Juontaja Anni Ihamäki on uskaltanut olla hankala ja vaatia neuvotteluissa työstään samaa palkkaa kuin miehet. Hän ei koe olevansa erityisen rohkea, mutta uskaltaa unelmoida isosti. Jälleen yksi hänen haaveistaan on toteutumassa.
Salaatinlehdet, lohi, kurkut ja kananmuna katoavat lautaselta tasaista tahtia. Juontaja Anni Ihamäki tekee päättäväisesti selvää lounas-salaatistaan. Samalla hän raivaa puhelimeensa kertynyttä viestipinoa. Ei aikaakaan, kun lautanen on tyhjä ja kännykän viestiketjut ajan tasalla.
Tehokas toiminta jatkuu. Kun Annin aviomiehen Ilkka Ihamäen virallinen ammatti tulee puheeksi, Anni päättää rimpauttaa miehelle ja kysyä sitä suoraan tältä. Luovalla alalla tittelien hiominen vie aina hetkisen. Pienen pyörittelyn jälkeen ammattilitania kuuluu: hovimuusikko, esiintyjä ja kirjoittaja.
Anni sulkee puhelimen, mutta nostaa sen taas pian korvalleen. Annin poika haluaa tietää, koska äiti tulee kotiin.
-Pue lämpimästi, siellä on tosi kylmä. Moi kulta, Anni huikkaa ja lopettaa puhelun.
Sitten hän siirtää kännykän kauemmas pöydällä ja katsoo silmiin - merkiksi siitä, että aikoo seuraavaksi olla tehokkaasti läsnä.
TEESI 1: JONKUN ON OLTAVA SE HANKALA NAINEN
Olen ennen kaikkea feministi. Nuorempana olin tosi ärhäkkä. Luin Liza Marklundin kirjan Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan ja havahduin.
Silloin opin, että jo vauvoja kohdellaan eri tavalla sen mukaan, onko heidät puettu siniseen vai pinkkiin. On karseaa, että sukupuolille on ennalta määrätty erilaiset asemat.
Tavallaan tasa-arvoon liittyvät asiat ovat vuosikymmenten aikana edistyneet nopeastikin. Äitini ei saanut aikanaan mennä ravintolaan yksin ilman miestä. Toisaalta tuntuu, että nyt mennään myös taaksepäin. Afganistanissa naisten tilanne on todella hurja Taliban-hallinnon alla, ja Amerikassa aborttilakeja tiukennetaan. Tämä ei ole se maailma, jossa toivon tyttäreni kasvavan.
Ajattelen, että täällä näennäisen tasa-arvoisessa maassa jokaisen on pyrittävä muuttamaan epäkohtia, vähintäänkin omia olosuhteitaan. Päällimmäisenä mieleeni nousee palkkatasa-arvo. Olen itse ollut kyseenalaistamassa sitä, että mieskollegani ovat saaneet samasta työstä parempaa palkkaa kuin minä. Olen ollut se hankala nainen, joka kysyy vaikeita ja vähän vääriä kysymyksiä. Minusta asioihin on puututtava rohkeasti ja samalla varautuen siihen, ettei siitä seuraa peukutusta tai aplodeja. Omatkaan avaukseni eivät ole aina tuottaneet tulosta.
En kuitenkaan koe olevani ihmisenä erityisen rohkea. Mutta kun jokin ärsyttää tarpeeksi, suustani tulee lopulta asioita ulos. Mietin myös aina ennen neuvotteluja hyvät perustelut ja kirjoitan ne itselleni ylös. Tartun niihin, jos tuntuu, että mieleni tyhjenee.
Olemme juuri aloittaneet Jaajo Linnonmaan, eli Jarskin, kanssa uuden podcastin. Ensimmäistä kertaa koskaan meillä on sama palkka. Siitä ei luojan kiitos tarvinnut edes keskustella.
Podcastin nimi on Anni&Jaajo. Nimeä ehdotti Jaajo. Olen iloinen ja yllättynyt siitä, että naisen nimi on ensin. Se on teoriassa pieni mutta käytännössä iso askel. Podcastissa rupattelemme elämästä Aamulypsystä tuttuun tyyliin. Aiheet vaihtelevat uutisaiheista aina verotarkastukseen ja rasvaimuun.
/gloria.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/anniihamakcmaricarosengard_ext.jpg?itok=UMLPmvz5)
TEESI 2: MIES ON HYVÄ YSTÄVÄ
Kun Aamulypsy alkoi, minulle ja Jaajolle tuli usein erimielisyyksiä. Biisien aikana saatoimme ajautua riitaan, ja kun ohjelma jatkui, tunnelma oli hetkellisesti kireä.
Riitaa saattoi tulla ihan pienistä, hölmöistä asioista - esimerkiksi loma-ajoista tai siitä, mistä aiheista puhutaan tai kuka saa ohjata studiossa lähetyspöytää. Olimme molemmat nuoria ja egot kopsahtelivat.
