Skyen saari Skotlannin rannikolla on kuuluisa häikäisevästä kauneudestaan ja upeista auringonlaskuistaan. Tänne muuttavat cityelämään kyllästyneet, jotka haluavat rauhaa ja leppoisampaa tahtia.

Mustana hohtava basalttimurska johtaa loivasti mereen polun viertä pitkin. Joukko lehmiä laiduntaa sisämaahan päin nousevilla polveilevilla kukkuloilla. Vajaan kilometrin päässä hohtaa valkoisena Coral Beachin ranta, jonka edustalla merivesi värjäytyy trooppisen turkoosiksi. Erikoiset värit johtuvat vuosituhansien aikana Atlantilta rantaan ajautuneiden fossilisoituneiden levien heijastuksista auringonpaiste on valkaissut niiden muodostaman murskan aavemaisen kalpeaksi, hiekkamaiseksi puruksi.

Skye lumoaa ensihetkistä lähtien. Olen saapunut Skotlannin länsipuolella sijaitsevalle saarelle tarkoituksenani hengittää viikko meren ja sumuisten nummien ilmaa. Haluan ottaa selville, mikä Skyen saaressa vetää ihmisiä puoleensa.

Päivä on alkanut jo varhain hotellissa Edinburghin lentokentän kupeessa. Ajo Skyelle vie leijonanosan vuorokaudesta, joskin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen totuttautuminen sekä koukkaus Invernessin kaupungin kautta pidentävät matkaa viidellä tunnilla. Saarelle voi ajaa Glasgow’sta ja Edinburghista samassa ajassa suoraan, mutta matkaan ei parane lähteä kiireessä. Skotlannin keskiosien vehreät vuoristot lumihuippuineen herkistävät matkaajan Skyen maisemille kuin jääkylmä aperitiivi vatsan murealle lampaankareelle.

Ensimmäiseksi yöksi majoitun suureen, puulattiaiseen jurttaan. Sen toisessa päädyssä on taljoin peitelty vuode ja keskisalosta roikkuu metallinen myrskylyhty. Kyynikko voisi nimittää majapaikkaa puolijoukkueteltaksi, mutta minua vaaleakankaisen asumuksen tyylikäs ja mukava sisustus viehättää. Orbostin kylässä sijaitseva Eco Bells on nimensä mukaisesti ekologista majoitusta aidoimmillaan. Vesi pumpataan kaivosta, ja lähin sähköpistoke on puolen kilometrin päässä naapuritalossa. Eco Bells on yksi kymmenistä ellei sadoista Skyellä turistikauden aikana toimivista B&B-majoituksista ja taatusti ainutlaatuinen yöpymispaikka. Pidemmän päälle telttamajoituksen romantiikka on kuitenkin omiaan karisemaan, sillä saaren hetkittäin raekuuroiksi yltyvät, lähes päivittäiset myrskyt rummuttavat sekä jurtan ohutta kangasta että uneliaan matkaajan herkkiä tärykalvoja, hartaasti ja väsymättä.

Toisena matkapäivänäni otan kaiken irti Eco Bellsin vieraille varatuista ravintolavinkeistä sekä oppaista. Keskusrakennuksen seinällä roikkuva yksinäinen paperi osoittautuu aarteeksi. Siitä luen Steinin kylästä, jossa sijaitsee Skyen vanhin ja perinteisin majatalo, Stein Inn.

Valkoisena hohkaava Stein Inn on seissyt samassa paikassa satamalaiturin edustalla vuodesta 1790. Alkuperäinen kivijalka ja takka muodostavat edelleen ruokasalin sydämen. Vaikuttavat seinät ovat metrin paksuista kiveä. Baaritiskin hyllyillä notkuu kymmeniä viskejä ja oluita, ja keittöstä kantautuu tuoreen kalan sekä rehellisen paistinrasvan tuoksu. Omistaja Angus McGhee on pyörittänyt ravintolaa vaimonsa kanssa 20 vuoden ajan.

