Elokuvatähti Nadia Tereszkiewicz on puoliksi suomalaista syntyperää: "Suomi on tunnekieleni"

Punaisten mattojen glamouria, elokuva-alan palkintoja ja huomionosoituksia toinen toisensa perään. Hotelleihin ja kuvauksiin ympäri maailmaa lennätettyjä vaaterekkejä pullollaan Diorin muotitalon luomuksia. Sellaista julkisuuspyöritystä on ollut Nadia Terezkiewiczin elämä tänä vuonna.

Vasta 27-vuotiaan Nadian työtahti Ranskan elokuvataivaan uutena lemmikkinä on hurja. Yksistään kahden viime vuoden aikana hänen tähdittämiään elokuvia on nähty maailman ensi-illoissa peräti puoli tusinaa, kuten L'Île Rouge, Rosalie, La Dernière Reine ja Babysitter. Kiitos täkäläisen Cinemansen ja Cinema Mondon, muutama elokuvista on ehtinyt rantautua myös Suomeen, kuten Forever Young ja Rikos on minun.

Entä läpimurto Hollywoodissa? Sekin on mahdollista. Nadialla on rooli vuodenvaihteen jälkeen ensi-iltaan tulevassa Jessica Chastainin ohjaamassa ja Elle Fanningin sekä Christopher Abbottin tähdittämässä The Maid of Orleans -elokuvassa.

Mutta Hollywoodia enemmän Nadia haaveilee ranskalaisten elokuvien lisäksi työskentelystä myös muissa eurooppalaisissa tuotannoissa.

-Ihailemani ohjaajat löytyvät kaikki Pohjois-Euroopasta ja Italiasta.

-Tietysti haluaisin tehdä elokuvia myös "puolikotimaassani" Suomessa. Olen usein hehkuttanut loistavan Hytti nro 6 -elokuvan ohjaajaa Juho Kuosmasta. Hän on ainoa ohjaaja, jolle olen itse esittänyt toiveen päästä tekemään joskus jotain yhdessä, suomen kielen taitava tähti sanoo.

"Tanssi on ensirakkauteni"

Vaikka nopeasti Ranskan elokuvataivaan lemmikiksi nousseen Nadian elämä on hektistä, se on hetkittäin myös melko tavallista nuoren naisen elämää. Viime kesään kuului viivästynyttä muuttolaatikoiden purkua uudessa kodissa Pariisin esikaupunki-alueella.

-Alueella asuu paljon taiteellista ja luovaa väkeä, mutta tärkeintä on, että ikkunastani näkyy puu ja muuta vihreää. Toivottavasti ehdin nauttia näkymästä tulevaisuudessa vähän enemmän.

Viime kesänä Nadia vietti myös pitkän loman Berliinissä yhdessä Pariisin ja Berliinin oopperoissa tanssivien sydänystävien kanssa.

-Tanssi on ensirakkauteni. Tanssiminen oli käytännössä elämäni ainoa tarkoitus ja päämäärä lähes 15 vuotta, hän paljastaa.

Nadia tahtoi tanssijaksi jo pienestä tytöstä. Hän opiskeli tanssia kesäkursseilla Mikkelissä ja Savonlinnassa Suomessa käydessään. Hän opiskeli myöhemmin myös Kanadan kansallisbaletissa. Lopulta näytteleminen vei pidemmän korren. Debyyttinsä elokuvataivaalle Nadia teki Dennis Berryn Sauvage -elokuvassa vuonna 2018.

-Tajusin, että sanoilla on toisenlainen voima ja energia kuin vartalonkielellä ja liikkeellä. Tanssin ohitti ensin kirjallisuus, jota myös opiskelin. Tunsin vetoa myös näyttelemistä kohtaan. Pääsin toisella yrityksellä teatterikouluun. Lopulta elokuvan parissa kaikki osaset loksahtivat paikoilleen. Tiesin, että filmaaminen on minun juttuni.

"Pariisi on kotini, mutta tunnen myös Helsingin kotoisaksi"

Tuosta oivalluksesta alkoi Nadian järjestyksessä toinen elämä.