Yhteisten vuosien aikana molempien kulmat hioutuivat ja meistä tuli lopulta todella läheiset ystävät. Olemme viettäneet aamuradion vuoksi keskenämme yhteensä enemmän aikaa kuin perheidemme kanssa. Ei kenenkään muun kanssa tule juteltua neljää tuntia putkeen saman pöydän ääressä päivittäin.
Meillä on hyvä kemia, ja Jarski on minulle tosi rakas. Minulta kysytään usein, että onko meillä ollut koskaan mitään romanttista juttua. Sitä ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään. Pelkkä ajatuskin naurattaa, koska asia on ollut aina päivänselvä.
Jaajossa rakastettavinta on hänen rehellisyytensä. Se näkyy sekä hyvässä että pahassa. Jos jokin radiolähetys ei hänen mielestään onnistunut, sen kyllä huomasi.
Jarskin kanssa on kiva keskustella, koska häneltä saa elämän ongelmiin todella erilaisia näkökulmia ja ohjeita kuin naisystäviltä. Yrittäjyyteen liittyvissä asioissa kysyn aina Jarskinkin mielipidettä. Hän on yrittäjäperheessä kasvanut ja kokenut sarjayrittäjä.
Minulla on aina ollut naisten lisäksi miespuolisia kavereita. Siinä ei nähdäkseni ole mitään ihmeellistä. On ollut hauska huomata, miten erilaisia naisten ja miesten kaveruussuhteet ovat. Miehillä homma on ymmärtääkseni suoraviivaista ja helppoa. Intiimeistä asioista ei ehkä puhuta, mutta vaikkapa polttareiden ja matkojen suunnittelu on ihailtavan mutkatonta.
Naisten vastaavat kuviot ovat monimutkaisia. Pyrin pysymään poissa polveilevista viestiketjuista, jotka koskevat naisten polttarimatkoja tai muita suunnitelmia. Kun järjestän juhlat, pyrin kertomaan ilmoitusmuotoisesti, mitä tapahtuu ja milloin. En kysele enää kaikkien mielipiteitä jokaiseen asiaan.
TEESI 3: YSTÄVÄLLINEN SANA TUNTUU AINA HYVÄLTÄ
Välillä olen harmissani ja pettynyt siihen, että kurjan palautteen saan lähes poikkeuksetta toisilta naisilta. Kun laitoin Instagramiin kuvan vauvastani rintarepussa, sain ainoastaan kommentteja siitä, että vauva oli väärässä asennossa. Mietin, että jos joku isä postaisi samanlaisen kuvan, olisi vaikea kuvitella, että toinen mies lähtisi kritisoimaan. Kommenttiketju täyttyisi ihastelevista viesteistä.
Tiedän, miten kurjalta negatiivinen palaute tuntuu, joten yritän itse olla aina mahdollisimman tsemppaava ja sanoa ääneen positiiviset asiat. Kehuin juuri tuntemattoman naisen takkia liikennevaloissa. Ystävällinen sana tuntuu aina hyvältä.
Minulla on todella läheiset välit lähes kaikkien naiskollegoideni kanssa. Meillä on epävirallinen ystävyys- ja avunantosopimus: pidämme toistemme puolia ja tuemme toisiamme. On todella tärkeää, että voi puhua avoimesti työasioista oman alan naisten kesken.
Kun teen isoja työhön liittyviä päätöksiä, puhun niistä aina Vappu Pimiän, Susanna Laineen tai Tuija Pehkosen kanssa. Välillämme ei ole kilpailuasetelmaa, vaan olemme vilpittömän onnellisia toistemme menestyksestä. Ajattelen, että kenenkään menestys ei ole minulta pois, ylipäätään.
/gloria.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/anni2.jpg?itok=SjjLnTYd)
TEESI 4: UNELMOINTI EI OLE HIHHULOINTIA
Olen akateemisen perheen hihhuli. Isäni on valtiotieteiden maisteri, äitini filosofian maisteri ja isoveljeni fysiikan maisteri. Omat valtio-opin opintoni jäivät Aamulypsyn ja perheen perustamisen myötä kesken. Sain esikoiseni 27-vuotiaana.
Meitä ei lapsena kastettu eivätkä henkimaailman jutut kuuluneet keskusteluihin. Aikuisiällä luin yhdellä Thaimaan-reissullani Rhonda Byrnen The Secret-kirjan, joka on manifestoinnin kulttiteos. Äitini piti sitä täysin järjettömänä.
Se kuitenkin toimi. Manifestoin saman tien, että saisin jäädä Thaimaahan pidemmäksi aikaa. Oli kyse sitten manifestoinnista tai sattumankaupasta, mutta kappas: tuli lakko ja alkuperäinen lentoni siirrettiin.
Byrne sanoo, että jos haluaa itselleen puolison, tälle pitää tehdä konkreettisesti tilaa: tyhjentää kaappeja hänen tavaroilleen. Ehkä sellainen konkretia muuttaa ajattelua riittävästi ja auttaa menemään kohti tavoitetta.
Olen tehnyt paljon aarrekarttoja ja manifestoinut myös nykyisen työprojektini. Toivoin ja tilasin jotain ihan uudenlaista, jota saisin kehittää monialaisen tiimin kanssa. Sitten minut kutsuttiin konseptoimaan uutta appia. Projekti on vielä salainen. Sen verran voin paljastaa, että se on digitaalinen kuluttajasovellus, johon liittyvät intohimoni kauniisiin paikkoihin ja hyvään ruokaan.
