Malin Buska näyttelee normeja rikkovaa kuningatar Kristiinaa Mika Kaurismäen ylistetyssä Tyttökuningas-elokuvassa. Meänkielisestä näyttelijättärestä Ylitorniolta on sukeutunut Ruotsin kuumin tyyli-idoli ja it-tyttö.
 

Ruotsalaista Malin Buskaa, 31, tekisi mieli verrata näyttelijä ja muoti-ikoni Chloë Sevignyyn. Hän on Sevignyn tapaan kriitikoiden arvostama näyttelijä, joka
tunnetaan ravistelevista rooleistaan. Viimeksi hän näytteli normeja rikkovaa kuningatar Kristiinaa Mika Kaurismäen uudessa elokuvassa Tyttökuningas, ja sai siitä heti parhaan naisnäyttelijän palkinnon Kanadan vanhimpiin kuuluvilla elokuvafestivaaleilla, Montreal World Film Festivaleilla.

Suomen teattereihin elokuva saapui joulukuussa. Molemmat ovat myös seurattuja tyylinsä vuoksi. Eri muotiraamatut ovat julistaneet Chloë Sevignyn maailman tyylikkäimpien naisten listalle moneen kertaan, ja Malin taas sai Ruotsin Elleltä vuoden 2015 parhaan pukeutujan tittelin. Malin sekoittaa ruotsalaisten avantgardesuunnittelijoiden kokeellisia luomuksia luksusmerkkeihin ja second handiin. Hän on punaisilla matoilla esiintyessään Ruotsin seuratuimpia näyttelijöitä.

Ennen kaikkea molemmilla naisilla on samankaltaista, kapinallista karismaa, joka vetoaa katsojiin intensiivisyydellään. Tuo vetovoima tuntuu selvästi myös talvisena iltapäivänä eiralaisessa valokuvausstudiossa, jossa Malinia meikataan Glorian muotikuvauksia varten. Ei epäilystäkään, etteikö hän olisi yhtä uskottava it-tyttö kuin Sevigny aikoinaan, mutta vain ilkikurisempi – ja ehkä ripauksen boheemimpi.

”Elämäntapani ei ole mikään kaikista tyypillisin”, Malin tunnustaa meikkaajan tupsutellessa puuteria hänen kasvoilleen.
”Olen nomadi. Saavuin juuri Los Angelesista, nyt olen hetken Helsingissä, seuraavaksi menen Tukholmaan pariksi päiväksi ja sieltä Lontooseen. Mutta en tiedä, missä olen ensi viikolla. Seuraan vain, minne elämä vie.”

Näyttelijällä on viimeeksi ollut oma tukikohta yli puoli vuotta sitten, jolloin hän antoi pois vuokra-asuntonsa Tukholmassa. Viime kuukaudet hän on kiertänut elokuvafestivaaleilla ympäri maailmaa esittelemässä Tyttökuningasta, ja asustellut siellä täällä, hotelleissa ja ystäviensä nurkissa.

”Elämäntapani ei ole mikään kaikista tyypillisin.”

Malinin kodittomuus ei johdu vain elokuvakiireistä. Siitä lähtien kun hän muutti pois lapsuudenkodistaan Tornionjokilaaksosta, hän on elänyt pitkiä aikoja ilman omaa asuntoa.

”Etsin vielä paikkaa, johon teen pesäni”, hän sanoo – ja kuulostaa siltä, että aikoo sitä ennen tehdä vielä aika monta jännittävää seikkailua. Vai mitä pitäisi odottaa naiselta, joka halusi tehdä muutaman vuoden takaisessa Snabba Cash – livet deluxe -toimintafilmissä kaikki stunttinsa itse? Olihan hän harjoitellut elokuvaa varten taukoamatta itsepuolustuslajeja.

Serbialaisen mafiapomon tytärtä näytellyt Malin sai taistelukohtauksessa kunnon aivotärähdyksen ja hänen peukalonkyntensä lähti irti, mutta hän haluaakin roolien tulevan iholle.

”Se on hauskinta niin. Mutta siitä joutuu maksamaan.”

 

Vuonna 2011 Malin sai Tukholman elokuvafestivaaleilla Rising Star -palkinnon elokuvasta Happy End, jossa hän näytteli väkivaltaisessa suhteessa elävää siivoojaa. Palkintoraati kuvaili hänen olleen vaikuttavan tarkka ja vivahteikas roolissa, jossa hänen henkilöhahmonsa oli ulkokuoreltaan kova mutta sisäisesti hauras. Osa kriitikoista ihmettelikin elokuvan ilmestymisen jälkeen, miksei Buska saanut suorituksestaan Guldbagge-ehdokkuutta – tai itse palkintoa. Mika Kaurismäki oli kuitenkin myyty ja otti juuri tuon roolin takia yhteyttä näyttelijän agenttiin.

”Luotan vaistoihini ja yritän kuunnella itseäni.”

