Näyttelijä Laura Birn kurkottaa kansainväliselle uralle. ”Haaveilen yksinkertaisesti näyttelemisestä. Haluaisin, että jokainen työ tuntuisi merkitykselliseltä”, hän sanoo.

Näyttelijä Laura Birn on juuri palannut lomalta elokuvamaailman mekasta, Los Angelesista, mutta aikaero ei näy olemuksessa. Laura näyttää raikkaalta, ja hänen kasvoillaan on kevyt rusketus. Mutta että lomalla? Ettei kuitenkin olisi Hollywood-uutisia tulossa? Laura vakuuttaa olleensa Kaliforniassa ”ihan oikealla” lomalla. Toki hänellä on elokuvakaupungissa edustajia, joita hän myös tapasi.

”Los Angeles on mielenkiintoinen kaupunki. Siellä on erityistä, luovaa energiaa. Vaikea silti kuvitella, että koskaan asuisin siellä, mutta pieninä annoksina se on kiva paikka.”

Kehut hämmentävät

33-vuotias Laura kuuluu siihen nuorten näyttelijöiden tienraivaajajoukkoon, joka kurkottaa kansainväliselle uralle, vaikka siitä ei ole kauan, kun suomalaisnäyttelijöiden Hollywood-haaveille vielä tuhahdeltiin.

Lauran sinkosi ulkomaisten ohjaajien tietoisuuteen rooli Sofi Oksasen romaaniin perustuvassa Puhdistuksessa, joka valittiin Suomen Oscar-ehdokkaaksi. Sen jälkeen amerikkalaisohjaaja Scott Frank tarjosi Lauralle pienen, mutta näkyvän roolin toimintaelokuvassa Tanssi haudoilla, jonka päätähti on Liam Neeson.

”Amerikkalaisten tapa kehua on itselleni hieman vieras.”

”Roolini kuvattiin kahdessa päivässä, enkä usko, että sillä oli suurempaa merkitystä uralleni. Haluaisin kyllä tehdä jonain päivänä isomman roolin Frankin elokuvassa.”

Helsingin Sanomissa Frank ylisti Lauran valovoimaisuutta. Laurasta kehuja on kiva kuulla, mutta eivät ne hänen päähänsä mene.

”Amerikkalaisten tapa kehua on itselleni hieman vieras. Mutta toisaalta se tekee esimerkiksi Los Angelesista miellyttävän paikan, kun jo lentokentän bussissa tuntemattomat jakavat kohteliaisuuksia.”

Syksyllä 2015 ensi-iltansa saa englantilaisen David Farrin ohjaama The Ones Below. Se on Lauran ensimmäinen iso rooli englanninkielisessä elokuvassa.

Laura teki elokuvadebyyttinsä kaksitoista vuotta sitten elokuvassa Helmiä ja sikoja. Hänellä oli tuolloin takanaan vasta pari näytelmäprojektia. Vuosaaresta Itä-Helsingistä kotoisin oleva nuori nainen oli innostunut näyttelemisestä Kallion ilmaisutaidon lukiossa. Sittemmin Laura on ehtinyt tehdä paljon: elokuvien ja teatterin lisäksi hän on näytellyt tv-sarjoissa, joista pisimpään sarjassa Karjalan kunnailla vuosina 2007—2012.

Mainetta ja kunniaa

Vuonna 2013 suitsutusta satoi joka suunnalta. Laura sai 15 000 euron elokuvataiteen valtiopalkinnon sekä Jussi-patsaan. Berliinin elokuvafestivaaleilla hänet huomioitiin nousevien kykyjen Shooting Star -palkinnolla.

Tuleva vuosi näyttää Lauran kalenterissa toistaiseksi väljältä, mikä tuntuu hänestä mukavalta. Viime vuonnahän kuvasi neljää elokuvaa, jotka kaikki saavat ensi-iltansa vuoden 2015 aikana.

Lauralla on naispääosa Petri Kotwican trillerissä Henkesi edestä ja pienemmät roolit Jörn Donnerin Armi!-elokuvassa sekä Mika Kaurismäen pukudraamassa Tyttökuningas. Psykologisessa trillerissä The Ones Below Laura esittää raskaana olevaa Teresaa, jossa on jotain outoa, mikä alkaa ahdistaa naapurissa asuvaa pariskuntaa.

Laura innostuu silminnähden puhuessaan elokuvasta. Käsikirjoituksen pohdinnat äitiydestä ja rakkaudesta tekivät häneen vaikutuksen ensilukemalta. Kemia ohjaajan kanssa toimi jo koekuvauksissa.

”Pidin siitä, että hän oli kiinnostunut myös näyttelijäntyön psykologisesta puolesta. Analysoimme yhdessä roolihahmoni elämäntarinaa ja tapaa reagoida eri tilanteisiin. Se oli meille molemmille teatteritöistä tuttu tapa.”

Elokuvan kuvaukset Lontoossa kestivät viime syksynä kaksi kuukautta.

”Jännitin kuvauksia etukäteen paljon, koska se oli ensimmäinen iso roolini englannin kielellä . Kuvaukset olivat hieno kokemus, vaikka välillä olin väsynyt pitkien päivien jälkeen. Oli myös aika uuvuttavaa käyttää koko ajan vierasta kieltä. En ollut ajatellut sitä etukäteen.”

Joskus on sanottava ei

Roolinsa Laura valitsee puhtaasti intuitiolla.

”Välillä joudun kieltäytymään rooleista ja olen opetellut sanomaan ei, jos työ ei tunnu minulle sopivalta.”

Glorian muotikuvissa Laura esittelee vaatteita, jotka ovat saaneet vaikutteita villistä lännestä. Jos Laura valitsisi roolin lännenelokuvasta, millainen se olisi?
”Olisin levoton, mysteerinen naiscowboy, joka vaeltaa yksin auringonlaskuun”, hän maalailee.

Laurakin on vähän mysteeri, vaikka hän on ollut julkisuudessa yli kymmenen vuotta. Hän ei ole mikään naapurintyttö, jonka kuulumiset tiedetään Helsingistä Utsjoelle.

Laura on pysynyt johdonmukaisen tiukkana rajoistaan. Hän puhuu julkisuudessa vain töistään. Hän ei ole epäystävällinen, mutta vastaukset lyhenevät heti, kun ne liikahtavat hänen epämukavuusalueelleen.

”Tylsää ehkä, mutta ajattelen, että työ puhukoon puolestaan. Henkilökohtaisten asioitteni jakaminen ei tuo minulle mitään etua.”

Laura on vähän mysteeri, vaikka hän on ollut julkisuudessa yli kymmenen vuotta.

Laura on haastateltavana pidättyväinen, mutta kameran edessä hän ei ujostele. Hän kävisi hyvin ammattimallista. Sen vahvistaa myös kuvat ottanut Marica Rosengård.

”Lauraa on ihana kuvata. Hän on kuin sokeria, jota haluaa lisää. Hän ei hermostu eikä diivaile, mutta hän on myös hyvin herkkä. Jos vaate ei tunnu oikealta, hän ei pystypeittelemään sitä. Laura ei puhu omista asioistaan edes pitkän kuvauspäivän aikana. Mutta minusta on vain hyvä, että hän pitää kiinni mysteeristään. Se antaa yleisölle mahdollisuuden kuvitella hänet miksi vain.”

Ei ulkonäköpaineita

Perinteisesti kaunis ulkomuoto on ollut näyttelijälle etu. Laura ei ole kokenut painetta olla muuta kuin oma itsensä.
”Suomessa kiinnitetään aika vähän ulkonäköön huomiota, täällä ei tarvitse näyttää mallilta voidakseen olla näyttelijä. Ulkomailta minulla ei ole niin paljon kokemusta, että osaisin vertailla, millaisia paineita ulkonäköön muualla asetetaan.”

”Haaveeni on päästä siihen pisteeseen, että voisin valita kaikki työni.”

Lauran suurin unelma, se jonka lehdessä voi paljastaa, liittyy sekin töihin.

”Haaveilen yksinkertaisesti näyttelemisestä. Haluaisin, että jokainen työ tuntuisi merkitykselliseltä. Haaveeni on päästä siihen pisteeseen, että voisin valita kaikki työni. Ei kun hetkinen, kyllähän minä voin jo valita!”

Artikkeli on julkaistu tammikuun 2015 Gloriassa.