Tekstiilitaiteilija Ritva Puotila saa inspiraationsa karjalaisesta sukurakkaudesta: ”Woodnotes ei ole tyypillinen perheyritys”

Paperille syntyi luonnostelma perheen vanhasta talosta Karjalassa. Paperinarumatoistaan tunnetun Woodnotesin pääsuunnittelija ja toinen perustaja Ritva Puotila oli yhdeksänvuotias, kun hän ymmärsi ensimmäistä kertaa piirustustaidon merkityksen.

Sota-ajan evakkona Puotila oli joutunut jättämään kotinsa ja asutti leskeksi jääneen äitinsä ja siskonsa kanssa pientä vinttikamaria Riihimäellä. Valokuvia ei ollut, mutta muisto isän rakentamasta kotitalosta oli vahvana mielessä, ja niinpä hän piirsi sen äitinsä työtovereille. Näin me joskus asuimme, tässä oli ikkuna ja tässä kuisti.

– En ole mikään nero, joka olisi lapsena jo piirtänyt kuin Picasso. Ymmärsin kuitenkin, että kuvalla voi kertoa asiansa tarkasti, Puotila muistelee.

Piirustustaito vei kuvataidetunneille ja lopulta Taideteolliseen korkeakouluun, josta Puotila valmistui vuonna 1959. Siitä alkoi vauhdikas ja merkittävä kansainvälinen ura tekstiilitaiteilijana.

Kilpailusta kansainväliseksi

Sen ajan nuorille suunnittelukilpailut olivat hyvä ponnahduslauta, ja kilpailun kautta sai alkunsa myös Puotilan ura. Yhdysvaltalainen Dansk Design etsi suunnittelijaa Pohjoismaista ja kuuli Puotilasta Suomen Käsityön Ystävien järjestämän ryijykilpailun kautta. Perustaja Ted Nierenberg oli Helsingissä ja halusi tavata Puotilan. Tapaamisen seurauksena suomalainen suunnittelija sai 15 vuoden sopimuksen yrityksen tekstiili- ja värisuunnittelijana. Pian Puotila olikin jo tunnettu nimi Yhdysvalloissa, ja yhteistyö Dansk Designin kanssa kesti lopulta 40 vuotta.

– Suunnittelin muun muassa tabletteja ja serviettejä. Tamperelaisen Tampellan valmistamat tuotteet olivat äärimmäisen hienosti ommeltuja, aivan kuin ateljeessa tehtyjä. Onnistunut tuote vaatiikin aina yhteistyötä ja monenlaista osaamista. Siihen ei yksi ihminen riitä.

Työparina äiti ja poika

Yhteistyön tulos on myös Woodnotes, josta Puotila nykyisin parhaiten tunnetaan. Hän perusti yrityksen vuonna 1987 nuorimman poikansa Mikko Puotilan kanssa. Yrityksen tarina alkoi paperinarumatoista, jotka ovat edelleen yrityksen ydintuotteita, vaikkakin valikoima on laajentunut myös muihin tekstiileihin ja huonekaluihin.

Alusta asti kaksikolle oli tärkeää tuottaa tuotteet Suomessa, ja niinpä he etsivät kuumeisesti valmistajaa, jolta saisivat mustaa paperia narua varten. Pakkausteollisuuttakin aikoinaan harjoittanut Rosenlew lupasi lopulta heille mustaa valokuvauskartonkia.

– Sitä olisi pitänyt ostaa tuhat kiloa, mutta he suostuivat myymään pienen erän, josta pääsimme kutomaan mallipaloja. Suostuttelutaidoistani on ollut useasti hyötyä.

Lopuksi piti vielä päättää yrityksen nimi.

– Se oli meille hyvin tärkeä asia ja mietimme nimeä kauaskantoisesti. Syvällä Suomen metsissä tuntui voimakkaasti puuntuoksu ja runollisuus. Siksi nimeksi tuli Woodnotes.

Äidin ja pojan yhteistyö on aina sujunut mutkattomasti.

– Meillä on selvä työnjako, jossa luottamus toisen tekemiseen on ollut oleellista. Woodnotes ei ole tyypillinen perheyritys, jossa nuorempi sukupolvi jatkaa vanhemman polven työtä, vaan yritys on perustettu fifty-fifty-periaatteella yhdessä. Käytännössä minä olen hoitanut suunnittelutyön ja Mikko kaiken muun bisnekseen liittyvän.

