Kuvataiteilija Hanna-Riikka Heikkilä leikkii sisustuksessaan säännöistä välittämättä – "Kodin esteettisyys vaikuttaa vahvasti hyvinvointiin"

1/ Valo ja tutuksi tullut avaruus

Tässä asunnossa rakastuin ensimmäiseksi valoon, joka tulee vapaasti sisään koko seinän mittaisista päätyikkunoista. Asumme korkealla Pispalanharjun kupeessa, ja ikkunoistamme avautuu maisema kattojen ja puiden latvojen yli Pyhäjärvelle. Näkymä lisää avaruuden tuntua entisestään.

Asuimme aiemmin vanhassa hirsitalossa. Kun muutimme tänne, pohdin, miten kotiutuisimme moderniin ja kolme kertaa suurempaan rakennukseen. Veikin aikansa ennen kuin valtava talo alkoi tuntua kodilta. Aluksi kävin päivittäin eri huoneissa tervehtimässä niitä, tutustuin tiloihin ja tein niistä omiani oleskelemalla niissä. Koska asunto on niin valoisa, kaipaan täällä ympärilleni värejä, jotka loistavat kirkkaina. Rakastan valoa.

2/ Kauneus on hyvinvointia 

Kodin esteettisyys vaikuttaa vahvasti hyvinvointiin. Sama pätee kaikkiin ympäristöihin, joissa aikaamme vietämme. Kauneus on helppo leimata pinnalliseksi turhamaisuudeksi, mutta siitä ei suinkaan ole kyse. Olen itse herkkä ympäristöjen kauneudelle tai rumuudelle, mutta uskon, että miellyttävät ympäristöt vaikuttavat myönteisesti jokaiseen. Ajattelen suorastaan, että tehtäväni on luoda kauneutta tähän maailmaan. Minulle kauneuden arvostaminen on myös inhimillisyyden ja luonnon arvostamista.

Siinä ei ole kyse luksuksesta. Silmäniloa tuottavien asioiden ei tarvitse olla kalliita. Vielä vähemmän niiden tarvitsee edustaa jotakin tiettyä kaavaa. Sen sijaan on tärkeää löytää oma äänensä. Estetiikkani ei ole säyseää tai nättiä. Haluan rikkoa konventioita ja minulla on kova pauhu mennä eteenpäin omalla tyylilläni.

3/ Luo iloa

Värit ja spontaani naiivius ovat olennainen osa ilmaisuani. Minulla on tarve luoda ympärilleni iloa, mikä saattaa kummuta lapsuudestani. Kun olin kuusivuotias, isäni joutui vakavaan onnettomuuteen ja päätyi loppuiäkseen pyörätuoliin. Elämän hauraus tuli silloin tutuksi pienelle tytölle. Isäni ei koskaan kadottanut elämäniloaan. Olen tullut häneen. Ilo on minussakin syvään juurtunutta. Tunnen myös sen vastakohdan surun. Koti on henkilökohtaisin paikkamme, ja siksi siellä on oltava tilaa ilolle ja huolettomuudelle.

4/ Intuitiiviset väritriot

Leikki on luovuuden elinehto. Leikki on erottamaton osa työtäni taiteilijana ja muotoilijana. Aitoudessaan ja välittömyydessään leikki on häpeän vastakohta. Häpeämisestä seuraa vääjäämättä itseensä keskittyminen ja käpertyminen, joka sulkee mahdollisuuden vapaaseen luovuuteen.

Koti on yhdenlainen leikkikenttä, jossa voin toteuttaa ideoitani. Kiitos kuuluu myös miehelleni Mikolle, joka lähes poikkeuksetta innostuu ideoistani ja lähtee mukaan hankkeisiini.

Haluan sisustaa vapaasti, mutta huomaan, että konventiot ohjaavat minuakin. Osittain se johtuu siitä, että pyrin hankkimaan vain laadukkaita ja kestäviä asioita. Meidän täytyy tykätä valinnoistamme niin paljon, että haluamme elää niiden kanssa pitkään. Toisaalta myös jälleenmyyntiarvo on tärkeä, etenkin kalusteissa. Valitsen mieluiten sellaisia kalusteita, jotka voivat meidän jälkeemme tuottaa iloa jollekin toiselle.

5/ Kestävä leikkikenttä

Halusin remontin yhteydessä sopeuttaa oman värimaailmani olemassa oleviin, kiinteisiin sisustuksen osiin. Värien paikka on siis muualla kuin kiintokalusteissa. Lähestyn värejä yhdistelminä, joko pareina tai mieluiten kolmen yhdistelminä. Tykkään valkoisella taitetuista pastelleista, jotka yhdistän murrettuihin maaväreihin tai vaikka kirkkaansiniseen. Puuteristen sävyjen rinnalla sinapin ja okran sävyt näyttävät mielestäni herkullisilta. On kiehtovaa, miten värit vaikuttavat toisiinsa yhdistelmissä. En esimerkiksi oikeastaan pidä magentanpunaisesta, mutta oikeaan väriin yhdistettynä se voikin näyttää suorastaan upealta.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 4/2025.