ja brändi olivat hyvin lähellä omia arvojani, minun oli helppo tehdä niiden kanssa töitä. Sama koskee Stockmannia.

Kerran olen joutunut ristiriitaan omien arvojen ja yrityksen arvojen kanssa. 1990-luvulla minua yritettiin rekrytoida töihin tupakkafirmaan. Nyt tuntuu vaikealta käsittää, miksi edes menin haastatteluun. Mutta maailma oli silloin vähän erilainen ja firma oli tunnettu siitä, miten hyvin he kouluttivat työntekijöitään. Haastattelussa kuitenkin kuuntelin, miten tehtävässä pitäisi myydä karkkipaketin näköisiä tupakkatuotteita, ja ajattelin, että herranen aika, enhän minä sellaista voi tehdä. Nyt muisto tuntuu aivan omituiselta.

Yrittäjähenki

Siirryin Iittala Groupista vuonna 2010 Lumenelle markkinointijohtajaksi. Lumenella on potentiaalia kasvaa ulkomaille, ja työ oli mielenkiintoinen haaste, erityisesti Yhdysvaltojen markkinoinnin parissa.

Neljän Lumene-vuoden jälkeen halusin ryhtyä yrittäjäksi. Perustin Brandassador-yrityksen, jonka tarkoitus oli muun muassa kirkastaa brändien viestejä. Halusin myös hallinnoida omaa aikaani ja olla oman elämäni rouva.

Yrittäjyyteni kesti kuitenkin vain vajaan vuoden, sillä Stockmannilta soitettiin minulle. Se oli haaste, jota en halunnut jättää väliin. Olisin katunut sitä loppuelämäni. Kuten Iittala Groupin suomalaiset brändit ja Lumene, Stockmannkin on upea, vahva brändi, johon liittyy paljon vahvoja tunnesiteitä ja muistoja. Kaikki toivovat, että Stockmannilla menisi hyvin. Uskon Stockmannin tulevaisuuteen, muuten en olisi ottanut tehtävää vastaan.

Juttu on julkaistu alun perin joulukuun 2015 Gloriassa.

Kuka?

* Stockmannin markkinointijohtaja Ursula Blässar (s.1966) on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri.

* Vuosina 1990–2010 Blässar toimi Hackmanilla (myöhemmin Iittala Group) erilaisissa johtotehtävissä. Vuonna 2010 hän siirtyi Lumenen markkinointijohtajaksi.

* Perheeseen kuuluvat myyntipäällikkönä työskentelevä puoliso, 19-vuotias poika ja 17-vuotias tytär.

* Harrastaa lenkkeilyä ja muodostelmaluistelua.

Estelle&Thild -kosmetiikkabrändin perustaja Pernilla Rönnberg arvostaa luonnonmukaisuutta myös omissa elämäntavoissaan. Luksuskoti sijaitsee meren äärellä, ja metsässä liikkuminen antaa energiaa bisnesarkeen.

Luomun edelläkävijä

Pernilla Rönnberg istuu perustamansa Estelle & Thild -kosmetiikkamerkin toimiston aulassa Artillerigatanilla Tukholman Östermalmissa. Aula on sisustettu vaaleilla pastellisävyillä ja seinällä on suuria, hempeitä kukkia niin kuin luomumerkille sopii.

”Kun perustin Estelle & Thildin kymmenen vuotta sitten, luomuruuat olivat kaupoissa eri osastoilla ja luomukosmetiikan valikoima oli todella pieni”, Rönnberg sanoo.

Nyt tilanne on todellakin muuttunut. Luomu, ekologisuus ja vegaanisuus ovat megatrendejä, ja se näkyy Estelle & Thildin vakaana kasvuna. Yrityksen liikevaihto on 47 miljoonaa kruunua eli vajaa viisi miljoonaa euroa ja työntekijöitä on 15. Tänä vuonna Estelle & Thild lanseerasi ihonhoitotuotteiden rinnalle meikkisarjan.

Estelle & Thild on luomukosmetiikan markkinajohtaja kotimaassaan, ja Suomi on heidän suurin vientimarkkinansa.

”Tällä hetkellä on kaksi voimakasta meikkitrendiä, no make up -trendi ja näyttävät glittermeikit. Me teemme pohjoismaiseen tyyliin sopivia, luonnollisia arkimeikkejä.”

Estelle & Thild on luomukosmetiikan markkinajohtaja kotimaassaan, ja Suomi on heidän suurin vientimarkkinansa.

”Suomalaiset ja ruotsalaiset naiset ovat hyvin samanlaisia ja samantyylisiä ja kiinnostuneita luomusta. Tanska on luomun edelläkävijä, ja tuotteemme valmistetaan siellä. Pohjoismaista norjalaiset ovat vähiten kiinnostuneita luomusta.”

Rönnberg viettää viimeisiä päiviään toimistolla ennen kolmannen lapsensa syntymää. Kaksi vanhempaa lasta, Estelle ja Mathilde, joiden mukaan Rönnbergin yritys on nimetty, ovat 12- ja 14-vuotiaita.

Hevosjuttuja delissä

Östermalmilla kaikki hienostuneen kaupunkielämän palvelut ovat aivan nurkan takana. Pernillan suosikkilounaspaikka on Broms lähellä Karlaplania. Se on muutaman vuoden ikäinen huipputrendikäs deli, joka tarjoaa niin aamiaista, brunssia, lounasta, illallista kuin take awaytakin. Seinillä on tummanruskeaa kaakelia, ja lounasasiakkaina on bisnesväkeä ja paikallisia pikkuvauvojen äitejä rattaineen ja Louis Vuittonin ja Chanelin laukkuineen.

”En halua ostaa mitään teollisesti tuotettua ruokaa.”

”Suosikkejani ovat vihermehut ja chiavanukkaat tuoreilla marjoilla. Haen täältä usein myös ruokaa kotiin työpäivän jälkeen.”

Ruokavalinnoissaankin Pernilla suosii luomua.

”En halua ostaa mitään teollisesti tuotettua ruokaa.”

Lounaaksi Pernilla ottaa lohisashimin, jossa on raa'an lohen lisäksi mangoa, avokadoa, seesaminsiemeniä ja ponzu-kastiketta.

Paikalla on Pernillan tuttuja, ja poskisuudelmia vaihdellaan. Lounaspuhe kääntyy ratsastukseen, sillä Pernillalla on omia hevosia.

”Ratsastaminen on suorastaan meditatiivista. Rakastan myös laskettelua ja tennistä, mutta työn ja perheen lisäksi ihan kauheasti ei jää harrastuksille aikaa.”

Eläimet ovat olleet aina Pernillalle erittäin tärkeitä.

”Uskon, että eläimet voivat olla iloisia tai surullisia. Niillä on samanlaiset tunteet kuin meilläkin.”

Kuninkaallisia sisustusesineitä

Kivenheiton päässä lounaspaikasta on Pernillan suosikkikukkakauppa Bruun. Sieltä toimitetaan kukat Estelle & Thildin toimistoon kerran viikossa, ja sieltä Pernilla hakee kukkia myös kotiinsa Lidingöön vähintään yhtä usein.

Pernillan suosima sisustusliike hoitaa myös kuninkaallisten sisustusasioita.

”Suosikkikukkani vaihtelee kauden mukaan, tällä hetkellä se taitaa olla hortensia.”

Ovelle tulee tervehtimään kukkakauppiaan mopsi Macka, joka ei lähde ovesta omin luvin ulos vilkkaalle Karlavägenille.<EP,1>Pernillan maku tunnetaan täällä, ja hänelle rakennetaan muodikas kimppu, jossa on niin vaaleaa hortensiaa kuin vanhan roosan värisiä ruusujakin.

Kun kukat on hankittu, piipahdetaan nurkan takana hakemassa sisustusputiikista muutama tyyny ja sisustusesine. Pernillan kotona on remontti, ja olohuone kaipaa pientä päivitystä. Kaupasta juoksee perään Pierre & Peters -putiikin Pierre  kullanvärisen kynttilänjalan kanssa.

”Hän hoitaa myös kuninkaallisten sisustusasioita.”

Saariston lapset

Lidingö Tukholman kupeessa on juuri se paikka, jota ruotsinristeilyllä ihastellaan aamiaispöydän ikkunoista vähän ennen kuin laiva lipuu satamaan.

”Kaikki Tukholmaan menevä laivaliikenne menee tästä ohi”, Pernilla näyttää olohuoneen valtavista ikkunoista, jotka avautuvat Skurusundin salmeen. Rannassa uiskentelee kaksi joutsenta.

70-luvulla rakennetun talon merenpuoleinen piha on remontoitu muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä remontissa on talon alaosa, ja siihen valmistuu yksi uusi kerros.Modernissa uima-altaassa kelluu kesän jäljiltä ylösalaisin vihreä uimalelu ja olohuoneen pitkän betonitason alla lojuu hover board.

Mathilde, 12, on tullut koulusta, tulee tervehtimään ja livahtaa omaan huoneeseensa.

”Luulen, että he ovat edelleen ylpeitä siitä, että yritys on heidän mukaansa nimetty. Muuten he ovat kuin ketkä tahansa teinit ja pitävät minua niin nolona, etten saa mennä autosta ulos, kun vien heidät kouluun.”