Kaksikon lisäksi ydintiimissä toimii suunnittelija Minna Ahokas. Huonekalujen suunnittelussa Woodnotes hyödyntää projektikohtaisesti alansa palkittuja tekijöitä.

– Haluan korostaa, että suunnittelutyö on mitä suurimmissa määrin tiimityötä.

Karjalainen sukurakkaus

Way Out Colors from a Finnish Housewife. The New York Times noteerasi 60-luvulla Puotilan artikkelissaan paitsi poikkeuksellisena värien käyttäjänä myös uraa luoneena kotiäitinä.

Puotila onkin aina menestynyt urallaan isosta perheestä huolimatta - tai ehkä juuri sen ansiosta. Puotilalla on kolme poikaa, seitsemän lapsenlasta ja kolmetoista lapsenlapsenlasta. Usein hän neuvotteli sopimuksensa niin, että sai ottaa lapset mukaan mahdollisimman monille työkomennuksille. Joskus yksin matkustaessa ikävä oli niin kova, ettei Puotila saanut nukutuksi.

– Karjalaisuuteeni kuuluu voimakas sukurakkaus. Jos jotain elämästäni muuttaisin, niin olisin ollut enemmän kotona, vaikka mielelläni matkustinkin.

Puotila teki töitä 14 maassa vuosien 1963 ja 1990 välillä. Etenkin New York hurmasi Puotilan ensisilmäyksellä, kun Dank Design lennätti häntä ja puolisoaan Paulia yksityiskoneella Manhattanin yllä.

Sittemmin Puotila sai apurahan, jonka avulla hän sai viipyä New Yorkissa puolitoista kuukautta. Hän on vienyt kaupunkiin myös lapsenlapsiaan. Puotilan yksi suosikkimuseoista on modernin taiteen museo MoMa.

Myös Norja ja Intia ovat jääneet vahvasti Puotilan mieleen.

– Eurooppa edustaa minulle kylmiä värejä, kuten viileää hopeaa. Intia puolestaan hiekkaa ja kuparisia auringonlaskuja. Intiassa kattilat höyrysivät kauas, kun kankaita värjättiin ulkona. Se oli hyvin kuvauksellista.

Säästä ja säästämisestä

Inspiraatiota on kuitenkin aina löytynyt myös kotoa. Sää inspiroi Puotilaa loputtomasti: kevään valo, talven lumipyryt. Hänen kotonaan on korkeat ikkunat, jotka mahdollistavat luonnonilmiöiden syleilyn sisätiloissakin.

– En raaski vetää verhoja alas iltaisin. On niin kiva nähdä yön muuttuminen.

Puotila työskentelee mielellään iltaisin. Hänen mielestään ajatukset vaativat kypsyttelyä ja valmistuvat vasta iltaa kohti. Hiljattain hän on maalannut öljyväreillä maiseman, jossa on kalliota, pilviä ja hiukan vettä.

– Aina välillä voi antaa itselleen työtilauksen. Tarvitsin puhtaan veden värisen taulun, joka sopii seinälle, jossa on jo yksi oma maalaukseni, Kuutti Lavosen varhainen työ sekä Tiina Pyykkisen teos.

Sisustusta ei saisi Puotilan mielestä koskaan aliarvioida - sen sisällähän eletään. Hyvät esineet ovat hänestä tavoittelemisen arvoisia, ja parhaimmillaan ne periytyvät myös eteenpäin. Jokainen Puotilan pojista onkin saanut kotoa muuttaessaan mukaansa Arne Jacobsenin suunnitteleman Egg-tuolin.

Ritva Puotilan vinkit toimivaan sisustukseen

1. "Kun tekee mieli ostaa uutta, siivoa ensin kunnolla. Saatat huomata, ettet tarvitsekaan mitään nauttiaksesi kodistasi. Älä vahingossakaan arvostele toisen kotia, edes sotkuista."

2. "Olisi hyvä, jos arkkitehdit ottaisivat säilytystilat paremmin huomioon. Olen nostalgikko ja säilytän kaappien lisäksi vanhoja tavaroita isossa autotallissa ja muutamassa varastossa."

3. "Seinien värityksessä kannattaa suosia kuulakkaita värejä. Umpinaiset, puhtaat värit sulkevat tilan. Monet maalaavat myös liian kovalla purkkivalkoisella. Valkoisen sävyllä on väliä."

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 5/2021.