Kaikesta on nykyisin niin kauan, tietävät ikäiseni ihmiset. Vai onko sittenkään? Aikahan on jännä ulottuvaisuus, ei välttämättä lineaarinen.
Tätä mietin, kun istuin kuukausi sitten Tampereella illallispöydässä juhlimassa neljän sadan ihmisen voimin yliopistoni journalistikoulutuksen satavuotista taipaletta. Juhlan oli järjestänyt nykyisten opiskelijoiden ainejärjestö Vostok.
Suuressa juhlatilassa istuimme vierekkäin omasta kurssistani muodostuneen tiiviin viiden hengen tiimin kanssa. Aloitimme vuonna 1980. Elämä on heitellyt meitä kaikkia, mutta yhdessä oli nytkin mukava juhlia. Ei niin, ettemmekö olisi tavanneet tuttuja ja tutustuneet uusiin ihmisiin. Olemmehan uteliaita toimittajia.
Nykyopiskelijat vaikuttavat fiksummilta ja analyyttisemmilta kuin oma ikäluokkani aikoinaan. Saman olen havainnut, kun olen johtanut Vuoden nuori suunnittelija -raatia. Kilpailuun osallistuvat muodin opiskelijat, useimmiten Aalto-yliopistosta ja Lahden Labista. He osaavat perustella tekemisensä loistavasti. Ovatko opettajat nykyisin parempia vai opiskelijat terävämpiä?
En sano sitä kliseetä, että ennen oli paremmin. Mutta sanon, että ennen oli erilaista. Kun minun aikanani olimme selviytyneet yliopiston pääsykokeista, reitti työelämään oli avoin. Töitä oli tarjolla niin, että oli houkutus lähteä kesken opintojen tarjottuun työpaikkaan.
Itsekin pystyin tekemään freenlancer-töitä opiskeluaikoinani. Se vähän helpotti, sillä rahapula oli ainakin omaa todellisuuttani. Ostetaanko viikonlopuksi pullo valkoviiniä vai Anttilan pakastettu kana, jota emme osanneet valmistaa? Muistan ainakin sen kerran, kun kana voitti. Keitin sitä ikuisuuden.
Satavuotisjuhlien puheissa tuli paljon esiin se, miten vaikeaa nykyisten nuorten toimittajien on löytää työpaikka tai solmia muuta kuin pätkätyösuhdetta.
Samalla me juhlaväki tunsimme olevamme yhtä siinä, että sama intohimo alaan yhdistää meitä.
Meidän kurssillamme oli aikoinaan tosi hauskaa. Pidämme edelleen yhteyttä, mutta näin hienoja juhlia emme osanneet järjestää koskaan.
Toivon sydämestäni, että uudet toimittajat pääsevät loistamaan niissä paikoissa, jossa heidän osaamisensa on meille kaikille hyödyksi.
Gaudeamus igitur!
Juttu on julkaistu Gloriassa 11/2025.
