Tekstiilitaiteilija Inka Kivalo on väri-ihminen, jonka kodissa näkyvät patina ja perheen jäljet

1/ Ajan patinaa

Asunto muuttuu kodiksi ajan kanssa. Toisaalta koti on jatkuvasti pienessä muutoksessa. Sitä mukaa kun uudet esineet kotiutuvat ja löytävät paikkansa, sisustus niiden ympärillä muuttuu. Myös materiaali muuttuu ajan saatossa.

Vuonna 1912 valmistuneessa asunnossamme on säilynyt paljon rakennusaikaisia elementtejä. Keittiön kaapistoistakin suurin osa on alkuperäisiä, yli 110-vuotiaita, eikä niiden ole tarkoituskaan näyttää pakasta vedetyiltä. Toisaalta keittiön uusi terästasokin oli viikon käytön jälkeen jo naarmuilla. Esineet ja kodin pinnat kuluvat ja haaltuvat, mutta se kuuluu asiaan. Minulle patina on ennen kaikkea huomio ajan kulumisesta.

Sisääntulo määrittää kodin tunnelman, joka on Inkan luona lämmin ja sylimäinen. "Kun muutimme asuntoon 10 vuotta sitten, maalasimme jokaisen huoneen eriväriseksi. Valitsimme sävyt perinnevärikartasta, jota seuraamalla ei voi mennä pahasti pieleen."

2/ Työn paikka

Ilman työtäni meillä näyttäisi aivan toiselta - ja toisin päin, ilman tätä asuntoa teokseni olisivat todennäköisesti toisenlaisia. Työskentelen kotona, ja tässä asunnossa suuret ikiaikaiset pyöröspuut mahtuvat työhuoneeseeni, joten voin kutoa isoja seinägobeliineja. Jos asuisin yksiössä, työskentelisin luultavasti keittiön pöydän ääressä ja tekisin pieniä teoksia.

Seinille ripustetut työni ja tasoille asetetut tekstiiliveistokseni tuovat kotiin oman tärkeän kerroksensa. Koska gobeliinien kudos kärsii rullalle käärittynä, vaihtelen ripustusta aika ajoin. Näin jokaisen varastossa olevan teoksen kudos pääsee vuorollaan rentoutumaan.

Makuuhuoneen seinien patinoitunut pinta tuli näkyviin, kun vesivahingon pilaamat tapetit poistettiin. "Kun näimme pinnan tällaisena, emme halunneet enää piilottaa sitä. Jätimme sen näkyviin kertomaan asunnon vaiheista."

3/ Sukupolvien ketju

Kotimme on vahvasti elämäkerrallinen jo siksi, että se on täynnä perheeni jättämiä jälkiä. Henkilöhistoria tulee tässä ikävaiheessa muutenkin entistä enemmän näkyviin, kun aikaisempien sukupolvien esineet löytävät paikkansa itse hankkimiemme lomasta.

Yhtä tärkeitä ovat myös puolisoni tavarat sekä niihin liittyvät muistot ja merkitykset. Vaikka minä olen meillä se, joka laittaa kotia, kyse ei suinkaan ole vain minusta. Oikeastaan teen kotia ennen kaikkea perheelleni. Meistä jokaisella on omat tarpeemme, jotka tulee ottaa huomioon. Myös aikuinen poikamme ja hänen tyttöystävänsä viettävät aikaa meillä. Nautimme kaikki siitä, että yhteinen paikkamme on kodikas, lämmin ja sylimäinen.

Puuteriroosa on täydellinen tausta Inkan teoksille. "Olen etuoikeutettu, koska olen saanut monipuolisen koulutuksen, jonka ansiosta voin tehdä tekstiilimateriaalilla lähes mitä vain", Inka kertoo.

Mariano Fortunyn maalaus innoittaa sisustamaan, mutta tarvittaessa se myös motivoi siivoamaan.

4/ Runsauden tasapaino 

En pystyisi työskentelemään kaoottisessa ympäristössä. Vaikka kotonamme on paljon materiaalia, sen on oltava järjestyksessä. Inspiroidun ehtymättömästi espanjalaisen 1800-luvun taidemaalarin, Mariano Fortunyn interiöörikuvauksista, joissa runsaus ja tyhjä tila ovat täydellisessä tasapainossa. Tavoittelen itse vastaavaa balanssia ja tunnelmaa. Säilytän työpöydälläni kuvaa Fortunyn maalauksesta. Katson sitä usein ennen kuin alan siivota. Silloinkin, kun siivousmotivaatio on hukassa, löydän sen tästä kuvasta.

Sylimäinen sohva tuo mieleen Freudin kuuluisan sohvan. Seinälle ripustettua kuvakudosta Inka on jatkanut etnisistä tekstiileistä tutulla vapaalla otteella.

Sisustusarkkitehti Hanni Koroman suunnittelemat sikarinsävyiset osat täydentävät keittiön alkuperäisiä kaapistoja.

5/ Vannoutunut väri-ihminen

Olen aina ollut väri-ihminen. Äidilläni oli hyvä värisilmä ja hän kasvatti meidät ymmärtämään sävyjä. Muistan, miten jo lapsena tajusin, että värit hehkuvat tekstiilipinnoissa pehmeämmin kuin kovissa pinnoissa. Materiaalin lisäksi värit, muodot ja sommittelu vaikuttavat siihen, millaisena sävyt näyttäytyvät.

Olen huomannut etsiväni teoksissani mielenkiintoisia yhdistelmiä ja rakennan väri- ja esinerinnastuksia intuitiivisesti myös asuinympäristööni. Toisaalta olen harrastanut kodin tekemistä eli pyörittänyt esineitä ja leikkinyt kotia pienestä pitäen. Koska vietän työni vuoksi paljon aikaa kotona, minulla on mahdollisuus tunnustella ja rakentaa tilaa hitaasti, tunnustella, mikä asia vaatii rinnalleen mitäkin. Ultramoderni näyttää esimerkiksi kiinnostavalta talonpoikaisantiikin rinnalla.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 11/2025.