Kuvat
Riitta Sourander
Muovijalkainen lasipöytä oli ystävättären mielestä niin ruma, että vain Marja saattaisi löytää sille käyttöä. Suuri kulmasohva löytyi Habitatista. 70-luvun peilit ovat vintagekaupasta. Nurkan musta Artemide Carrara -lattiavalaisimen on suunnitellut Alfredo Häberli. Pöydän vaasi Svensk Tennistä.
Muovijalkainen lasipöytä oli ystävättären mielestä niin ruma, että vain Marja saattaisi löytää sille käyttöä. Suuri kulmasohva löytyi Habitatista. 70-luvun peilit ovat vintagekaupasta. Nurkan musta Artemide Carrara -lattiavalaisimen on suunnitellut Alfredo Häberli. Pöydän vaasi Svensk Tennistä.

Marjan kodissa Lauttasaaressa ei ole mitään pikkusievää. Mustaa ja valkoista suosivan juristin elämään hiipi uuden kodin myötä myös hieman väriä.

Ennen kuin Marjan uusi asunto lauttasaarelaisessa pienkerrostalossa alkoi tuntua ihan oikealta kodilta, piti hänen saada entisen Töölön-kotinsa rakkaat naapurit ihastumaan vierestä vapautuneeseen asuntoon. Niin kävi, ja nyt sekä Marja perheineen että hänen naapurinsa Sami ja Raimo nauttivat yhteisöllisyydestä kaksikerroksisessa neljän asunnon kerrostalossa.

Josef Hoffmanin Kube-sohvan inspiroimissa nahkasohvissa toistuvat Marjan lempiteemat: musta väri ja pyöreä muoto. Seinällä on ryhmä Helene Sjcherfbeckin töiden painokuvia, joita painettiin 500 kappaleen sarja taiteilijan eläessä.

Mihin ihastuit asunnossa?

Talon arkkitehtuuri on hieno aikansa lapsi. Arkkitehdit Kaj ja Dag Englund rakennuttivat talon 1930-luvulla omille perheilleen. He lähtivät suunnittelussaan tontin kallioisesta luonnosta ja kasvillisuudesta, johon ihastuin jo ennen kuin pääsin sisään asuntoon. Huoneisto oli täydellisen remontin tarpeessa, mutta näin, että hieno pohjaratkaisu tulisi toimimaan elämässämme loistavasti. Asunnossa on eriytetty julkiset ja yksityiset tilat luontevasti. Minun makuuhuoneeni on asunnon toisessa päässä ja teini-ikäisillä lapsillani on omat rauhalliset huoneensa sekä kylpyhuone asunnon sisäpihan puolella. Kun lapset ovat vuoroviikoin isänsä luona, heidän poissaolonsa ei tunnu juurikaan siinä, miten käytän asunnon tiloja muulloinkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Marja hankki ruokailutilan Tulppaani-pöytäryhmän ja Aallon valaisimen heti ostettuaan asunnon. Myöhemmin tv-dokumentista ilmeni, että saman asunnon alkuperäisillä asukkailla, arkkitehti Kaj ja tekstiilitaitelija Li Englundilla oli aivan sama yhdistelmä kodissaan. Seinällä on Elina Ruohosen akryylimaalaus.

Millaisen kodin halusit?

Tämä asunto on ensimmäinen koti, jonka olen toteuttanut täysin itseni näköiseksi. Olen aina pitänyt mustasta ja valkoisesta niin pukeutumisessa kuin kodissanikin. Nyt hiljalleen iän ja ehkä tämän asunnon hengen myötä olen pehmennyt ottamaan mukaan hieman muutakin väriä: erityisesti vihreää, pienen ripauksen keltaista ja jopa muutaman kukkakuvioisen sohvatyynyn! Haluan, että kodissani on selkeyttä ja se on siisti, sillä työni on hirveän hektistä ja kaikki muuttuu jatkuvasti. Tarvitsen sille vastakohdan kotonani.

Marja vaihtoi keittiön puutasot kaapiston kanssa samansävyisiksi Corian-tasoiksi. Musta ruokapöytä ja tuolit ovat Ikeasta, valaisin on Artekin.

