Sisustusarkkitehti Hanni Koroma: "Pyrin siihen, että tilat tuntuvat luontevilta."

Keväinen auringonvalo tulvii suurista ikkunaruuduista sisustusarkkitehti Hanni Koroman työhuoneeseen. Tila Helsingin Kruununhaassa tila on toiminut ateljeena sen valmistumisesta vuodesta 1907.

-Työtilani ovat aina olleet ihania. Olen superkriittinen niiden suhteen.

Eikä ihme. Hannin tarkka silmä on pitänyt hänet kiireisenä viimeiset 25 vuotta. Hän on ehtinyt suunnitella yli 200 yksityistä sekä julkista tilaa, kalusteita, taideteoksia sekä näyttelyarkkitehtuuria. Suunnittelijalle on syntynyt tunnistettava käsiala.

-Monet ovat ihmetelleet tunnistaneensa työni, vaikka kohteet ovat olleet todella erilaisia. Käsialani syntyy mittasuhteiden ja painopisteiden kautta. Kyse ei ole vain materiaali- tai värimaailmasta.

Monet sisustusarkkitehdit lähtevät liikkeille mitoista, mutta Hanni tekee päinvastoin. Hän piirtää ensin luonnoksen ja tutkii mittasuhteita.

-Keittiösuunnittelussa teen yhteistyötä puuseppien kanssa, jotta en ole riippuvainen valmiiden runkojen mitoista. Ne eivät aina toimi kaikissa tiloissa.

Myös Hanni aloitti puuseppäkoulussa, josta siirtyi tekemään sisustusarkkitehtuuriopintoja Taideteolliseen korkeakouluun. Siellä hän edusti perhettään jo neljännessä sukupolvessa. Hänen isoäitinsä opiskeli koulussa samaan aikaan kuin Tove Jansson. Kun Hanni valmistui vuonna 1996, sisustustoimistot kärsivät lama-ajasta. Ainoa vaihtoehto oli alkaa yrittäjäksi.

-Yrittäjyys ei tullut luonnostaan, mutta lopulta se piti vain opetella. En vieläkään näe itseäni yrittäjänä vaan itseni työllistäjänä.

Hannin asiakkaat luottavat täysin hänen näkemykseensä. Tietyt rajat, kuten asukkaan elämäntavat ja harrastukset, helpottavat suunnittelutyötä.

-Pyrin siihen, että tilat tuntuvat luontevilta ja sellaisilta, että ne kuuluvat osaksi ympäristöään.

Hannia viehättää esineiden monitasoisuus ja hän näkee myös kalusteet tiloina. Leikkisyys välittyy suunnittelijan AVATA-kaapissa, jota hän vertaa tietokoneeseen.

-Sen käyttämiseen tarvitsee ikään kuin salasanan. Kaapissa on salalokeroita, hyllyjä ja ripustintilaa. Siinä on ajattelua, joka avautuu käyttäjälleen vasta myöhemmin.

Hanni hakee työpöydältään paperin, joka muistuttaa tarkkaan mitoitettua asunnon pohjapiirustusta. Huoneiden sijaan se on täynnä kasvien nimiä. Piirros esittää tonttia, johon kuuluu 1800-luvun maatila ja suuri puutarha. Se on Hannin oma uusi projekti, jota hän kutsuu kakkoskodikseen.

-Olen siitä niin fiiliksissäni! Suomalaiset elävät mielellään kahden kodin elämää. Etätyön yleistyttyä ihmiset toivovat, että he voivat työskennellä myös muualla.

Hanni saa luonnon keskellä työhönsä uusia näkökulmia. Inspiraatio voi tulla vaikka kukan siemenistä tai ruokakirjoista.

-Havainnoin koko ajan ympäristöä. Mietin, millaisessa maailmassa elämme ja millaisia tarpeita meillä on. Työni on samalla harrastukseni. Se on niin monipuolista, etten kyllästy siihen koskaan.

Hannin mukaan maailma on aina peilautunut asuinympäristöömme, mutta pandemian myötä on tapahtunut suurin muutos pitkään aikaan.

-Kodit ovat tulleet lähemmäksi ihmistä ja asuminen on muuttunut kokonaisvaltaisemmaksi, kun kodista on tullut työympäristö. Uskon, että harmonisella tilalla voi lisätä ihmisen hyvinvointia.

Toinen suuri muutos on kotien lisääntynyt tavaramäärä.

-Pidän sisustuksessa kerroksellisuudesta, mutta on surullista, jos kodeista tulee varastoja. On tärkeää, että kodissa mahtuu elämään. Kauneimmillaan tila on suunniteltu niin harkitusti, että se on jo tyhjänä täydellinen.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 04/2022.