Kirjailija Eveliina Talvitien Viron-koti on täynnä tarinoita, taidetta ja vintageaarteita – "Teoksia ei ole hankittu täyttämään tiettyjä seiniä, niillä on oma itseisarvonsa"

1/ Kulkijoiden kotipesä

Tutustuimme Jyrin kanssa Beninin Grand-Popon taiteilijaresidenssissä 2015 ja olemme sittemmin matkustaneet paljon yhdessä. Tallinnaan päädyimme, kun muutimme yhteen seitsemän vuotta sitten.

Virossa olen maahanmuuttaja ja vähän ulkopuolinen, mutta se ei ole negatiivinen asia. Olen solminut merkityksellisiä ystävyyssuhteita paikallisten ihmisten kanssa ja päässyt sisälle virolaisiin elämäntapoihin. Maan lähihistoriaan perehdyttyäni olen oppinut ymmärtämään Viron identiteettiä ja ihmisten sielunmaisemaa. Neuvostovallan alla eletty aika nousee edelleen vahvasti esiin monessa asiassa.

Ihailen virolaisten mutkatonta ja läheistä suhdetta luontoon, kulttuuriin ja taiteeseen. Täällä kunnioitetaan perinteitä mutta suhtaudutaan myös ennakkoluulottomasti uuteen. Vanha ja uusi elävät luontevasti rinnakkain esimerkiksi kaupunkikuvassa.

Kattovalaisimet löytyivät Balti Jaama -torin antiikkiliikkeestä. "Tallinnassa suosikkikirpputorejani ovat huonekalukauppa Mööbeldaja Koplissa, Telliskiven Kopli Couture, Balti Jaama torin toisen kerroksen vintageputiikit ja Sobralt Sobrale -kirpputori, jossa pitää jaksaa tonkia", Eveliina kertoo.

2/ Kierrätyskeittiö

Jyri tekee ihan minkälaista ruokaa tahansa. Hän on tosi kekseliäs eikä kaihda vaivannäköä esimerkiksi silloin, kun kutsumme ystäviä kylään. Arvostan sitä valtavasti. Jyri loihtii aterian silloinkin, kun kaapissa ei ole muka mitään. Hän on mestari hyödyntämään myös paikallisia raaka-aineita. Tallinnassa syömme paljon esimerkiksi tattaria ja hapatettuja vihanneksia. Ostamme ruokamme useimmiten kala-, liha- ja vihannestoreilta. Myös musta leipä ja grillattava georgialainen leipä kuuluvat Tallinnan-herkkuihimme.

Meille oli tärkeää saada keittiöön kunnolla tilaa, joten laajensimme sitä purkamalla kylpyhuoneen. Sen paikalla on nyt kaapisto. Poppelikalusteet ovat ystäväni Pirkko Arstilan vanhat. Ne ovat 80-luvun italialaista designia ja kulkivat pitkään Pirkon muutoissa mukana ennen kuin siirtyivät meille Tallinnaan.

3/ Työpisteenä sohva

Minulla on ollut vaikka mitä työpöytävirityksiä, mutta palaan aina läppärini kanssa sohvalle. Tallinnan sohvalla istun selkä ikkunaan päin jalat ylhäällä, tyyny selän takana ja läppäri sylissä.

Vietän sohvalla tuntikausia varsinkin silloin, kun käsikirjoitus on loppuvaiheessa. Silloin päivät seuraavat rutiininomaisesti toisiaan. Syön aina saman aamupalan, kirjoitan, syön, käyn lenkillä ja joogaan. Monesti palaan sohvalle vielä illalla vähän huomaamatta korjaamaan ja jatkamaan tekstiä. Havahdun vasta, kun on pimeää ja kello paljon.

Hakeudun myös usein työskentelemään uusiin ympäristöihin. Olen kirjoittanut muun muassa Beninin Villa Karossa, Italian Marchessa, Ruotsin Visbyssä ja Savonrannalla. Vaikka ympäristöllä ja tunnelmalla on oma vaikutuksensa tekstiin, itse kirjoittaminen on kaikkialla samaa sitkeää istumista ja keskittymistä.

4/ Taide itseisarvona

Taide on meille molemmille osa arkea eikä se vertaudu luksukseen. Teokset ovat päätyneet meille erilaisia reittejä. Jokaisella niistä on tarina ja merkitys. Teoksia ei ole hankittu sisustuksellisiksi elementeiksi täyttämään tiettyjä seiniä. Niillä on oma itseisarvonsa.

Elämme kahden taiteilijan arkea, joka on välillä hallittua kaaosta ja välillä ääretöntä keskittymistä. Meillä on sekä yhteisiä että omia projekteja, kotona ja poissa kotoa. Se edellyttää sopeutumista, suunnittelua, joustavuutta ja spontaaneja päätöksiä. Viime aikoina olen kirjoittanut Satakuntaan sijoittuvaa historiallista Ompelija-trilogiaani Tallinnan lisäksi työhuoneellani Porissa, ja Jyri on työstänyt valokuvanäyttelyä ja äänittänyt isoäitinsä sävellyksiä studiolla Ateenassa. Meillä on halu ja kyky sopeutua sekä tulla toimeen vähällä. Olen iloinen siitä, että olemme onnistuneet järjestämään omanlaisen elämän kaikkien realiteettien keskelle.

5/ Vintage elämäntapana

Kotimme on kalustettu lähes kokonaan kierrätyskalusteilla. Vanhan hyödyntäminen kiehtoo meitä molempia. Jyrillä asenne on kokonaisvaltaisempi. Hän keksii kaikelle uuden käyttötavan - vettyneille tomaatinpuolikkaillekin.

Itse rakastan vintagevaatteita ja niitä osuu silmään kaikkialla. Kerran raahasin kokopitkän Made in Yugoslavia -nahkatakin Belgradista. Isoäitini ja äitini ovat olleet ammattiompelijoita. Ihailin sukutilamme vintillä säilytettyjä luomuksia jo lapsena. Arvostan vaatteen istuvuutta ja vaivannäköä, joka sen takana on.

Vintage on elämäntapa. Yhdeksän vuotta sitten hankimme vuoden 1978 Mersun, 80-luvulla matkailuautoksi muutetun ambulanssin, jolla olemme ajaneet Euroopan halki Ateenaan ja takaisin. Mersun nimi on James, suomalaisittain äännettynä, sen kylkeen liimatun James Lives Forever -tarran mukaan. James on kuin koiranpentu, se saa ihmiset pysähtymään ja juttelemaan.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 3/2025.