Joan Didion (ylh. vas.), Winnie Harlow, Monica Bellucci, Lupita Nyong'o, Christine Brinkley, Ashley Graham ja Madeline Stuart ovat kaikki osaltaan muuttaneet vallitsevia kauneuskäsityksiä.
Joan Didion (ylh. vas.), Winnie Harlow, Monica Bellucci, Lupita Nyong'o, Christine Brinkley, Ashley Graham ja Madeline Stuart ovat kaikki osaltaan muuttaneet vallitsevia kauneuskäsityksiä.

Ohi ovat ajat, joina maailman supermallien luetteluun riittivät ulkomuisti ja kahden käden sormet. Pirstaloituva maailma on muuttanut myös käsitystä kauneudesta.

Jos olit vuonna 1990 vähintään kouluikäinen, sana Freedom ei ensimmäiseksi vie ajatuksiasi vapaustaisteluun. Tuon vuoden syksynä nimittäin julkaistiin George Michaelin video Freedom!’90, jolla esiintyivät supermallit Linda Evangelista, Christy Turlington, Cindy Crawford, Naomi Campbell ja Tatjana Patitz. Se oli ikoninen hetki populaarikulttuurissa – eikä ikoninen-sanan käyttö tässä tapauksessa ole tippaakaan liioiteltua.

Soolouransa Wham!-yhtyeen jälkeen aloittanut George Michael oli v uonna 1990 supertähti, joka 27-vuotiaana oli väsähtämässä videojulkisuuteen. Videot olivat 90-luvun some, joten pysyäkseen pinnalla artistin oli pakko esiintyä niissä. Kun Michael näki britti-Voguessa valokuvaaja Peter Lindberghin ottaman yhteiskuvan aikakauden viidestä kiistattomasta supermallista, hän keksi pyytää näitä esiintymään puolestaan videollaan. Ajatus sisälsi myös hiljaista ironiaa: eikö riittänytkin, kun videolla näkyivät kauniit kasvot. Supermallit näyttävät kuvissa tyrmääviltä samalla, kun aukovat suutaan huulisynkassa Michaelin laulaessa.

Maailmankuulut supernaiset tunsivat arvonsa. Tarvittiin suostuttelua sekä 15 000 dollarin korvaus päivältä jokaiselle, mutta lopulta myös Linda Evangelista myöntyi kuvauksiin. Hän vielä vahvemmin kuin muut viisikosta oli sitä mieltä, ettei enää tarvinnut julkisuutta. Kaikkihan tunsivat jo hänet. Myöhemmin hän on todennut, että aina, kun hän tapaa uuden ihmisen, tämä ottaa ensimmäiseksi puheeksi juuri Freedomin, ei hänen mallinuraansa.

Eri-ikäiset esiin

Näin tuon samaisen Lindberghin kuvan superviisikosta vähän aikaa sitten. Siinä olivat aikansa kiistattomat kaunottaret. Aloin miettiä, keitä olisi vastaavassa kuvassa nyt, vuonna 2016. Mieleen tuli paljon nimiä, paljon erilaisia ja erinäköisiä ihmisiä. Kauneus on pirstaloitunut kuten maailmakin, eikä yhteistä kauneusihannetta enää ole.

Muoti tietenkin vaikuttaa käsitykseemme kauneudesta. 1920-luvulla muoti suosi pieniä rintoja, 1950-luku hoikkaa vyötäröä ja uhkeita rintoja, 1960-luku laihuutta. 1980-luvun vartaloa muokkasivat aerobic ja olkatoppaukset, päätä komisti permanentti. 1990-luku alkoi grungella, Nirvanalla ja Kurt Cobainilla. Kate Moss Calvin Kleinin mainoksissa synnytti käsitteen ”heroin chic”.

Internet mullisti muodin 1990-luvun lopussa. Samoja muotikuvia googlasivat niin teinit kuin seurapiirirouvatkin, ja osalla teineistä oli käytössään isän tai äidin rinnakkaisluottokortti. Muotitalot ja julkkikset omaksuivat vaikutteita massamuodista, ja muotia rentoutettiin myös nuorempaan makuun vetoavaksi. Vuosituhannen alun seuratuimpia julkkiksia oli Paris Hilton, hotellisuvun rikas perijätär, joka vilautteli auliisti alushousujaan ja yhdisteli Vuittonia verryttelyhousuihin.

Myös ikäkäsitystä on ravisteltu. Mainonnassa ja muotinäytöksissä käytetään yhä useammin vanhempia, jopa vanhoja naisia. 80-vuotias kirjailija Joan Didion poseerasi Célinen mainoksissa, koska talo halusi todistaa tekevänsä vaatteita ”ajattelevalle naiselle”. Saman ikäinen Sophia Loren mainostaa Dolce&Gabbanan pinkkiä huulipunaa kauniina, mutta ei liian photoshopattuna. Uransa lisäksi kauneusleikkauksista tunnettu Cher, 69, esiintyy Calvin Kleinin mainoskampanjassa ja Madonna, 57, muun muassa Versacen ilmoituksissa. Cher ja Madonna ovat myös keulakuvia sille ajattelulle, että naisella on oikeus päättää, miltä haluaa vanhetessaan näyttää. 2000-luku on tuonut kauneuskirurgian lisäksi paljon muitakin lääketieteellisiä keinoja nuorekkaan ulkonäön tavoitteluun.

Iäkkäiden hottisten listaan kuuluu myös amerikkalaisen naapurintytön ihannekuva, nyt 61-vuotias malli ja näyttelijä Christine Brinkley. Hän julkaisi marraskuussa kirjan Ageless Beauty. James Bond sai rinnalleen tytön sijaan naisen, 51-vuotiaan italialaisen Monica Belluccin. ”50-vuotias ei ole enää vanha. Hänellä on puolet elämäänsä jäljellä. Minusta kauneus on lahja, joka ei katoa, mutta muuttuu”, totesi Bellucci eräässä haastattelussa.

Monessa koossa

Kaikki mallitkaan eivät enää ole samasta muotista. Winnie Harlow’lla, joka nähtiin Amerikan huippumalli haussa -sarjassa, on vitiligo. Ihotauti, joka tekee hänestä laikukkaan kuin pintohevonen, ei ole ollut esteenä kampanjoille Dieselille ja Desiqualille. Harlow erottuu. Kokoa 46 käyttävä plusmalli Ashley Graham on esiintynyt Voguen, Harper’s Bazaarin, Glamourin ja Latinan sivuilla ja suunnitellut nyt oman alusvaatemalliston. Nuorella australialaisella Madeline Stuartilla on Downin syndrooma, mutta mallin ura on alkanut lupaavasti. Hänet nähtiin syksyllä New Yorkin muotiviikoilla.

Kun Riccardo Tisci valitsi transsukupuolisen Lea T:n Givenchyn näytökseen 2010, asia vielä herätti huomiota. Sittemmin Lea T on valittu periamerikkalaisen hiustuotesarjan Redkenin kasvoksi, eivätkä transihmiset näytöslavoilla enää kohahduta ketään.

Eriväriset ihmiset alkavat olla hyvin esillä muodissa ja mainonnassa. Siksi olikin kummallista, että amerikkalainen W Magazine nousi otsikoihin julkaisemalla heinäkuussa muotieditoriaalin, jossa oli pelkkiä mustia malleja. Ehkä kyse oli siitä, että afrikanamerikkalaiset mallit esiintyivät aidoissa afrohiuksissaan itsensä näköisinä? Muutenhan idea ei ole uusi – tekihän Italian Vogue jo vuonna 2008 kokonaisen numeron, jossa käytettiin vain mustia malleja. Ja Victoria’s Secretin muotishow, jonka naiskuva ei ehkä ole niitä moderneimpia, on malliensa puolesta hyvinkin monikulttuurinen. Meksikolais-kenialainen Lupita Nyong’o puolestaan näyttää olevan maailman vaikutusvaltaisimman muotipäätoimittajan Anna Wintourin erityisessä suosiossa, sillä hän on ollut reilun vuoden sisällä USA:n Voguen kannessa jo kahdesti.

Omanlaistaan monimuotoisuutta edustavat myös superjulkisuuteen nousseet Kardashianit. Hoikan ihannevartalon tilalle he toivat kurvikkaan naisen mallin. Kim Kardashianin ja Jennifer Lopezin ansiosta kuntosaleilla eri puolilla maailmaa naiset pinnistelevät pontevien pakaroiden toivossa. Eikä kukaan ole viime vuosina vaikuttanut niin paljon meikkityyliin kuin Kim Kardashian, joka on saanut meidät varjostamaan ja valaisemaan kasvojamme, vaihtelevin tuloksin.

Kardashianien kuuluisuus ei olisi ollut mahdollista ilman tosi-tv:tä ja Instagramia. Huippumalleista ei ehkä enää voi puhua, mutta malleista tunnetuimmat, kuten Kardashianin perheeseen kuuluva Kendall Jenner ja Gigi Hadid ovat tulleet julkisuuteen tosi-tv:n kautta. Nyt heitä kuvaavat muotikuvaajien huiput, mutta vielä enemmän näiden tyttöjen maine perustuu heidän taitoihinsa poseerata selfieissä ja postata niitä seuraajilleen.

Tyyli-ikoninkin menestystä mitataan nykyisin sillä, kuinka paljon hänellä on seuraajia Instagramissa. Sen avulla näyttelijä voi saada USA:ssa roolin tv-sarjassa tai tavallisesta ihmisestä tulla julkkis. Milleniaalit eli 90-luvulla ja 2000-luvun alussa syntyneet käyttävät tähän tarkoitukseen sujuvasti myös Snapchatia ja Periscopea, me vanhemmat tietysti seuraamme perässä.

Some muutti kaiken

Milleniaalit ovat nyt niitä, joita markkinat haluavat miellyttää. Nuorten kuluttajien uskotaan tai tiedetään kaipaavan jotain muutakin kuin tyyliä ja laatua. Pitää hätkäyttää ja saada tykkäyksiä ja jakoja sosiaalisessa mediassa. Tästä on hyvänä esimerkkinä Alessandro Michelen Guccille suunnittelemien, suorastaan sekopäisiltä näyttävien kokoelmien erinomainen kaupallinen menestys.

Monimuotoisemmaksi muuttuva muotimaailma voi parhaimmillaan antaa näkyvyyttä erilaisuudelle ja tehdä siitä hyväksyttävämpää. Se voi tukea syrjäytettyjä ihmisryhmiä ja nostaa heidän joukostaan uudenlaisia ihanteita. Mutta onko muodin ja kauneuden maailma oikeasti tullut avarakatseisemmaksi? Jospa kyse onkin siitä, että mikään ei enää oikein hätkäytä? Jatkuvasta kuvavirrasta pitää kuitenkin erottua, jotta herättää visuaalisilla ärsykkeillä puudutettujen kuluttajien huomion.

Huomion voi saada vaikka paljailla pakaroilla, kunhan niiden omistaja ja julkaisuympäristö on riittävän kiinnostava. Tässä onnistui Kim Kardashian öljyttyine peppuineen Paper-lehdessä marraskuussa 2014. Pikkusisko Kylie Jenner pyllisteli peppu paljaana latekseissaan joulukuussa 2015 Interview-lehdessä. Se ei tainnut hetkauttaa ketään, ei edes 18-vuotiaan Kylien äitiä Kris Jenneriä. Hänen mielestään oli hienoa, että taas yksi tyttäristä oli päässyt kuuluisan kuvaajan, tällä kertaa Steven Kleinin, kuvattavaksi.

Huippubrändien parissa työskentelevät ihmiset hakevat kauneuteen uusia näkökulmia, sillä heidän kaiken nähneet kuluttajansa haluavat koko ajan uutta ja erikoista.

Suurelle yleisölle muotia ja kauneutta markkinoidaan kuitenkin edelleen melko perinteisesti. Symmetriset kasvot, valkoiset hampaat ja kiiltävät pitkät hiukset nuoressa varressa vetoavat vuosikymmenestä toiseen niin naisiin kuin miehiinkin. Tavallisen kuluttajan silmissä Cara on kauniimpi kuin Gaga, sanovatpa trendinenät mitä hyvänsä.

Plastiikkakirurgian uudet keksinnöt muuttavat tarjontaa nopeasti. Uusissa hoidoissa tarjotaan ultraääntä iholle ja radiofrekvenssiä vaginaan.

Kun kysyy plastiikkakirurgian ammattilaiselta, mikä on tällä hetkellä alan suurin trendi, vastaus tulee heti:

”Veitsettömyys. Se on kasvava trendi niin meillä kuin maailmallakin”, sanoo plastiikkakirurgi Katja Puumanen Sairaala Siluetista Helsingistä.

”Viimeksi kuluneiden kymmenen–viidentoista vuoden aikana pistoshoitojen kysyntä on kasvanut räjähdysmäisesti. Täyteaineiden ja botuliinitoksiinin valmistajilla menee hyvin”, Puumanen jatkaa.

