Menestyskirjailija Max Seeck: "Jos minulla on paikka sanoa, että kirjani on hyvä, tietenkin sanon sen."

Tammen suuri neuvotteluhuone on juuri sellainen kuin perinteikkäässä kustantamossa kuvitteleekin sen olevan. Huonetta hallitsee antiikkinen, tumma pöytä, huonekorkeus on vaikuttava ja seinillä on merkkihenkilöiden muotokuvia.

Valtavan pöydän toiseen päähän on katettu lounas. Pienissä jälkiruokaleivoksissa on tuoreita viinimarjoja keskellä talvea.

Kaikille kirjailijoille ei järjestetä näin hulppeita puitteita, mutta Max Seeck, 36, voi hyvinkin olla tulevaisuudessa muotokuvassa kustantamon paraatihuoneen seinällä.

Seeckin ensimmäinen jännitysromaani Hammurabin enkelit julkaistiin vain reilut viisi vuotta sitten. Sitä myytiin noin 20 000 kappaletta, mikä on erinomainen luku esikoiskirjalle. Sen jälkeen Seeckistä on tullut kirjallinen vientitoivo ja kansainvälinen menestyskirjailija, joka - kuten hän itse sanoo - on ensimmäinen suomalainen New York Timesin bestseller-listalla sitten Mika Waltarin.

Seeck osaa paitsi kirjoittaa myös markkinoida omia töitään. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri, joka on opiskellut Virossa ja Sveitsissä. Hän on työskennellyt pankkiirina ja konsulttina ja ollut osakkaana markkinointitoimistossa.

Nyt hän kuitenkin tienaa enemmän keksimällä kehuttuja jännitysjuonikuvioita. Kirjojen julkaisuoikeudet on myyty yli 40 maahan.

"Itselleni matematiikka heräsi henkiin pankin taseessa"

Max Seeckin nimi näyttää kirjan kanteen painettuna juuri siltä, miltä menestyskirjailijan nimen pitääkin näyttää. Lyhyt, ytimekäs, kansainvälinen. Sukunimi on peräisin isältä Jaakko Seeckiltä, äiti on taiteilija Riitta Nelimarkka.

Lapsuudenkodissa Helsingin Marjaniemessä kolmelapsisen perheen kuopusta ei painostettu erityisesti mihinkään ammattiin, vaan omia taipumuksia ja valintoja tuettiin.

- Minulla on ollut kova palo lapsesta asti kertoa tarinoita.

Losangeleslaisessa laboratoriossa on kehitetty uusi, vaarallinen liskolaji. Asiat menevät laboratoriossa pieleen, lisko pääsee karkaamaan ja sekasorto alkaa. Asetelma voisi olla Hollywood-elokuvasta, mutta Seeck löysi hiljattain vihkon, johon hän oli kirjoittanut Lisko-nimisen tarinan yhdeksänvuotiaana.

Alakouluikäisenä vihkot täyttyivät toiminnallisista, Die Hard -elokuvaa muistuttavista käsikirjoituksista, joita kavereiden kanssa myös kuvattiin videokameralla.

Koulunkäynti lakkasi kiinnostamasta yläasteella. Se ei varsinaisesti enteillyt uraa kirjoittajana.

- Lukio meni ihan vasurilla. Tykkäsin kyllä kynäillä kaikenlaista. Kun esimerkiksi piti tehdä joku hauska diplomi, se annettiin minun tehtäväkseni. Yhdestä mafiatarinasta äidinkielenopettaja antoi kympin. Se oli hänen mielestään brutaali, mutta tunnelma oli taitavasti kirjoitettu.

Etenkin luonnontieteet tökkivät. Seeck kävi Saksalaisen koulun lukiota, jossa opiskeli muun muassa pitkää matematiikkaa.

- En tajunnut siitä mitään, nukuin tunneilla ja mietin, että miksi minun pitää opiskella tällaista ja mitä teen tällä tiedolla. Oli selvää, että mihinkään lääkikseen en lukiopapereillani pääse.

Seeck on edelleen sitä mieltä, että matematiikan hyödyt ja edut pitäisi esitellä koulussa paremmin ja yksilöllisemmin eikä kaikille samalla, puuduttavalla tavalla.

Hulppeaa opiskelijaelämää Tallinnassa

Hän pähkäili lukion jälkeen jatkokoulutusta ja tuli siihen tulokseen, että kauppatieteen tutkinto voisi olla yleishyödyllinen. Pääaineeksi valikoitui lopulta se kaikista matematiikkapainotteisin, rahoitus

- Itselleni matematiikka heräsi henkiin pankin taseessa.

Kauppatieteiden kandin tutkinnon Seeck opiskeli tallinnalaisessa, silloin yksityisessä yliopistossa, joka on nykyään osa Tallinnan teknistä yliopistoa.

- Monet asiat olivat silloin vuonna 2005 Tallinnassa paremmin kuin Helsingissä. Joka paikassa oli ilmainen wifi ja suomalaisella opintotuella asuimme siellä kuin kuninkaat keskustassa sadan neliön asunnossa, jossa oli sauna ja parveke.

