Markkinointijohtaja Ursula Blässar luotsaa Stockmannia yli vaikeiden aikojen entisen kilpaurheilijan voitontahdolla.

Markkinointikonkari Ursula Blässar, 49, on tehnyt uran vahvojen suomalaisten brändien parissa. Iittala Groupista vuonna 2010 Lumenen markkinointijohtajaksi siirtynyt Blässar tarttui uransa kovimpaan haasteeseen kesäkuussa, kun hänet palkattiin Stockmannin markkinointijohtajaksi.

Kaikkia kolmea työpaikkaa yhdistää suomalaisuus, pitkä historia ja syvät tunnesiteet vahvojen brändien ja asiakkaiden välillä. Mikään vähäisempi haaste kuin Suomen vanhimman tavaratalon pelastaminen ei olisikaan saanut Blässaria luopumaan juuri perustamastaan omasta yrityksestä. Hän kävi perusteellisia keskusteluja ennen kuin vakuuttui, että Stockmann on itse valmis muutokseen.

”Tämä on mieletön matka ja upea mahdollisuus. Stockmann ei ole 150 vuoden aikana ollut näin suuren haasteen edessä. Mahdollisuuksia on kuitenkin vielä enemmän kuin haasteita”, Ursula Blässar sanoo.

Markkinointijohtajalla on kilpaurheiluajaoilta periytyvä voitontahto, ja hän uskoo, että arvostettu tavaratalo nousee vielä jaloilleen. Viime aikoina tehdyt muutokset ovat tuoneet mukanaan onnistumisia ja hän iloitsee, että työntekijöiden usko tulevaisuuteen ja omaan työhön on palautumassa.

”Valoa on tunnelin päässä. Vielä menee hetki ennen kuin kaikki on kunnossa, mutta suunta on oikea.”

Uran alku

Minulle ei ollut ihan itsestään selvää hakea opiskelupaikkaa ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulusta Hankenilta. Mietin myös eläinlääkärin, liikunnanopettajan ja fysioterapeutin ammatteja. Hankenilla markkinointi valikoitui kuitenkin luontevasti pääaineeksi, sillä olen luonteeltani ulospäinsuuntautunut, kiinnostunut ihmisistä, heidän käyttäytymisestään ja käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä.

Pääsin jo opiskeluaikana Hackmanille assistentiksi. Kun valmistuin 24-vuotiaana vuonna 1990, sain Hackmanilta vakituisen työpaikan myyntityössä Länsi-Suomen piiripäällikkönä. Firmalla meni lamasta huolimatta kohtuullisen hyvin. Sain autoedun ja valtavan kokoisen, kaksi kiloa painavan kännykän.

Kiersin vuoden verran Länsi-Suomea, yhteensä 60000 kilometriä. Se oli mielenkiintoista aikaa, sillä silloin kaupat tekivät itsenäisesti ostopäätökset isoissakin ketjuissa. Opin asiakasajattelua, vuorovaikutusta ja miten luodaan mahdollisimman hyvä tuotevalikoima.

Olin Hackmanilla töissä kaksikymmentä vuotta. Vastasin vuosien varrella niin myynnistä, markkinoinnista kuin tuotekehityksestäkin, sekä Suomessa että kansainvälisesti. Noihin vuosiin mahtui monta yrityskauppaa ja omistajanvaihdosta, eikä yritys ollut enää lähtiessäni sama, johon olin tullut. Kun lähdin vuonna 2010, yrityksestä oli tullut Iittala Group. Portfoliossani oli kansainvälisesti kaksitoista brändiä. Vastasin samaan aikaan myös vähittäiskaupan liiketoiminnasta, ja alaisia minulla oli yhteensä kaksisataa.

Sitkeys

Harrastin taitoluistelua 12 vuoden ajan ja valmensin 10 vuotta. Parhaimmillaan harjoittelutunteja kertyi viikossa 20. Kilpaurheilutaustani näkyy myös työelämässä. Olen tietyissä asioissa sitkeä ja peräänantamaton. Kun tavoitteet on asetettu, ne saavutetaan. Ne saa ylittää, muttei alittaa. Olen määrätietoinen ja kunnianhimoinen, mutta olen oppinut valitsemaan taisteluni. Minua saa haastaa, tykkään keskustella asioista eikä minulla ole tarvetta olla aina oikeassa.

Olen aika suorapuheinen, ja arvostan, että minulle sanotaan suoraan. Se ei tietenkään tarkoita, että tarvitsisi sanoa ilkeästi tai rumasti. Minun on vaikeaa kierrellä ja kaarrella tai pelata pelejä. Jos jokin asia on vinksallaan, on siihen parasta tarttua heti. Olen aiemmin tehnyt virheitä siinä, että olen luullut ongelmien korjaantuvan itsestään.

Nuori johtaja

Omasta mielestäni ei tietenkään ollut mitäänkään outoa, että olin esimiestehtävissä jo vähän päälle parikymppisenä. Asema tuntui luonnolliselta, ja minua varmasti auttoi monen vuoden kokemus taitoluistelijoiden valmentamisesta. Teini-ikäisten valmentaminen ei ole aina helppoa. Opin perustelemaan, kannustamaan ja vaatimaan.

Hackman oli etabloitunut, perinteinen yritys, ja olin toinen myyntiedustajana toiminut nainen koko yhtiön kaksisataavuotisen historian aikana. Työyhteisö oli tiivis, avoin ja myyntitiimi hyvin miehinen. Koin kuitenkin kuuluvani porukkaan, eikä minua tytötelty.

Kun mietin itseäni nuorena johtajana, huomaan oppineeni vuosien varrella ainakin delegoimaan. Kaikkea ei voi eikä pidä tehdä itse. En pelkää palkata itseäni fiksumpaa porukkaa, koska sitenhän pääsen vain itse helpommalla! Osaavat ihmiset oikeilla paikoilla on avain yrityksen menestykseen.

Se, että on pätevä työssään, ei silti tarkoita, että olisi myös pätevä esimies. Mielestäni tätä pohditaan suomalaisissa yrityksissä ihan liian vähän. Ihmisiä siirretään esimiehiksi liian usein ilman minkäänlaista valmennusta.

Ysin tyttö

Ajattelen, että virheistä oppii. Jos niitä ei tee, pelaa liikaa varman päälle, eikä mitään uutta synny. Yrityksissä puhutaan usein yrittäjyydestä ja rohkeudesta, mutta jos samalla pelätään kovasti epäonnistumisia, niin se ei kannusta eikä luo yrittämisen kulttuuria. Usein ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta tai tapaa, vaan kyse on valinnoista. En usko, että mitään voi tehdä täydellisesti, mutta kun teen jotain, teen sen varmasti kunnolla.

Olin koulussa ysin oppilas. Minun ei ollut pakko saada kymppejä enkä ahertanut läksyjen kanssa. Vanhemmat ihmettelivät, miten saan niin hyviä numeroita, koska he eivät koskaan nähneet minun tekevän mitään niiden eteen. Luulen, että koulumenestys johtui osittain keskittymiskyvystä, joka tuli kilpaurheilun myötä.

Iän merkitys

Minulla ei ole koskaan ollut ikäkriisejä. En mieti ikääni. Poikani täyttää 19 ja tyttäreni 17. Heistä näen, että aika rientää.

Tietysti huomaan valokuvista, etten näytä enää samalta kuin nuorempana. Minulla oli jo nuorena vekit otsassa, ja äiti aina sanoi, että älä rypistä otsaasi, muuten olet vanhempana todella ryppyinen. Ryppyjä on, mutta en ota niistä paineita. Olen ollut kosmetiikka-alalla töissä, joten tiedän, että ehostamalla löytyy apua.

Ilmapiiri

Minulle on tärkeää, että ilmapiiri on työpaikalla hyvä ja että ihmisten välinen dynamiikka toimii niin, että asioita voi viedä sujuvasti eteenpäin. Työpaikalla vietetään iso osa valveillaoloajasta, joten siellä täytyy myös viihtyä. Ihmiset ovat yrityksen tärkein voimavara, joten olisi kamalaa, jos töihin pitäisi tulla vasten tahtoaan. Juoruiluun ja spekulointiin on turha käyttää aikaa ja energiaa.

Urheilu

Saan työn puolesta paljon kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin, mutta käyn niissä hyvin valikoidusti. Viihdyn perheen ja ystävien kanssa, mutta tarvitsen myös omaa aikaa. Sitä saan lenkkipolulta. Laitan nappikuulokkeet korviin ja annan mennä.