-Ranskassa minua ei ole näyttelijänä profiloitu tai yritetty lokeroida mihinkään genreen. Olen voinut valita elokuvat ja roolit, joihin lähden ja joihin uskon. Silloinkin, kun valinnanvaraa on ollut vähemmän kuin nyt. Olen tehnyt aika outojakin juttuja. Olen huono esittämään sitä normaalia tyttöä, joka on vain jonkun pojan kanssa. Sytyn heti, jos mukana on jotain enemmän.

Nykyisin Nadia kutsuu Instagramissa ranskalaisnäyttelijätär Marion Cotillardia "kummitädikseen" ja saa Helsingin Juhlaviikkojen ulkoilmanäytöksessä esitetyn Rikos on minun -yleisön liekkeihin roolisuorituksellaan.

Hän myös istuu Diorin muotinäytösten eturivissä ja poseeraa lehtien kansissa.

-Nyt on se momentum. Töitä on paljon, ja niitä pitää tehdä.

Tyttömäisen, pohjoismaisen vaalean Nadian on ranskalaisessa mediassa sanottu muistuttavan Brigit Bardot'ta. Suomea lähes täydellisesti puhuvan Nadian ärrä ääntyy ja "sorahtaa" hurmaavan ranskalaisesti.

-Pariisi on kotini, mutta tunnen myös Helsingin kotoisaksi, vaikka en ole asunut täällä. Suomi on tunnekieleni ja uskontoni kieli. Jos pitää itkeä ja rukoilla, kuten Rosalie-elokuvassa, tein sen suomeksi. Vain niin kohtauksesta tuli aito. Ääni vaihdettiin myöhemmin, mutta Babysitter-elokuvassa laulan vauvoille suomeksi.

Nadia kertoo isoisänsä lähettäneen viikoittain lapsenlapsilleen suomalaisia kirjoja ja dvd:itä Ranskaan.

-Olen lukenut todella paljon suomeksi. Lapsuudessa kotona odotti joka viikko paketti Suomesta. Muumit, Marikit ja Eemelit, kaikki on luettu. Olisi ihanaa, jos taiteellinen isoisäni olisi ehtinyt nähdä elokuviani.

Nuorena Nadia ehti viettää aikaa Suomessa enemmänkin: mökillä lähellä Helsinkiä, tanssikursseilla ja rippileirillä, jossa hänen isosensa oli Tytöt, tytöt, tytöt -elokuvastakin tuttu näyttelijä Linnea Leino.

Näyttelijä Jussi Vatasen Nadia tapasi Cannesissa viime keväänä.

-Muistin Jussin Napapiiri-elokuvasta, jonka näin lapsena varmaan sata kertaa.

Toisen Kuolleet lehdet -tähden, Alma Pöystin, Nadia sanoo olevan itselleen näyttelijänä inspiraation lähde.

"Ennen minulla ei ollut oikein mitään suhdetta muotiin"

Suuret muotitalot tekevät yhteistyötä tähtien kanssa. Nadian kumppani on Dior.

-Ennen yhteistyötä minulla ei ollut oikein mitään suhdetta muotiin. Panikoin, kun piti mennä haastatteluun tai laittautua juhlia varten. Ostin lentokentiltä kiireessä ja viimeisillä rahoilla juhlavaatteita, farkut ja t-paita -tytöksi itsensä mieltävä Nadia muistelee.

-Diorilla mietitään oikeasti, miltä näytän. Heiltä olen oppinut laittautumisen merkityksen. Stylistini tietää, millaisessa lookissa oloni on itsevarma. Saan itse keskittyä muuhun.

Esimerkiksi Cannesin elokuvajuhlille Diorin luova johtaja Maria Grazia Chiuri piirsi iltapuvun Nadialle. Ja kun tämä toivoi yhdeksi esiintymisasuksi haalaria, hän myös sai sellaisen.

-On ihmeellistä olla sillä tavalla rakastettu, nuori tähti sanoo.

Yllätyksiä täynnä oleva Nadia paljastuu myös suureksi Chisun ja tämän laulun Jos on valmis, ei sitä tartte kysyykään faniksi. Ei epäilystä, etteikö myös Nadia itse ole valmis valloittamaan maailman. 

Nadian asut ovat Christian Diorin tämän syksyn pre-mallistosta, joka on saanut inspiraationsa Intian rikkaasta pukeutumiskulttuurista. Mallistoon liittyvä näytös pidettiin Mumbaissa maaliskuussa.

Juttu on julkaistu Gloriassa 10/2023.