Pernilla on syntynyt Lidingössä ja paluumuutti sinne perheensä kanssa reilut kymmenen vuotta sitten.

"Yksinkertaisesti ihastuimme tähän rauhoittavaan näköalaan.”

Taidetta ja pehmolelukasoja

Suurta olohuonetta hallitsee valtavan, kodikkaan löhöilysohvan lisäksi kaksi ranskanbulldoggia, Ashton ja Tiger. Sohvan takana on pienen vuoren kokoinen läjä pehmoleluja, joista toinen bulldogeista valitsee yhden, minkä jälkeen toinen aloittaa nahistelun lelusta. Välillä Mathilde tulee huoneestaan hakemaan nuoremman ja eloisamman Tigerin rauhoittumaan.

”Tunnen rodun hyvin, niiden luonne on meille juuri sopiva. Ja ne olivat niin söpöjä!” Pernilla perustelee kaksi- ja neljävuotiaiden koirien hankintaa. ”Ne eivät tarvitse ihan kauheasti ulkoilua. Mieheni vie ne yleensä ulos iltaisin.”

”En ole niin kauhean kiinnostunut yksityiskohdista, mutta pidän kyllä designista.”

Perheessä pidetään eläinten lisäksi valokuvataiteesta. Seinällä on muun muassa ruotsalaisen muusikon ja valokuvataitelijan Jacob Felländerin teoksia. Marmorikuvioidulla sivupöydällä on iso pino Net-a-Porter-nettikaupan Porter-muotilehtiä. Maljakko on Svensk Tennistä, jota Ruotsin Marimekoksikin kutsutaan.

”En ole niin kauhean kiinnostunut yksityiskohdista, mutta pidän kyllä designista”, Pernilla sanoo ja nauraa, kun sivupöydällä olevan patsaan tekijä ei heti muistu mieleen.

Tyttöenergiaa bisneksessä

Lidingössä ehkä tärkeintä Pernillalle on kuitenkin lyhyt matka luontoon. Se tasapainottaa kaupunki- ja bisnesarkea. ”Rakastan työtäni ja olen aina tehnyt paljon töitä. Uskon, että olen siksi ollut parempi äitikin. Työn vastapainona haluan käydä luonnossa pitkillä kävelyillä ja niin teenkin joka viikonloppu.”

Hän odottaa, että pääsee pian taas juoksemaan, sillä raskauden loppuvaiheessa se ei enää onnistu.

”Kun isommat lapseni olivat pieniä, opiskelin kauppakorkeakoulussa ja perustin yritykseni. Olen silti aina ehtinyt viettää tosi paljon aikaa lasteni kanssa.”

Täyspitkää ruotsalaista äitiyslomaa yrittäjä ja toimitusjohtaja ei aio pitää, mutta ehtii hän silti rauhoittua nauttimaan perhe-elämästä.<EP,1>”Kun isommat lapseni olivat pieniä, opiskelin kauppakorkeakoulussa ja perustin yritykseni. Olen silti aina ehtinyt viettää tosi paljon aikaa lasteni kanssa.”

Bisnes on hyvällä kasvu-uralla, ja Pernilla on löytänyt yritykseensä hyvän tiimin, johon hän luottaa.

”Meillä on tosi energinen girl power -meininki. Aluksi jouduin tekemään ihan kaiken itse, joten nykyään on ihanaa, kun voin delegoida hommia luotettaville alaisille. Pomona pidän siitä, kun ihmiset kasvavat tehtävissään, ja voin antaa heille lisää vastuuta.”

Kuka?

Pernilla Rönnberg, 42, on ruotsalaisen luomukosmetiikkamerkin Estelle & Thildin perustaja ja toimitusjohtaja.

Asuu miehensä sekä vastasyntyneen vauvan ja 14- ja 12-vuotiaiden lastensa kanssa Lidingössä Tukholman kupeessa.

Parasta kodissa: merelle avautuvat suuret ikkunat, joista näkee vuodenaikojen vaihtelun.

Eurooppa yhtenee, mutta muoti pysyy eri maissa erilaisena, vakuutti muotijuttu 1990.

  Vaikka Eurooppa yhdistyy, eri maiden naiset säilyttävät erityispiirteensä, vakuutti humoristinen muotijuttu. Se ilmestyi 1990, viisi vuotta ennen kuin Suomesta tuli EU:n jäsenvaltio. Saksattaria kehuttiin Margaret Thatcherin lisäksi "tosimiehiksi" - eikä Angela Merkelistä edes tiedetty siihen aikaan. Jämäkkyyttä kuvassa olevan saksattaren tyyliin antoi myös Escadan bleiserin muodikas leveä hartialinja.