McGheet, kuten monet muutkin uudisskyeläiset, ihastuivat paikkaan alun perin patikkamatkalla. Muutaman vuoden ajan he tutkivat lomillaan saaren loputtomia, autioita rantoja kunnes kerran, puolittain vitsillä, he päättivät käydä katsomassa myytävänä olevaa varsin huonokuntoista kapakkaa Steinin pikkukylässä.

”Jos olisin tiennyt, kuinka paljon paikka aiheuttaa harmaita hiuksia, en olisi koskaan ottanut tätä vastuulleni”, Glasgow’sta kotoisin oleva Angus naurahtaa. ”Mutta haasteita on tullut ja mennyt sopivalla tahdilla, harvoin on tuntunut siltä, että tästä haluaisi luopua”.

Angus on juuri siivonnut keittiön vaimonsa ja henkilökuntansa kanssa. On lauantai, ja paikalliset asukkaat sekä kalastajat ovat jo käyneet Stein Innissä aamiaisella. Kolmesataavuotias takka hohkaa lämpöä huoneen toisella puolella. Vieraille ravintola aukeaa vasta puolentoista tunnin kuluttua. Palaankin myöhemmin illalla Steiniin syömään simpukoita, suuria, tuoreita ja kevyesti timjamilla maustettuja. Sali on täynnä sekä paikallisia että turisteja. Kesäisin Skyen muutoin rauhallinen elämänrytmi sähköistyy kahden kolmen kuukauden ajaksi. Ensin saapuvat espanjalaiset ja ranskalaiset, sitten skotit. Skyelle johtavan sillan ylittää vuosittain yli miljoona turistia, suurin osa heistä lomakautena.

Edellisenä aamuyönä Eco Bellsiin palatessani olin saanut todistaa mitä hienointa valoilmiötä. Heti neljän jälkeen Dunveganin pöytävuoret värjäytyivät auringon noustessa teräväreunaisella pinkillä, sellaisella, jonka voi kuvitella kimaltavan ainoastaan poptähden kynsissä. Harmi kyllä menetin mahdollisuudet valokuvaukselle, sillä upea valoshow kesti vain muutamia kymmeniä sekunteja. Seuraavana aamuna sama kauneus ei toistu, sillä auringon eteen lipuu jostain pilviä.

On aika vaihtaa maisemaa. Seuraava majapaikkani sijaitsee Glendalessa, pienessä kylässä Skyen pohjoisosassa. Brae View -nimistä B&B-paikkaa pitää Skyelle hiljattain muuttanut brittipariskunta. Matkalla on hidasteita, sillä yksisuuntaisilla teillä vaeltaa vapaana laiduntavia lampaita, joiden väistelyssä menee hetki jos toinenkin. Paikalliset sanovatkin lampaiden olevan itsetuhoisia, itsepäisiä ja luottavan autoilijan väistämisvelvollisuuteen.

En ole valinnut Glendalea sattumalta. Olen suuntaamassa saaren parhaille luontopoluille, ja kylä on juuri sopivan ajomatkan päässä niistä. Vaikka Skye näyttää kartalla melko pieneltä ja helposti haltuun otettavalta, 80 kilometrin ajomatka saaren päästä päähän voi kestää helposti kaksikin tuntia.

Brae View’ssä minua tervehtii paikan emäntä Claire Owen. Raemyrsky ropisee kattoon, kun majoitun tavaroineni viehättävään huoneeseen. Tilava huoneeni on skyeläisittäin viiden tähden paremmalla puolella. Lattialämmitys, lämmin suihku omassa kylpyhuoneessa ja tv leffakanavineen ovat enemmän kuin osasin odottaa. Koska monet Skyen hotelleista varataan pitkälle syksyyn heti alkuvuodesta, matkaajan on paras etsiä paikallisen pitämä B&B haluamastaan saaren kolkasta. Claire on miehensä Daven kanssa tyypillinen uusskyeläinen: Claire työskenteli aiemmin lentoemäntänä Englannissa, Dave teki uraa musiikkibisneksessä. Kun kiireinen arki alkoi kyllästyttää, he muuttivat Skyen saarella ja perustivat oman B&B-majapaikkansa.