Kristiina, 1600-luvulla elänyt, kapinallinen Ruotsin kuningatar, oli Malinille hyvin tuttu, sillä hänen isoäitinsä oli aina ollut hyvin kiinnostunut kuninkaallisista. Malin tiesi Kristiinan olleen vain viisi, kun hänen isänsä, kuningas Kustaa II Adof, kaatui 30-vuotisessa sodassa. Oli hyvin poikkeuksellista, että nainen kasvatettiin tuohon aikaan hallitsijaksi, mutta kuninkaalla ei ollut muita perillisiä.

Täysi-ikäistyttyään Kristiina otti paikkansa valtakunnan johtajana ja muun muassa kieltäytyi menemästä naimisiin. Kristiinan aikana Ruotsin hovista tuli Euroopan suurin kulttuurikeskus: kuningatar kutsui Tukholmaan tieteen uudistajia filosofi René Descartesista lähtien ja kartutti kirjastoaan.

”Kristiina on minulle valtava feministi-ikoni ja inspiraation lähde, ja itse asiassa olen saanut hänen mukaansa jopa toisen nimeni. Hän oli hyvin kiinnostava persoona, joka piti kiinni oikeuksistaan ja seurasi omaa polkuaan. Minäkin olen aina elänyt niin. Luotan vaistoihini ja yritän kuunnella itseäni”, Malin sanoo.

Ainakin Tyttökuninkaan roolin kohdalla Malinin intuitio näyttää toimineen. Kaurismäen elokuva on suurella todennäköisyydellä käännekohta hänen urallaan, sillä elokuva on kansainvälinen, englanniksi näytelty yhteistuotanto, jota levitetään ympäri maailmaa. Malin ei peittele kiinnostustaan uraan Ruotsin ulkopuolella. Hän onkin käynyt jo tunnustelemassa Yhdysvalloissa, löytyisikö sieltä töitä.

 

Tyttökuningas kuvattiin pääosin Turun linnassa toissa vuonna. Ennen kuvausten alkamista Malin asui puoli vuotta pienessä mökissä Turun ulkopuolella  yksinäisyyteen vetäytyneenä. Hän luki elämäkertoja Kristiinasta ja opetteli ratsastamaan.

”Seurustelin vain hevosten kanssa. Saattoi mennä viikkoja, eteen puhunut edes puhelimessa. Minulla ei ollut kännykkää enkä mennyt Facebookiin. Minulla oli aikaa miettiä Kristiinan aikaista yhteiskuntaa ja rooliani."

”Moni tuhlaa aikansa söpöihin kissavideoihin, mutta minä luen mieluummin.”

Malin alkaa puhua huvittuneena siitä, kuinka tekniikka on ottanut vallan elämässämme. Ihimisillä ei ole enää aikaa lukea kirjoja, kun kaikki ovat puhelimensa lumoissa.

”Moni tuhlaa aikansa söpöihin kissavideoihin, mutta minä luen mieluummin. Viimeksi taisin lukea post-punkjätkä Richard Hellin biografian, Patti Smithin tuoreen elämäkerran ja kirjallisuutta avaruusajasta. Ja lisäksi klassikoita, niin kuin Oscar Wildea ja Kafkaa.”

Jo lapsena Malinin löysi varmimmin kirjastosta. Hän asui rehtoriäitinsä kanssa Övertorneåssa 2000 asukkaan kirkonkylässä, Pohjoisnavan yläpuolella
”keskellä ei-mitään”.

”Siellä on aikamoiset ääriolosuhteet. Talvella on pimeää 24 tuntia vuorokaudessa, kesällä taas valoisaa vuorokauden ympäri.”

Meänkielinen Malin vietti usein aikaa myös Suomen puolella Ylitorniolla niin kuin muutkin raja-alueen asukkaat. Hän kertoo jopa puhuvansa suomea jonkin verran.

”Suomalainen, melankolinen sielunmaisema on minulle melkein ruotsalaista läheisempää.”

Kouluaika oli Malinille välillä vaikeaa. Hän oli kyseenalaistaja, joka haastoi opettajia selittämään, miksi asiat olivat niin kuin olivat.
”En esimerkiksi ymmärtänyt, miksi matematiikkaa ei voinut opettaa piirtämällä ja visualisoimalla. Olisin itse oppinut niin paremmin, mutta niin ei vain saanut tehdä.”

Tiedonjanoinen Malin huomasi koululaitoksen rakennetun niin, että kaikkien pitää sopia samanlaiseen muottiin. Hänen käytöksensä tulkittiin tottelemattomuudeksi ja opettajat alkoivat pitää häntä niskoittelijana.

”Se on sääli, sillä uteliaisuus on kaikkein kaunein asia maailmassa ja vie meitä eniten eteenpäin.”

Onneksi löytyi näytteleminen ja harrastajateatteri, jossa Malinin ei tarvinnut typistää itseään tai luovuuttaan. Hän fanitti Greta Garboa, Gena Rowlandsia ja John Cassavetesia, Hollywoodin kulta-aikojen näyttelijöitä ja luki heistä elämäkertoja. 15-vuotiaana hän näki Larry Clarkin elokuvan Kids. Kohua aiheuttanut, lohduton kuvaus huumeita käyttävistä, toisiaan seksuaalisesti hyväksikäyttävistä nuorista iski hänen tajuntaansa lujaa.

”Ajattelin että hitto, Clark on tehnyt täysin todellisen filmin meistä, teineistä, jotka eivät ole vain suloisia ja simppeleitä tyyppejä, vaan todella kompleksisia ihmisiä”.

 

Malin halusi itsekin tehdä jotain vastaavaa. Lukion jälkeen, vuonna 2007 Malin aloitti opinnot Teatteriakatemiassa Malmössä. Kolmen vuoden opiskelujen jälkeen hän oli mukana perustamassa teatteriryhmää, joka teki filosofisia, kyseenalaistavia dokumenttinäytelmiä, kuten Orgioiden aika ja Olennaisen triptyykki.

”Olennaisen triptyykissä esimerkiksi määrittelimme ihmisenä olemisen ytimen”, Malin naurahtaa ja jatkaa olleensa sittenkin kiinnostuneempi  elokuvanäyttelemisestä.

Vuonna 2010 Malin alkoi saada elokuvarooleja, ja hän jätti teatteriryhmän. Malin teki komediaa, trillereitä ja draamaa – ja nautti joka hetkestä.
”Näytellessäni elokuvissa sydämeni alkaa lyödä nopeammin. Näen paljon paremmin, kuulen paremmin ja haistan paremmin. Oloni on kuin vastarakastuneella.”

Mutta elokuvamaailmassa on myös omat ongelmansa – samat, jotka ärsyttävät Malinia muuallakin yhteiskunnassa. Hän ei esimerkiksi voi ymmärtää, miksi naisnäyttelijöille maksetaan edelleenkin vähemmän palkkaa kuin mieskollegoilleen. Naisiin kohdistuvat myös kovemmat ulkonäköpaineet kuin miehiin.

”Näytellessäni elokuvissa sydämeni alkaa lyödä nopeammin. Näen paljon paremmin, kuulen paremmin ja haistan paremmin. Oloni on kuin vastarakastuneella.”

"Ihmiset ovat aina tunteneet vetovoimaa nuoruutta ja kauneutta kohtaan, mutta tuntuu, että se on mennyt jo liian pitkälle. Naisnäyttelijöillä pitää olla hehkuva iho ja mahtavat hiukset. Heidän pitää olla söpöjä ja 15 vuotta nuorempia kuin heidän roolihahmonsa. Miesnäyttelijät taas voivat olla rumia, heillä saa olla punainen nenä, ohuet hiukset ja huono iho, mutta heitä pidetään silti karismaattisina”,Malin tuohtuu.

Hänen kritiikkinsä ei silti tarkoita, etteikö ulkonäköön saisi panostaa. Malin rakastaa itsekin muotia, muotilehtiä ja kauniiden ihmisten katselemista. Jo lapsena hän kiinnitti huomiota tyylinsä ja saattoi vaihtaa asua yhdeksän kertaa päivässä.

”Olen aika kokeellinen pukeutuja. Minulla on eri tyyli joka päivä. Asuni riippuu täysin tunnetilastani, mutta pidän erityisesti veistoksellisista, maskuliinisista asuista feminiinisin attribuutein.”

 

Malinin lempisuunnittelijoita ovat J.W Anderson, Nicolas Ghesquière, Yohji Yamamoto, Rei Kawakubo ja Antwerpenin kuusikko. Hän kieltäytyy kulkemasta pintamuodin perässä ja käyttää mielellään vuosia vanhoja lempivaatteitaan päivittämällä ne ajan henkeen erilaisilla asusteilla.

Ympäristötietoisena Malin on kiinnostunut erityisesti slowfashionista, vaatteista, jotka on tehty ekologisesti ja eettisesti laadukkaista materiaaleista ja jotka kestävät aikaa hyvin.

”Pyrin valitsemaan vaatteeni hyvin ja ostamaan vähemmän. Silti olen superkiinnostunut muotimaailmasta ja seuraan näytöksiä, suunnittelijoita ja sensonkeja. Ihan jo senkin takia, että ne kertovat aina jotain myös yhteiskunnan tilasta.”

”Maalaan, teen veistoksia ja ompelen. Niiden lisäksi haluaisin tehdä myös musiikkia, vaikka en kylläkään laula kauniisti.”

Haastattelun lopuksi Malin ei halua kätellä, vaan halata ronskisti. Ennen kuin hän lähtee vetämään höyhenin koristeltua iltapukua ylleen, hän kertoo vielä  rakastavansa käsillä tekemistä.

”Maalaan, teen veistoksia ja ompelen. Niiden lisäksi haluaisin tehdä myös musiikkia, vaikka en kylläkään laula kauniisti.”

Ja kun katsoo Malinin ilkikurisia ja uhmakkaita poseerauksia valokuvaajan selän takaa, tuntuu selvältä, ettei hänen tarvitsekaan laulaa kauniisti. Kuningatar Kristiinalta lainattu asenne riittää kyllä.

Juttu on alun perin julkaistu tammikuun 2016 Gloriassa.