Nykyisin maailma voi tuntua lohduttomalta paikalta. Konkarivaikuttaja Osmo Soininvaara kuitenkin vakuuttaa, että olemme matkalla parempaan elämäntapaan.

Vaaliyönä Helsingissä oli pakkasta.

Kun Osmo Soininvaara aamulla heräsi, hän huomasi Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa käyneen juuri niin kuin hän oli uumoillutkin.

”Harmi, että en lyönyt vetoa sen puolesta, että Donald Trump valitaan. Olisi harmittanut vähän vähemmän, jos olisin voittanut siitä pari tonnia”, Soininvaara sanoo.

Häntä naurattaa, vaikka vakavista asioista puhutaankin. Populismi repii Eurooppaa, Venäjä uhittelee, ja Trump käyttäytyy kuin räjähdysherkkä koulukiusaaja.

”Perinteisillä puolueilla ei ole enää suurta visiota tulevaisuudesta, mikä on jättänyt tilaa populismille.”

Populismin nousuun on monia syitä, ja Soininvaaran mielestä myös poliitikot saavat syyttää itseään.

”Suuret unelmat ovat kadonneet. Perinteisillä puolueilla ei ole enää suurta visiota tulevaisuudesta, mikä on jättänyt tilaa populismille.”

Historia toistaa itseään

Soininvaara, 65, on vihreä politiikan konkari, tietokirjailija ja luennoitsija. Hänet tunnetaan terävänä yhteiskunnallisena kommentoijana ja itsenäisenä ajattelijana, joka ei pokkuroi omassakaan puolueessa. Hän on argumentoinut vihreiden valtavirtaa vastaan muun muassa ydinvoiman turvallisuudesta tai Helsingin Vartiosaaren rakentamisesta.

Soininvaara on myös tavattoman tuottelias kirjoittaja. Parhaillaan hän on tekemässä kirjaa hyvinvointivaltion uudistamisesta aikana, jolloin automaatio ja robotit syövät työpaikkoja. Kirjan työnimeä hän ei vielä tohdi kertoa, sillä ”se on niin pompöösi”.

Monia populistisia liikkeitä yhdistävät muukalaisvihamielisyys, herraviha ja konservatiivisten arvojen kaipuu. Liikkeiden kannattajissa on menneeseen takertujia. He uskovat Trumpin kaltaisiin johtajiin, jotka lupaavat palauttaa työpaikat ja teollisuuden kulta-ajat.

”Elämä on kivempaa, kun on enemmän vapaa-aikaa.”

”Historia on osoittanut, että aina kun alempi keskiluokka tuntee syrjäytyvänsä, se alkaa käyttäytyä jotenkin ikävästi. On hieman epäurheilijamaista vetää rinnastuksia 1930-luvulle, mutta tässä ajassa on samankaltaisia sosiologisia piirteitä”, Soininvaara sanoo.

Sitten hän palaa vielä kauemmas historiaan, antiikin Kreikkaan.

”Siellähän orjat tekivät vapaiden kreikkalaisten työt. Sen on täytynyt olla vapaille kreikkalaisille aivan hirveää”, hän vitsailee.

Soininvaara haluaa kysyä, onko oikeastaan niin kauhea asia, että länsimaalaisten töitä tekevät yhä enemmän sinnikkäät aasialaiset ja ruostumattomat robotit. Täytyy olla mahdollista muuttaa automaatio rikastuttamaan kaikkien elämää.

”Varsin hyvää elämää pystyy elämään aika pienellä työpanoksella, jos itsetunto vain kestää sen, että kulutustaso on alhaisempi kuin naapurilla. Tulevaisuudessa tätä kautta voi avautua kokonaan uusia, ekologisempia ja vähemmän kuluttavia elämänmuotoja. Elämä on kivempaa, kun on enemmän vapaa-aikaa.”

Puhetta perustulosta

Vapaa-ajan laadukkuudesta ja kiireettömän elämän ihanuudesta Soininvaara on puhunut ennenkin. Vauraus ja aika -tietokirjassaan (Teos 2007) hän oudoksui ihmisten kiihtyvää työtahtia ja vaurauden tavoittelua, joka hyödyttää eniten jo ennestään varakkaita. Soininvaara viittasi tutkimuksiin, joiden mukaan ihmisen onnellisuus ei lisäänny merkittävästi tietyn ansiotason saavuttamisen jälkeen.

Helppohan hänen on puhua, jotkut ajattelivat.

Soininvaara on työskennellyt kansanedustajana viisi kautta, ja hän asuu omistus-asunnossa Katajanokan arvoalueella. Hän ei ole nostanut kansanedustajille kuuluvaa sopeutumiseläkettä, mutta on jo sen ikäinen, että tavallinen kansanedustajan eläke juoksee. (”En ole antanut sen häiritä ajankäyttöäni”, hän toteaa.) Se, mikä voi olla mahdollista hänelle, ei välttämättä ole mahdollista heikommassa asemassa olevalle.

”Mutta pitäisi olla”, Soininvaara sanoo.

”Meidän perustulokeskustelu on mennyt vähän pois raiteiltaan, koska nyt ajatellaan vain sosiaaliturvan korvaamista”

Osmo Soininvaara on sitkeästi ajanut Suomeen perustuloa, joka tekisi pienipalkkaisille mahdolliseksi pysyä työmarkkinoilla ja parantaisi Suomea vaivaavaa rakenteellista työttömyyttä.

”Meidän perustulokeskustelu on mennyt vähän pois raiteiltaan, koska nyt ajatellaan vain sosiaaliturvan korvaamista”, Soininvaara sanoo.

Perustulolla tarkoitetaan nyt lähinnä sosiaaliturvan yksinkertaistamista. Soininvaaran mielestä järkevämpää olisi, jos perustulo olisi automaattinen palkkatuki, jolla tuettaisiin pienipalkkaisia ihmisiä ja uusien työpaikkojen luomista.

“Jos esimerkiksi haluamme huoltoasemilla palvelua, siitä palvelusta ei mitenkään voida maksaa täyttä palkkaa. On voitava yhdistää ansiotulot ja tulonsiirrot niin, että kaikkien työpanos saadaan käyttöön, eikä ketään tuomita köyhyyteen.”

