Sakari Kannosto on kuvanveistäjä ja opettaja sekä Arabian taideosaston tämän vuoden vieraileva taiteilija.
Sakari Kannosto on kuvanveistäjä ja opettaja sekä Arabian taideosaston tämän vuoden vieraileva taiteilija.

Kuvanveistäjä Sakari Kannoston kodissa näkyy kolmen sukupolven kädenjälki, eikä huonekaluja osteta uutena.

1/ Perhejuttuja

Altistuin lapsuudessani hyvälle taiteelle, jota kotimme oli pullollaan. Sitä kautta kuvanveistäjäisäni vaikutti siihen, että minustakin tuli taiteilija. Isäni lailla otin poikani Ossin pienestä pitäen mukaan taidejuttuihin. Ehkä se sytytti hänessä innon taiteen tekemistä kohtaan. Nyt hän opiskelee Aalto-yliopistossa visuaalista viestintää ja on jo pitkään ollut minua parempi piirtäjä.

Olen nostalgikko, ja minua puhuttelee ajatus kolmen polven kuvataiteilijajatkumostamme. Tämä ylisukupolvisuus näkyy kotonamme niin, että esillä on rinta rinnan meidän kaikkien kolmen töitä. Niistä on hauska katsoa, miten erilainen ilmaisu meillä jokaisella on.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Tietokoneen ruudulla näkyy Kannoston kolmen polven taiteilijapotretti. Seinällä ylärivissä on Olavi Suomelan ja Sini Anttila-Rodriquesin maalaukset. Alhaalla Jasmin Anoschkinin öljyvärityö sekä Sakarin isän Erkki Kannoston puupiirros. Keraaminen Ystävä-veistos on Susanne Koskimäen uutta tuotantoa.

2/ Ystävien seurassa

Olen lapsesta lähtien asunut kodissa, jonka seinät ovat täynnä taidetta. Siksi ajatus siitä, että kotimme seinät olisivat tyhjät, on minulle mahdoton. Meillä on jonkin verran myös vanhempaa taidetta, muun muassa japanilaisia puupiirroksia, mutta ystävieni töillä on minulle aivan ainutlaatuinen merkitys. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Monet teoksistani olen saanut vaihtokauppana taiteilijoilta, joiden kanssa aikanaan opiskelin ja kasvoin taiteilijan ammattiin. On aina yhtä mieletöntä katsoa näitä töitä. Koen niin vahvasti, että paperille tai kankaalle piirtyneeseen viivaan tai saveen painautuneeseen kädenjälkeen on tallentuneena siltä ihmiseltä tärkeä opetus tai viesti.

Sinisessä Hanhiinissa ja punaisessa "tulevaisuuden kalassa" on hienot värit. Sakari ei välttämättä lasita keraamisia veistoksiaan oikeaoppisesti, vaan saattaa patinoida ne esimerkiksi maaleilla.

3/ Kierrätysmaailma

Tykkään kerroksista ja siitä, että esineillä on tarinansa. En osaisi ostaa huonekaluja uutena kaupasta. Sen sijaan laitan yhteen sen, mitä minulle on vuosien varrella kertynyt. En välttämättä pidä kaikista huonekaluistani, mutta inhokkini voi muuttua kivaksi, kun sen rinnastaa johonkin kiinnostavaan.

Lapsuudenkodissani Oulunkylän taiteilijatalossa näytti erilaiselta kuin luokkatovereideni luona. Olisin halunnut meillekin kasarivuodesohvan, mutta sen sijaan elin talonpoikaishuonekalujen ympäröimänä. Jo yläasteella aloin kuitenkin arvostaa lapsuudenkotini esteettistä perintöä. Koen jatkavani sitä omalla tavallani myös omassa kodissani. 

Sohva ei lukeudu Sakarin lempihuonekaluihin, mutta sen yläpuolelle ripustetut teokset ovat hänelle sitäkin tärkeämpiä. Inka-Maaria Jurvasen teokset on tehty lyijykynällä vanerille. Maalaus on Antti Ojalan ja sohvaryijy Tuula Kosken.

4/ Ikkunat eri kulttuureihin

Lapsuudessani sänkyni yläpuolelle oli ripustettu egyptiläinen seinävaate, jonka isäni oli tuonut tuliaiseksi matkaltaan. Tekstiili kiehtoi minua ja oli minulle kuin ikkuna egyptiläiseen kulttuuriin, johon lapsena uppouduin. Epävirallinen tätini Tuula Koski kiersi lapsuudessani ympäri Intiaa. Hänen tarinansa olivat niin kiehtovia, että aloin jo pienenä haaveilla siitä, miten siistiä olisi päästä tutustumaan erilaisiin kulttuureihin. 

Aikuisena olen reissanut ympäri maailmaa ja tuonut tullessani aarteita. Kyse ei ole valkoisen miehen ryöstöretkistä, vaan toisten kulttuurien kunnioittamisesta ja arvostamisesta.

Pitkään mukana kulkeneen kaapin vasemmalla puolella on lahjaksi saatu Pertti Kurikan alias Kalevi Helvetin piirros, oikealla japanilainen puupiirros 1700- luvun loppupuolelta.

5/ Kuvanveistäjän ja opettajan kädenjälki

Työni kuvanveistäjänä ja muotoilun opettajana ovat merkittäviä asioita elämässäni, mikä heijastuu tietenkin myös kotiimme. Eläinten kalloja ja kivikautisia työkaluja käytän opettaessani havainnollistamaan plastista sommittelua.

Omien teosteni määrä vaihtelee meillä muun muassa näyttelykierron mukaan. Ennen näyttelyitä kotimme täyttyy töistäni, koska minulle on tärkeää nähdä, miten teokseni tai sen osat hahmottuvat erilaisissa tiloissa. Kotiympäristössä veistoksen esineluonne tulee ihan eri lailla näkyväksi kuin työhuoneympäristössä. 

Renginkaapin Sakari sai lapsena isältään, joka halusi, että jokaisella hänen lapsellaan olisi perinteiseen talonpoikaissitapaan oma kaappinsa. Hevosen kalloa Sakari käyttää opettaessaan taidetta ja muotoilua Omniassa.

Juttu on julkaistu Glorin Kodin numerossa 08/2019. 

Fakta

Asukkaat: Kuvanveistäjä Sakari Kannosto ja hänen poikansa Ossi Kannosto.

Koti: 55-neliöinen kaksio jugendkerrostalossa Helsingin kantakaupungissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla