Pieni ja rauhallinen Omanin sulttaanikunta tarjoaa kiehtovia arabiperinteitä, aavikon hiljaisuutta ja virkistäviä luonnonkeitaita.

Omanin pääkaupungin Masqatin satamalahden maisemia hallitsevat vuoret, valkoiset pientalot ja moskeijoiden minareetit. Miljöö muistuttaa ylikasvanutta kalastajakylää, ei yli miljoonan asukkaan pääkaupunkia tai sen ydinseutua. Koko Omanista ei löydy ainuttakaan pilvenpiirtää tai suureellista rakennushanketta, joista naapurit, kuten Saudi-Arabia ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien Dubai, ovat kuuluisia.

Yli yhdeksänkerroksiset rakennukset ovat kiellettyjä. Taloissa on oltava ornamentointeja ja kupoleita, näyttäviä puuovia tai -parvekkeita. Se on Omanin itsevaltiaan, sulttaani Qaboos bin Said al Saidin, määräys. Sulttaani Qaboos haluaa säilyttää Omanin traditioita vaalivana arabimaana. Silti juuri hänen johdollaan köyhästä, takapajuisesta ja sulkeutuneesta maasta on kehittynyt  uutamassa vuosikymmenessä öljy- ja maakaasuvaroihin nojaava moderni, vauras ja rauhaisa valtio, jossa on turvallista elää ja myös matkustaa.

Jos ei lasketa tuliteriä autoja ja kännyköitä, länsimaiset vaikutteet on kätketty pääkaupungin moderneihin ostoskeskuksiin. Ne kannattaa unohtaa. Sulttaanikunnalle omintakeinen ja mieleenpainuva tunnelma löytyy aivan muualta:katettujen kauppakujien kiemuroista ja hiljaisilta rannoilta. Aidon Omanin kohtaa myös hiekka-aavikon hiljaisuudessa tai uimaan houkuttelevissa luonnonaltaissa, joiden äärelle voi retkeillä pääkaupungista päiväseltään.

Beduiininaisten aarreaitta

Muttrah souq on kuin satujen markkinapaikka: salaperäinen ja hämyisä, täynnä kiehtovia tavaroita ja outoja tuoksuja. Masqatin satamakadun varrelle levittyvässä ostosparatiisissa ilmassa leijuvat mystisen makeat sauhut, jotka tulvivat puotien pielissä olevista kupeista. Niissä on omanilaisten boswellia-puiden pihkaa. ”Maailman laadukkainta suitsuketta”, kehaisee pihkaa kauppaava myyjä, aivan aiheesta. Se oli aikoinaan kultaakin arvokkaampaa kauppatavaraa. Kapeat, katetut kauppakujat kiemurtelevat ja haarautuvat. Menetän niillä suuntavaistoni saman tien. En edes huomaa mutkia, kun ihailen täpötäysien puotien tarjontaa: pashminahuiveja ja upeita käsinsolmittuja mattoja, värikkäitä lasilamppuja ja katoista riippuvia kynttilälyhtyjä. Katselen ohikulkiessani myös omanilaisten käyttämiä kaapuja, huntuja ja kuvioituja lakkeja. Hypistelen koristeellisia rasioita, lippaita ja kangaspussukoita – kunnes isken silmäni näyttäviin, koristeellisiin hopeariipuksiin, joista Oman on tunnettu. ”Ne ovat rikkaiden beduiininaisten aarteita vuosikymmenten takaa”, myyjä lupaa, ja päätän uskoa.
”Saat erikoishintaan”, hän sanoo ja näpyttelee jo taskulaskintaan. Korulle jää tinkauksen jälkeenkin hintaa satoja euroja, mutta silti se on huokeampi kuin vastaavat korut hotellien myymälöissä. Saan siitä upean, uniikin taulun kotiini. Istahdan saaliineni ulkoilmakuppilaan rantakadulle ja tilaan tuoreista granaattiomenoista puristettua mehua. Punainen nektari on kirpakanmakeaa ja ihanan raikasta hellejuomaa. Myöhemmin testaan vieläkin piristävämpää drinkkiä, vedellä pehmennettyä sitruunamehua, jossa on paljon tuoreita mintunlehtiä.

