Yrittäjä ja poliitikko Tuuli Kousa valitsee kotiinsa taidetta tunteella – "Olen esteetikko ja kaipaan ympärilleni värejä"

1/ Kaivattua juurtumista

Olen tottunut muutokseen. Ennen kuin olin täyttänyt 18 vuotta olin asunut kolmessa maassa, kuudessa kaupungissa ja 16 osoitteessa. Tässä asunnossa olemme nyt asuneet yli neljä vuotta, enkä ole lähdössä mihinkään. Olen nimittäin luvannut 14-vuotiaalle pojalleni, että asumme tässä kodissa vähintäänkin siihen asti, että hän muuttaa omilleen. Siksi tavoittelimme pysyvyyttä jo suunnitellessamme remonttia, joka toteutettiin ajatuksella. Teetimme esimerkiksi uudet jalka- ja ovilistat alkuperäisen mallin mukaan Helsingin Erikoishöyläämössä, vaikka niitä varten piti teettää erikoisterät.

Artekin Domus-tuolit ovat harvoja uuteen kotiin hankittuja kalusteita. Gubin Multi-Lite-lattiavalaisimen Tuuli hankki edelliseen kotiinsa. Ikkunan vieressä oleva teos on Olli Piipon.

Tuuli kertoo suhtautuvansa ripustamiseen vapaammin kuin ennen. Teosmäärän kasvaessa aiemman kaltaiselle tarkkuudelle ei ole enää sijaa, koska perhe haluaa pitää rakkaat teoksensa esillä. Ruokailutilan seinälle on sommiteltu kokonaisuus Maiju Salmenkiven, Santeri Lehdon ja Kim Somervuoren teoksista.

2/ Taidetta tunteella 

Olen kerännyt taidetta siitä lähtien, kun opiskeluaikoinani hankin Helsingin Taiteilijaseuran Taidelainaamosta ensimmäisen teokseni. Nyt keräämme taidetta yhdessä puolisoni kanssa. Taide tarjoaa oikoreitin herkempään ja syvempään tunnerekisteriin, jota kiireisessä arjessa voi muuten olla vaikea tavoittaa. Valitsen taidetta tunteella. Se, mikä milloinkin puhuttelee, vaihtelee. Lämpö kuitenkin yhdistää taidevalintojani. Aina tulkinnat eivät kuitenkaan ole perheessä samoja. Tommi Toijan pronssiveistos on omasta mielestäni hellyttävä tyyppi, poikieni mielestä taas synkkä kuin Darth Vader.

Remontti palautti huoneistoon sen hienostuneen tunnelman. Ostohetkellä huonokuntoinen asunto vaati perusteellisen remontin, jossa se kirjaimellisesti kunnostettiin katosta lattiaan: katon repsottava rappaus ja listat uusittiin sekä vanha tammiparketti hiottiin ja lakattiin.

3/ Ihana kirkkaus

Päätyhuoneistomme ikkunat avautuvat kolmeen suuntaan, minkä ansiosta kotimme kylpee valossa. Jotta näkymä avautuisi parhaalla tavalla ja valo pääsisi virtaamaan asuntoon vapaasti, emme halunneet ikkunoihin verhoja. Valon määrä on ajoittain kuitenkin niin häikäisevä, että joissakin huoneissa olemme joutuneet myöntymään verhoihin.

Pimeimmän kaamosajan varhaisia aamuja lukuun ottamatta heräämme valoon. Se on ylellisyyttä, josta nautin. Asunnon valoisuudella on suuri vaikutus mielialaan. Takana on nyt neljä talvea tässä kodissa ja olen huomannut, että luonnonvalon ansiosta talvi tuntuu lyhyemmältä kuin ennen.

Keittiön ja ruokailutilan yhdistämistä suureksi avokeittiöksi harkittiin, mutta lopulta alkuperäinen pohjaratkaisu säilytettiin. Tuuli on perheineen tyytyväinen päätökseen.

4/ Meille sopiva

Uusperheessämme eletään vuoroviikkojen tahdittamaa elämää. Lasten ollessa kotona koti täyttyy elämällä ja vietämme yhdessä mahdollisimman paljon aikaa. Pyrimme syömään illallista yhdessä joka päivä. Koska jokaisella on omat rientonsa, eikä viisihenkisessä perheessä ole kahta samanlaista päivää, tämä vaatii tietysti melkoista aikataulupalapeliä.

Olemme onnekkaita, kun löysimme tämän asunnon, joka on kuin tehty viisihenkiselle uusperheellemme. Yhdessäolon lisäksi koti tarjoaa jokaiselle myös mahdollisuuden olla yksin. Lapsilla on kaikilla omat huoneensa, minkä lisäksi meillä on riittävästi yhteistä tilaa. Helsingin keskustan tuntumassa on harvoin tarjolla tämän kokoluokan asuntoja, joissa nämä toiveet täyttyvät. Iloitsen myös kotimme mikrosijainnista. Puisto alkaa käytännössä alaovelta ja merenrantaan kävelee parissa minuutissa, mutta keskustaankin polkaisen pyörällä vajaassa vartissa.

Vanhempien makuuhuoneen art deco -tyylinen senkki on Bukowskilta. Sen yläpuolella on Hanna Kannon maalaus.

5/ Värin ja valon leikkiä

Olen esteetikko ja kaipaan ympärilleni värejä. Ne liittyvät myös siihen, miltä tila tuntuu. Tämän asunnon värivalinnoissa turvauduimme ensimmäistä kertaa ammattilaisen apuun. Vaikka meillä oli mielipiteitä sävyjen luonteesta, vaihtoehtoja tuntui olevan liikaa. Toivoimme ajatonta väripalettia, joka istuisi talon arkkitehtuuriin ja toisi tullessaan levollisen tunnelman. Tässä myös onnistuttiin.

Oli kiinnostavaa käydä dialogia ja valita sävyjä Hanni Koroman kanssa sekä havainnoida, miten asunnon ulkopuolinen ympäristö vaikuttaa siihen, millaisena sävyt toistuvat. Kesällä ikkunoista avautuva näkymä on esimerkiksi yhtä vihreää lehtiseinää, mikä piti huomioida sävyvalinnoissa. Värien ja valon yhteispelissä tilojen sävyt muuttavat alati muotoaan. Iltapäivisin naapuritalon tummanpunaisen katon heijastus värjää koko keittiön ja ruokailuhuoneen vaaleanpunaisella hehkullaan.

Lastenhuoneisiin valittiin lasten toiveista salvianvihreä sävy, jota vasten myös kirkkaat värit näyttävät kauniilta.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 2/2025.