Keittiön iso ruokapöytä löydettiin 1850-luvun hirsitalosta. Oranssi kattovalaisin ostettiin jo rakennusaikana oululaisesta Pikku-Liinusta
Kolmen taloprojektin jälkeen Mari ja Janne Ojala rakensivat perheelleen peltomaisemaan kodin, jossa aikovat asua loppuelämänsä.
Asukkaat: Mari ja Janne Ojala sekä kuusi lasta. Koti: Arkkitehti Petri Ilmarisen suunnittelema omakotitalo Tyrnävällä. Kodissa on 170 neliötä.
Mari ja Janne, miten päädyitte rakentamaan peltomaisemaan?
Mari: Janne on rakentanut meille aiemmin jo kolme taloa. Kotimme ovat aina olleet tiheästi asutuilla alueilla. Niiden kokemusten jälkeen etsimme iso, rauhallista tonttia. Nyt ikkunoistamme avautuu silmänkantamattomiin jatkuva, laakea peltoaukea.
Joitakin tällainen avaruus ahdistaa, mutta meille se oli syy rakentaa juuri tänne. Kerrankin isojen ikkunaruutujen takana on jotain, mitä ei tarvitse peitellä. Ihastelemme olohuoneessa vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa maisemaa ja pellolle kerääntyviä muuttolintuja.
Janne: Kun näin tontin ensimmäistä kertaa, ajattelin heti että tähän pitää saada moderni, yksikerroksinen talo, jossa on isot ikkunat. Olimme pitäneet arkkitehti Petri Ilmarisen suunnittelemista taloista ja siksi valitsimme hänet rakennusprojektiin.
Meidän talomme Ilmarinen luonnosteli ensin valkoiseksi, mutta päädyimme muuttamaan ulkovaipan värin mustaksi. Tehostevärinä talon julkisivussa on okrankeltainen, joka sopii hyvin tänne viljapeltojen keskelle.
Olette asuneet kodissa nyt pari vuotta. Mitä tekisitte nyt toisin?
Janne: Meistä onneksi tuntuu yhä, että tämä on se loppuelämän koti.
Mari: Kuraeteisen vaatehuolto ei toimi, mutten tiedä johtuuko se talosta vai kasvatuksesta. Lähinnä olen vain kiitollinen tästä kodista. Toisinaan, kun olen palaamassa iltavuorosta kotiin, Janne soittaa minulle ja kysyy, missä kohtaa ajelen ja sanoo: "Aja äkkiä kotiin, niin näet auringonlaskun." Voiko enempää kotona olla?
Olohuoneen lattia on betonia, jonka päälle laitettiin likaa hylkivä Mastertop 100 -pinnoite. Turkoosi penkki on samasta vanhasta hirsitalosta kuin ruokapöytä.
BoConceptin moduulisohva muuntuu moneen muotoon. Sohvan osat keräiltiin ympäri Suomea eri Vepsäläisiltä, koska ostohetkellä mallin valmistaminen harmaalla villakankaalla oli lopetettu.
Juttu on tiivistelmä Glorian Kodissa 2/2017 ilmestyneestä jutusta Neljäs kerta toden sanoo. Visiitti-sarjassa kurkistetaan lehdessä esiteltäviin koteihin.
Arkkitehti Eemil Luukka suunnitteli perheelleen avaran, valoisan kodin järvenpääläiseen karjanhoitokouluun.
Asukkaat: Käsityönopettajaopiskelija Maiju Luukka ja arkkitehti Eemil Luukka sekä lapset Nooa, Isla, ja Uuno. Koti:126-neliöinen asunto vanhassa karjanhoitokoulussa Järvenpäässä. Vuonna 1927 rakennettuun koulu on arkkitehtiveljesten Jussi ja Toivo Paatelan suunnittelema.
Kaipuu kauniiseen ja uniikkiin kotiin sai Maiju ja Eemil Luukan remontoimaan perheelleen kodin vanhaan järvenpääläiseen karjanhoitokouluun. Vanhaan rakennukseen tuli kaikkiaan seitsemän asuntoa. Eemil suunnitteli Luukkien kodin toiseen kerrokseen, jossa muuton jälkeen ensi töiksi juhlittiin kuopuksen ristiäisiä.
Eemil, Uuno, Maiju, Isla ja Nooa Luukan kotitalon ulkoseinä on sementtitiiltä, joka on rapattu kalkkilaastilla ja kalkkimaalattu keltaiseksi. Rappausta on aikojen saatossa korjailtu, mutta nyt se on patinoitunut.
Miten päädyitte asumaan vanhaan kouluun?
Eemil: Onnellisten sattumien kautta. Etsimme serkkuni, arkkitehti Antti Heikkilän kanssa sopivaa taloa alueen vanhoista rakennuksista, kun vastaan tuli Järvenpään kaupungin myynnissä ollut koulukokonaisuus. Rakennus oli inspiroiva ja fiilikseltään houkutteleva.
Maiju: Kun ensi kerran näin rakennuksen ja kuljin pitkin talon käytäviä, en osannut hahmottaa kokonaisuutta. Talon arkkitehtuuri ja kouluhistoria kiehtoivat, mutta samaan aikaan tunsin itseni pieneksi. Yhteisen hankkeen ympärille kietoutunut porukka kuitenkin vahvisti uskoani remontin onnistumisesta.
En silloin ymmärtänyt, minkä kokoisesta projektista oli kyse. Jos olisin tiennyt, niin olisin varmaan pelästynyt ja perääntynyt. Olin vannonut, etten ikinä osta vanhaa, remontoitavaa taloa, ja yhtäkkiä löysin itseni betonipölyn keskeltä. Talon erityislaatuinen henki imaisi mukaansa. Arkkitehtuuri ja historia ovat aina merkinneet minulle paljon. Niiden vahva läsnäolo on tehnyt talosta rakkaan.
Vähäeleinen, vanerinen keittiö on Eemilin suunnittelema, ja sen toteutti Hollolan Puuosa. Työtasot ovat laminoitua vaneria. Vanha lääkekaappi on Eemilin lapsuudenkodista ja jäi väliaikaiselle paikalleen. Maiju ihastui oranssiin teepannuun Prahassa, Eemil salakuljetti sen Suomeen ja antoi Maijulle syntymäpäivälahjaksi.
Keittiön kaappeihin haluttiin kaunis punainen sävy, joka viittaisi talon rakennusvuosikymmenen värimaailmaan. Sopiva RAL 3012 -sävy löytyi Tikkurilalta.
Muutitte koulukäyttöön tarkoitetun rakennuksen kodiksi. Millaisia haasteita kohtasitte?
Eemil: Rajan vetäminen vanhojen säästettävien ja pois purettavien rakennusosien välillä oli vaativa ja usein kivulias prosessi. Jouduin punnitsemaan erilaisten vaihtoehtojen välillä. Halusimme korostaa rakennuksen tiettyjä ominaispiirteitä ja vaalia sen alkuperäistä henkeä mutta niin, että uudetkin pinnat saavat näkyä.
Koska teimme valtaosan töistä itse, parhaita olivat ne hetket, kun joku työvaihe tuli valmiiksi. Pitkiksi venyneet päivät ja purkujätteen loputon ulos kantaminen oli uuvuttavaa.
Maiju: Olin lähes yksinhuoltaja remonttiprojektin ajan, kun Eemil oli päivät töissä ja illat raksalla. Vaikka rakennusaika oli raskasta, nautin eniten siitä, kun sain tehdä jotain käsilläni. Putsasin ja hioin ikkunakarmeja, sekä maalasin listoja. Sukulaiset olivat isona apuna koko rakennusprojektin ajan. Tasoitustyöt tilasimme ulkopuoliselta, ja loppuvaiheeseen palkkasimme ulkopuolisen timpurin tekemään sisätöitä.
Kipsisiä lehmäpatsaita löytyi ullakolta useita, ja ne ovat talon vanhaa opetusmateriaalia. Taulu makuuhuoneen seinällä on kopio Eemilin lapsuudenkodin rakennuspiirustuksista.
Mikä on kotinne sisustuksen punainen lanka?
Eemil: Suhtaudun varauksella koko sisustus-sanaan. Elämässä syntyy aika ajoin uusi tarve, ja se pitää pyrkiä tyydyttämään mahdollisimman hyvin tarkoitukseen soveltuvalla asialla.
Usein huonekalun hankintaan liittyy etsimistä ja pohtimista. Toisaalta sattumalta vastaan tulevia löytöjä on vaikea vastustaa. Olemme innokkaita kierrättäjiä ja hankimme mielellämme käytettyjä kalusteita silläkin uhalla, että joudumme niitä kunnostamaan.
Taide merkitsee meille paljon. Taulut ovat ikkunoiden tavoin aukkoja ympäröivään maailmaan.
Maiju: Tykkään olohuoneen harmonisesta tunnelmasta. Pidän siitä, miten valo lankeaa ikkunasta eteisen kuvioidulle kaakelilaatalle. Koti ei kuitenkaan tule koskaan täysin valmiiksi. Asuminen ja sen tarpeet muuttuvat elämäntilanteiden mukaan.
Iso lasipullo on ostettu vanhan tavaran liikkeestä. Pullon muoto kiehtoi Maijua, koska se on poikkeuksellisen korkea ja hoikka. Viherkasvit ovat Maijun intohimo.
Kitzenin keittiön kaapistojen yläreuna myötäilee katon muotoa. Avohyllyt tarjoavat paikan asukkaiden värillisille lasiesineille. Työtaso jatkuu käytännöllisesti seinälle.
Sininen sohva saneli Maaritin ja Timon kakkoskodin värimaailman. Luottosuunnittelija Mikko Toppala sisusti parille ullakkoasunnosta rauhallisen kaupunkikodin.
Asukkaat: Maarit ja Timo, jotka asuvat asunnossa Helsingissä käydessään. Koti: vanhan talon ullakolle vuonna 2013 rakennettu 74-neliöinen asunto Korkeavuorenkadulla Helsingin keskustassa.
Maarit ja Timo olivat etsineet kakkosasuntoa Helsingin Kaartinkaupungin ja Ullanlinnan alueilta jo jonkin aikaa, kun vastaan tuli ullakkosaneerauskohde Korkeavuorenkadulta. Pariskunta ihastui asunnon avaruuteen, pohjaan, kattoikkunoihin ja urbaaniin näkymään. He pyysivät sisustussuunnittelija Mikko Toppalan mukaan katsomaan rakenteilla olevaa asuntoa. Toppala on sisustanut myös perheen muut kodit.
Kodin suunnitellut Mikko Toppala on helsinkiläinen sisustussuunnittelija, joka on tuttu MTV3:n Pientä pintaremonttia ja Pientä mökkiremonttia -ohjelmista.
Mikko Toppala, miten asunnon arkkitehtoninen ilme syntyi?
Asunnon rakentaneen Aarni Kiinteistöjen suunnitelmat ja materiaalivalinnat olivat niin onnistuneita, ettei suuria muutoksia tarvinnut miettiä. Valituilla rakennustavoilla saatiin hienoja, pelkistetyn tyylikkäitä yksityiskohtia. Esimerkiksi väliovien viisto yläreuna on rakentajan taidonnäyte, ja kiintokalusteet toteutettiin toiveestani ilman turhia peitelistoja.
Kimmo Kaivannon grafiikantyö toistaa asukkaiden lempivärejä: rantahiekan ja veden sävyjä.
Miten kodin rauhallinen väritys syntyi?
Sisustuksen lähtökohta oli asukkaiden edelliseen kotiin sinisellä verhoiltu sohva ja muut huonekalut, matot ja valaisimet, jotka yhdessä päätimme siirtää tähän kotiin. Sinistä löytyy myös tauluista, joiden paikat katsoimme yhdessä. Halusin pitää muun värimaailman rauhallisena, maanläheisenä ja vaaleana. Hankin kotiin sisustusta täydentäviä sisustustavaroita ja tekstiilejä, joissa toistuu sama sininen sävy ja skandinaavinen tyyli.
Oma suosikkini on keittiö ja oleskelutila suurien ikkunoiden ja korkean tilan vuoksi.
Novapakin tummansininen sohva muutti asukkaiden vanhasta kodista. Sitä täydennettiin vaaleanharmaalla rahilla. Vanha sarjapöytä maalautettiin mustaksi.
Viistoon tilaan sopivat matalat kalusteet. Aiemmin hankitut Artekin Tankki-tuolit tuotiin tähän kotiin. Tuolien kuviollinen verhoilukangas, samettipintainen vanha matto ja runsaat tekstiilit tuovat pelkistettyyn asuntoon kodikkuutta.