Perinteikäs souk on Masqatin kiehtovimpia paikkoja. Mutta kyllä kaupungin laidalla olevassa, sulttaani Qaboosin suurmoskeijassakin on hohtoa – jo siitäkin syystä, että se on maan ainoa moskeija, johon pääsevät muutkin kuin muslimit. Pukeudun pitkähihaiseen paitaan ja housuihin, ja kietaisen vielä huivin pääni peitoksi ennen kuin astun sisälle pyhätön porteista. Aurinkolasitkin ovat tarpeen, sillä auringossa kiiltävät, pitkät valkeat marmorikäytävät ovat melkein sokaista.
Vaikka moskeija on pelkistetty, se on silti juhlava ja täynnä detaljeja, mosaiikkikoristeita ja ornamentteja. Päärukoussali on huikein. Pään yllä on koristemaalattu puukatto ja Swarovskin näyttävä kristallikruunu. Paljaiden jalkojen alla levittyy koko lattian kokoinen pehmeä, persialainen silkkimatto. Se on maailman toiseksi suurin käsinkudottu matto, kerrotaan. Sen päälle mahtuu polvistumaan 6 500 rukoilijaa.

Wadit, virkistävät luonnonkeitaat

Meri vilisee mustankiiltäviä selkiä. Delfiineitä on kymmeniä, ehkä satoja. En ole koskaan nähnyt sellaista määrää. Ne sukeltelevat veneemme ympärillä, eivätkä tunnu piittavan läsnäolostamme lainkaan. Rohkeita ovat myös papukaijakalat, kirkkaankeltaiset enkelikalat ja monet muut korallien suojissa viihtyvät pikku-uimarit, kun lähestyn niitä veden alla. Meri on kirkas, tyyni ja täydellisen lämmin, joten snorklailu on leppoisaa. Ikimuistoiseksi se muuttuu sillä hetkellä, kun merikilpikonna lipuu hetkeksi näkyviin.

Masqatissa voi lähteä snorklailemaan myös suoraan rannalta, jos kyllästyy uima-altaissa ja rantatuoleilla lepäilyyn. Pääkaupunkiseudun parhaat hiekkarannat ovat ylellisten resort-hotellien omimia tai sitten vuorten reunustamia poukamia tai suojaisia lahdelmia, joissa ei ole ruuhkaa. Komein ranta levittyy Al Bustan Palacen edustalla. Hotellin hulppeat sisätilat luovat illuusion oikeasta rabialaisesta palatsista. Ylin kerros on varattu valtion vip-vieraille.

Omanin 1 700 kilometriä pitkälle rantaviivalle mahtuu useita täysin autioitakin hiekkarantoja. Erottuvimmat uimapaikat sijaitsevat kuitenkin merestä syrjässä. Ne ovat wadeiksi kutsuttaja  luonnonaltaita: rankkasateiden täyttämiä joenuomia tai hedelmällisiä laaksoja, joissa maanalaiset lähteet pulppuavat pintaan.
Wadeja on maassa kymmeniä. Lähimmät ovat heti pääkaupungin ympäristössä. Joissakin voi patikoida komeissa kanjoneissa. Toiset ovat erityisen oivallisia piknikpaikkoja, kuten Wadi Bani Khalid, jonne ajelemme oppaan kanssa Masqatista kolmessa tunnissa. Sen palmujen ja pensaikon reunustamat, kirkasvetiset maakuopat luovat kauniin keidasmiljöön keskelle rutikuivia vuoria. Lapset ja miehet hyppivät kiviltä ja kallioilta veteen. Naiset rupattelevat keskenään täysissä pukeissa puiden katveessa. Heitä ei juuri näe uimassa, kenties siksi, ettei se islamin vaatimassa, täyspeittävässä vaatetuksessa ole niin mukavaa. Minä laskeudun suloisen virkistävään veteen polvet peittävissä shortseissa ja t-paidassa. Pienet kalat uivat oitis kutittamaan varpaitani.
Monet perheet ovat saapuneet paikalle kiireettömän oloisina ja hyväntuulisina seurueina eväiden kanssa. Kylmälaukut ja polttopuut tuodaan parkkipaikalta veden vierelle kottikärryillä ja aaseilla. Riisi, kokonaiset kanat ja tonnikalat kypsyvät avotulella ja herkulliset tuoksut kiirivät yli koko tienoon. ”Tulkaa syömään”, muuan iloinen grillaaja huhuilee meillekin.

Yö dyynien syleilyssä

Kun aurinko laskee Wahiba Sandsin hiekka-aavikolla, maisema näyttää udun hunnuttamalta nougat’lta. Ympärillä aaltoilee dyynien meri, joka jatkuu kymmeniä kilometrejä joka suuntaan. Maisema on lumoava, tyynnyttävän tyhjä. Oudon rauhoittavalta tuntuu myös pimeys, joka laskeutuu kertarysäyksellä. Se on lämmintä ja hyväilevää. Ilman täysikuuta olisi sysimustaa. Keskellä  hiekkaerämaata ei ole keinotekoisia valonlähteitä, ei ainuttakaan valonpilkahdusta – paitsi muutamissa majoitusta tarjoavissa leireissä, kuten taianomaisessa 1000 Nights Campissä, johon oppaamme meidät johdattaa. Ilman asiantuntevaa opasta ei aavikolle ole mitään asiaa.

Telttakylässä voisi majoittua nykymukavuuksien äärellä, mutta jotenkin se ei sovi tunnelmaan. Yövyn mieluummin vuohen- ja lampaanvillasta kudotussa teltassa, jollaista aavikkoa asuttavat paimentolaisbeduiinitkin käyttävät. Lattiana on hiekalle levitetty pehmeä matto, kalusteina vain paksuilla vilteillä varustetut vuoteet ja lisävarusteena hehkulamppu.

Ennen illallista ehdin pulahtaa auringon lämmittämään uima-altaaseen. En tiedä, olenko koskaan nähnyt yhtä kirkasta tähtitaivasta. Aterian syömme matalien pöytien ääressä, patjoilla jasäkkituoleilla istuen. Noutopöydässä on tarjolla grillattua kanaa ja lammasta sahramilla maustetun riisin kera, pehmeiksi muhineita vihanneksia sekä täyteläistä hummusta ja munakoisotahnaa. Samantapaisia antimia on tarjolla myös pääkaupungin parhaissa ravintoloissa, mutta tässä maisemassa ne maistuvat erityisen hyviltä.

Ilta huipentuu beduiinien esittämiin perinnetansseihin ja -lauluihin. Naiset liikehtivät rumpujen tahdissa sensuellisti. Läpikuultavat hunnut hulmahtelevat tuulenvireessä ja terävänokkaisten kasvonaamarien takaa näkyvät vain mustiksi meikatut, salaperäiset silmät. Miehet hyppelehtivät railakkaammin, nauraen ja villisti huudahdellen. ”Tulkaa mukaan”, he kehottavat yleisöä.

Arabian, Aasian ja Intian herkkuja

Hunajankultainen silkkihiekka on aamulla suloisen viileää ja täynnä pikkuruisia eläinten jälkiä. Pöytään on katettu tyypillinen omanilainen aamiainen: ohuen ohutta, herkullista vastapaistettua leipää hunajan ja juuston kera, lämmintä kasvishöystöä ja mausteista intialaista maitoteetä, masala-chaita, joka maistuu joululle.
Parhaat ravintolat ovat Omanissa usein hotellien yhteydessä. Omanilainen keittiö yhdistelee arabialaisia ja aasialaisia, etenkin intialaisia, makuja ja vaikutteita. Se on sekä siirtotyöläisten ansiota että historiasta juontuvaa. Maan poikki ovat kulkeneet monet kauppamiehet matkallaan Aasiasta Afrikkaan.
Aamiaisen päälle on hyvä lähteä valloittamaan dyynejä kamelin selässä tai maasturin kyydissä. Paluumatkalla Masqatiin pysähdymme aavikon reunalla asuvalle beduiiniperheelle kylään. He asuvat teltoissaan nykyään vain talvisin, kameleita kasvattaen ja perinnekäsitöitään tehden. Kesällä aavikolla on liian kuuma. ”Silloin asumme talossa lähikylässä. Kasvatamme taateleitaja lapset käyvät koulua”, perheen arabiankielinen äiti juttelee ja opas tulkkaa.

Lopuksi nainen tarjoaa pikkuruisista kupeista kardemummalla maustettua, hyvää ja vahvaa kahvia, meheviä ja ihanan äkkimakeita taateleita sekä vähintään yhtä makeaa halvaa.

Nizwan karjamarkkinoilla

Vuohet määkivät, lehmät ammuvat ja sonnit mylvivät. Ääntä lähtee myös valkoisiin kaapuihin pukeutuneista miehistä, jotka koettavat saada hintatarjouksensa kuuluville. Kaikkien huomio on keskittynyt huutokaupan kohteisiin: kotieläimiin, jotka kiertävät hiekkakehää omistajiensa taluttamina.
Nizwan pikkukaupungissa perjantaiaamuisin pidettävät karjamarkkinat kokoavat yhteen syrjäseutujen maanviljelijät ja kotieläinten kasvattajat. Markkinat on hieno kokemus, vaikkei ehkä etukäteen uskoisi. Tapahtuma tuntuu kurkistukselta menneeseen, sitä ei enää maan pääkaupungissa totisesti näe.
Nizwa on muutenkin maan perinteikkäimpiä kaupunkeja. 500–600-luvuilla se oli Omanin pääkaupunki ja myöhemmin uskonnollinen keskus. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten paikkakunta oli hankala saavuttaa. Nyt Nizwaan pääsee Masqatista moottoritietä vajaassa parissa tunnissa joko taksilla tai vuokra-autolla.
Pikkukaupungista on tullut matkailijoiden suosima päiväretkikohde. Monet tulevat myös ostoksille. Vanhankaupungin muurien sisällä, artesaanipuodeissa ja tunnelmallisissa soukeissa, myydään muun muassa poltetusta savesta tehtyjä ruukkuja ja koristemaalattuja keramiikka-astioita sekä kupariesineitä.
Parhaita tuliaisia ovat laadukkaat ja taidokkaat hopeakorut, jotka ovat hieman edullisempia kuin Masqatin soukissa. Näyttäviä hopeaesineitä ovat myös Omanin lipusta tutut, kodin koristeiksikin sopivat khanjar-tikarit, joissa on koukun muotoinen koristekaiverrettu tuppi. Miehet asustavat niillä juhlapukunsa.

 

Koska ja miten?

▶ Talvi on paras aika matkustaa Omaniin. Touko-elokuussa on tukahduttavan kuuma.
▶ Pääkaupunki Masqatin (aiemmin Muskat) parhaita hotelleja ovat tyylikäs Al-Bustan Palace, hienostunut The Chedi Muscat ja vähän sivummalla sijaitseva Shangri-La’s Barr Al-Jissah Resort & Spa, joka on kolmen erityyppisen luksushotellin kokonaisuus. Kaikilla hotelleilla on yksityinen hiekkaranta. Niistä löytyvät myös kaupungin tasokkaimmat ravintolat.
▶ Suomesta ei ole suoria lentoja Omaniin. Yhdellä välilaskulla pääsee Turkish Airlinesilla tai Finnairin ja Oman Airin yhdistelmällä, menopaluu alkaen 740 euroa. Omaniin tarvitsee viisumin, jonka voi ostaa kentältä.

Porvoo on täydellinen päiväretkikohde, josta et varmasti poistu nälkäisenä.

Porvoosta on kehittynyt fantastinen ravintolakaupunki. Kiva tapa tutustua useampaan ravintolaan on Smaku-kävely, jolla käydään oppaan kanssa neljässä eri ravintolassa maistamassa ravintolan valitsemaa nimikkoruokaa. Kierros tosiaan onnistuu kävelemällä, sillä ravintolat sijaitsevat vanhassa kaupungissa tai sen lähellä. Samalla opas kertoo ravintoloista ja Porvoon ruokakulttuurista ja historiasta.

Mukana ohjelmassa on kaikkiaan 19 ravintolaa, joista Porvoo Tours valitsee kohteet kullekin kierrokselle. Kierrokseen kannattaa varata aikaa vähintään kaksi, kolme tuntia. Ryhmän koko voi olla 2–12 henkeä, hinta kahden hengen ryhmässä 122 e/hlö, kuuden hengen ryhmässä 58 e/hlö ilman juomia.

Ota talteen ainakin nämä ravintolavinkit:

Bistro Gustaf

Vanhassa apteekissa Porvoon keskustassa sijaitseva Bistro Gustaf tarjosi keväisellä makukierroksella bouillabaissea talon tapaan. bistrogustaf.fi

Brasserie L'Amour

Brasserie L’amourissa kannattaa maistaa taiten tehtyä pizzaa. lamour.fi

Meat District

Meat District panostaa ekologiseen ja lähellä tuotettuun lihaan, mutta kasvisruokailijakin syö siellä hyvin. meatdistrict.fi

Zum Beispiel

Zum Beispiel tarjoaa herkullisia tulkintoja meksikolaisesta, italialaisesta ja Lähi-idän keittiön ruoka-lajeista. zum.fi

 

Varaukset porvootours.fi.

Rovaniemen matkailulla menee lujaa. Vetonaula on houkutteleva, suorastaan mielikuvituksellinen majoitus.

 

Tasokkaan majoituksen puute on ollut suomalaisen matkailubisneksen ongelma, mutta Rovaniemellä asiat on tehty toisin. Yksityiset yrittäjät ovat investoineet tyylikkyyteen ja kekseliäisyyteen.

Yksi onnistujista on kaupungin keskustassa suojellussa vanhassa talossa oleva Gröhnin perheen omistama Arctic Light Hotel, joka äskettäin voitti kolmessa kategoriassa World Luxury Hotel -gaalassa. Se on myös valittu Trivago Awardsin Suomen parhaaksi viiden tähden hotelliksi (toinen on Haven, kolmas Kämp), vaikka ei se tarkkaan ottaen edes ole viiden tähden hotelli; ympärivuorokautinen huonepalvelu puuttuu.

Hämäränä talvipäivänä tekisi mieli jäädä Arctic Lightin viihtyisään, olohuonemaiseen lobbyyn oleskelemaan kirjan ja lämpimän juoman kanssa. Hotellin kaikki 57 huonetta ovat tilavia ja erilaisia. Valttina on erinomainen palvelu ja mainio aamiainen, josta on levinnyt kuvia Instagramissa pitkin maailmaa.

Toisin kuin Rovaniemen muissa paremman luokan majoituspaikoissa, joissa enemmistö asukkaista on tällä hetkellä kiinalaisia, Arctic Lightin asiakkaat tulevat eri puolilta maailmaa.

arcticlighthotel.fi

 

Käpylehmän sisällä

Kansainvälisiä palkintoja on saanut myös Arctic TreeHouse Hotel, joka on tullut kuuluisaksi siitä, että sen huoneistot on rakennettu rinteeseen ikään kuin käpylehmät tikkujaloille. Etuseinät ovat pelkkää lasia, joten näköalat ovat hienot. Pienten 27 neliön käpylehmien lisäksi hotelliin kuuluu viisi 50 neliön Glass Housea. Santaparkin kupeessa olevaa aluetta laajennetaan lähivuosina tuntuvasti. Kysyntää riittää, sillä kuvat puumajoista ovat levinneet ympäri maailmaa, ja tämäkin hotelli on monien muiden tapaan loppuunmyyty talven huippusesongin ajaksi.

santaparkarcticworld.com/arctic-treehouse-hotel

 

Lasinen kota ja jacuzzi

Pääsin koeasumaan Snowman World Glass Resortin lasikodan ennen lomakylän virallisia avajaisia. Lasiseinää ja kattoa on loma-asunnoissa paljon revontulten toivossa, mutta olo kodassa on oikein kodikas. Nukkumista varten on parvi, tilaa on kaikkiaan 40 neliötä. Oleskelutilan lisäksi on keittiösyvennys, kylpyhuone ja sauna. Sisustus on skandinaavisen hillitty. Varsinainen vetonaula on kuitenkin ulkona kodan terassilla oleva 38-asteinen outdoor hot spa. Kun pulahtaa pakkasessa uikkareissa taivasalla poreammeeseen, ja ympä-

rillä on pelkkää hiljaisuutta ja pimeyttä, on rentoutumiselle varsin otolliset olosuhteet.

snowmanworld.fi

Tacoja ja pizzaa

Turistin ei tarvitse visiitillään tyytyä vain perinteiseen Lapin ruokaan. Keskustassa meksikolaista ruokaa tarjoaa uusi ravintola Yuca. Meininki on rento, pöytävarauksia ei oteta.

yuca.fi

Pure Pizzassa pizza paistuu aitoon napolilaiseen tyyliin sikäläisin reseptein. Uunikin on Italiasta tuotu, sillä paikan omistajalle Antti Kuhalle pizzan autenttisuus on sydämenasia. Porosalami on sentään pääsyt mukaan yhteen pizzaan, joka oli kerrassaan erinomainen.

kauppayhtio.fi