Maria Veitola haluaa luoda rohkeita tiloja, joissa voi kysyä tyhmiäkin kysymyksiä

Hän on kuin irtokarkki. Samujin Chunkie Beanie -pipo on vaaleanturkoosi. Muhkea, vaahtokarkkimainen toppatakki on hempeän vaaleanpunainen, neulepaita on samaa sävyä. Pinkeistä Balenciagan lenkkareista pilkottavat vaaleanpunaiset tennissukat, joiden varressa lukee mustalla Feministi.

– Nämä on hankittu Naisasialiitto Unionin kaupasta. Ilahdutan itseäni väreillä, Maria Veitola, 48, sanoo keskellä pimeintä kaamosta.

Pian me kaikki luultavasti pukeudumme makeisiin pastelliväreihin, mutta Veitola tekee sen ensin.

Hän on Suomen tunnetuimpia tyyli-ikoneja, jonka maku ei noudattele pohjoismaista minimalismia. Hän on yhä harvoja suomalaisia naisia, jotka ovat tehneet useamman televisio-ohjelman, jonka nimessä on hänen oma nimensä. Hän on boss lady, kolmekymppisten uraansa rakentavien naisten ammatillinen esikuva, joka näyttelee ironisesti itseään Aikuiset-komediasarjassa. Hän on mediabrändi, joka on kirjoittanut omasta elämästään kaksi kirjaa. Molempien kansissa on hänen oma kuvansa.

Hän on myös näkyvä sosiaalisen median vaikuttaja, jonka bisneksistä iso osa tapahtuu somessa. Veitolan yhden naisen osakeyhtiö tekee lähes 400 000 euron liikevaihtoa.

Hän luovii nykypäivän keskusteluilmapiirissä ilman, että kärventää itsensä tai jättää jälkeensä savuavia raunioita.

Hän myös tunnistaa oman osaamisensa eikä yritä piilotella kynttiläänsä sen enempää vakan kuin muhkean toppatakkinsakaan alle.

– Minulle sanottiin uran alkuvaiheessa, että voin olla uhka tai voin olla mahdollisuus.

Karjalaisuus tärkeää

Veitola muutti heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen Imatralta Helsinkiin. Lapsuutensa ensivuodet hän vietti ensin Pohjois-Karjalassa, sitten Etelä-Karjalassa. 1980-luvun lopulla siellä ei vielä tunnistettu esimerkiksi syömishäiriöitä, niin kuin ei juuri muuallakaan Suomessa. ”Käytät sie huumeita”, kysyi terveydenhoitaja langanlaihalta lukiolaiselta. Veitola on kertonut kärsineensä nuorena vakavasta masennuksesta ja syömishäiriöistä, joista toipui ammattiavussa.

Lapsuuden seudut ovat Veitolalle yhä tärkeitä.

– Karjalaisuus on minulle tärkeä osa identiteettiä. Pohjois-Karjalan murre ja vaaramaisemat saavat minut herkistymään välittömästi. Imatraan suhde on vaikeampi. En pystynyt pitkään aikaan erottamaan kaupunkia ja omaa nuoruuden ahdistusta toisistaan. Myös isän kuolema viisi vuotta sitten vaikutti niin, etten pystynyt käymään siellä pitkään aikaan.

Vielä tärkeämpää oli kuitenkin päästä Helsinkiin; sinne, missä tapahtuu. Veitola sai oppisopimuspaikan Radio Citystä ja kiittää vieläkin silloista päätoimittajaa Eero Hyvöstä, joka näki 21-vuotiaassa Veitolassa potentiaalia.

Veitolaa kiinnostivat populaarikulttuurin underground ja marginaali ja myös aikansa megasuositut brittipopyhtyeet Oasis, Suede, Blur ja The Verve. Hän luki ohjelmissa vanhoja kirjoituksiaan Duran Duranista. Istui museoratikan sisällä ja kertoili, mitä mieleen juolahti raitiovaunuista. Meni Töölönlahdelle onkimaan Njassan eli Jyrki Jantusen ja Ruben Stillerin vetämässä suorassa aamuohjelmassa.

Kaupungin media- ja kulttuuripiireissä pantiin nopeasti merkille vähän erikoinen Itä-Suomesta tullut tyttö, jolla oli vitivalkoinen lyhyt tukka ja jättisuuri takki. (Tyyli, joka kuulostaa taas muodikkaalta.)

– Minusta tehtiin juttu City-lehteen, ja siinä jotenkin viitattiin, että ’oletko sellainen nuori anarkistifemakko’. Kiistin tosi kiihkeästi, että älkää yhdistäkö sitä termiä minuun.

”Olen tarkoituksella hankkinut itselleni ystäväpiirin, jossa on monenlaisia ihmisiä.”

Veitolan ikäpolvi, nykyiset nelikymppiset, kasvoi Suomessa, jossa ei puhuttu positiiviseen sävyyn sukupuolten tasa-arvo-ongelmista. Ajateltiin, ettei sukupuoli merkitse mitään ja kaikki on vain itsestä kiinni. Jos nainen puhui julkisesti naisten tasa-arvosta, häntä haukuttiin avoimesti kolumneissa ja pakinoissa sekä rumaksi että tyhmäksi. Kunnon nainen ymmärsi irtisanoutua feminismistä.

– Ajattelin itsekin feministejä rääväsuisina naisina, joille läheteltiin kikkelikortteja, sanoo yksi Suomen kuuluisimmista nykyfeministeistä.

Nykyään tasa-arvo-ongelmista keskustelemiselle on yhteiskunnassa enemmän tilaa, erilaisia näkökulmia ymmärretään paremmin eikä muutama äänekäs mies voi enää hiljentää koko keskustelua. Ajat muuttuvat, mutta Veitolan mielestä monesti unohdetaan, että ihmiset ovat aikakautensa kasvatteja.

Sitä kuvaa hänen esimerkkinsä mukaan hyvin se, että monet ihailevat nykyään vaikkapa Aira Samulinia feministisenä esikuvana, koska Samulin on tehnyt merkittävän uran menestyvänä yrittäjänä ja käyttää yli yhdeksänkymppisenä nahkaminihametta.

– Silti hän on itse usein sanonut, että ei ole feministi ja feminismi on mennyt liian pitkälle, Veitola sanoo ja nauraa.

– Mutta ei se tarkoita, että meidän pitäisi siivota tietyn iän ylittäneet ihmiset pois keskustelusta.

Veitola korostaa, että hänkin on opettelemalla opetellut ymmärtämään, mistä puhutaan, kun puhutaan vaikkapa sellaisesta asiasta kuin rakenteellisesta syrjinnästä.

– Inhoan sellaista, että julistaudutaan, että olen tällainen mummo tai täti, joka ei tajua nykymenosta yhtään mitään. Joudun itsekin tosi paljon pinnistelemään ja kurottautumaan sitä kohti. Olen tarkoituksella hankkinut itselleni ystäväpiirin, jossa on monenlaisia ihmisiä. Käyn heidän kanssaan monimutkaisia keskusteluja ja yritän ymmärtää kaikenlaisia näkökantoja.

Veitola huomauttaa, että naisilla pitäisi olla suhteellisen helppoa ymmärtää altavastaajan roolia.

– Me kuitenkin ollaan oltu ja ollaan edelleen yhteiskunnassa, jossa miehet ottavat tilan ja määrittelevät, millaisia naiset ovat.

Yökylässä ei ole A-studio

Television kuolemaa on ennustettu ainakin koko 2000-luvun, mutta silti juuri se on tehnyt Veitolasta niin tunnetun kuin hän on.

Yökylässä Maria Veitola on yksi viime vuosien puhutuimmista ohjelmista. Siinä Veitola menee julkisuuden henkilön kotiin ja on siellä kirjaimellisesti yötä.

– Saan kritiikkiä siitä, että en esimerkiksi haasta poliitikkoja tarpeeksi. Lähtökohtaisesti olen päässyt toisen kotiin, joten tilanne on sellainen, ettei siinä voi esittää samanlaisia kysymyksiä kuin A-studiossa. Toisaalta, kun olen kysynyt kriittisiä kysymyksiä tyypeiltä, jotka ovat tosi kaukana omasta arvomaailmastani, kuten vaikkapa Laura Huhtasaari tai Päivi Räsänen, siihen on suhtauduttu niin, että olen käynyt siellä vittuilemassa.

