Maailman menestynein henkinen valmentaja Tony Robbins vetää hurmoshenkisiä seminaareja, joilla hän on muuttanut miljoonien ihmisten elämän. Anna Perho lähti testaamaan, löytyykö huudon ja tanssiharjoitusten lomasta apua uramuutokseen.
Mikä estää sinua saamasta
sen minkä haluaisit?
Miten saisit kaiken mistä olet koskaan haaveillut?
Mikä on suurin pelkosi?
Nämä ovat suuria kysymyksiä. Ja erityisen suurilta ne tuntuvat, kun olen aikaerosta turruksissa, ja verensokerini matelee jossain New Jersey Devilsin kotihallin alakatsomoiden tasolla.
Siellä sijaitsevat Golden Vip -istumapaikat. Itse istun seuraavat neljä päivää piippuhyllyllä, jonne pääsin lunastettuani reilun 600 dollarin hintaisen lipun. Minun ja 15 000 muun osallistujan on tarkoitus vapauttaa sisäiset voimavarani maailman menestyneimmän henkisen valmentajan Tony Robbinsin johdolla.
Superjulkkisten valmentaja
57-vuotias Robbins on Hollywoodissa kasvanut valmentaja, liikemies ja hyväntekijä. Hänen valmennuksiinsa on osallistunut yli neljä miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa. Monet palaavat Robbinsin seminaareihin yhä uudestaan.
Robbins on valmentanut muun muassa Oprahia, Andre Agassia ja Bill Clintonia, mutta ei valikoi valmennettaviaan julkisuusarvon mukaan. Seminaareja markkinoidaan kaikille kiinnostuneille.
Niiden tavaramerkkeihin kuuluvat interventiot, joissa Robbins käsittelee yleisön joukosta poimittujen tavisten dilemmoja, usein ällistyttävän nopeasti – ja käsiteltävien reaktioista päätellen hyvin osuvasti – heidän ongelmiensa ytimeen päästen.
Se, mihin keskityt, kasvaa.
Voit toimia ajatuksistasi
huolimatta.
Miten pelkosi
hyödyttävät sinua?
Elämäntilanteeni on otollinen Robbinsin valmennukselle. Olen siirtämässä urani painopistettä sisällöntuottajasta valmentajaksi. Vaihdos ja uuden oppiminen aiheuttavat riittämättömyyden tunteita, epävarmuutta ja ajoittaisia kauhufantasioita tuntemattomasta tulevaisuudesta: mitenhän tässä oikein käy?
Taidan siis olla tyypillinen osallistuja. Monet etsivät elämäänsä uutta suuntaa ja vastauksia avoimiin kysymyksiin. Niihin Robbins antaa täsmälääkitystä. Hän ei välttämättä sano mitään kovin uutta, mutta osaa ylivertaisen taitavasti tiivistää ja tarjoilla ajatusmalleja, jotka pakottavat tarkastelemaan omaa elämää uudesta kulmasta.
Avoimuus on vaikeaa
Muutamat tuttavani ovat osallistuneet Robbinsin seminaareihin, mutta heiltä irtoaa vain vähän tietoa seminaarin sisällöstä. Se pitää kuulemma itse kokea. Avoimin mielin kannattaa kuulemma olla. Kyyninen asenne ei auta saavuttamaan läpimurtoa, tilaa, jossa vanhat uskomukset heitetään uuniin ja aloitetaan uusi elämä niiden jälkeen.
Robbins itse viljelee breakthrough-termiä paljon. Sillä hän viittaa hetkeen tai kokemukseen, jossa ihminen oivaltaa itsestään tai ongelmistaan jotain oleellista ja pystyy suhtautumaan niihin uudella tavalla.
Yleisöä kuljetetaan taitavasti tunnetilasta toiseen.
Avoimuus on kyllä aluksi koetuksella. Inhoan kaikenlaisia piirileikkejä, ja Robbins samoin kuin koko hänen show’nsa on hyvin amerikkalainen. Hän tulee lavalle rock-tähden elkein, yleisöä lämmitelleiden esitanssijoiden jälkeen. Hallin käytävät kuhisevat avustajia, jotka hymyilevät ja viuhtovat yli-innokkaita ylävitosia jokaiselle ohikulkijalle. Yleisöä myös kuljetetaan taitavasti tunnetilasta toiseen. Robbinsin puhetta rytmittävät huolellisesti valitut rock- ja pop-klassikot, jotka alleviivaavat, milloin itketään ja milloin revitellään.
Kaikki on suurta, äänekästä ja tihkuu superlatiiveja, Robbins itsekin. Hän on ikäisekseen uskomattoman hyvässä fyysisessä kunnossa. Robbins treenaa kovaa ja noudattaa alkemistisen tarkkaa ruokavaliota. Hän ei käytä alkoholia ja korostaa hyvien elämäntapojen merkitystä. Itse hän on elävä esimerkki niiden tehosta, sillä vetää 14-tuntisia päiviä valtavan energisesti.
Miksi pitää tanssia?