Owenien kanssa jutustellessa tulee esille jotain yllättävää. Puolen kilometrin päässä heiltä asuu suomalainen ex-liikkeenjohdon konsultti ja nykyinen sommelier Petri Pentikäinen vaimonsa kanssa. Kuten niin moni muukin, pari oli rakastunut saareen patikkamatkallaan, ja nyt 32-vuotias intohimoinen viininharrastaja on suositun, Michelin-tähdellä noteeratun The Three Chimneys -ravintolan sommelier. Ei auta kuin mennä etsimään Pentikäinen käsiini. Tapaaminen järjestyy Owenien kautta, ja yhytän sommelierin tämän työpaikalta juuri ennen illalliskattausta. Seuraavana päivänä menen Pentikäisten kotiin kahville ja omenapiirakalle.

Pentikäinen opiskeli Espoon Otaniemessä diplomi-insinööriksi, ja hänen vaimonsa työstää tähtitieteen väitöskirjaa. Yksi patikointireissu muutti kuitenkin kaiken, ja vuoden alusta pariskunta muutti Skyelle pysyvästi. Aika on kulunut satavuotiasta taloa remontoidessa ja kanoja hoitaessa. Tulevaisuudessa parin suunnitelmissa on ottaa myös lampaita, sillä tonttiin kuuluu maata yli hehtaari. Rotukin on jo päätetty, Hebridien musta lammas. Se ei välttämättä ole suurin tai villaisin mahdollinen eläin, mutta tanakkavartaloinen sarvipää kestää Skyen sateiset ja koleat talvet sekä maistuu erinomaiselta.

Seuraavat päivät ajelen ympäri saarta aamusta myöhäiseen iltaan asti. Sää on saarelle tyypillisesti vaihteleva, mutta onneksi ensimmäisenä iltana onnistun näkemään huikean auringonlaskun. Paikallisten mukaan se oli paras kolmeen vuoteen. Kukkulat ja eritoten Skyen keskiosan vuoristo, 12-huippuiset Cuillinit, hohkaavat välillä laikukkaina aurinkoa heijastaen, välillä verhoutuen äkisti nousevaan tiheään sumuun.

Erään päivän kohokohtana on Talisker Beach -niminen ranta. Se on tummien kivien reunustama poukama, ja laskuveden aikaan maagisen kaunis hopeanharmaan sävyissä hohtavine hiekkoineen. Polku rannalle kulkee upean vehreän laakson läpi. Rinteillä, laaksossa ja rannalla laiduntaa satoja pässejä. Aurinkoisena päivänä lahden vedessä voi nähdä myös jättiläishaita.

Alkuillasta suuntaan Cuillineille ja Black Cuillin -vuoren juurelle, josta alkaa pienten Fairy Pools -vesiputousten sarja. Ymmärrän hyvin putousten nimen: hämärtyvässä illassa maisema on taianomainen. Vesi on oudon kirkasta ja lämmintä, ja pohjan väri vaihtelee kirkkaanpunaisen ja turkoosin välillä. Horisontissa häämöttävän Black Cuillinin halki kulkee repeämä, jota pitkin sadevesi valuu alas laaksoon.

Suihkun, maittavien yöunien ja herkullisen aamiaisen jälkeen ajan Old Man of Storrina tunnetulle kivimuodostelmalle. Se on Skyen itärannalla sijaitseva valtava luonnonmonumentti 700 metrin korkeudessa merenpinnasta. Storrin korkeimman kiven mitta on 48 metriä, toisin sanoen se on noin 10-kerroksisen asuintalon kokoinen. Otan orastavasta sateesta huolimatta optimistina kamerarepun mukaan, sillä Storrin korkeimman kiven, Sanctuaryn juurelle kävelee reilun tunnin. Polku loppuu parisataa metriä ennen kiveä, ja jatkuu irtonaisena louhikkona lopun matkaa. Vaikka kuvat jäävät kaatosateessa ottamatta, tunnen kiven juurelle päästyäni outoa tyytyväisyyttä sekä harmoniaa luonnon kanssa.

Viimeisenä matkapäivänä käyn Quiraingiksi kutsutulla jättimäisellä, kivihuippuisella harjulla. Quiraingille pääsee kävelemään suoraan tieltä, ja sen läpi johtaa useita erimittaisia luontopolkuja. Huipulla asetun istumaan kallionkielekkeen reunalle ja katson merelle päin. Horisontissa, noin 20 kilometrin päässä siintää Skotlanti. Kahden tunnin päästä olisin jo pääsaaren puolella autossa matkalla kohti Edinburghia ja hotelliani lentokentän kupeessa.

Huomaan tarpovani autoa kohti hymyssä suin, sillä Skye on vasta raottanut minulle salaisuuttaan. Hotellille tilaan matkani ainoan Talisker-viskin – ja päätän palata saarelle uudelleen. Ties vaikka Three Chimneys tarjoaisi silloin Hebridien mustaa lammasta.

Luontomatkailijan unelma

* Juhannuksen tienoo on parasta aikaa suunnata Skyelle. Silloin saari on valoisimmillaan ja lämpimimmillään, ja vilkkain turistikausi heinäkuun puolivälissä vasta edessä.

* Anna luonnon lumota. Ainutlaatuisissa maisemissa rauhoittuminen on saaren parasta antia. Hyviä päiväretkikohteita ovat muun muassa Fairy Poolsin vesiputoukset sekä Old Man of Storrin ja Quiraingin kivimuodostelmat.

* Pyörät alle. Skyellä kannattaa matkata autolla tai moottoripyörällä. Edinburghista ja Glasgow’sta Skyelle ajaa noin viisi kuusi tuntia pysähdyksineen. Tutkimusmatkailijan kannattaa asettua saaren pohjoisosaan, sillä silloin parhaat näkymät ja luontopolut ovat korkeintaan tunnin ajomatkan päässä.

* Majoitu B&B-taloihin. Paikallisten pyörittämät B&B-majoitukset ovat kätevin ja sympaattisin tapa majoittua. Luksusta kaipaava suuntaa esimerkiksi viiden tähden The House Over-By -hotelliin, joka toimii Michelin-ravintola The Three Chimneysin yhteydessä. Hotellin suhteen kannattaa olla ajoissa liikkeellä, sillä sen kuusi huonetta varataan lähes täyteen heti alkuvuodesta.

* Varo lampaita. Skyen tiet ovat yksisuuntaisia ja täynnä lampaita. Lukuisilla ohituspaikoilla paikallisen kuskin tunnistaa siitä, että tämä tervehtii nostamalla etusormeaan auton ratista.

Haluatko päästä nopeasti joulutunnelmaan? Suosittelemme näitä klassikkomarkkinoita.

Musiikin lumoissa Kööpenhaminassa
Kööpenhaminan Tivolin alue on jo itsessään hyvin viehättävä, mutta joulun aikaan se on suorastaan taianomainen. Pixie Band soittaa musiikkia, tarjolla on syötävää ja juotavaa, ja lisää aistinautintoja tarjoavat ilotulitukset sekä sadan tytön Lucia-kulkue. Hans Christian Andersen -joulumarkkinat (kuvassa) on erityisen lumoava kokonaisuus. Se löytyy Axeltorv-aukiolta, vastapäätä Tivolia.
visitcopenhagen.com

 

Lähiherkkuja Helsingissä
Tuomaan markkinat on Helsingin vanhin ja suurin joulutori. Viime vuonna markkinoilla vieraili 350000 ihmistä 95:sta eri maasta. Markkinoilla panostetaan erityisesti kotimaiseen paikallistuotantoon, hyvään ruokaan ja juomaan sekä laadukkaisiin lahjoihin. Ihastuttava vanhan ajan karuselli tarjoaa maksuttomia karuselliajeluita kaikille markkinavieraille. Tänä vuonna uutuutena on myös esiintymislava. Markkinat avautuvat lauantaina 2.12.
tuomaanmarkkinat.fi


Kuusen juurella Tallinnassa
Tallinnan joulumarkkinat järjestetään kauniissa vanhassa kaupungissa valtavan joulukuusen ympärillä. Tänä vuonna juhlitaan muuten kyseisen joulukuusen 575-vuotisjuhlaa. Tarjolla on virolaista jouluruokaa – porsaanpaistia, hapankaalia ja mustaamakkaraa sekä hehkuviiniä ja piparkakkuja. Markkinoilta voi ostaa myös laadukkaita käsitöitä ja muita perinteisiä lahjoja.
christmasmarket.ee


Jouluisesti Strasbourgissa
Strasbourg kutsuu itseään rohkeasti joulun pääkaupungiksi. Kaupungissa on yksi maailman vanhimmista joulumarkkinoista, ne on järjestetty vuodesta 1570 saakka. Nykyään markkinoita on kymmenessä eri paikassa pitkin kaupunkia, ja kojuja on yli 300. Place Kleberiltä löytyy perinteinen, erittäin suuri joulukuusi. Tänä vuonna markkinoiden vieraileva tähti on Portugali, joten tarjolla on runsaasti herkullisia pastéis de nata -leivonnaisia.
noel.strasbourg.eu


Tunnelmallisesti Berliinissä
Berliinissä voi käytännössä viettää aikaa joulumarkkinoilla vaikka koko joulukuun ajan. Tarjonnan paras on kuitenkin Gendarmenmarkt. Vieressä valvovat kirkot Deutscher Dom ja Französischer Dom luovat markkinoille upean tunnelman. Puiset kojut hehkuvat tunnelmaa ja pursuavat kiinnostavia ostoksia. Illalla tarjolla on elävää musiikkia laidasta laitaan.
visitberlin.de

Juttua muokattu 27.1.2017: lisätty tieto Tuomaan markkinoiden alkamispäivästä.
 

 

Turistialueiden ulkopuolella on toisenlainen Thaimaa. On hiljaisia pikkukaupunkeja, villiä luontoa ja vähän liiankin jännittäviä nähtävyyksiä.

Tuijotan epäuskoisena rinteessä olevaa aukkoa, joka näyttää mäyränkololta. Sinne olisi ahtauduttava. Kun oli kerrottu, että menisimme luolaan, olin odottanut jotain näyttävämpää. Ja sellaista, johon voisi astua suorin vartaloin. Nyt joudun pudottautumaan syvään, kapeaan ja pilkkopimeään kuiluun. Luola on kapea, kivikkoinen ja pohjalla on vettä. Välillä melkein vyötäröön, välillä nilkkoihin.

Seinillä ja katolla kimaltavat kivet, kun taskulampun valo osuu niihin. Ennen vedenalaisia putouksia luola madaltuu niin, että joudumme ryömimään taskulamput hampaissa. Onneksi vesi on sentään puhdasta enkä kärsi ahtaan paikan kammosta. Olen helpottunut kun tulvauhan vuoksi joudumme palaamaan takaisin muutaman sadan metrin jälkeen.

Uljasta – ja pelottavaa

Luksusmatkaa ja lekottelua en odottanutkaan, kun lähdin tutustumaan Nakhon Si Thammaratin provinssiin eteläisen Thaimaan itärannikolla. Alue on vielä melko neitseellinen turismin suhteen, joten tutustuimme potentiaalisiin nähtävyyksiin ikään kuin testiryhmänä. En enää koskaan naureskele pohjoismaisille turvallisuusmääräyksille.

Luolaa vielä pelottavampi kokemus varsinkin korkeanpaikankammoiselle oli Krung Ching -vesiputous, jonne kuljetaan sademetsässä Khao Luangin kansallispuistossa. Eväät repussa ihastelin matkalla sademetsän uljautta ja ihmeellisiä ääniä, kunnes opas pysähtyi ja irrotti jotain jalastaan.

Seinillä ja katolla kimaltavat kivet, kun taskulampun valo osuu niihin. Ennen vedenalaisia putouksia luola madaltuu niin, että joudumme ryömimään taskulamput hampaissa.

Varo lieroja

Takanani kävellyt Johan kirkaisi samaan aikaan. Viidakko vilisi verenimijälieroja, jotka livahtavat salamannopeasti kenkiin ja vaatteisiin, pureutuvat ihoon ja imevät itsensä täyteen verta pulleiksi etanoiksi. Omissa kintuissani ei näkynyt mitään, mutta opas kehotti riisumaan kengät. Siten kirkaisin minäkin.

Luonnon ihastelu jäi, välillä pysähdyttiin polttamaan lieroja irti ihosta. Inhoon yhdistyi silkka kauhu, kun lähdimme laskeutumaan jyrkkää rinnettä putousta kohti. Välillä rotkon reunalla oli kaiteen pätkiä, mutta ne heiluivat uhkaavasti tai olivat ruostuneet puhki. Kun lopulta pääsin sata metriä korkean putouksen juurelle, ei tehnyt eväitä mieli. Katselin komeaa putousta ja psyykkasin itseäni paluupatikointia varten.

Pinkkejä delfiineitä

Onneksi Khanomin seutu näytti myös lempeät puolensa. Oli ihanaa lillua tuntikausia merellä paikallisessa pitkässä kalastajaveneessä. Se kuljetti Thong Nod Baysta katsomaan harvinaisia vaaleanpunaisia delfiinejä, joita elää parinsadan yksilön suuruinen populaatio Thaimaanlahdella. Nimensä ne ovat saaneet siitä, että vanhempien delfiinien nahan sävy muuttuu hieman punertavaksi. Retkellä pääsi myös uimaan aution saaren paratiisirannalle. Koskematonta rantaa oli silmänkantamattomiin, toivottavasti kaikkea ei koskaan rakenneta täyteen hotelleja.

Pöydät runsaita ja koreita

Nakhonissa ei ole niin pientä kylää tai vaatimatonta kuppilaa, etteikö ruoka olisi erinomaista. Pöytään kannetaan jatkuvasti lisää uusia ruokalajeja. Etelä-Thaimaassa ruoka on mausteisempaa kuin pohjoisessa. Kalaa, äyriäisiä ja vihanneksia syödään paljon. Erinomainen paikka oli Chao Rue Nakhon Si Thammaratin kaupungin lähellä, samoin ruokatorilla oleva ravintola Krau Nai Nang. Erittäin suosittu aamiaispaikka on Ko-pi pääkadun varrella. Ihmeen paljon hoikat thait jaksavat syödä: aamiainen on todella runsas, ja pian sen jälkeen on vuorossa lounas lukuisine ruokalajeineen.

 

Varjonukkeja ja niellowarea

Jos haluaa hankkia paikallisia tuliaisia, Nakhonille tyypillisiä käsitöitä ovat metalliset nielloware-tekniikalla valmistetut kulhot ja pikkuesineet. Taidokkaita ovat myös nahasta leikatut ja maalatut varjonuket. Innokas shoppailija voi tietenkin tehdä löytöjä myös Nakhonin Tha Chang Roadilla. Koruliikkeiden anti ei ensin näyttänyt houkuttelevalta. Sitkeä kiertely kuitenkin palkittiin: yhdestä liikkeestä löysin oivan tuliaisen itselleni, värikkään cocktailsormuksen.

 

Omakotitalosta rantaresortiin

Yhden yön vietin Tree House Plus -nimisessä paikassa, tilavassa omakotitalossa, joka majoitti turisteja. Siistiä ja yksinkertaista. Krung Ching Resort sankan metsän keskellä taas toi etäisesti mieleen suomalaiset hirsimökit. Rannalla sijaitsevassa Khanom Hill Resortissa sain mukavan oman talon. Le Pes Villas Khanonissa on perheiden suosiossa, sillä siellä on erillisiä taloja ja isoja huoneistoja. Pelkistettyä, uutta ja siistiä. Ylellistä asumista tarjoaa suomalaisen Kati Häkkisen tyylikäs Aava Resort Khanonissa rannalla.