Ohjelmaa on tehty 75 jaksoa. Veitolalla on takanaan 75 huonosti nukuttua yötä erilaisissa vierashuoneissa ja -patjoilla. Toistaiseksi tietoa ohjelman jatkosta ei ole.

– Media-ala on tällainen. Kun tein Maria! -talk show’ta ja se alkoi nousta iltapäivälehtien otsikoihin ja katsojamäärät nousivat, kanavan uudessa johdossa oltiinkin yhtäkkiä sitä mieltä, että tämä on liian erikoista.

Veitola on kertonut julkisuudessa, että ohjelma lopetettiin ja hänet irtisanottiin, kun hän oli raskaana. Hän on vuosien varrella tuonut esiin monia työelämän tilanteita, joissa hän on kokenut epäreilua kohtelua sukupuolensa takia.

Siitä puhuminen on yhä poikkeuksellista Suomessa ja siitä saa helposti turhasta marisijan maineen. Tai uhriutujan, niin kuin nykyään sanotaan. Ajatellaan, että suoraselkäisempää on vain hyväksyä epäkohdat ja jatkaa eteenpäin.

Aluksi Veitolalle sanottiin, ettei hän ole tarpeeksi tietynnäköinen tai -oloinen nainen ollakseen esillä televisiossa.

– Naisen odotetaan edelleen olevan televisiossa todella kiltisti.

Enbuske Veitola Salminen -talk show’ssa Veitolaa ei tuotannossa lähtökohtaisesti nähty potentiaalisena yhteiskunnallisten vaikuttajien ja poliitikkojen haastattelijana. Hän sai ensisijaisesti haastatella viihdejulkkiksia. Siitä tuli usein palautetta, että Veitola on heille liian ilkeä. Se on Veitolan mukaan sukupuolisidonnaista: kun mies kysyy tiukkoja kysymyksiä, hän kyseenalaistaa rohkeasti, nainen taas kiusaa kriittisillä kysymyksillä haastateltavaa.

Hän ei pidä myöskään astelemasta, jossa nainen haastattelemassa naista on aseteltu ”kissatappelun” kehikkoon, jota sitten seurataan sillä silmällä, kumpi ”voittaa”.

– Myös some on hämärtänyt käsitystä siitä, mitä journalismi on. Instagramissa on paljon sellaista toisille annettua olet ihana -palautetta, mikä on ihan kivaa, mutta ehkä se aiheuttaa sen, että ihmiset sekoittavat journalistisen kriittisyyden ja kiusaamisen keskenään.

Välillä Veitolasta on tuntunut, että töistä annettu kritiikki on pohjautunut enemmänkin stereotyyppisiin ajatuksiin siitä, millainen nainen saa televisiossa olla, kuin työn sisältöön. Myös esimerkiksi Jenni Pääskysaari on sanonut, että tekeepä hän haastattelunsa miten hyvänsä, palaute koskee hänen vaatteitaan.

Samaan aikaan Veitola on kuitenkin onnistunut edistämään ja rakentamaan uraansa. Hän on osoittanut olevansa uhkan sijasta mahdollisuus.

Sitkeyden lisäksi siihen on tarvittu myös tukijoita, mentoreita ja hyviä verkostoja. Naisten on ollut perinteisesti vaikeampaa saada urilleen taustatukea. Jos on onnistunut pääsemään huipulle, siellä on saanut huojua melko yksinään.

– TV:ssä naiset on asetettu kilpailemaan töistään toisiaan vastaan. Ymmärrän sen ihan hyvin, koska olen itsekin ollut koekuvauksissa kilpailemassa siitä yhdestä naisille kiintiöidystä paikasta. Sitä ei haeta mitenkään sukupuolineutraalisti.

Tukea vertaisverkostosta

Nykyään Veitolalla on kolleganaisten kanssa yhteistyötä, joissa kysellään palkkioista ja tsempataan, kun jollekin käy ilmi, että saa huonompaa korvausta kuin kollega.

– Olen onnistunut luomaan sellaisia verkostoja, että voin soittaa vertaisilleni, kun tuntuu, ettei ole tullut kohdelluksi reilusti. Siitä saa voimaa ja näkökulmaa.

Hän on jo asemassa, jossa ei tarvitse pelätä, että työt loppuvat, vaikka puhuukin ongelmista suoraan.