Päivän mittaan monta kertaa toistuvat tanssijaksot ovat minulle kiusallisinta antia. Niissä Robbins ja hänen avustajansa panevat yleisön tanssimaan. Tanssia perustellaan meininkisyillä mutta myös kevyen tieteellisesti: kädet lanteilla seisominen buustaa itseluottamusta ja twerkkaus vapauttaa mielihyvähormoneja. Useimmat osallistujat näyttävät hullaantuvan tanssiosuuksista. Niiden aikana saa näyttää hölmöltä. Se on harvinaista herkkua keski-ikäisille valkokaulustyypeille, joista yleisön enemmistö silmämääräisesti koostuu. Kurssin edetessä ymmärrän entistä selvemmin, että liike on vapautumisen apuväline. Pää ei pysty vastaanottamaan loputtomasti asioita, jos vain istuu paikallaan ja kuuntelee.
Siksi hallissa myös huudetaan paljon. Robbinsin tavaramerkki ovat vastaansanomattomat väitteet, jotka hän päättää sanoihin ”…everybody who thinks this is true, say ’I’”.
Ja kaikki sanovat niin. Kaiken koristelun alla Robbinsilla on sanottavaa, josta on vaikea olla eri mieltä.
Rankka lapsuus teki gurun
Olet vastuussa omista
tunteistasi.
Voit aina tehdä itsestäsi
jonkun uhrin.
Jos elät vain omissa
ajatuksissasi,
olet kuollut.
Pienellä Tony Robbinsilla ei ollut helppoa. Lapsuutta varjostivat äidin silmitön väkivaltaisuus ja päihdeongelmat sekä tiuhaan vaihtuneet isäpuolet.
Kun Robbins oli 17-vuotias, äiti ajoi hänet jouluaattona kadulle veitsellä uhaten. Sen jälkeen Robbins ei enää palannut kotiin. Hän alkoi elättää itseään tekemällä talonmiehen töitä ja vietti vapaa-aikansa hukuttamalla ahdistuksensa ongelmasyömiseen.
Kaksi kirjaa muuttivat kuitenkin Robbinsin tulevaisuuden: Viktor Franklin klassikko Ihmisyyden rajalla sekä James Allenin Ajatuksen voima.
”Ne saivat minut uskomaan, että minkä tahansa elämässä voi muuttaa paremmaksi”, Robbins muisteli vuonna 2016 Success-lehdelle, yhä liikuttuneena.
Tämä on edelleen kantava ajatus Robbinsin valmennuksissa: emme voi vaikuttaa siihen mitä meille tapahtuu, mutta voimme päättää miten asioihin suhtaudumme. Hänen mukaansa se, miten tarkastelemme maailmaa vaikuttaa enemmän elämänlaatuumme kuin se, miten asiat tosiasiassa ovat.
Tätä ajatusta mukailemalla vaikeatkin elämäntapahtumat voi tulkita hyödyllisiksi kokemuksiksi. Robbins tekee näin sanoessaan, että surkea lapsuus antoi hänelle ”pakkomielteen ymmärtää ihmisiä ja sitä, miten heidän elämäänsä voi muuttaa”.
Kenen on vastuu?
Robbinsin vaikeuksista voittoon -liturgiaa voi kritisoida, koska vastoinkäymiset eivät automaattisesti johda siihen, että ihmisestä tulee miljardööri. Hankaluudet voivat tehdä ihmisestä myös hauraan, eivätkä kaikkien voimat riitä selviytymiseen.
Kriitikot pelkäävät, että kun vastuuta omasta hyvinvoinnista sysätään yksilön harteille, hyvinvointivaltio voidaan lakkauttaa. Robbins taas sanoo, että niin kauan kun ihminen kieltäytyy ottamasta vastuuta omista ongelmistaan, hän on pääsemättömissä niistä. Itse hän ei puhu mitään hyvinvointivaltiosta, toteaa vain, että kyynikoita on mahdotonta vakuuttaa.
Olen otollista maaperää Robbinsin opeille. En usko, että ihminen saisi hyödyntää vain sellaista apua tai ohjausta, jonka valtio hänelle tarjoaa. Jos minulla on päänsärky ja Robbinsilla buranaa, miksei sitä saisi ottaa? Mitä enemmän ymmärrän oman mieleni ja ajatteluni toiminnoista, sitä vahvemmaksi tunnen itseni. Oman ajattelun treenaaminen ei tee elämästä välttämättä helpompaa, mutta se vahvistaa vastoinkäymisten sietoa ja vahvistaa kontrollin tunnetta, ihmisen mielenterveyden peruskiveä.
Olen otollista maaperää Robbinsin opeille.
Eikä Robbinsia kuunnellakseen tarvitse edes maksaa kuudensadan taalan lippua. Häntä kuulee ihan ilmaiseksi YouTubessa.
Kannattiko mennä?
Toisen päivän aamuna ulko-ovilla on kireä tunnelma, koska välipalojen tuominen halliin on yhtäkkiä kielletty. Vartijat joutuvat rauhoittelemaan urheilutrikoisiin pukeutunutta jooganaista, jonka luomuviinirypäleet on juuri heitetty roskakoriin. Mielenrauha on tosiaan ailahteleva tila.