/gloria.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/anni1.jpg?itok=iM3DnDrL)
TEESI 5: VARMISTELIJAKIN VOI YRITTÄÄ
Olen aina tehnyt paljon töitä. Kahdeksanvuotiaana näyttelin Kansallisteatterissa ja ostin rahoilla Nintendon. Teininä jaoin lehtiä.
Yrittäjyydestä en ole koskaan haaveillut. Päinvastoin: kun minulle aikoinaan tarjottiin yrittäjäsopimusta, hangoittelin vastaan. Olin huolissani äitiysrahasta ja työterveyshuollon menettämisestä.
Nopeasti kuitenkin ymmärsin, että yrittäjyys oli minulle hyvä ratkaisu. Olen kuitenkin varmistelija, joka kaihtaa riskejä. Siksi minulla on kaikki mahdolliset vakuutukset aina lainaturvavakuutuksesta vakuutukseen äkillisen sairastumisen tai kuoleman varalle.
Olen sijoittanut rahastoihin ja osakkeisiin sekä laittanut rahaa sivuun. Haluan pyrkiä varmistamaan perheen tilanteen myös siltä varalta, että minulle tapahtuu jotain.
Olen myös kiinnostunut sijoittamaan suomalaisiin yrityksiin. Olen osakkaana ekologisia asusteita valmistavassa Loviassa ja tulevassa appiin liittyvässä startupissamme. Molemmat yritykset ovat naisten perustamia.
Suhde työhön ja yrittäjyyteen on muuttunut kulttuurissamme nopeasti. Vanhempani tavoittelivat työpaikkaa, josta voi eläköityä. Minun sukupolveni hämmästelee YEL-maksuja mutta nauttii yrittäjän vapaudesta. Seuraava sukupolvi vetää yrittäjyyden jo ihan suvereenisti.
Meillä on 16-vuotias lastenhoitaja, jonka yritys tarjoaa eri kodinhoidon palveluita. Hän on esitellyt hinnastonsa ja lähettelee laskuja tottuneesti. Hän on toteemieläimeni. Hänelle yrittäminen on täysin luontevaa.
/gloria.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/anniihamakcmaricarosengard_2358.jpg?itok=t-J-XUI4)
TEESI 6: ÄLYKKYYS ON KUUMAA
En mielelläni neuvo muita. Mikään parisuhteiden asiantuntija en varsinkaan koe olevani. Olenhan eronnut jo yhdestä avioliitosta.
Kellään tuskin on täydellisen suhteen reseptiä, mutta sen olen ymmärtänyt, että puolison kanssa on viisasta puhua kaikesta ja pysyä läheisinä. On tärkeää oikeasti viettää aikaa kahdestaan, halailla ja pussailla. Käymme Ilkan kanssa kaksin syömässä ja leffassa. On luksusta, jos pääsemme mökille kääntämään veneen tai sienestämään kahdestaan.
Ilkassa minua viehättää se, että hän on hirveän älykäs ja viisas. Hänellä on Miehet jotka muistavat -podcast ja hän tietää ja muistaa kaikesta kaiken. Hänen kanssaan on ihana keskustella mistä tahansa asiasta.
Ilkka on myös mielestäni kivannäköinen. Hänellä on ihanat ruskeat silmät, joiden väri on periytynyt molemmille lapsillemme.
Olemme tunteneet töiden kautta todella kauan. Kun hetki oli sopiva, tajusimme, että olemme perfect match. Niin koen yhä: sovimme todella hyvin toisillemme.
Olemme molemmat tosi ahkeria, tykkäämme samoista asioista ja viihdymme hyvin yhdessä. Parasta ajanvietettä on olla ihan vain perheen kesken, kotona tai mökillä.
Ilkka pitää tosi hyvää huolta meistä. Hän herää aina ennen minua ja keittää kahvit. Pystymme molemmat tekemään paljon töitä, koska jaamme vanhemmuuden tasapuolisesti.
Pidän tavoitteena sitä, että olemme loppu-elämämme yhdessä. Minulla on viisikymppisiä ystäviä, ja he ovat todenneet, että pitkässä parisuhteessa on enemmän hyvää kuin huonoa. He ovat kiitollisia siitä, että ovat puskeneet läpi vaikeistakin vuosista.
Juttu on julkaistu Gloriassa 12/2023.
Anni Ihamäki, 41
Tv- ja podcast-juontaja, ruokakirjailija ja kolumnisti.
Syntynyt Helsingissä. Asuu perheensä kanssa Espoossa. Naimisissa Hovimuusikko Ilkkana tunnetun laulajan ja lauluntekijän, kirjoittaja Ilkka Ihamäen kanssa. Kolme lasta.
Tekee Anni&Jaajo-podcastia ystävänsä Jaajo Linnonmaan kanssa. Kehittelee digitaalista kuluttajasovellusta, joka lanseerataan ensi vuonna.