Huonoa käytöstä

Lokakuussa 2014 Soininvaara kertoi blogissaan, että ei aio asettua ehdolle kevään eduskuntavaaleissa. Hän kirjoitti: ”Mielenkiintoni on siirtynyt vaiheittain puoluepolitiikasta muunlaiseen vaikuttamiseen. Siksi katson, että on hyvä tehdä eduskunnassa tilaa jollekin motivoituneemmalle.”

Nyt hän kertoo kyllästyneensä eduskuntatyöhön jo nopeasti sen jälkeen kun palasi eduskuntaan vuonna 2011.

”Yhtäkkiä oli hyväksytympää käyttäytyä huonosti ja sanoa ääneen asioita, joiden sanomista olisi aiemmin hävetty. Että kun en ole näistä muslimeista koskaan tykännyt, niin nyt saan sanoa sen ääneen.”

”Työ oli neljässä vuodessa muuttunut todella paljon huonompaan suuntaan. En tiedä, johtuuko se sosiaalisesta mediasta vai mistä, mutta poliitikoille alkoi olla tärkeintä tiedotuksellisten pikavoittojen metsästäminen.”

Sillä Soininvaara tarkoittaa esimerkiksi, että poliitikot keskittyivät seuraamaan, menikö heidän kommenttinsa läpi iltapäivälehdissä.

Soininvaara ehti työskennellä jytkyn jälkeisessä parlamentissa yhden vaalikauden ajan. Hänestä perussuomalaisten vaalivoitto muutti monin tavoin suomalaista politiikkaa ja yhteiskuntaa.

”Yksi selvä muutos oli, että yhtäkkiä oli hyväksytympää käyttäytyä huonosti ja sanoa ääneen asioita, joiden sanomista olisi aiemmin hävetty. Että kun en ole näistä muslimeista koskaan tykännyt, niin nyt saan sanoa sen ääneen.”

”Näillä liikkeillä ole tarjota mitään ohjelmaa, eikä vastauksia niihin ihan hyviin kysymyksiin, joita ne esittävät.”

Hallitusvastuu on sittemmin syönyt perussuomalaisten suosiota. Maailmalla on puolestaan havahduttu siihen, etteivät populistiset liikkeet pysty tarjoamaan uskottavia ratkaisuja.

”Syyt populismin nousuun pitää tietysti ottaa vakavasti. Mutta totuus on, ettei näillä liikkeillä ole tarjota mitään ohjelmaa, eikä vastauksia niihin ihan hyviin kysymyksiin, joita ne esittävät.”

Todennäköisesti Yhdysvalloissakin Trumpin kannattajat huomaavat aikanaan, ettei suurisuinen presidentti pystynyt toteuttamaan vaalilupauksia.

”Nykyiset vedonlyönnithän lähtevät siitä, istuuko Trump ylipäänsä kauttaan loppuun. Siinä saattaa olla myös ikään ja terveyteen liittyviä seikkoja, koska kyllähän hän näyttää kävelevältä sydäninfarktilta.”

Kiireistä vapaaherran elämää

Omasta kunnostaan Soininvaara huolehtii pyöräilemällä. Se on pitkäaikainen, rakas harrastus, kuten myös valokuvaus. Viime vuonna hän pyöräili kuusituhatta kilometriä, joista yli tuhat kilometriä taittui Italian mutkittelevilla teillä ja Ranskan Provencessa.

Soininvaara on myöntänyt, että pyöräileminen on myös yritys tappaa oma työriippuvuus.

”Minun luonteelleni ei oikein sovi sellainen, että makaisin palmun alla, lukisin dekkareita ja imisin gin tonicia. Työnarkomania on hauskempaa, kun saa tehdä sitä mikä kiinnostaa, eikä kukaan ole määräilemässä.”

Soininvaara pitää kiireisestä vapaaherran elämästään. Nykyään hänellä on työhuone Aalto-yliopiston tiloissa lähellä eduskuntataloa. Hän nauttii, kun saa viettää aikaa älykkäiden ihmisten seurassa.

”Työnarkomania on hauskempaa, kun saa tehdä sitä mikä kiinnostaa, eikä kukaan ole määräilemässä.”

Soininvaara on naimisissa Helsingin kirjastotoimen apulaisjohtajan ja rakenteilla olevan keskustakirjaston johtajan Anna-Maria Soininvaaran kanssa. Pariskunnalla on kolme lasta, joista kaksi on jo muuttanut pois kotoa. Nuorimmainen kirjoittaa tänä keväänä ylioppilaaksi.

Ainakaan toistaiseksi lasten kotoa muuttaminen ei ole tuntunut omituiselta.

”Katsotaan sitten kun me yhtäkkiä ollaan täällä kaksistaan, ehkä elämä sitten muuttuu toisenlaiseksi. Mutta lasten aikuistuminen on kuitenkin sellainen prosessi, että ensin ne muuttuu itsenäisemmiksi ja sitten ne muuttavat pois kotoa. Se muutos tapahtuu onneksi sen verran hitaasti, ettei se ehdi järkyttää.”

Ilmastonmuutos kuriin

Soininvaara on viime aikoina kuunnellut lastensa pohdintoja koulutuksesta. Häntä surettaa, että Juha Sipilän hallitus on ajanut korkeakouluja alas.

”En yleensä haluaisi haukkua nykyistä hallitusta, koska eivät ne edellisetkään ole niin kauhean hyviä olleet, mutta tämä korkeakoulujen alasajo aiheuttaa aivovientiä Suomesta. Signaali on, että akateemista uraa ei kannata tehdä Suomessa, ja se on hirvittävän vaarallinen asia.”

Soininvaara ei juurikaan murehdi, millaiseksi maailma saattaa hänen lastensa elinaikana muuttua. Se on selvää, että ilmastonmuutos pitää saada kuriin.

”Maailma tulee järkiinsä, mutta todennäköisesti se tulee järkiinsä liian myöhään, jolloin paljon peruuttamatonta on jo tapahtunut.”

”Ilmastonmuutoksessa vapaamatkustajaongelma on ilmeinen. Jokainen valtio toivoo, että muut huolehtivat asiasta, ja siksi päästöistä sopiminen on äärimmäisen hankalaa”, Soininvaara sanoo.

”Voi sanoa, että on myös vapaasukupolviongelma. Minun sukupolveni ei kannata enää tehdä mitään, koska nyt tehtävät ratkaisut eivät ehdi vaikuttaa elinaikanani.”

Soininvaara sanoo kuitenkin olevansa valistusoptimisti myös ilmastonmuutoksessa.

”Maailma tulee järkiinsä, mutta todennäköisesti se tulee järkiinsä liian myöhään, jolloin paljon peruuttamatonta on jo tapahtunut.”

Matkalla valoon

Palataan vielä siihen, mistä aloitimme, Trumpiin ja pettyneisiin työläisiin.

Soininvaara ei tarkoita, että globalisaatio olisi ollut pelkästään menestystarina.

”Talousnobelisti Amartya Sen on sanonut hyvin, ettei hän oikein ymmärrä nykyaikaa: aikaisemmin taloustiede oli markkinavirheiden metsästämistä ja niiden korjaamista, nyt lähtökohtana on, ettei mitään markkinavirheitä ole.”

Monia ihmisiä markkinatalouden kehitys on kohdellut kaltoin.

”Mutta usein unohdetaan, että tosiasiassa duunareilla menee verrattain hyvin. Hintojen lasku on lisännyt yleistä vaurautta, ja teknologia on tehnyt elämästä mukavaa. Ajatelkaa nyt vaikka, kuinka halvaksi valokuvaaminen on muuttunut. Myös työväestön elintaso on noussut Aasiassa tuotettujen tavaroiden ja vaatteiden ansiosta.”

”Usein unohdetaan, että tosiasiassa duunareilla menee verrattain hyvin.”

Kumman maailman sinä ottaisit, Soininvaara kysyy. Maailman, jossa työpaikka on varma mutta elintaso puolet alhaisempi? Vai maailman, jossa työpaikka on uhattuna mutta elintaso paljon parempi?

Soininvaara haluaa muutenkin uskoa, että olemme matkalla valoon.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa ihmiset ovat heränneet puolustamaan suvaitsevaisuutta, yhtenäisyyttä ja tasa-arvoa.

Muut valtiot ovat ryhtyneet paikkaamaan sitä, mitä Trump on tuhoamassa. Esimerkiksi EU-maat ovat lisänneet rahoitusta naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyttä tukeville kansalaisjärjestöille, joilta Trump veti rahoituksen pois.

”Tässä historia toistaa itseään, sillä 2000-luvun alussa George Bush tyhmempi teki samalla tavalla. Silloinkin eurooppalaiset valtiot lisäsivät rahoitusta”, Soininvaara kertoo.

Sivistynyt vastaisku

Soininvaara pitää Trumpin ratkaisuja siinäkin mielessä typerinä, että Afrikassa jos missä tarvitaan väestöohjelmia ja seksuaalikasvatusta väestöräjähdyksen hillitsemiseksi.

”Afrikan väestöräjähdys on suurimpia haasteita maailmassa. Jos Eurooppa meni pari vuotta sekaisin miljoonasta siirtolaisesta, mitä se tulee ajattelemaan 20 miljoonasta siirtolaisesta.”

Siirtolaismäärien kasvu voisi jälleen ruokkia populismia. Niin maailma toimii: valtiot eivät voi eristäytyä omiin oloihinsa, vaan vastauksia pitää etsiä yhteistyössä.

”Maailma on saanut moukarista kolauksen, mutta se on myös ryhtynyt tekoihin.”

Pitkän linjan vaikuttaja on pannut merkille, että maailmalla etsitään nyt aidosti uusia malleja hyvinvointivaltioksi ja keskustelua käydään myös The Economistin kaltaisissa talouslehdissä. Hän uskoo, että ratkaisu löytyy vasemmistolaisesta markkinaliberalismista. Se tunnustaa markkinoiden voiman mutta antaa valtioille mahdollisuuden pienentää tuloeroja ja vähentää työttömyyttä, vaikka sitten perustulolla.

”On herätty siihen, ettei eriarvoistumiskehitys voi jatkua. Etenkin porvarillisen vasemmiston keskuudessa on alettu kehittää malleja, millä tavalla voitaisiin palata kohti tasa-arvoista yhteiskuntaa”, Soininvaara sanoo.

”Maailma on saanut moukarista kolauksen, mutta se on myös ryhtynyt tekoihin. Sivistynyt vastaisku on tulossa.” G

 

Kuka?

Osmo Soininvaara, 65, poliitikko ja tietokirjailija.

Syntynyt Helsingissä, asuu Katajanokalla Helsingissä.

Valmistui valtiotieteiden kandidaatiksi 1973 ja lisensiaatiksi 1982.

Aloitti yhteiskunnallisen toiminnan jo teini-iässä, osallistui aktiivisesti Koijärvi-ympäristöliikkeeseen 1979–1980 ja oli mukana perustamassa vihreää puoluetta.

Pääsi eduskuntaan ensimmäisen kerran vuonna 1987 ja on toiminut vihreiden kansanedustajana viiden kauden ajan. Lisäksi ollut yli 30 vuoden ajan Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen.

Perheeseen kuuluu puoliso Anna-Maria Soininvaara sekä kolme lasta.

On kirjoittanut lukuisia tietokirjoja, ja kirjoittaa suosittua blogia osoitteessa www.soininvaara.fi.

Vierailija

Osmo Soininvaara: ”Maailma tulee järkiinsä, mutta todennäköisesti liian myöhään”

On myös koteja, joissa ihmisiä arvotetaan sukupuolen tai iän tai aseman mukaan, ja näin opetetaan, että henkilöstä riippuu, tarvitseeko häntä kunnioittaa, vai saako häntä esimerkiksi kiusata tai yllyttää muutakin luokkaa häntä nöyryyttämään ja kohtelemaan huonosti. VASTAA LAINAA Ilmoita asiattomaksi ylös 2 alas 0 Vierailija 42/41 klo 6:55 | 15.8.2017 Tai vastaavasti kotiloissa lapsilauma laitetaan rivarissa yksinäisen naisen ikkunan alle helpommin kuin oman ikkunan viereen tai...
Lue kommentti

Jaana Ukkola oppi jo mallivuosinaan maailmalla elämään niin, ettei tarvitse jossitella. Menestyvän mallitoimiston johtaja nähdään myös syksyn Gloria Fashion Show’n catwalkilla.

Lento Tunisiasta Pariisiin oli puolivälissä, kun Boeing 737:n kapteeni siirsi yhtäkkiä koneen pois kurssiltaan. Perämies katsoi hämmentyneenä vierestä, kun tämä luovutti ohjauksen nelipistevöissä istuvalle, vaaleatukkaiselle naiselle. Nainen lensi uhkarohkeasti minuutin, kaksi ja viisi, ja siirsi sitten koneen takaisin oikealle reitilleen.

