Uutisankkuri Kirsi Alm-Siira muokkaa asuntoaan muuttamisen sijaan – "Pidän ajatuksesta, että tyttäreni voivat edelleen asua lapsuudenkodissaan"

1/ Muokattavat neliöt

Olohuoneen kakluuni hurmasi minut 14 vuotta sitten. Asunnossa oli silloin iso pukeutumishuone, josta tehtiin lastenhuone. Asunnon pohja on mahdollistanut monenlaista elämää. Vuosien varrella olen yrittänyt katsoa omaa kotia uusin silmin, erityisesti silloin, kun on tarvittu lisää tilaa. Kun hiljattain muutimme mieheni kanssa yhteen, mietimme jälleen, miten asunnosta saisi sellaisen, missä kaikki - uusperhe kahdella teinityttärellä - viihtyvät. Remontissa olohuoneesta lohkaistiin tila vaatehuoneelle ja työtilalle. Neliöitä on riittävästi neljälle, muttei liikaa kahdelle aikuisellekaan tulevaisuudessa.

2/ Rakkaat korttelit

Olen elämänmuutosten aikana katsellut asuntoja muualta ja harkinnut muuttoa, mutta päätynyt aina jäämään. Pidän ajatuksesta, että tyttäreni voivat edelleen asua lapsuudenkodissaan. Sijainti on meille niin kiva ja rakas, ovathan nämä kulmat kotiseutuamme. Rakastan mukulakivikatuja ja ulkoa kantautuvaa ratikan kolinaa. Pikkulapsiaikojen kurahousurallissa myönnän haikailleeni omakotiasujien kuraeteisten perään, mutta samalla minulle oli tärkeää, että elämää ja ihmisvilinää oli heti kotioven ulkopuolella. Vanhalla talollakin on ollut osansa, ettemme ole muuttaneet pois. Historia ja tarinat kiehtovat.

3/ Muistoja mummulasta

Alkuperäisellä paikallaan olevan keittiön toiminnot pyöräytettiin viime remontissa käytännöllisempään järjestykseen. Saimme ruokapöydän seinän vierestä paraatipaikalle ikkunan eteen. Meillä on keittiössä toimiva työnjako mieheni kanssa: minä kokkaan, hän siivoaa samalla sotkut. Keittiössä on myös toinen uloskäynti.

Ruokailuryhmä, jota ihastelin jo lapsena, on mummulastani. Pöytä oli isovanhempieni funkkisrivitalossa kattoikkunan alla. Istuin lempipaikallani pöydän ääressä ja tuijottelin ikkunasta säätä, valoa ja varjoja.

"Etsin sisustusjuttuja aina ensin käytettynä ja ostan uutta vasta, jos en muuten löydä", Kirsi kertoo. Senkki on Lahden Antiikkitukusta, somisteet Easy Living -liikkeestä ja hirvipatsas puolison edellisestä kodista. Verhot ja muut tekstiilit Eurokankaasta.

 4/ Ripaus vanhaa

Pidän tavaroista ja huonekaluista. Tämän olen perinyt Artekia rakastaneelta mummultani, joka sisusti Noormarkun-kotiaan vankalla muotoilusilmällä. Olen museohenkinen ja tykkään krumeluureista, mieheni puolestaan on skandinaavisen tyylin ystävä. Välillä naurattaa, kun näitä kahta yritämme yhdistää. Kiertelen antiikkiliikkeitä, ja ostan ja myyn Torissa tavaroita säännöllisesti. On kuitenkin oltava itsekriittinen, että malttaa säilyttää tietyn avaruuden kotona. Huonekaluista, joihin liittyy tunneside, en raaski luopua. Osa niistä on vintillä, osa sukulaisilla ja ystävillä lainassa.

Ella Helanderin maalaus odottaa sopivaa sijoituspaikkaa eteis-hallissa.

5/ Pehmeyttä tekstiileillä

Meillä on nyt ensimmäistä kertaa kaikissa ikkunoissa kaihtimien lisäksi verhot. Pohdin niiden tarvetta pitkään. Verhot ovat olleet minulle sisustuksellisesti vaikeat, enkä ehkä siksi ole aiemmin osannut arvostaa niitä. Nyt kuitenkin ajattelen, että verhot ovat ehdottomasti panostuksen arvoiset. Ammattilaisen juuri tämän asunnon mittoihin suunnittelemat verhot viimeistelevät kodin ja tuovat harmoniaa. Makuuhuoneessa on paksummat ja pimentävät, muualla kevyet valoverhot. Samalla teetimme sänkyihin sopivat päiväpeitot sekä sisustustyynyjä, myös sohvalle. Sängynpäädyn tein itse akustiikkalevyistä. Tekstiilien ansiosta makuuhuoneessa on pehmeä tunnelma.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 5/2025.