Miten kuvailisit sisustustyyliäsi?

Kiinnostuin sisustamisesta vasta muutettuani muutamaksi vuodeksi ulkomaille 2000-luvun alussa. Siihen saakka minua ei ollut kiinnostanut esteettisellä rintamalla mikään, mitä en jotenkin voinut ripustaa päälleni. Olen ympäristölleni hyvin sietämätön siinä, että tiedän tarkalleen mitä haluan ja olen valinnoissani aika jyrkkä. Olen syntynyt 60-luvulla ja ehkä siksi pidän todella paljon kiiltävästä muovista ja pyöreistä muodoista. Ihastun esineisiin ja tajuan vasta jälkeenpäin, että tässähän on taas kiiltävä, pyöreälinjainen muovi-, lasi- tai metalliesine.

Tähän kotiin en hankkinut juurikaan uusia huonekaluja, etsin vain vanhoille esineille uudet paikat. Kaikki sopi yhtä hyvin tänne kuin entiseen 1920-luvulla rakennettuun töölöläiskotiimmekin. Kun sain ihanat vanhat naapurimmekin, Samin ja Raimon, Töölöstä tänne naapureiksi, oli kaikki täydellistä!

Makuuhuoneen kampauspöytänä toimii Ikean kiiltäväpintainen sivupöytä, josta Marja poisti vetimet. Rottinkisen Peacock-tuolin bongasi naapurin Sami Marjalle Bukowskilta.

Miten yhdistelet esineitä?

Minulle ei merkitse mitään se, kenen suunnittelijan tai minkä aikakauden esine on, jos se viehättää silmääni. Yhdistelen asioita ilman pyhäinkuvia ja minulle on yhdentekevää, ovatko esineet kalliita vai halpoja, kunhan ne sopivat estetiikaltaan yhteen.

Makuuhuoneen vieressä aukeaa pukeutumistila, jossa kaikki on kätketty mustien ovien taakse. Puolikorkean kaapiston rungot löytyivät Ikeasta, mutta ovet teki Rita-Keittiöt. Kehystetyt printit ovat muistoja yhteisiltä matkoilta lasten ja ystävien kanssa.

Perin äidiltäni 1960-70-lukujen designlasiesineitä, joita olin aina inhonnut. Tässä asunnossa ne alkoivat näyttää hyviltä, mutta yksittäiset yksilöt ikkunalaudalla tönöttämässä tuntuivat minusta aivan liian vähältä. Niinpä ryhdyin ostamaan noita ennen mielestäni vastenmielisiä esineitä lisää, jotta sain rakennettua niistä useamman esineen rykelmiä. Nyt jaksan ihailla niiden hehkua loputtomasti. Erityisesti pidän siitä, miten erilaiset vihreät lasiesineet ryhmissä heijastelevat sisään ulkotilan vehreyttä.

Makuuhuoneen tunnelma on kuin 70-luvun elokuvasta. Puupaneeleiden kontrastiksi lattiaan asennettiin musta korkkimatto.

Olen huono muistamaan suunnittelijoiden nimiä, ja joskus minulle on maailmalla huomautettukin, että asemassani olevalla naisella pitäisi olla merkkikäsilaukku. Siitä kuulemma nainen tunnetaan. No, ostin ensimmäisen merkkikäsilaukkuni ihan vähän aikaa sitten - tosin vain siksi, että satuin pitämään juuri kyseisen laukun muotokielestä.

Marja ja Make-koira viihtyvät Eero Aarnion Kupla-tuolissa.

Juttu on julkaistu Glorian Kodin numerossa 10/2020.

Fakta

Asukkaat: Microsoftin Digital Crimes Unitin Euroopan, Lähi-Idän ja Afrikan kyberrikollisuuden vastaisista toimista vastaava juristi Marja Laitinen, 53, tytär Aava, 16, ja poika Aalto, 15, sekä perheen lemmikki bichon frisé Make, 5.

Koti: 160-neliöinen huoneisto vuonna 1937 valmistuneessa pienkerrostalossa Helsingin Lauttasaaressa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla