Sisustussuunnittelija Laura Seppänen koki uransa alussa hurjia vuosia: "Kansainvälinen kiinnostus yllätti ja hirvitti"

Yrityksen menestyksen salaisuus saattaa olla alkuvuosien kova työnteko ja 15-tuntiset päivät, mutta Laura Seppänen ei suosittele sitä reseptinä onneen. Nyt, oman tila- ja sisustussuunnitteluyrityksen toimittua 10 vuotta Seppänen on viettänyt jopa elämänsä ensimmäisen talviloman. Hän haluaa jatkossa pitää kiinni rajoistaan, koska on ymmärtänyt, että se on tarpeen, jos haluaa pitkäkestoisen uran.

Mieluisin toimeksianto -se muuttuu alati. Viimeiset pari vuotta olen keskittynyt intensiivisesti julkitiloihin ja tuotesuunnitteluun vain huomatakseni, että minulle tuli ikävä keittiöiden piirtämistä. Keittiössä yhdistyvät ihmisen arjen ja rutiinien parantaminen ja usein myös rakkaimmat työskentelymateriaalini puu ja luonnonkivi.

Unelmieni työkeikka olisi pienen boutique-hotellin suunnittelu tai uudisrakentamiseen liittyvä sisustuskonseptointi.

Viime vuosina olen lanseerannut kaksi mattomallistoa, suunnitellut viisi ravintolaa, yhden Asuntomessukohteen ja lukuisia koteja. Sen ohessa pidin noin vuoden mittaisen mediatauon ja tein määrällisesti vähemmän töitä kuin koskaan ennen. Aloitin liiketalouden opinnot, jotta saisin yhden yrityksen näkökulmaa laajemman käsityksen taloudesta. Mitä enemmän on liiketaloudellista osaamista, sitä luovempi on mahdollista olla.

Yksi erikoisimmista toimeksiannoistani oli vegaanisen kahvilan suunnitteleminen Qatarin Dohaan. Minulla ei ollut mitään yhteyksiä Lähi-itään. Yhtäkkiä sitten lensin Qatariin käsittämättömän vaurauden keskelle, ja asiakkaana oli uudistusmielinen paikallinen ravintolayrittäjä, joka halusi skandinaavisen kahvilan. Projekti oli varmasti urani opettavaisin, esimerkiksi terassi piti suunnitella hiekkamyrskyjä silmällä pitäen

Olen kieltäytynyt töistä kiireen ja arvoristiriitojen takia, mutta nuorempana joitakin kertoja myös siksi, että minua on pelottanut. Urani alussa oli useita hurjia vuosia, ja kansainvälinen kiinnostus yllätti ja hirvitti. Olin suunnilleen 28-vuotias, kun minua pyydettiin Shanghain suurimmille arkkitehtuurimessuille puhumaan pohjoismaisesta asumisesta ja muotoilusta kymmentuhatpäiselle yleisölle. En lähtenyt Shanghaihin, ja olen jälkeenpäin miettinyt, minkä verran siinä oli puhdasta pelkoa ja minkä verran selvää järkeä. Olisinko edes ollut valmis, olisiko oma suunnittelijaidentiteettini kantanut?

Jos en tekisi tätä, olisin varmaankin terapeutti. Tässä työssä tarvitaan todella paljon ihmistuntemusta, ja koen, että minulla on ADHD:n ansiosta voimistunut aistiherkkyys sekä tietynlainen ylivirittyneisyys, jotka ovat iso voimavara. Myös avaruudellinen hahmottaminen on minulle helppoa. Pystyn lukemaan ja tulkitsemaan ihmisiä hyvin. Siten voin tarttua asioihin, joita he eivät ehkä vielä osaa pukea selkeiksi toiveiksi. Kommunikaatio paranee. Psykologinen aspekti on minulle työssä motivoiva asia.

Olen ollut onnekas, sillä olen saanut suunnitella mielettömiä tiloja ja tuotteita sekä työskennellä kiinnostavien ihmisten ja yritysten kanssa. Kaikki unelmani ovat toteutuneet ja enemmänkin. Työstäni vain pieni osa on julkisesti nähtävillä. Mutta vuosien työputken jälkeen voin todeta, että positiivinen stressi on jatkuvana yhtä kuormittavaa kuin negatiivinen. Fiilis ja into olivat hyvät, mutta keho väsyi. En silloin tunnistanut mitä on tapahtumassa, enkä tiennyt, miten hidasta loppuunpalamisesta toipuminen on.

Luovuutta ei voi kytkeä pois päältä. Epäonnistuneiden yritysten jälkeen olen joutunut toteamaan, että luova työ on rajatonta. Olen tarvinnut tosi äärimmäisiä keinoja idearikkaiden aivojeni rauhoittamiseen, esimerkiksi rankkaa kuntoilua, että pääsen takaisin olemisen tilaan.

Olen oppinut rajojen vetämistä suhteessa asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin. Se on yrittäjänä rajua puuhaa. Sisustussuunnittelijat koetaan usein intohimoisina ja tunnollisina asiantuntijoina, ja projekteissa muut tahot saattavat käyttää tätä hyväkseen. Aiemmin saatoin joustaa liikaa ja ottaa koppia asioista, jotka eivät kuuluneet sopimukseeni tai työnkuvaani saadakseni esteettisesti optimaalisen lopputuloksen.

Nyt havainnoin työtä enemmän aikajanoina ja prosesseina - en enää säntää jokaiseen toimeksiantoon kuin se olisi koko urani tärkein. Suunnittelijan ura on kestävyyslaji. Jos aikoo uusintaa luovuuttaan ja työkykyään esimerkiksi opiskelemalla, se tarkoittaa yrittäjälle käytännössä joko ajasta tai rahasta luopumista. Mutta itsensä kehittämiseen pitää voida investoida.

Näiden kymmenen vuoden aikana LS Design Agencysta ja samalla minusta on kehkeytynyt muutakin kuin perinteinen suunnittelutoimisto tai sisustussuunnittelija. Minun olisi pitänyt jo ajat sitten hankkia management-toimisto hoitamaan yritykseni kaupallista puolta. Nyt minulla on ensimmäistä kertaa taustallani asiantunteva toimisto, joka hoitaa sopimusneuvotteluja, yhteistyökuvioita ja auttaa sisällöntuotannossa.

Suunnittelen parhaillaan syksyn Habitare-messujen Naapurit-näyttelyä. Otin tehtävän suurena kunnianosoituksena. Se on todella erilaista kuin perustyöni tilasuunnittelijana. Eniten odotan inspiroivia keskusteluja sekä ideointia yhdessä kotimaisten tekijöiden ja taitajien kanssa. Joskus huomaan kaipaavani ympärilleni tiimiä.

AJANKOHTAISTA:

Laura Seppänen kuratoi syyskuun Habitare-messuille Habitare Naapurit -alueen, joka kokoaa tämän päivän muotoilun ja sisustamisen aiheita, materiaaleja ja tuotteita asuttavan oloiseksi ja kosketeltavaksi miljööksi.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 5/2025.