”Tosin suuren kysynnän vuoksi markkinoille tulee joka vuosi uusia tuotteita, jotka joudutaan poistamaan huonon laadun tai niiden aiheuttamien komplikaatioiden vuoksi. Valitettavasti Suomen lainsäädäntö ei ainakaan toistaiseksi millään lailla rajaa sitä, kuka täyteainetta saa laittaa ja millä koulutuksella.”

 

Suurimpana syynä veitsettömien hoitojen suosioon on Puumasen mukaan asiakkaiden arki. Se on niin kiireistä, ettei pitkiin toipumisaikoihin ole aikaa.

”Veitsettömillä hoidoilla, kuten täyteaineilla ja erilaisilla laitehoidoilla, saadaan tarvittavaa piristystä ja kohotusta kasvoille, mutta niin, ettei toipumisaikaa tarvita käytännössä ollenkaan”, Puumanen kertoo.

Toinen syy veitsettömien hoitojen suosiolle on muutos plastiikkakirurgien asiakaskunnassa. Ihmiset hakeutuvat Suomessakin esteettisen plastiikkakirurgian pariin entistä aiemmin.

”Veitsettömillä hoidoilla saadaan piristystä ja kohotusta kasvoille, mutta niin, ettei toipumisaikaa tarvita käytännössä ollenkaan."

”Botuliinia käytetään alkavien ilmeryppyjen hoitoon, ja nuorin asiakasryhmämme ovat hieman alle kolmekymppiset. Siinä iässä ihon ikääntymismuutokset ovat useimmilla lieviä, joten pistos- ja laitehoidoilla saadaan hyviä tuloksia. Täyteainehoitoja tehdään tosin myös yli viisikymppisille asiakkaille, hyvin tuloksin”, Puumanen selittää.

Hänen mukaansa isojen kasvojenkohotusleikkausten asiakkaat ovat vanhempia kuin vielä 20 vuotta sitten. Pitkälle kehittynyt ihon roikkuminen on kuitenkin ikääntymismuutos, johon täyteaineista ei saa riittävästi apua.

”Yleensä asiakkaat aloittavat injektiohoidoista, joihin yhdistetään ihon laserhoitoa. Niillä saadaan kiinteytettyä ihoa ja poistettua näkyviä verisuonia. Noin 45-vuotiaana tulee ajankohtaiseksi ensimmäinen leikkaus, joka on yleensä silmien yläluomileikkaus”, Puumanen kertoo.

Hän toteaa, että ulkonäköpaineet ovat koventuneet länsimaisessa työelämässä.

”Vastaanotollani kävi hetki sitten todella kaunis, hyvin hoidettu viisikymppinen naispotilas. Hän vetää töissä tiimiä, jossa kaikki muut ovat parikymppisiä ja tunsi tarvitsevansa pientä freesausta kasvoihinsa sopiakseen paremmin ryhmänsä johtoon. Myös miehet ovat aiempaa kiinnostuneempia plastiikkakirurgiasta mutta toistaiseksi heidän osuutensa asiakkaista on silti huomattavasti vähäisempi kuin naisten”, Puumanen kertoo.

 

Puumanen löytää vielä kolmannenkin syyn veitsettömien hoitojen suosiolle: vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten uudenlaisia täyteaineita, kehitetään koko ajan.

Tätä kehitystyötä tehdään myös Suomessa. Helsingissä, Jyväskylässä ja Fuengirolassa toimivan Sairaala KL:n perustaja, plastiikkakirurgi Asko Salmi on mukana kehitystyössä, jossa luodaan uudenlaista täyteainetta. Siinä yhdistetään hyaluronihappoa potilaan omasta kudoksesta otettuun rasvaan.

”Hyaluronihappo katoaa elimistöstä kokonaan kahdessa vuodessa. Ideana on, että se korvautuisi asiakkaan omalla kudoksella. Täyteaine on tällä hetkellä koekäytössä, ja alustavat tulokset näyttävät todella lupaavilta”, Salmi kertoo.

 

Täyteaineet eivät ole ainoa tapa saada poskiin tai huuliin lisää pulleutta. Jo yli kymmenen vuoden ajan Suomessakin on muotoiltu kasvoja siirtämällä potilaan omaa rasvaa kohtiin, joihin halutaan pyöreyttä. Oman rasvan käyttäminen on luontevaa varsinkin sellaisille potilaille, jotka ovat allergisia täyteaineille. Se ei ole kuitenkaan ainoa rasvansiirron etu.

Jo yli kymmenen vuoden ajan Suomessakin on muotoiltu kasvoja siirtämällä potilaan omaa rasvaa kohtiin, joihin halutaan pyöreyttä.

”Täyteaineiden tuoma vaikutus ei ole pysyvä. Huuliin laitettava ohut täyteaine sulaa pois kolmessa, neljässä kuukaudessa. Poskipäille käytettävä paksumpi täyteaine voi pysyä jopa puolitoista vuotta. Rasva taas on luonnollinen aine, osa kehon omaa kudosta, ja sen tuoma lopputulos on täyteaineita pysyvämpi”, Siluetti Sairaalan Katja Puumanen kertoo.

 

Hän tuntee myös rasvansiirron miinuspuolen: siinä lopputulosta ei voida ennustaa yhtä hyvin kuin täyteaineilla tehdyissä hoidoissa.

”Täyteaineiden kanssa tietää täsmälleen, että laitettu aine tarttuu ja pysyy, kunnes elimistö sulattaa sen pois. Rasvansiirrossa on toisin. Kun kasvoihin siirretään rasvaa, siitä jää jäljelle noin kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen prosenttia. Etukäteen ei kuitenkaan voida tietää, miten hyvin rasva tarttuu kullekin potilaalle. Mutta se rasva, joka tarttuu, pysyy vuosia”, Puumanen summaa.

Rasva irrotetaan pienellä rasvaimulla vatsasta tai reidestä. Se sijoitetaan yleensä poskipäiden, huulien tai silmien ympärille. Useimmat potilaat etsivät rasvansiirrosta apua kasvojen ikääntymiseen, mutta sitä voidaan käyttää myös vammoista tai leikkauksista johtuviin kasvojen kudoskuoppiin. Rasvaa voidaan siirtää myös kehoon, esimerkiksi rintoihin.

Rasvaa voidaan siirtää myös kehoon, esimerkiksi rintoihin.

Operaatio kestää suunnilleen tunnin ja se voidaan tehdä joko paikallispuudutuksessa tai nukutuksessa. Kotiin pääsee jo muutaman tunnin jälkeen, eikä sairauslomaa yleensä tarvita.

Hoidon jälkeen ihoon ilmestyy usein verenpurkaumia ja turvotusta, jotka menevät ohi parissa viikossa. Koska rasvansiirtoon tarvitaan vain pieni reikä, siitä ei jää arpia. Rasvansiirron hinta on kahdesta kolmeen tuhanteen euroon.

 

Plastiikkakirurgiset sairaalat tarjoavat paljon erilaisilla laitteilla tehtäviä ihonhoitoja.

Radiofrekvenssihoidoilla huolletaan ihon pintaa: ryppyjä ja aknearpia. Hoidossa stimuloidaan lämpöenergialla ihon dermiksen, eli verinahan, kollageeni- ja elastiinisäikeitä.

Laserilla voidaan hoitaa niin ihon värimuutoksia kuin karvoitustakin. Laser vaalentaa ja parhaimmassa tapauksessa hävittää kokonaan iholle ilmestyneet maksaläiskät. Karvojen laserhoidoissa karvat poistetaan sarjahoitona. Laserin aallonpituus kohdistuu parhaiten vaaleassa ihossa oleviin tummiin karvoihin.

Katja Puumasen mukaan ehdottomasti kiinnostavin laitehoidoista on ultraäänihoito, jota markkinoidaan veitsettömänä kasvojenkohotuksena.

”Hoito perustuu kohdennettuun ultraääneen. Laitteella nähdään tarkoin hoidettava kudos. Kun näen laitteella tismalleen, missä kasvojen lihasten pinta, eli kalvo, sijaitsee, pystyn kohdentamaan ultraäänipulssin juuri sinne.”

Laserilla voidaan hoitaa niin ihon värimuutoksia kuin karvoitustakin.

Lihaskalvo kuumennetaan seitsemäänkymmeneen asteeseen. Kuumetessaan lihaskalvo kutistuu. Kun lihaskalvo napakoituu, myös kasvojen piirteet napakoituvat.

”Lämpövaikutus saa aikaan myös sen, että ihon oman kollageeni ja elastaanin tuotanto kiihtyy. Tämä vaikutus jatkuu jopa puolen vuoden ajan hoidon jälkeen”, Puumanen kertoo.

