Ikonisia yökerhoja ja Instagram-hittejä – sisustusarkkitehti Aino Brandt tietää, miten luodaan tiloja, jotka jäävät mieleen

Pane muistiin: runsasta, mausteista, täyteläistä!

Näin Aino Brandt kuvailee kuluvan vuoden 2021 väritrendejä. Hänen sanaansa sopii luottaa, sillä Brandt yhtiötovereineen on luonut viihtyisiä kaupunkitiloja pääkaupunkiseudulle 90-luvulta saakka. Suunnittelutoimisto Koko3:n projektit ovat osa helsinkiläistä historiaa niille, jotka muistavat vaikkapa kuuman Nylon-yökerhon tai alkuperäisen Kaapelitehtaan ravintolan. Kenties ikonisin yhtiön kohteista on kuitenkin ollut rouhean kaupunkikulttuurin edesmennyt kehto Lepakko ja Radio Cityn toimitilat sen uumenissa. Rähjäinen yömaja muuntui suunnittelijoiden käsissä vaivattomasti uskottavan tyylikkääksi, mutta rennoksi rock-keskukseksi.

– Koko3 ammentaa yhä urbaanista kulttuurista, Aino Brandt kuvailee.

– Pidämme yllättävyydestä, ja tietty anarkistisuus ja ennakkoluulottomuus ovat sytykkeitämme. Siinä mielessä toimimme vieläkin Lepakon hengessä.

Ei sillä, että hän suunnittelisi Lepakon tapaista tilaa enää aivan samalla silmällä. Aika muuttuu ja niin sen kuuluukin.

– En enää kiinnittäisi halogeenivalaisimia vaijereilla katosta! Tekniikka on ajanut niiden ohi, Brandt nauraa.

– Mutta kerroksellisuus toimii sisustamisessa yhä.

Letkeää vai luksusta

Saisiko olla luksusta vai rosoista charmia? Kaikki luonnistuu, kun Brandtin "työperhe", opiskelutovereiden Jukka Halmisen ja Helka Parkkisen kanssa perustama Koko3, saa tilauksen. Asiakas voi tilata tiiviiltä, 15-henkiseltä työporukalta sisustuksen tai vaikkapa graafista muotoilua. Kullakin työntekijöistä on yleisosaamisen lisäksi spesifit vahvuutensa: yksi on erikoistunut korjausrakentamiseen, toinen pakkaussuunnitteluun.

Kohteet vaihtelevat äärimmäisen sliipatusta mutkattoman kodikkaaseen. Vaikkapa näin: Koko3 on vastannut Helsingin Kallion Linjojen letkeän Rytmi-baarin sisustuksesta, mutta myös uudistetusta Finnair Loungesta Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Huippusuositun Rytmin tapauksessa vaivaton interiööri antaa ymmärtää, että ilme on syntynyt itsestään.

– Se on tarkoituskin, Aino Brandt kertoo.

– Parhaassa tapauksessa työtämme ei tarvitse edes noteerata. Silti luonteva, onnistunut tila saattaa ihmiset yhteen.

Finnair Lounge taas on spektrin toisesta laidasta. Vaikka sen pieteetillä viimeistellyt yksityiskohdat ovat tiukasti brändin mukaiset, ne kutsuvat nauttimaan.

– Lentokentällä ollaan lähdössä matkalle, joten se on jo itsessään irtiotto arjesta. Kentän tilojen ei tarvitse muistuttaa kotia. Lentokenttäkokemuksessa saa olla luksusta.

Tilasuunnittelu on laaja-alainen kokonaisuus, jossa ei unohdeta äänimaisemaa tai kohteen käyttötarkoitusta. Brandtista on ollut kiehtovaa perehtyä muun muassa oppimistilojen tarpeisiin.

– Silloin pohditaan, mikä tukee käyttäjiä juuri tässä ympäristössä. Opettaminen ei ole enää frontaalia, luokan edessä tapahtuvaa, vaan luokkahuoneen kalusteiden tulee liikkua ja pystyä muuntautumaan.