Kirjoittaminen ja tarinoiden keksiminen olivat jääneet opiskelijaelämän jalkoihin.

- Elin luovaa suvantoa. Olin innostunut numeroista.

Tallinnasta palattuaan Seeck oli töissä Suomessa pankeissa, teki MBA-tutkinnon Sveitsissä ja ajatteli, että pankkihommat ovat loppuelämän työ.

- Hain kyllä taideteolliseen korkeakouluun elokuvaohjaajalinjalle, mutta en päässyt edes toiseen vaiheeseen. Ajattelin, että taitoni eivät riitä tähän.

Hän ehti myös perustaa luovaa digimarkkinointia tekevän mainostoimiston muutaman ystävänsä kanssa.

- Meille kävi niin kuin bändille. Tuli erimielisyyksiä ja kolme meistä lähti ja kaksi jäi. Tämä kyllä tapahtui ihan hyvässä hengessä.

Seeck oli 27-vuotias ja alkoi pohtia, mitä hän oikeasti halusi tehdä.

Vuosi 2013 oli vaikea. Seeck oli urakriisissä, hän oli lähtenyt mainostoimistosta ja murehti, miltä tyhjä aukko näyttää cv:ssä. Pahempaa oli tulossa. Hyvä ystävä kuoli syksyllä.

Kesällä Seeck oli lomalla Kroatiassa ja oli kyllästynyt uima-altaalla makoiluun.

- Sitten sytytin pikkusikarin ja aloin kirjoittaa tarinaa, jonka päähenkilö oleskelee saman hotellin allasalueella ja odottaa hermostuneena tehtävää.

Siinä syntyivät Hammurabin enkeleiden ensiliuskat.

Puolet kirjoittamista, puolet markkinointia

Seeckille on aina ollut selvää, että kirjailijan urallaan hän pyrkii kansainväliseen menestykseen.

- Samaan aikaan kun kirjoitin ensimmäistä romaania, Cheek löi isosti läpi. Cheekin läpilyönti inspiroi minua, sillä hän teki omaa juttuaan eikä välittänyt, mitä muut ajattelivat.

Kun Seeck oli saanut Kroatiassa aloittamaansa tekstiä kasaan sata liuskaa, hän lähetti sen perhetuttavalle Maarit Tyrkölle, toimittajalle ja kirjailijalle, joka tunnetaan etenkin presidentti Kekkosta käsittelevistä muistelmateoksistaan Tyttö ja nauhuri (2014) sekä Presidentti ja toimittaja (2016).

- Hän oli ainoa, jonka tiesin julkaisseen myös kaunokirjallisia tekstejä. Pyysin Maaritilta, että please, ole rehellinen.

Seeck sai Tyrköltä pitkän, perusteellisen - ja kiittävän - palautteen. Käsikirjoitus valmistui kesällä 2015 ja Seeck lähetti sen WSOY:lle.

- Se oli siellä viisi kuukautta eikä kukaan oikein sanonut siitä mitään pitkään aikaan. Sitten he totesivat, ettei se sovi heille. Olin tosi pettynyt ja ajattelin, ettei tästä mitään tule.

Seeck kokosi itsensä ja sen sijaan, että olisi lähettänyt tekstin vain yhteen kustantamoon, hän lähetti sen yhdellä kertaa useampaan paikkaan. Neljän päivän kuluttua Tammi otti yhteyttä.

- Parin viikon päästä siitä istuimme jo markkinointipalaverissa, jossa oli mukana viisi ihmistä. Silloin tiesin, että Tammi on minulle täydellinen valinta.

 "Jos minulla on paikka sanoa, että kirjani on hyvä, tietenkin sanon sen."

Seeckin kirjailijantyössä puolet ajasta kuluu itse kirjan tekemiseen ja puolet markkinointiin.

- Kirja on luovan työn tulos, mutta kun se on valmis, sitä pitää markkinoida aivan kuin wc-paperiakin. Sanoin heti aluksi, että olen valmis tekemään kirjojen markkinoinnin eteen mitä vain. Menen vaikka Lappiin pimeimpään vuodenaikaan dekkarifestareille sunnuntaiaamuksi esiintymään.

Jotkut saattavat yhä yhdistää markkinoinnin nolottavaan, tyhjänpäiväiseen hypetykseen.

- Olisi tietysti aivan idioottimaista väittää, että oma kirjani on paras. Mutta aina jos minulla on paikka sanoa, että kirjani on hyvä, se on huolellisesti tehty ja hiottu, niin tietenkin sanon sen.

"Markkinoinnin ja mainonnan ammattilainen Max Seeck on kertonut kirjoittavansa puhtaasti kaupallisia trillereitä. Eihän siinä mitään, jos tekee hyvää jälkeä. Ja Seeck tekee. Hänen trilleritrilogiansa päätösosa Haadeksen kutsu on samaa luotettavaa tasoa kuin aiemmat osat Hammurabin enkelit ja Mefiston kosketus." (Pertti Avola, HS 16.11.2018)

Kolmen ensimmäisen kirjan jälkeen kansainvälinen suurmenestys antoi odottaa itseään. Seeckin kirjoja kyllä kehuttiin kotimaan kritiikeissä, mutta ulkomaiset lukijat eivät tarpeeksi innostuneet entisen Jugoslavian sotiin liittyviä sotkuja selvitelleestä suomalaisesta ex-rauhanturvaajasta Daniel Kuismasta, joka seikkaili eri maissa.

Ensimmäinen kerta elokuvan ohjaajana

Seeckin agentti Elina Ahlbäck kyseli ulkomaisilta kollegoiltaan, millainen Suomesta tuleva jännitysromaani sitten kiinnostaisi. Sellainen, jonka päähenkilö ei ole perinteinen toimintaäijä ja jossa tapahtumat sijoittuvat pimeään ja kylmään pohjoiseen, käännösoikeuksien ostajat vastasivat.

Seeck otti palautteen vastaan, muutti poliisipäähenkilönsä naiseksi ja vaihtoi Kroatian rannat suomalaisiin maisemiin.

- Jos Daniel Kuisma -kirjat olisivat olleet megahitti, olisin varmaan jatkanut sillä kaavalla hamaan tappiin.

Kun ensimmäinen Jessica Niemi -romaani Uskollinen lukija ilmestyi vuonna 2019, puhelimet alkoivat vihdoin soida.

Viimeisin Max Seeckin trilleri Kauna ilmestyi viime syksynä. Uusi on tulossa tänä syksynä. Kirja per syksy -tahti jatkuu nykyisten sopimusten mukaan vuoteen 2024 asti.

Seeckillä on kirjoitusaikataulu, jonka mukaan loppuvuodesta pitäisi aloittaa ja toukokuussa olla noin 550 000 merkkiä kasassa. Koska korona vähensi kirjamessuja ja muuta työn puolesta tapahtuvaa matkustelua, Seeck ehti ohjata viime vuonna ensimmäisen elokuvansa yhdessä Joonas Pajusen kanssa. Se on kauhuelokuva, Virossa kuvattu, Markus Selinin tuottama ja siinä ovat pääosissa Pekka Strang ja Inka Kallén. Elokuva tulee teattereihin syksyllä.

Seeck kehuu lopputulosta "äärimmäisen makeaksi", mutta sanoo, että ohjaaminen on todella vaativaa.

- Elokuvan ohjaaminen on varmaankin yksi maailman vaikeimmista ammateista.

Ruotsalaiset osaavat markkinoida paremmin

Kuvausten päätyttyä Seeck piti ensimmäistä kertaa koskaan kuukauden lomaa. Hän matkusti vaimonsa ja kahden pienen poikansa kanssa Dubaihin. Lomalta palattuaan hän asettui taas Rikhardinkadulla sijaitsevalle työhuoneelleen, jonne hän kulkee päivittäin perheen Westendin kodista.

Siellä hän kirjoittaa yhdeksästä viiteen. Sitten hän palaa kotiin kuin kuka tahansa työssä käyvä vanhempi, viettää aikaa perheen kanssa ja jatkaa usein illalla vielä työntekoa, sillä amerikkalaisten kanssa pitää palaveerata aikaeron takia iltaisin. Uskollisesta lukijasta, englanninkieliseltä nimeltään The Witch Hunter, ollaan vääntämässä Hollywood-tuotantoa.

- Joillakin on vielä kuvitelmia, että kirjailijana vähän jotain naputtelen punkkulasi kädessä.

Ennen omaa kirjailijanuraansa Seeck luki muun muassa norjalaista Jo Nesböta ja ruotsalaisia Stig Larssonia ja Jens Lapidusta. Hän oli sitä mieltä, että pystyisi itse samaan.

- Toiminnasta lähdetään liikkeelle. Alun on oltava räjäyttävä. Harvoin siinä vaiheessa tiedän, mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Sitten voi kehittää lopun ja rauhassa täyttää puuttuvia kohtia. Se tehdään kokeilemalla, epäonnistumalla ja korjaamalla.

Etenkin ruotsalaiset ovat jännityskirjailijoina maailmankuuluja ja luoneet nordic noiriksi kutsutun genren, jonka edustajaksi Seeckin nyt lasketaan.

- Eivät ruotsalaiset kirjoita sen parempia kirjoja kuin mekään, he vain markkinoivat niitä paremmin. Meillä on vähän huono kirjallinen itsetunto, Seeck sanoo.

Esimerkiksi Camilla Läckberg, jolla on myös ekonomitausta, on hyvin avoin menestyskirjallisuuden tuomasta leveästä elämästä, jota hän jakaa Instagramissa.

Vaikka Seeck on markkinointimyönteinen kaupallisen alan ammattilainen, hän tietää, että hänen omassa somepresensissään olisi parantamisen varaa. Hänen Instagram-tilillään näkyy niukasti vinkkejä sen enempää kirjailijan yksityiselämästä kuin kaupallisesta menestyksestäkään.

Sen verran markkinointimies hänessä kuitenkin ymmärtää taiteilijaa, ettei väkisin voi jakaa omaa elämäänsä, jos se ei tunnu luontevalta.

Juttu on julkaistu Gloriassa 02/2022.