 

Hoidon suosiota lisää se, että ultraus toimii kertahoitona. Se voidaan toki uusia puolen vuoden tai vuoden päästä, mutta usein jo yhdellä hoitokerralla saadaan tulos, joka pysyy useita vuosia.

”Ultraäänen ehdoton plussa on lyhyt toipumisaika, joka on noin viisitoista minuuttia. Sen ajan iho saattaa punoittaa. Mikään leikkaus ei ole riskitön, mutta tässä hoidossa ainoa riski on se, ettei tulos ole tarpeeksi näkyvä. Kuten rasvansiirrossa, tässäkin lopputuloksissa on yksilöllistä vaihtelua. Etukäteen ei voida ennakoida, kuinka näkyvä tulos saadaan.”

Puumasen mukaan hoito sopii parhaiten alle 45-vuotiaiden ihoille, joissa ikääntymismuutokset ovat kohtalaisen lievät. Silmien tai suun ympäryksen hoidon saa noin kuudellasadalla eurolla, alakasvojen, kaulan ja dekolteen hoitaminen maksaa nelisen tonnia.

”Suuret plastiikkakirurgisen leikkaukset tehdään periaatteessa niin kuin ennenkin. Perinteisiin rasvaimuihin on kuitenkin tullut uusi vesisuihkutekniikka, jota voidaan hyödyntää myös kasvojenkohotuksessa”, kertoo plastiikkakirurgi Asko Salmi.

”Ennen kuin rasvaa voidaan irrottaa, kudoksiin lisätään keittosuolaa ja puudutusainetta. Aiemmin se tehtiin pienellä paineella tippapullosta. Nyt aineet voidaan ruiskuttaa kudoksiin korkealla paineella. Tämä on aiempaan tekniikkaan verrattuna selvästi hellempää kudoksille”, Salmi selittää.

Sekä rasvaimun että vesisuihkutekniikalla tehtävän kasvojenkohotuksen jälkeen mustelmia ja turvotusta tulee vähemmän kuin vanhalla tekniikalla.

Hänen mukaansa vesisuihkutekniikka on helpottanut myös rasvansiirtoa.

”Rasvasolut ovat todella herkkiä. Kovalla paineella irrotettu rasva on selvästi parempilaatuista kuin aiemmin. Näin ollen sitä voidaan käyttää rasvansiirroissa, esimerkiksi rintoihin.”

Tehokkaan vesisuihkun ansiosta sekä rasvaimun että vesisuihkutekniikalla tehtävän kasvojenkohotuksen jälkeen mustelmia ja turvotusta tulee vähemmän kuin vanhalla tekniikalla. Toisin kuin perinteisessä rasvaimussa, syvää nukutusta ei yleensä tarvita.

”Olen tehnyt rasvaimuja kaksikymmentäviisi vuotta. Ennen vesisuihkutekniikan kehittämistä rasvaimut olivat suoraan sanottuna melkoista hinkkaamista. Potilaat olivat toimenpiteen jälkeen todella kipeitä eivätkä voineet kävellä normaalisti. Nostimme hinnat koviksi, jotta rasvaimujen suosio vähenisi. Vesisuihkutekniikan jälkeen hoitojen tekeminen on helpottunut ja hintoja on voitu laskea”, sanoo Salmi.

Uudella tekniikalla rasvaimu reisille maksaa noin neljä ja puoli tonnia ja vatsan ja kylkien rasvaimu vähän alle viisi tonnia.

 

Rintojen suurennusleikkauksissa on otettu isoja edistysaskeleita. Rintaimplanttien yleisimmästä ja suurimmasta ongelmasta, rintojen kovettumisesta, on päästy Sairaala KL:n perustajan Asko Salmen mukaan eroon lähes kokonaan.

”Aiemmin rintaimplanttien kovettuminen oli suuri riski, joka vaihteli muutamasta prosentista jopa kymmeniin prosentteihin. Kovettuminen on bakteerien laukaisema ongelma. Implantti kontaminoituu leikkauksen aikana todennäköisimmin nännipihasta tulevasta eritteestä. Kova sidekudoskapseli muodostuu siis siitä, kun kehon omat bakteerit ovat tekemisissä implantin kanssa”, Salmi selittää.

Salmen klinikalla on seurattu amerikkalaista tutkimusta, joka on osoittanut, että implantin pinta pystytään puhdistamaan tehokkaasti antibiooteilla.

Myös rintaimplanttien laatu on parantunut.