Nainen oli 25-vuotias malli Jaana Ukkola, joka oli lentämässä kuvausmatkalta Djerban saarelta kotiinsa Pariisiin. Oli vuosi 1983, ja hän oli jo tottunut siihen, että mallina pääsi paikkoihin, joista ei nuorempana Espoon Tapiolassa osannut edes unelmoida.

”Kun kapteeni kysyi, haluanko ohjata, hyppäsin heti puikkoihin. Ai jännittikö? No ei tietenkään! Se ei kuulu luonteeseeni. Kuuluttelin vain ihan pokkana suomeksi matkustamoon”, Jaana sanoo ja nauraa käheästi päälle kotonaan Espoon Westendissä.

60-vuotias Jaana on mallitoimisto Modelboomin perustaja ja toimitusjohtaja, joka on aina uskaltanut elää vauhdikkaasti. Hänellä on takanaan 15 vuoden kansainvälinen mallinura, jonka ansiosta hän matkusti jo nuorena ympäri maailman.

”Nyt minua ei ujostuttaisi soittaa edes Trumpille.”

”Mallivuosina opin ajattelemaan, että voin tehdä mitä vain. En pelännyt ketään tai mitään, sillä minun oli pakko uskaltaa poseerata vaikka keskellä Champs-Élyséetä, jos niin haluttiin. Nyt minua ei ujostuttaisi soittaa edes Trumpille”, Jaana sanoo ja nauraa.

Jaana tunnetaan mallipiireissä räväkkyydestään. Hän laukoo asiat juuri niin kuin niistä ajattelee. Esimerkiksi näin:

Mallien mittavaatimuksista: ”Tietyt suunnittelijat haluavat, että tytöt ovat laihoja kuin tikut! Se on mielisairasta, enkä edes tajua, miten naiset ovat suostuneet siihen taisteltuaan ensin itselleen esimerkiksi oikeuden aborttiin. Omina malliaikoinani olin 173 senttiä pitkä ja painoin 50-52 kiloa. Nykyään 180- senttiset mallit painavat saman verran.”

Me Too -kampanjasta ja muotikuvaajista tehdyistä ahdistelupaljastuksista: ”Tiesinkin, että Terry Richardson on hyvin omalaatuinen. Jos hän olisi lähennellyt minua, olisin pitänyt hänet loitolla. Hyvä, että ahdistelutapaukset mallimaailmassakin on vihdoin nostettu esille.”

Huumeidenkäytöstä: ”Totta kai mallipiireissä jotkut käyttivät kamaa, ihan kuten millä muullakin alalla. Kerran yksi kollegani oli niin sekaisin, että nojaili minuun kuvauksissa ja pysyi hädin tuskin pystyssä. Hän kuoli aidsiin 80-luvulla.”

Ja elämästä ylipäänsä:

”Suurin osa ihmisistä pelkää muutoksia, ja jauhaa vielä vanhoinakin, että olisivat voineet tehdä sitä ja tätä. Minä en jauha. Olen elänyt itse valitsemani elämän. Mottoni on ollut se, että vähintään kerran päivässä pitää nauraa.”

”Hyvä, että ahdistelutapaukset mallimaailmassakin on vihdoin nostettu esille.”

Kiinnostus muotiin ja kauneuteen kumpuaa jo lapsuudenkodista. Jaanan äiti oli muotisuunnittelija Eila-Iiris Ukkola, joka työskenteli muun muassa Polalla, Carlinalla ja oli muotitoimittajana Hopeapeilissä. Jaana muistaa äitinsä itsenäiseksi, tyylikkääksi naiseksi, jonka hiukset oli tupeerattu palloksi, mekko istui kuin hansikas ja kaulaan oli suihkautettu hajuvettä.

”Äiti teki ihan koko ajan töitä ja oli aina matkoilla. Varsinkin matkustelu teki minuun suuren vaikutuksen. Kun hän tuli Pariisin muotiviikoilta ja avasi matkalaukun, sieltä leijui ihania tuoksuja silkkipaperien keskeltä.”

Jo pikkutyttönä Jaana oli mallina äitinsä järjestämissä muotikuvauksissa. Kotiin Tapiolaan tuli monia ulkomaisia muotilehtiä, esimerkiksi ranskalainen Elle. Ne olivat kutkuttavia kurkistusikkunoita kosmopoliittiin maailmaan, joka oli toista kuin harmaa YYA- Suomi. Jaana selaili lehtiä huumaantuneena. ”70-luvun muotikuvat olivat täynnä energiaa, iloa ja meininkiä. Ne henkivät ajan toiveikasta ilmapiiriä, kun ehkäisypilleri oli keksitty ja nainen vapautunut.”

Lapsena Jaanasta huolehti pääasiallisesti kotiapulainen, mikä ei ollut epätavallista, kun vanhemmat paiskivat paljon töitä. Hän kuvaa äitinsä kasvatustyyliä ”helvetin tiukaksi”.

”Varsinkin pöytätavat iskostettiin päähäni: en saanut esimerkiksi nostaa ranteita pöydälle. Pariisissa minulla ei ollutkaan koskaan vaikeuksia hienostoravintoloissa, sillä tiesin, mitä lusikkaa käytetään mihinkin ruokaan. Opin syömään kotona ostereitakin, vaikka 60-luvulla niitä ei saanut Suomesta. Äiti toi niitä kaksi kertaa vuodessa Pariisista. Muuten äitini oli hyvin liberaali ja ajattelussaan oman tiensä kulkija. Kotiintuloajoissa minulla tosin oli tiukat rajat.”

”70-luvun muotikuvat henkivät ajan toiveikasta ilmapiiriä, kun ehkäisypilleri oli keksitty ja nainen vapautunut.”

Malliksi Jaana päätyi 19-vuotiaana ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Oli toukokuu 1978, eikä hänellä ollut penniäkään rahaa. Hän soitti Finnairille ja ilmoitti itsevarmaan tyyliinsä tulevansa yritykseen kesätöihin. ”Nehän nauroivat minut pihalle.”

Silloin Jaana päätti mennä kokeilemaan, olisiko hänestä malliksi. Idean hän sai äidiltään, joka oli kehottanut Jaanaa viemään hyvännäköisen poikaystävänsä studiolle kuvattavaksi, sillä miesmalleista oli pulaa.