– Olen jo saanut jalan oven väliin ja päässyt siitä ovesta sisään, hän kuvailee asemaansa.

Yksi ongelmista on Veitolan mielestä se ennakkoluulo, että ihminen ei voi olla hyvä journalisti, jos tekee kaupallisia yhteistöitä eli mainostaa omilla kasvoillaan tuotteita ja palveluita sosiaalisessa mediassa. Perinteisesti journalismin maailmassa ajatellaan, että toimittajan riippumattomuus ja kriittisyys vaarantuvat, jos hän ottaa suoraan rahaa mainostajilta. Nykyään on yhä yleisempää, että media-alalla toimivat tekevät sekä kaupallisia että journalistisia sisältöjä.

– Olen aina ollut kaupallisessa mediassa töissä ja tiedostan erittäin hyvin, että jostain pitää tulla se raha, jolla sisällöt maksetaan. Toimittajana ymmärrän myös eettiset vaatimukset ja erotan aina selkeästi kaupalliset yhteistyöt ja muun sisällön toisistaan. Yhdestä someyhteistyöstä voi saada saman verran rahaa kuin tv-ohjelmasta. Tietyt radiotyypit ovat saaneet vuosikausia mainostaa radiolähetyksissään omia bisneksiään, eikä se ole herättänyt minkäänlaista keskustelua.

”Yhdestä some-yhteistyöstä voi saada saman verran rahaa kuin tv-ohjelmasta.”

Veitolalla on manageri, joka hoitaa yhteistyökuviot. Somessakin hän on haluttu yhteistyökumppani nimenomaan siksi, että hän on tv:stä tuttu. Ja siksi, että Instagramissa on hyvin vähän hänen ikäisiään suomalaisnaisia, joilla on yli 180 000 seuraajaa.

– Varmaankin puolet yritykseni liikevaihdosta tulee kaupallisista yhteistöistä Instagramissa. Mutta ei Instagram tällaisenaan ole ikuinen, se on media-alalla fakta. Kaikki muuttuu koko ajan.

Veitola on vaahtokarkkiasussaan lähdössä Turkuun tekemään ohjelmaa Radio Helsinkiin. Hän on Radio Helsingin sisältöjohtaja, muodollisesti, koska ei ole siellä päivätöissä. Turussa hän tekee jakson Musa vai bisnes -nimistä ohjelmaa, josta kriitikko Sampsa Oinaala kirjoitti maaliskuussa Helsingin Sanomissa: ”Maria Veitolan toimittama parituntinen keskusteluohjelma Musa vai bisnes on aina vain harvinaisempaa herkkua kaupallisessa radiossa. [---] tällaista perusteellista journalismia tehdään vielä aiempaakin vähemmän.”

Veitola on vuosia haaveillut tekevänsä dokumentteja, sellaisia kuin maailmankuulu brittijournalisti Louis Theroux tekee. Niissä Theroux menee asioiden ytimeen konkreettisesti, hengailee erilaisten erikoisten ihmisryhmien kanssa ja yrittää selvittää, mistä niissä on pohjimmiltaan kyse.

Nyt näyttäisi siltä, että Veitolan haave on toteutumassa. Häneltä on tilattu neliosainen dokumenttisarja, jota hän jo tekee, mutta josta ei voi vielä puhua enempää.

Ja sitten hän haluaisi tehdä vielä ”sairaan hyvän talk show’n”.

– Nykyään puhutaan turvallisista tiloista. Ai mitä se tarkoittaa? Ei kukaan oikein tiedä. Itse haluaisin luoda rohkeita tiloja. Niissä ihmisillä on turvallinen olo, mutta siellä voi silti kysyä vaikeita ja tyhmiäkin kysymyksiä.

Ja kyllähän Veitola tietää, mitä turvallinen tila tarkoittaa.

– Se tarkoittaa sitä, luotko olemuksellasi ja käytökselläsi muille turvallisen vai uhkaavan tilan bussissa tai Stockalla tai mihin ikinä menetkin. Huomioitko muut ihmiset ja pyritkö ymmärtämään heitä vai menetkö ärisemään ja vittuilemaan.

Eli oletko uhka vai mahdollisuus. 

Juttu on julkaistu Gloriassa 01/2021.