Antiikkihuonekalut ja modernit kuosit kohtaavat taiteilija Johanna Oraksen kodissa – vanhan kansakoulun jokaisessa huoneessa on oma päävärinsä

1/ Sotakirjeitä ovenkarmeista

Kun etsimme puolisoni Reijon kanssa sopivaa kotia lähes 30 vuotta sitten, haaveissani oli maatila ja kivinavetta, josta voisin tehdä ateljeen. Reijo sanoi, ettei koskaan muuttaisi vanhaan kansakouluun, koska kaikki taiteilijat tekivät tuolloin niin. Vuonna 1995 ostimme vankasta hirrestä tehdyn koulun Koski Tl:n kunnasta, josta emme olleet aikaisemmin edes kuulleet. Enää Reijo ei koskaan sano "ei koskaan".

Kun muutimme taloon, teimme pintaremonttia huokeasti, mielikuvitusta käyttäen. Sen jälkeen olemme remontoineet taloa huone kerrallaan. Muuttaessamme maalasin koristeellisesti keittiön kaapinovet, mutta lopullisen keittiöremontin saimme tehtyä vasta pari vuotta sitten. Opettajat asuivat ennen koululla, minkä takia keittiöön on oma sisäänkäynti. Remontin yhteydessä löysimme ovenkarmeista opettajien vanhoja kirjeitä, joissa kerrottiin kuulumisia sotarintamalta.

2/ Tapetit väärin päin

Meille on luontevaa päästää tuntemattomiakin ihmisiä kotiimme. Vierailulla sielunmaisemani avautuu heille paremmin. Talossa on monta oleskelutilaa, mutta niissä harvemmin oleskellaan. Kun muutimme, visioissamme oli järjestää illanistujaisia, jossa eri alojen ihmiset voisivat solmia ystävyyksiä sekä bisnesverkostoja.

Kutsumme ystäviä illallisille sadonkorjuun ja joulun aikaan sekä kevään juhlapyhinä. Teen paljon ruokaa ja muusikkoystävämme soittavat elävää musiikkia. Kun ranskalaiset ystävämme olivat käymässä, järjestimme rapujuhlat.

Meidän piti saada remontti valmiiksi ennen Reijon 50-vuotisjuhlia, ja tapetoimme kylpyhuonetta edellisillan pikkutunteina. Rusettikuvioisista tapettiarkeista vain yksi meni oikein päin, ja väärin päin menneet rusetit muistuttavat edelleen silmälaseja. Onneksi eteen tuli kaappeja ja printti on pientä. Nyt, kun minulla on tapettiyhteistyökumppani, voin tapetoida seinät seuraavaksi omilla kuoseillani. Reijon työhuoneessa on jo maalauksestani tehty seinän kokoinen tapetti.

3/ Lähtökohtana värit

Rakastan sisustamista yli kaiken, ja sisustusbuumini iskee kausittain. Keittiöremontti saattaa odotuttaa 20 vuotta, mutta tuolin voin maalata päähänpistosta päivässä. Onneksi olen saanut purkaa sisustusvouhotustani töissä esimerkiksi pop-upien sisustuksiin.

Elän väreistä ja sisustan niiden ehdoilla. Päätin valita jokaiseen huoneeseen oman päävärin, mutta yhden huoneen kohdalla minulle iski uupumus. Vaikka tiesin, että kartanoissa on perinteisesti ollut sininen huone, kapinoin väriä vastaan. Ensiksi maalasimme huoneen roosalla, sitten vaaleanvihreällä, mutta ne tuntuivat molemmat liian pliisuilta. Lopulta vastaani tuli oikeansävyinen sinikultainen tapetti, johon olen ollut nyt tyytyväinen. Kun ihmiset vierailevat kodissamme, he ihastelevat värejä ja ihmettelevät, emmekö kyllästy niihin. Voin sanoa, ettei minulla ole 25 vuoden aikana tullut koskaan halua maalata seiniä vaaleiksi.

4/ Mukavasti ateljeella 

Minulla on ateljeet myös Nizzassa, Punkaharjun taidekartanossa sekä järven rannalla Sääksjärvellä. Olemme ihastuneet vanhoihin rötisköihin, niissä on jotain kiehtovaa. Miljööllä on suuri merkitys työssäni. Kaikki ateljeeni ovat superinspiroivia, ja jokaisessa on tarkoituksella erilainen tunnelma ja värimaailma.

Suurimman osan talvesta maalaan Koskella vanhassa luokkahuoneessa, jonka isosta päätyikkunasta tulee luonnonvaloa. Tilan täytyy olla myös korkea, ettei öljyväreistä tuleva "krääsä" eli voimakas tuoksu jää pyörimään hengityksen tasolle. Ateljeessa pitää olla aina flow-tilan sohva tai nojatuoli, johon voi istahtaa tuijottelemaan ikkunasta ulos tai keskeneräistä maalausta etäisyyden päästä.

5/ Taideteosten vaihtokauppaa

Reijo on galleristi ja taidekauppias, ja olemme aina työskennelleet yhdessä. Taide on suhteemme suola. Kodissamme on pääosin muiden, ulkomaalaisten sekä kotimaisten taiteilijoiden teoksia, joita olemme hankkineet taidemessuilta ja huutokaupoista. Ruokailuhuoneen päätyseinällä on aina vaihtuva työni, joka menee siitä ensin näyttelyyn ja sitten myyntiin. Pietarin Taideakatemian aikaiset lopputyöni pidän omassa kokoelmassani. Harrastamme myös muiden taiteilijoiden kanssa taideteosvaihtoa, mikä on kiva tapa saada suomalaista taidetta seinille.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 10/2022.