”Ensimmäinen fotari sanoi, että olen ihan nolla. Päätin kokeilla vielä toista kuvaajaa, mutta tiesin, että minun täytyy repäistä jotenkin.”

Jaana käveli Kai G. Lindholmin studiolle Katajanokalle, ja alkoi ”pomppia, pyöriä ja nauraa kuin mikäkin pöljä”.

”Kuvausten jälkeen jalkani eivät enää kantaneet, koska olin niin jännittynyt”, Jaana muistelee.

Heittäytyminen kannatti. Jaana valittiin Wranglerin farkkumainokseen, ja hänen uransa alkoi. Suunnitelmissa oli lähteä opiskelemaan kesän jälkeen Saksan vanhimpaan yliopistoon Heidelbergiin saksaa, mutta ensin hän tekisi rahaa. Vaateteollisuus oli Suomessa vielä voimissaan, ja joskus kuvauksia oli kolmekin päivässä.

”Alussa olin aivan pihalla. Suomessa ei ollut mallitoimistoja, ja mallien piti meikata kuvauksiin itse. Yritin matkia muita mimmejä ja näytöskävelyn opettelin missi Anneli Björklingiltä.”

”Ensimmäinen fotari sanoi, että olen ihan nolla.”

Jaana sai nopeasti nimeä, ja neljässä kuukaudessa maine kiiri ulkomaille saakka. Lokakuussa hän sai kirjeen pariisilaiselta Girl’s Model’s -mallitoimistolta. He lupasivat lähettää Jaanalle lentolipun, jos hän tulisi työskentelemään heidän listoilleen.

”Ajattelin että pyh, ostan oman lippuni. Halusin olla riippumaton ja vapaa lähtemään, jos jokin ei miellytä.”

Oli lokakuinen tiistai, kun Jaana maksoi lipun Pariisin. Saman viikon torstaina hän istui jo taksissa Charles de Gaullen lentokentällä. Suurkaupunki löi Tapiolan tytön ällikällä. ”En voinut käsittää, että kaupunki on niin iso, ettei se koskaan lopu.”

Jaana majoittui mallitoimiston asuntoon Bois de Boulognen metsän lähelle. Samassa asunnossa majoittui satunnaisesti muitakin tyttöjä – kuten aikansa huippumalli Susan Bevan, jonka kuvia Jaana oli muutamaa vuotta aiemmin katsellut Ellen kannesta.

Pariisissa Jaana huomasi, että muilla malleilla oli ammattimaiset portfoliot, mutta hänellä ei ollut kuvan kuvaa. Ero Suomeen oli kuin yöllä ja päivällä. ”Mutta en odottanutkaan, että maailmalla olisi helppoa. Piti vain nopeasti keksiä, mikä on se juttu, mistä minut muistetaan.”

Jaana päätti erottua iloisella asenteellaan ja kunnianhimollaan. Hän kävi joka päivä kuntosalilla ja balettitunneilla ja opetteli ranskan Paris Matchia lukemalla ja uutisia katsomalla.

”Kaksi ensimmäistä viikkoa ajoin castingeihin pelkästään taksilla, koska minua inhottivat metron hajut. Sitten rahat loppuivat, ja tuli kiire hankkia lisää”, Jaana sanoo ja nauraa taas.

”Maailmalla piti nopeasti keksiä, mikä on se juttu, mistä minut muistetaan.”

Neljässä kuukaudessa Jaana pääsi jaloilleen ja sai vuokrattua huoneen upporikkaan, hienostuneen vanhan herran lukaalista Parc Monceaun kupeesta. Pian hän työskenteli maailman trendeistä päättävien huippukuvaajien, -meikkaajien, -stylistien ja -kampaajien kanssa. Peter Lindberg, Hans Feurer, Gilles Tapie... Jaana luettelee kuuluisien kuvaajien nimiä.

”Joka ikinen heistä oli omintakeinen persoona, mutta ei koskaan ilkeä tai alentava. Maailman huippujen ei tarvitse paukutella henkseleitä”, Jaana kuittaa. Pituutensa vuoksi Jaana ei tehnyt näytösmallin töitä, mutta sen sijaan hän pääsi matkustamaan maailman ääriin.

Jaana oli asunut Pariisissa runsaan kuukauden, kun hänet buukattiin ensimmäiselle kuvausmatkalleen: kahdeksi viikoksi Saint-Martinsin saarille Karibialle. Jo ensimmäisellä pysähdyksellä New Yorkissa Jaana tiesi löytäneensä intohimonsa.

”Makasin jättihuoneessani luksushotellissa ja ajattelin, että ei hitsi, minähän en mihinkään Heidelbergiin lähde, jos saan mallina nähdä tällaisia paikkoja.”

Seuraavina vuosina Jaana lenteli milloin Bahamasaarille, milloin Martiniqueen ja Milanoon. Hän ui turkooseissa vesissä kirkkaiden korallien keskellä Guadeloupella. Välillä hänet lennätettiin helikopterilla Mont Blancin jäätikölle kuvaamaan hiihtomuotia Elleen.

Kuvausmatkoilla vietettiin useimmiten yli viikko, kun nykyään mallit saattavat käydä vain kääntymässä kaukokohteissa. ”Ensimmäinen ja viimeinen päivä olivat aina vapaata, ja niistäkin maksettiin. Ensin rusketuttiin, sitten tehtiin töitä”, Jaana muistelee.

Matkat olivat suuria elämyksiä, jotka laajensivat maailmankuvaa. Esimerkiksi Afrikasta Jaana oli saanut Suomesta käsin kuvan maanosana, joka on pelkkää nälänhätää.

”Sitten Dakar olikin täynnä pilvenpiirtäjiä. Mutta matkat Afrikkaan loppuivat kuin seinään, kun aids alkoi levitä.”

”Makasin jättihuoneessani luksushotellissa ja ajattelin, että ei hitsi, minähän en mihinkään Heidelbergiin lähde, jos saan mallina nähdä tällaisia paikkoja.”

Matkoilla oli hurjiakin tilanteita. Meksikon Oaxacassa Jaana poseerasi Ranskan Voguelle, kun kolmemetrinen käärme yhtäkkiä luikerteli hänen jalkansa vierestä. Kerran hän oli Karibianmeressä uimassa, kun luksusjahdin henkilökunta huusi hänet äkkiä vedestä: ”Barracudat ovat tulossa!”

Filippiineillä, Cebun saarella luksushotellin pihalla alettiin ammuskella, ja monta ihmistä kuoli paikallisten terroristien hyökkäyksessä.

Kommunistisessa Madagaskarissa kuvauksiin mukaan tullut mainostoimiston art director pidätettiin, koska hän oli vaihtanut rahaa laittomasti kadulla. ”Olin varoittanut häntä, mutta hän ei uskonut. Hänet vietiin lentokentältä pois käsiraudoissa, kun olimme jo lähdössä, ja hän joutui pariksi kuukaudeksi vankilaan.”

Jaanan malliaikoina tytöistä pidettiin aina huolta. He asuivat parhaissa hotelleissa ja söivät upeimmissa ravintoloissa. Luksukseen kuitenkin tottui, ja mieleenpainuvimmat elämykset Jaana sai huterissa vajoissa syrjäisillä Filippiinien saarilla, joissa ei ollut nähty aiemmin eurooppalaisia.

”Se oli paljon makeampaa kuin asua jossain viiden tähden palatsissa. Paikalliset nostivat meille kalat suoraan merestä ja paistoivat ne nuotiolla.”

Pariisissa Jaana eli normaalia nuoren naisen arkea. Hän pukeutui cowboybootseihin, farkkuihin ja nahkarotsiin, kävi elokuvissa ja juoksemassa.

”Vapaa-ajallani minua ei kiinnostanut pukeutua Pradan mekkon, ellei jollain ollut häitä. En ollut valokuvamalli yksityiselämässäni.”

”Mallina pitää kestää arvostelu. Oma hyvä itsetuntoni tulee tietysti kotoa.”

Jaanaa ei stressannut, vaikkei koskaan voinut varmasti tietää töiden jatkumisesta. Itsetunto kesti, vaikka hänkin sai kropastaan ”triljoonat haukut”.

”Mallina pitää kestää arvostelu. Oma hyvä itsetuntoni tulee tietysti kotoa. Vanhemmat ovat rakastaneet minua mutta eivät kasvattaneet pumpulissa.”

Ahdisteluun Jaana törmäsi silloin tällöin, mutta uskaltautui lopettamaan sen alkuunsa.

”Minulle ei tuottanut vaikeuksia sanoa, että näpit irti. Moni ei uskalla sanoa mitään ahdistelijoille, koska pelkää uransa vaarantuvan. Mutta minä olen jäärä luonne. Ei minua kiinnostanut, loppuvatko hommat.”

Pariisissa Jaana viihtyi kymmenen vuotta, ja muutti sitten Helsinkiin opiskelemaan Markkinointi-instituuttiin.

”Suomessa kaikki tuntui ihanan helpolta Pariisin jälkeen. Päätin jäädä tänne.”

Jaana jatkoi mallintöitä, kunnes pari tuttua mallia tuli pyytämään Jaanaa perustamaan oman toimiston. Vuonna 1989 syntyi Modelboom. ”Olin itse työskennellyt hyvissä toimistoissa ja tiesin, millainen kullanarvoinen buukkaaja on. Halusin ajaa mallin etua, neuvoa ja manageerata, mitä töitä kannattaa ottaa ja mitä ei.”

”Moni ei uskalla sanoa mitään ahdistelijoille, koska pelkää uransa vaarantuvan.”

Suojattien lähettämisessä ulkomaille auttoivat vanhat kontaktit sekä viiden kielen sujuva kielitaito – Jaana puhuu suomen ja ruotsin lisäksi ranskaa, saksaa ja englantia.

Suomen eturivin malleista muun muassa Maryam Razavi on ollut uransa alusta asti Modelboomilla. ”Kun hän käveli toimistooni sisään 18-vuotiaana, sanoin, että teetän hänelle heti testikuvat ja taisin lähettää hänet pariksi kuukaudeksi Etelä-Afrikkaan. Maryam on nyt 35, yhä tosi kova tsemppaaja ja aivan fantastinen luonne.”

Tsemppaamisesta huolimatta malli ei voi elättää itseään tekemällä töitä pelkästään Suomessa, sillä vaateteollisuutta ei meillä juuri enää ole.

”Mutta jos haluaa mennä ulkomaille, pitää olla exceptional. Rajojen aukeamisen jälkeen Venäjältä, Tsekeistä ja Puolasta on tullut armeija sellaisia mimmejä, että herranjumala. He ovat sisukkaita, heidän jalkansa ovat kolme metriä pitkät eivätkä he ikinä liho.”

Kilpailua on koventanut myös se, että yhä useammin mainoksissa käytetään julkkiksia.

Jaana myöntää suoraan, ettei pidä ollenkaan nykymallien riutuneesta ulkomuodosta suurissa muotikaupungeissa. ”70–80-luvun muotilehtien naiset olivat terveitä, iloisia ja energisiä. He ansaitsivat omat rahansa ja heidän asenteensa oli että I own my fucking body, minun vartaloni kuuluu minulle.”

Kaikki muuttui Jaanan mukaan 1990-luvulla, kun aneeminen heroin chic -tyyli syntyi.

”Sen jälkeen mallien paino on pudonnut dramaattisesti. Katsoin viimeisen näytökseni Pariisissa vuonna 2006 enkä sen jälkeen ole suostunut menemään niihin. Mimmit kävelivät lavalla apaattisina .”

”70–80-luvun muotilehtien naiset ansaitsivat omat rahansa ja heidän asenteensa oli että I own my fucking body, minun vartaloni kuuluu minulle.”

Viime aikoina tilanne on kuitenkin parantunut, sillä tammikuusta 2017 lähtien mallitoimistot Ranskassa ovat voineet saada 75 000 euron sakot, jos he käyttävät alipainoisia malleja.

Suomessa ongelmia ei juurikaan ole Jaanan mukaan ollut, sillä asiakkaat haluavat terveen näköisiä malleja.

Kauneusleikkaukset ovat toinen trendi, joihin Jaana ei ole halunnut lähteä mukaan.

”Itsevarmuus on paras asuste. Have charisma, have charm. Sitä ei voi saada millään leikkauksella”, hän sanoo.

Sen sijaan trendi, josta Jaana mallibisneksessä iloitsee, on yli 35-vuotiaiden mallien kysynnän nousu. ”Onneksi se tuli vihdoin Suomeenkin! Olin ihmetellytkin jo kymmenen vuotta sitten, miksi kukaan täkäläinen mainostaja ei halua myydä ikäisilleni mitään. Nytkin minulla on juuri 50-vuotias malli Deutche Bankin kampanjan kuvauksissa Lissabonissa, ja itsekin olen tehnyt taas mallintöitä.”

Yksi tulevista töistä on syksyn Gloria Fashion Show, jonka catwalkilla Jaana kävelee.

Uudet mallikyvyt Jaana löytää usein sattumalta, esimerkiksi tavaratalosta, golfkentältä tai bussipysäkiltä. Tärkeintä hyvän siluetin ja kuvauksellisten kasvojen lisäksi on asenne. Erityisen korkea työmoraali on hänen mukaansa muun muassa 20-vuotiaalla lupauksella Fransilla, joka on kävellyt viime aikoina Dolce&Gabbanan näytöksen

”Nykyään moni nuori haluaa tehdä mallin töitä hauskana pikku kokeiluna. Se on ihan fine, mutta ei minun kanssani. Yritykseni ei ole mikään viihdykekerho.”

Have charisma, have charm. Sitä ei voi saada millään leikkauksella.”

Vapaa-ajallaan Jaana golfaa niin Sarfikissa, Cannesissa kuin Biarritzissakin.

”Golf on pitkäjännitteisyyttä vaativa peli, eikä pitkäjännitteisyys ole minulle kovin luonteenomaista. Mutta golfissa olen aika hyvä. Saimme yli 50-vuotiaiden naisten joukkueessa SM-hopeaa viime vuonna. Olen saavutuksesta sairaan ylpeä."

Lisäksi Jaana pelaa tennistä, juoksee, käy salilla, ja on pari vuotta sitten ruvennut taas laskettelemaankin.

”Olin talvella yksin Ischglissä Itävallassa laskemassa. Matkustan usein yksin ja nautin siitä. Totuin yksinoloon jo malliaikoina.”

Jaana olisi mielellään reissussa vaikka pari päivää joka viikko. Matkojen ohjelmaan kuuluu aina jokin museo ja balettiesitys. ”Olen balettifriikki.”

Monesti Jaanan matkakaverina on hänen aviomiehensä. Rakkaus syntyi aikoinaan Kaivohuoneen kesäterassilla, ja pari meni salaa naimisiin maistraatissa. Lapsia Jaanalla ei ole. ”En ole koskaan halunnut omia”, hän sanoo.

Ikääntymisestä Jaana ei ota stressiä, vaikka onkin omien sanojensa mukaan ”30 vuotta ja 11 000 päivää” vanha eikä kuusikymppinen.

”Niin kauan kuin vanhenen, olen elossa. Ikääntymisen vaihtoehtohan on kuolla”, hän sanoo ja virnistää. G

Kuka?

Jaana Ukkola, 60, Mallitoimisto Modelboomin toimitusjohtaja.

Työskenteli nuoruudessaan mallina Pariisissa.

Asuu Espoon Tapiolassa miehensä kanssa.

Harrastaa golfia,laskettelua ja matkustamista. Viihtyy museoissa ja on suuri baletin ystävä.

”Suhtaudun vaateketjuihin samoin kuin supermarketteihin. Jos on mahdollisuus valita, suosin mieluummin pieniä brändejä.” Housut Lemaire. Paita H&M. Sandaalit Samuji.
”Suhtaudun vaateketjuihin samoin kuin supermarketteihin. Jos on mahdollisuus valita, suosin mieluummin pieniä brändejä.” Housut Lemaire. Paita H&M. Sandaalit Samuji.

Yrittäjä Sara Karlsson viettää kesät ilmavissa vaatteissa Italian maaseudulla. Tyylissään hän satsaa silittämiseen ja sydämelliseen käytökseen.

Sara Karlsson on työskennellyt koko työelämänsä ajan muodin, designin, estetiikan ja luovuuden parissa. Siksi hän tietää, että vaate, joka tuntuu päällä helpolta ja ylelliseltä, on aina pitkän suunnittelu- ja tuotantoprosessin tulos.

”Loppuun asti mietityt ideat ovat yksinkertaisia niin designissa kuin elämässäkin. Jos jokin idea on monimutkainen tai tilanne tuntuu sekavalta, se on vielä kesken ja sen täytyy saada vielä kehittyä. Elämää ei voi hoputtaa.”

Sara innostuu luovasta ajattelusta, hyvästä suunnittelusta, hyvistä raaka-aineista ja taidokkaasta käsityöstä. Muodissa Saraa kiehtovat erityisesti pienet ja omaääniset brändi, kuten Deitas, The Row, Lemaire, Samuji, Ryan Roche ja Juslin Maunula. Hän ompelee vaatteita myös itse.

”Siinä oivaltaa, miten monta vaihetta laadukkaan vaatteen valmistamisessa on.”

Sara on aina pukeutunut vähäeleisesti, meikannut vähän ja tuntenut olonsa kotoisaksi epämuodollisissa tilanteissa, vaatteissa ja ympäristöissä.

”Lapsuudenkodissani kaikki oli konstailematonta mutta samaan aikaan rakkaudella laitettua ja jotenkin raikasta. Vietimme kesät saaristossa, söimme itse kalastettua kalaa joka päivä, poimimme metsämansikoita ja uimme meressä, joka ei oikeastaan koskaan ollut kovin lämmin.”

”Japanissa lääkäri voi määrätä potilaalleen lääkkeeksi metsässä oleskelua. Minusta se on innostava ajatus.”

Nykyään Sara viettää kesät maalla Italiassa.

”Teen töitä ulkona, syön ulkona, luen ulkona, torkun ulkona. Ulkoilmassa kaikki on parempaa. Uskon että ihmiselle tekee hyvää etsiä ympäriltään kauneutta: katsella kukkia, taidetta, kauniita maisemia, pilvenhattaroita. Olla lähempänä kaikkea sitä, mistä elämä syntyy. Viljellä jotain syötävää itse, vaikka vain salaattia ja yrttejä parvekelaatikoissa. Japanissa lääkäri voi määrätä potilaalleen lääkkeeksi metsässä oleskelua. Minusta se on innostava ajatus.”

Saran kesätyyli on mutkaton: asut ovat usein bikineitä ja uimapukuja, joiden ylle on heitetty jotain väljää ja viileää. Illalliselle hän pukeutuu kuitenkin aina rauhassa ja ajatuksella.

”Se antaa päiville ryhtiä ja juhlistaa yhdessä syömistä. Vaatteiden merkitystä maailmassa on helppo vähätellä, mutta minun mielestäni pukeutuminen on yksi niistä arkisista rutiineista, jotka ankkuroivat päivän.”

Saran mielestä tyyliä on vaikea erottaa ympäristöstä ja käytöstavoista.

”Tyyli on sanoissa, jotka päästämme suustamme, lahjoissa, joita annamme muille, tavassamme asetella hedelmät kulhoon ja kattaa – tai olla kattamatta – pöytä ateriaa varten. Sillä, viitsimmekö pitää huolta itsestämme ulkoisesti, on valtavan suuri vaikutus siihen, miten kannamme itsemme ja kohtaamme toiset ihmiset.”

Kuvaile tyyliäsi.

Vähäeleinen, konstailematon, inspiroitunut. Sensuellit kaapuvaatteet ovat erikoisalaani. Ylläni voi nähdä usein valkoisen eri sävyjä, vajaamittaisia housuja, laadukkaita neuleita ja villakangastakkeja, väljiä silkistä valmistettuja housuja, kimonoita ja mekkoja. Rakastan hyvin tehtyjä kenkiä ja vaatteita, jotka saavat käyttäjänsä rentoutumaan ja loistamaan. Ostan harvoin uutta, ja käytän samaa asua usein.

Millainen on luottoasusi?

Miellyn helposti erilaisiin univormuihin, joita saatan käyttää vuoden tai pari, ihan jatkuvasti. Musta ohut pooloneule yhdistettynä Stella McCartneyn valkoisiin vajaamittaisiin farkkuihin ja Célinen tennareihin on esimerkki tällaisesta. Kesällä käytän Samujin mekkoja ja silkkihousuja ja Stella McCartneyn silkkihaalareita.

Ketkä ovat vaikuttaneet tyyliisi?

Luonto, taide, kirjat, elokuvat, musiikki. Perheeni, ystäväni ja kaikki ihanat ihmiset, joiden kanssa saan työskennellä ja viettää aikaa. Ajan ilmiöt ja oman minän kirkastuminen vaikuttavat nekin olemiseen ja pukeutumiseen. Uskon, että mitä paremmin oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, sitä kauniimmalta sekä oma naama että muut ihmiset ja maailma alkavat näyttää. Silloin ei tarvitse tyylin tai meikin avulla yrittää olla jotain enemmän kuin on.

Tärkein tyylioivalluksesi?

15-vuotiaana tärkein asia maailmassa saattoi hetkellisesti olla jonkun tietyn kenkäparin hankkiminen, mutta tätä nykyä pidän isoimpana tyylisaavutuksena mielenrauhaa. Mietin palaveriin mennessäni ja sähköpostia lähettäessäni, mitä annan muille ihmisille. Aina kun mahdollista, tahtoisin sen olevan mieluummin näkemystä ja kirkkaita ideoita kuin sameaa vatvomista tai oman egon pönkitystä.

Mikä on rakkain vaatteesi?

Jokainen on sitä jollain hetkellä. Rakastan parasta mahdollista laatua kaikessa. Laatu tarkoittaa minulle taiturimaista suunnittelua, käsityötä ja hyviä raaka-aineita, mutta myös luovuutta, vapautta, aikaa ja hauskuutta. Siksi pidän erityisesti sympaattisista ja mukavista vaatteista, joita on tuotettu hyvässä ilmapiirissä maltilliseen tahtiin maltillinen määrä. Uskon, että vaatteiden kauneus ja viehätys on seurausta tästä.

Paras tyylivinkkisi?

Hyvä tyyli ei vaadi jatkuvia hankintoja. Hyvien yöunien, kynsiharjan, silitysraudan, teippirullan ja sydämellisen käytöksen avulla pääsee pitkälle. Silitän jopa valkoisen t-paidan. Pieni vaiva, suuri merkitys.

Mistä asusteesta et luovu?

Rimowan alumiinisista matkalaukuista. Ne ovat ikitavaraa. Jos niihin tulee lommo, niitä voi oikoa vasaralla.

Minne matkustat mieluiten?

Tutuista paikoista Italiaan, Kaliforniaan ja Japaniin. Seuraava uusi kohde voisi olla Uusi-Seelanti, Kuuba tai jokin Afrikan maa.

Mitkä ovat rakkaimmat muistosi matkoiltasi?

Kesät Italiassa. Aurinko! Sää on hyvä, samoin ruoka. Luontoon ja mutkattomaan tunnelmaan ei kyllästy ikinä: sirkkojen siritykseen ja tulikärpäsiin illalla, tai siihen miltä jasmiini tuoksuu, turkoosiin mereen, italialaiseen kiireettömään elämänrytmiin, siihen että ateriat voi syödä ulkona, että pääruoan ja jälkiruoan välissä syödään vihreää salaattia, että koiran voi ottaa mukaan kaikkialle ja tuntemattomat ihmiset puhuvat sille kauniisti.

Mistä design-klassikosta haaveilet?

En mistään. Tarkoituksenmukainen suunnittelu on minusta kiehtovinta. Haaveilen kauniista ja käytännöllisistä hyttysverkoista ikkunoihin ja suihkulähteestä puutarhaan.

Mitä sisustaminen merkitsee sinulle?

Tila vaikuttaa hurjan paljon siihen, miten me ihmiset käyttäydymme, viihdymme ja voimme. Kirjoitan kirjaa kodin ja kodikkuuden vaikutuksesta hyvään elämään. Se ilmestyy tammikuussa. Olen kiinnostunut paikoista, joissa ihmiset rentoutuvat ja uskaltavat olla itsensä kokoisia. G

Kuka?

Sara Karlsson, 34, on yrittäjä, joka kirjoittaa kirjaa, päivittää Minutes-sivustoaan ja tekee tekstejä ja kuvia suomalaisille brändeille. Asuu miehen, tytärpuolen ja koiran kanssa Ullanlinnassa Helsingissä.

Lempimatkakohde: ”Italia, Kalifornia ja Japani. Meillä on Keski-Italiassa talo, jossa vietämme kesät.”

Lempiruoka ja juoma: ”Simppeli kotiruoka. Hyvä vihreä salaatti on bravuurini, vesi ja viini ovat lempi-juomiani. Juomme viiniä päivittäin mutta vähän kerrallaan. Rakastan arkiviinejä. ”