”Teimme oman tutkimuksen, jossa huuhtelimme 330 implanttia kolmen antibiootin liuoksessa. Implanttien lisäksi huuhtelimme rintojen ontelon, johon implantti siirretään. Ennen tätä testausta kuudella prosentilla potilaista implantista tuli kova kapseli. Huuhtelun jälkeen prosentti on ollut nolla. Implanttien kapseloitumisesta kärsiminen on jäänyt historiaan”, Salmi kertoo.

Hänen mukaansa implanttien puhdistamisesta antibioottiliuoksella on tullut Suomessa jo yleinen käytäntö.

 

Myös rintaimplanttien laatu on parantunut. Kahdenkymmenen vuoden ajan ne pysyivät miltei samanlaisina. Sitten alettiin kiinnittää huomiota implanttien turvallisuuteen.

”Suurin ongelma on ollut se, että aiemmin luultiin, että pinnaltaan karhea implantti kiinnittyy ja pysyy paikallaan paremmin kuin sileä. Vahva karheus voi kuitenkin aiheuttaa voimakasta ku-dosärsytystä. Karheisiin implantteihin voi lisäksi liittyä riski lymfooman kaltaiseen, pahanlaatuiseen kasvaimeen”, kertoo tamperelaisen KC Clinicin perustaja, plastiikkakirurgi Heikki Kupi.

Riski on todella pieni: Suomessa on löydetty tiettävästi vain yksi tällainen tapaus. Ongelma on kuitenkin vaikuttanut implanttien muotoiluun. Uudet implantit ovat pinnaltaan sileitä, lähes samettisia. Myös implanttien rakenne on muuttunut.

”Ennen ajateltiin, että kovat implantit ovat hyviä, sillä ne pitävät muotonsa. Nyt implanteilta toivotaan kuitenkin ennen kaikkea pehmeyttä. Tavoitteena on luoda mahdollisimman huomaamattomia implantteja, jotka eivät erotu edes pehmytrakenteisissa rinnoissa”, Kupi kertoo.

”Tavoitteena on luoda mahdollisimman huomaamattomia implantteja, jotka eivät erotu edes pehmytrakenteisissa rinnoissa.”

Hänen toiveensa on, että tulevaisuudessa onnistutaan luomaan rintaimplantteja, joiden materiaali muuttuu lopulta osaksi kehon omaa kudosta.

”Idea on sama kuin uudenlaisissa täyteaineissa: täyteaine häipyy hiljalleen kehosta ja korvautuu luonnollisella kudoksella.”

Sileyden ja pehmeyden lisäksi silikoneilta toivotaan nyt keveyttä.

”Israelissa on kehitetty silikonit, joiden sisällä on ilmaa. Ne ovat normaaleja implantteja kaksikymmentä prosenttia kevyemmät. Isoissa rinnoissa ero tuntuu: rintakehän alueelle tulee vähemmän painoa. Näiden silikonien ongelma on kuitenkin niiden karhea pinta. Silikonit ovat siis sisällöltään uudet, mutta pinnaltaan vanhat. Toivottavasti se muuttuu tulevaisuudessa”, Kupi kertoo.

 

Jos katselee televisiota tai sosiaalista mediaa, ei voi välttyä peppubuumilta. Tosi-tv-tähti Kim Kardashianin leikkauksilla paranneltu takalisto näyttää kasvavan vuosi vuodelta. Suomalaisilla kuntosaleillakin vedetään pakaroille suunnattuja super booty -tunteja. Instagramissa vilisee belfieitä, eli peppuselfieitä.

Voisi kuvitella, että isojen peppujen trendi näkyisi myös suomalaisten plastiikkakirurgien vastaanotolla. Näin ei kuitenkaan ole.

”Latinotrendin mukaisista isoista pakaroista on puhuttu pohjoismaisissa koulutuksissa ja konferensseissa jo kymmenisen vuotta. Pakaraimplantit tai isot rasvansiirrot sillä alueella eivät kuitenkaan kiinnosta suomalaisia asiakkaita. Pakaroiden pyöreyttä arvostetaan kyllä meilläkin. Kevyitä muotoiluja tehdään Suomessa rasvansiirroilla joitakin satoja vuodessa”, kertoo KC Clinicin Heikki Kupi.

”Pakaraimplantit tai isot rasvansiirrot sillä alueella eivät kuitenkaan kiinnosta suomalaisia asiakkaita.”