Tarvitsen urheilua työn vastapainoksi. Voin fyysisesti ja henkisesti paremmin, kun liikun säännöllisesti. Viihdyn myös merellä. Suomen saaristo on maailman kaunein ja meri on sielunmaisemani.

Aloitin luistelun uudestaan vuosi sitten aikuismuodostelmajoukkueessa. Vanhat luistelukaverini huijasivat, että harjoittelemme ihan vain rennosti ja kevyesti.

On vähän tragikoomista, miten vanhojen kilpaurheilijoiden kilpavietti on jälleen nostanut päätään. Yhtäkkiä kisoissa vain kultamitali kelpaa! Vaikka kunnianhimoa riittää, emme harjoittele hampaat irvessä. Joukkueemme motto on, että aina ei tarvitse olla kivaa, joskus riittää, että on vain hauskaa. Piruetteja en pysty tekemään enää ollenkaan, pää menee sekaisin ja alkaa oksettaa. En enää ymmärrä, miten pystyin tekemään niitä nuorempana.

Tyttöni ja poikani ovat harrastaneet käsipalloa, ja olemme olleet aina mieheni kanssa innolla kannustamassa heitä otteluissa.

Puolison tuki

Mieheni Martin on ollut minulle suuri tuki ja ilo. Elämme symbioosissa perheemme ja kotimme kanssa Itä-Helsingissä, joka oli vielä Sipoota, kun muutimme sinne.

Olen kiitollinen siitä, että mieheni ei vierasta hellan vieressä seisomista tai pyykkikoneen täyttöä. Kotitöitä tekee se, joka ehtii. Olemme saaneet arjen pyörimään hyvin. Teemme molemmat paljon töitä, ja varsinkin kun lapset olivat pieniä, oli aikamoinen palapeli saada arki sujumaan.

Molempien vanhemmatkin ovat aina auttaneet paljon. Martinin vanhemmat ja veli perheineen asuvat naapurissa, ja se on tärkeää.

Arvot

En voisi tehdä töitä sellaisessa paikassa, joka ei tukisi arvomaailmaani. Lumenen arvot ja brändi olivat hyvin lähellä omia arvojani, minun oli helppo tehdä niiden kanssa töitä. Sama koskee Stockmannia.

Kerran olen joutunut ristiriitaan omien arvojen ja yrityksen arvojen kanssa. 1990-luvulla minua yritettiin rekrytoida töihin tupakkafirmaan. Nyt tuntuu vaikealta käsittää, miksi edes menin haastatteluun. Mutta maailma oli silloin vähän erilainen ja firma oli tunnettu siitä, miten hyvin he kouluttivat työntekijöitään. Haastattelussa kuitenkin kuuntelin, miten tehtävässä pitäisi myydä karkkipaketin näköisiä tupakkatuotteita, ja ajattelin, että herranen aika, enhän minä sellaista voi tehdä. Nyt muisto tuntuu aivan omituiselta.

Yrittäjähenki

Siirryin Iittala Groupista vuonna 2010 Lumenelle markkinointijohtajaksi. Lumenella on potentiaalia kasvaa ulkomaille, ja työ oli mielenkiintoinen haaste, erityisesti Yhdysvaltojen markkinoinnin parissa.

Neljän Lumene-vuoden jälkeen halusin ryhtyä yrittäjäksi. Perustin Brandassador-yrityksen, jonka tarkoitus oli muun muassa kirkastaa brändien viestejä. Halusin myös hallinnoida omaa aikaani ja olla oman elämäni rouva.

Yrittäjyyteni kesti kuitenkin vain vajaan vuoden, sillä Stockmannilta soitettiin minulle. Se oli haaste, jota en halunnut jättää väliin. Olisin katunut sitä loppuelämäni. Kuten Iittala Groupin suomalaiset brändit ja Lumene, Stockmannkin on upea, vahva brändi, johon liittyy paljon vahvoja tunnesiteitä ja muistoja. Kaikki toivovat, että Stockmannilla menisi hyvin. Uskon Stockmannin tulevaisuuteen, muuten en olisi ottanut tehtävää vastaan.

Juttu on julkaistu alun perin joulukuun 2015 Gloriassa.

Kuka?

* Stockmannin markkinointijohtaja Ursula Blässar (s.1966) on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri.

* Vuosina 1990–2010 Blässar toimi Hackmanilla (myöhemmin Iittala Group) erilaisissa johtotehtävissä. Vuonna 2010 hän siirtyi Lumenen markkinointijohtajaksi.

* Perheeseen kuuluvat myyntipäällikkönä työskentelevä puoliso, 19-vuotias poika ja 17-vuotias tytär.

* Harrastaa lenkkeilyä ja muodostelmaluistelua.

24-vuotias muusikko Ellinoora laulaa karaokea salanimellä ja haaveilee muutosta Lontooseen.

A Arctic Monkeys. Nuoruuteni soundtrack, joka on säilynyt luureissani pitkään. Kappaleet, kuten Cornerstone ja Dancing shoes, tuovat mieleen kipeitä ja ihania hetkiä teiniajoilta. En ole koskaan nähnyt bändiä livenä, ja nyt kun he vihdoin tulevat Flow-festareille elokuussa, minulla on oma keikka samaan aikaan. Punnitsin päätöstä ja totesin, että olen kuitenkin mieluummin omalla keikalla.

B B12-vitamiinisuihke. Käytän sitä joka aamu. En tiedä, toimiiko se, mutta olen ehdollistanut itseni ajattelemaan, että se piristää ja herättää.

C Chanel. Olin lapsena tosi kiinnostunut muodista ja isoista merkeistä. Haaveilin, että sitten kun olen aikuinen nainen, minulla on Chanelin korvakorut. Viime talvena ostin sellaiset Lontoosta. Välillä pitää tuhlata asioihin, joita haluaa, vaikka ei välttämättä tarvitse. Siitä tulee itsenäinen olo.

D Duetto. Biisissäni Bäng bäng typerä sydän on fiittaamassa uusi artisti Eetu. Oli ihanaa kääntää roolit toisin päin ja pystyä itse nostamaan esiin uusi, lahjakas tyyppi. Jo kappaleen ensimmäisestä demosta kuuli, että nyt ollaan jonkin hienon äärellä.

E Elle X, karaokenimeni. Käyn nykyään aika harvoin ulkona, mutta silloin kun käyn, tykkään laulaa karaokea. Pääsen harvoin laulamaan muiden artistien biisejä, joten karaokessa vedän kaikkea Amy Winehousesta Eppu Normaaliin.

F Fazer. Versioin uudelleen Fazerin tunnuskappaleen Sininen hetki, johon kuvasimme musiikkivideon Kapkaupungissa. Se oli upea reissu. Syön harvoin sokeria, mutta rakastan merkin mustikkasuklaata.

G Girls -tv-sarja. Kun näin ensimmäisen jakson, olin ihastuksissani. Sarjassa on kaikennäköisiä ihmisiä, mikä on televisiossa yhä aika vallankumouksellista. Kaikkien ei tarvitse sopia samaan muottiin.

H Helsinki. Muutin kaupunkiin kuusi vuotta sitten musiikin perässä, koska halusin päästä pelipaikoille. Pidän siitä, että pääsen biisisessioihin pyörällä tai raitiovaunulla. Sieluni juuret ovat Oulussa, mutta Helsinkiä kutsun nykyään kodikseni. Täältä löytää aina uusia asioita.

I Iines. Bändini basistin ihana lapsi, jonka näkemisestä tulee aina hyvä mieli. Basistini Anton ja hänen puolisonsa Tanja olivat lähiystäväpiirini ensimmäisiä, jotka saivat lapsen.

J Joensuu. Puhun välillä vahingossa mie-muodossa ja perustelen sitä sillä, että minulla on sukujuuria Joensuussa. Puhetyylini on sekoitus yleiskieltä sekä Oulun ja Joensuun murteita. Joensuun keikoilla on aina ihan järjetön meininki ja lämmin vastaanotto.

K Keane. Bändi, jonka musiikki tuntuu parantavalta. Somewhere only we know -kappaleen kuuntelu auttaa uskomaan, etteivät synkät kaudet kestä ikuisesti ja kaikki järjestyy. Itse musiikintekijänä on ilahduttavaa huomata, miten musiikki voi vaikuttaa ihmismieleen niin voimakkaasti.

L Lontoo. Haaveilen siitä, että pääsisin joskus Lontooseen tekemään musiikkia. Unelmia täytyy olla, ne pitävät hengissä ja virkeänä. Aina kun juon aamukahvini Abbey Road -mukista, tuntuu siltä, että edessä on hyvä päivä.

M Mokkapalat, lapsuuteni ehdoton lempiherkku. Etsin yhä täydellistä reseptiä, joka sopisi omiin ruokarajoitteisiini.

N Nauru. Viime keväänä elämässäni oli hankala jakso, jolloin nauru oli vähän hukassa. En usko, että kenelläkään voi olla koko ajan kivaa. Nyt nauru on löytynyt uudelleen. Se on puhdas tunne, jota ei voi teeskennellä. Vain elämää -leirillä opin, että itku- ja naurusensorit ovat päässä lähekkäin, ja ne voivat myös sekoittua toisiinsa.

”Viime keväänä elämässäni oli hankala jakso, jolloin nauru oli vähän hukassa.”

O Oulu, synnyinkaupunkini. Pyrin kantamaan ikuisesti mukanani sieltä saatua nöyryyttä ja suorapuheisuutta. Oulussa kaikkeen liittyy itse tekemisen asenne. Ei odoteta, että joku tekee asiat puolestasi.

P Pop. Olen pop-kirjoittaja enkä pelkää isoja kertosäkeitä ja melodioita. Ihmiset haluavat aina lokeroida, mutta pop-genre on onneksi aika iso leikkikenttä, jossa on vapaus tehdä monenlaista. Viime vuonna minut valittiin vuoden kevyen musiikin tekijäksi, ja tuntui tosi hyvältä saada työstään arvostusta.

Q Queen. Bohemian Rhapsody on hieno kappale, koska se on klassikko, vaikkei mene ollenkaan perinteisen hittibiisin muottiin. Pyrin itsekin aina tekemään ensisijaisesti merkittäviä teoksia, enkä halua mennä sieltä mistä aita on matalin.

R Rakas. Sanana hyvällä tavalla suomalainen ja aivan erilainen kuin missään muussa kielessä. Kun rakas-sanan sanoo ääneen, sitä oikeasti tarkoittaa. Siksi myös sen kuulemisesta tulee ihana olo.

S Samuli Sirviö. Tuottajani, jonka kanssa olen tehnyt kaikki biisini. Hän on ensimmäinen ihminen, jolle vien kappaleeni kuunneltavaksi. Samulin kanssa ei tarvitse suodattaa mitään tai pelätä, mitä toinen sanoo.

T Tee, erityisesti matcha-tee. Olen vähentänyt kahvin juomista, ja vaikka matchassakin on kofeiinia, siitä tulee kehoon parempi olo. Yritän opetella valmistamaan sitä oikeaoppisesti bambuvispilällä sekoittaen. Useimmiten minulta menee hommassa hermot, ja koko keittiö on täynnä vihreää jauhetta.

U Urhea. Disney-elokuva, jonka oranssitukkaiseen soturiprinsessaan samastuin vahvasti. Kotonani on kyltti, jossa lukee ”ole urhea”. Se on oikeasti tärkeä muistutus, ei pelkkä turha aforismi. Urheus on kaunis sana, uhmakkuuden ja rohkeuden symbioosi.

V Veikeä. Kerran joku sanoi minulle baarissa, että olen veikeä. Varmaan se on totta. Siinä on sellainen klangi, ettei ota itseään liian vakavasti.

W Wake me up. Kappale laulaja Ed Sheeranin ensimmäiseltä levyltä. Vaikka biisi ei ole maailman isoin, siinä on ihanasti kuvattu ujo, syntyvä rakkaus. Näin Ed Sheeranin livenä Tukholmassa ja rakastuin häneen sen jälkeen vielä enemmän.

”Kun nyt katson peiliin, sieltä näkyy juuri se Ellinoora, joka tunnen olevani.”

X Jokin tuntematon tekijä. Olen luonteeltani utelias ja avoin, mutta olen oppinut, että joitain asioita voi ja kannattaa jättää verhon taakse. X kuvaa myös sitä, että tällä alalla huominen on aina tuntematon. Minua epävarmuus ei haittaa, se tuo jännitystä ja pakottaa laittamaan itsensä likoon.

Y Ydinminä. Viime aikoina olen löytänyt ydinminäni uudelleen. Kun nyt katson peiliin, sieltä näkyy juuri se Ellinoora, joka tunnen olevani. Olen opetellut ylpeyttä ja saanut etäisyyttä tekemiseeni. Kun nyt kuuntelin toisen levyni demoja, tajusin, että nehän ovat tosi hyviä.