Äskettäin Koko3 taikoi uusiksi Helsingin yliopiston Metsätalon opiskelijaravintolan. Suojellun arvorakennuksen ruokala ei enää ole läpikulkupaikka, vaan opiskelijoiden olohuone, joka houkuttelee kahville muun muassa inspiroivan taiteen avulla.

Brandtin mukaan alan kilpailu ei ole varsinaisesti raadollista, kovaa kylläkin.

– Arvostamme kilpailijoiden vahvuuksia.

Sitä paitsi ongelmista voi puhista yhdessäkin.

– Alaamme pätee yleinen luovien alojen vitsaus: se, että työtä yritetään joskus saada ilmaiseksi. Kukaan ei halua kuulla suostuttelevaa lausetta siitä, miten jokin projekti olisi 'hyvä referenssi'.

Aino Brandtilla onkin ammattitaitoa aliarvioivaan tarjoukseen takataskussa oivallinen täsmävastaus.

– 25 vuoden kohdalla noita referenssejä on jo ihan tarpeeksi.

Piste.

Tavoitteena klassikko

Vuosikymmenten urasta huolimatta työssä on yhä intoa. Aino Brandt kertoo syttyvänsä ihmisistä ja kohtaamisista. Työ vaatii tuntosarvia, joilla pääsee tunnustelemaan vaikkapa ravintolaprojektien yhteydessä. Se on jännittävää.

– Jokaisesta ravintolasta toivoo tietenkin aina tulevaa klassikkoa, seuraavaa Eliteä. Harmillisinta on, jos ravintola on roskiksessa viiden vuoden kuluttua.

Ties, vaikka "seuraavia Elitejä" olisi taas kytemässä. Jos olet nimittäin ladannut viime aikoina Instagramiin otoksen Helsingin kuvauksellisimmista ravintoloista, olet tietämättäsi saattanut ihastella Aino Brandtin ja hänen kollegoidensa kädenjälkeä. Koko3 on luonut omistajien kanssa ilmeen muun muassa pastellisten karkkisävyjen Yes Yes Yesille ja tunnelmalliselle italialaisravintolalle Madonnalle.

– Näitä paikkoja suunnitellessa on ollut ilo tehdä yhteistyötä superluovien tyyppien kanssa, Brandt kiittää.

– Ravintoloitsijoilla Richard McCormickilla, Alex Niemisellä ja Ville Relanderilla on villejä ja vapaita visioita.

Pöytä on pääasia

Ruokapöydän ympärille kokoontuminen on Aino Brandtille tärkeää myös kotona. Hänen omat lempikalusteensa ovat keskustakodin kaksi pöytää, jotka ovat seuranneet mukana jo vuosikymmeniä. Keittiön pöytä on aviomiehen suunnittelema ja teettämä. Kokorosterikaluste tuo mieleen niin suurtalouskeittiöt kuin laboratoriotkin.

– Se on hyvin linjakas, sellainen palkkimonoliitti, ja valtavan käytännöllinen. Rosteripinnalle voi laskea kuuman kattilan tai sillä voi leipoa.

Olohuoneessa perhe viihtyy vintiltä löytyneen suuren pöydän ympärillä. Pukkijaloille nostetun kimpilevyn päällä tehdään niin töitä kuin läksyjäkin - ja tietysti syödään.

Silloin kun ei nuohota kotona, kierretään perheen aikuisuuden kynnyksellä keikkuvien lasten kanssa taidegallerioiden ja museoiden lisäksi kirpputoreja. Muoti vinhoine sykleineen on Brandtin intohimon kohteita. Vähemmän, laadukkaampaa ja kestävämpää on hyvä ostomantra. Samat iskusanat kaikuvat myös työn puolella.

– Kestävä kehitys on nousemassa kestotrendiksi. Nuorisolla eettiset ideaalit ovatkin jo eri tavalla sisäänrakennettuja kuin minun sukupolvellani. Se on hyvä juttu.

Juttu on julkaistu Glorian kodin numerossa 2/2021.