Pakaroiden sijaan suomalaiset asiakkaat ovat kiinnostuneet muotoilemaan häpyhuuliaan.

”Intiimikirurgia kiinnostaa paljon enemmän kuin mitä siitä tällä hetkellä julkisesti puhutaan. Ulkoisten häpyhuulien muotoilu on selvästi kasvava trendi. Markkinoille tulee koko ajan parempia laitejärjestelmiä, joilla voidaan tiivistää vaginan seinämää niin, että vagina ja sen ulkosuu kiristyy”, Kupi selittää.

Häpyhuulien muodonkorjaus maksaa noin kaksi ja puoli tonnia. Kupin mukaan vaginan tiivistämishoidoista ovat kiinnostuneet erityisesti yli nelikymppiset ja potilaat, joiden emätin on löystynyt synnytyksessä.

Häpyhuulien muodonkorjaus maksaa noin kaksi ja puoli tonnia.

Juuri nyt Kupi odottaa, että vaginan alueelle tarkoitettu radiofrekvenssipohjainen hoitojärjestelmä saapuisi Suomeen. Sen on todettu paksuntavan vaginan seinämän limakalvoa eli palauttavan kosteutta ikääntyvään emättimeen.

Vakavasta sairaudesta kahdesti parantunut Maarit Feldt-Ranta uskoo, että kiitollisuus näkyy kasvoista.

Kun Maarit Feldt-Ranta lähtee naisporukalla viettämään iltaa, jäävät muut usein suu auki ihmettelemään, miten tämä voi olla menokunnossa minuuteissa.

Tiukat rutiinit ovat perua kiireisiltä ruuhkavuosilta, ja vaikka lapset ovat nyt jo aikuisia, ne ovat jääneet tavaksi.

”Täytän nyt huhtikuussa 50 ja olen aina ollut sekä perhe- että uraorientoitunut. Jotta olen voinut olla mukana politiikassa kolmen pienen lapsen äitinä, rutiineja ja kurinalaisuutta tarvitaan.”

Tiukasti aikataulutettua elämää viettänyt Maarit joutui kuitenkin pysähtymään vuonna 2009, kun hänellä todettiin vatsasyöpä. Syöpä uusiutui muutaman vuoden kuluttua, ja pitkien hoitojen jälkeen politiikkaan palasi niin ulkoisesti kuin sisäisesti uudistunut nainen.

Aiemmin aina pitkätukkainen Maarit ei olisi voinut kuvitellakaan leikkuuttavansa hiuksiaan lyhyiksi. Mutta kun tukka alkoi hoitojen jälkeen kasvaa, tuntuikin lyhyt malli omalta ja helppohoitoiselta.

”Otan vastaan kaiken ruoan, juoman ja rakkauden, joka minulle tarjotaan.”

”Olen saanut sairastumisten jälkeen valtavasti uutta energiaa ja elämäniloa. Olen kiitollinen elämästä, ja se näkyy mielestäni myös naamasta. Sairauden myötä putosi myös 30 kiloa painoa. Tunnen olevani kotona tämän hetkisessä kehossani.”

Syömisistään ja juomisistaan Maarit ei ole ikinä ollut erityisen tarkka, mutta on nyt oppinut kuulostelemaan kehoaan uudella tavalla. Vatsalaukun poistamisen jälkeen annoskoot olivat pitkään todella pieniä, mutta nykyisin vatsaan uppoaa kyllä ravintola-annos tai kokonainen pitsakin.

”Olen nautiskelija. Minusta ei löydy mitään kalvinistista – otan vastaan kaiken ruoan, juoman ja rakkauden, joka minulle tarjotaan. Filosofiani on, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja uskon, että onnellisuus on terveellisempää kuin tiukan ruokavalion noudattaminen.”

Nuorempana Maarit oli urheilullinen. Nykyisin riittää, että saa päivässä kasaan viiden kilometrin verran askeleita.

Epäsäännöllinen treenaaminen tai poistetut sisäelimet eivät kuitenkaan tunnu heilauttaneen peruskuntoa: viime kesänä hän juoksi seurajoukkueensa mukana reilun kymmenen kilometrin pätkän Jukolan Viestissä.

”Minusta on poistettu paljon varaosia, ja silti edelleen mennä tohotan 16 tuntia vuorokaudessa. Olisi vaikea uskoa, jos joku kertoisi, että tällaisella varustuksella ja ylläpidolla pumppu edelleen toimii.”