Z Zone. On kuulemma sekä hienon että pelottavan näköistä, kun valmistaudun esiintymiseen omassa zonessani, kuin kuplassa. Silloin en ole läsnä tässä maailmassa. Live-esiintymiset ovat minulle tärkeitä, enkä koskaan halua vetää niitä rutiinilla. Jokainen keikka on erilainen, syvä sukellus.

Å Åre. Tykkäsin aiemmin valtavasti lumilautailla. En ole koskaan käynyt Åressa, mutta ystäväni tekivät sinne laskettelureissun, ja nyt haluaisin itsekin päästä sinne.

Ä Äiti. Äitini aina huolehtii, miten pärjään isossa maailmassa. Kun sitten tapaamme ja hän huomaa, ettei minulla ole hätää, näen miten huoli poistuu. Äitini on lempeä ja oikeudenmukainen, ja tiedän, että voin soittaa hänelle mihin kellonaikaan tahansa.

Ö Artistinimeni, jos joskus teen jonkin sivuprojektin vaikkapa englanniksi. Olen ollut kansainvälisillä biisileireillä, ja olisi kiinnostavaa kokeilla kirjoittaa myös englanniksi. Tällä hetkellä suomi tuntuu kuitenkin enemmän omalta.

Kuka?

Ellinoora Leikas, 24. Laulaja-lauluntekijä.

Julkaisi debyyttialbuminsa Villi lapsi vuonna 2016. Valmistelee nyt toista albumiaan. Tunnetaan hiteistään Leijonakuningas, Carrie ja Bäng bäng typerä sydän.

Mukana Vain elämää -ohjelman uudella tuotantokaudella tänä syksynä. .

 

 Minä ja mieheni Lincoln juhlatunnelmissa ystävän kesähuvilalla elokuussa 2018.
Minä ja mieheni Lincoln juhlatunnelmissa ystävän kesähuvilalla elokuussa 2018.

Hiljattain mieheni onnistui yllättämään minut niin, että leukani melkein loksahti aamukahvikupilliseen. Hän haluaa meidän menevän paritanssikurssille.

Se oli yllätys, koska emme ole erityisen urheilullisia ihmisiä, emme myöskään yhteisten parisuhdeharrastusten ylimpiä ystäviä. Koskaan emme ole paritansseja tanssineet.

Ihmeen siemen kylvettiin kesälomallamme kuvankauniin Skopeloksen saaren mäkisissä maisemissa, jonne pakkasimme hetken päähänpistosta lenkkeilykamat mukaan. Toki olemme ennenkin mielikuvissamme olleet sporttisia lomailijoita, mutta aikaisemmilla lomillamme mitään urheiluun viittaavaa ei ole tapahtunut.

Olemme ennenkin mielikuvissamme olleet sporttisia lomailijoita, mutta aikaisemmilla lomillamme mitään urheiluun viittaavaa ei ole tapahtunut.

Skopeloksen maalaismaisemat ja siipan uudet lenkkarit inspiroivat kuitenkin niin paljon, että yllätimme itsemme ja toisemme käymällä joka päivä puolentoista tunnin reippaalla kävelyllä. Emme ole aamuihmisiä, mutta niin vain hipsimme joinakin aamuina jo kello 7 hikilenkillemme.

Kävellessä oli yllättävän mukavaa ja helppoa rupatella niitä näitä. Yllättäviäkin aiheita nousi esiin. Hermot kiristyivät välillä, mutta kumpikin halusi kovasti jatkaa, joten ilmiriidan sijaan tsemppasimme toisiamme liian kuumina hetkinä.

Kahden viikon Kreikan matkan jälkeen kävelemme edelleen päivittäin vähintään tunnin verran. Vähän olemme jo hölkkäilleetkin. Yhden kerran häivyin kesken lenkkiä mitään sanomatta kotiin, kun mies juoksi mielestäni liian lujaa edelläni, mutta siitäkin selvittiin.

Temperamenttimme huomioiden tanssikurssillamme ei vältytä kiihkeiltä tunteilta. Mutta koska olemme selvinneet Kreikan helteissä viiden kilometrin ylämäistä, selvinnemme myös foxtrotista.

Tunteikasta syyskuuta!

saila-mari.kohtala@sanoma.com