Pohdin itsekseni valmennuksen tehoa. Elämyksen kannalta seminaari on ehdottomasti hintansa väärti, mutta entä vaikutuksiltaan? Olen jo aivan valmis vapauttamaan sisäiset voimavarani, mutta varasto vaikuttaa huolestuttavan tyhjältä. Sisäinen dialogini käsittelee lähinnä sitä voisinko käydä kaupungilla pitsalla.
Oppimisen tunnehinta on turhautuminen, sanoo Suomen Robbins, valmentaja Jari Sarasvuo. Tunnen oloni turhautuneeksi, kun mitään kovin ihmeellistä ei tunnu tapahtuvan Robbinsin sitkeästä ravistelusta huolimatta.
Seminaarin jokaisella päivällä on oma teemansa. Päivien aikana puhutaan inhimillisistä tarpeista, joita on Robbinsin mukaan kuusi: muutos, elämäntavat ja uskomukset. Ja raha! Nyt ei teeskennellä, että se ei toisi onnea.
Uusia asioita ja uusia kiteytyksiä vanhoista asioista vyöryy lavalta ajoittain sellaista tahtia, että uuvun: ei enää, kiitos! Sitten pitääkin taas tanssia.
Muistelen tutkimuksia, joiden mukaan ihmisen aivot ovat vastaanottavaisimmillaan noin neljän tunnin ajan vuorokaudessa. Nyt on yhdeksäs tunti menossa, eikä loppua näy. Uuvuttaminen taitaa olla osa ohjelmaa. Kun kello alkaa olla yli puolen yön, väsynyt mieli ei jaksa enää vastustella. Jos Robbins käskisi vaikka kävelemään tulisilla hiilillä, niin aivan sama.
Ja niinhän hän käskeekin. Yksi seminaarin kohokohdista on hiilien päällä kävely. Kaikki halukkaat saavat kokeilla, ja seuraavana aamuna kaikki puhuttelevat toisiaan firewalkereiksi. Nyökkäilen sujuvasti, vaikka tosiasiassa kävelin jo Höyhensaarilla hiilien hehkuessa hallilla.
Mitä todella haluat?
Robbins on parhaimmillaan auttaessaan ihmisiä kirkastamaan toiveitaan. Harjoituksissa palataan monta kertaa samojen kysymyksen ääreen: mikä tarinassasi estää sinua saavuttamasta tavoitteitasi? Millaisia uskomuksia sinulla on itsestäsi? Mitä haluat? Mitä haluat?
Useimmat meistä osaavat kertoa vaikka unissaan, mikä elämässä on pielessä. Mutta kun pitäisi kertoa mitä täsmälleen ottaen haluaisi tilalle, puhe alkaa takellella. Pidämme omista haluista ja tarpeista kertomista nolona. Robbinsin ja monen muun elämäntapagurun mukaan ajattelemme, että emme ansaitse sitä, mitä haluaisimme tai sekoitamme muiden toiveet omiimme ja suoritamme niitä hampaat irvessä.
Osa tehtävistä on kirjallisia, osa tehdään pienryhmissä keskustellen. Keskusteluista kehkeytyy tärkeä osa seminaarin antia: kun ensin on tanssittu typerän näköisinä, small talkit voi ohittaa ja käydä suoraan kiinni siihen, mikä on vaikeinta.
Ja monilla tosiaan on vaikeaa. Lentokapteeni on ajanut reittikonetta humalassa. Naisen sisko on menehtynyt ja hän on väsynyt suremaan. Pariskunta taistelee suhteensa puolesta.
Itse kerron riittämättömyyden tunteistani, peloistani ja typeristä uskomuksistani. Puhun elämäni vaikeimmista hetkistä, mistä niitä kiitän ja mitä niissä kavahdan.
Sillä what the heck, en enää koskaan tapaa näitä tyyppejä. Kaikki tanssiminen, valvominen ja tunteileminen ajaa suojaukset alas ja puskee osallistujat menemään asioiden ytimeen: siihen, minkä vuoksi täällä ollaan.
Tehtävien tukena käytetään erilaisia kevytsuggestioita. Kun on ensin pakerrettu paperilla ja pään sisällä, tunnelmaa muutetaan tanssimalla ja huudattamalla.
Niinpä toistan muiden mukana ohjattuja mantroja kuten I will believe / not doubt ja toivon, että se johtaa johonkin hyvään.
Seminaarin viimeisen päivän tunnelma muistuttaa riparin viimeistä iltaa.
Paluu todellisuuteen
Kun halli suljetaan, osallistujat joutuvat taas pärjäämään yksin, todellisessa maailmassa ilman Robbinsia, tanssimista ja inspiroivaa spiritiä. Tajuan, miksi monet hakeutuvat tapahtumiin yhä uudestaan. Jos arki on yhtä harmautta, neljä päivää revittelyä hyvässä seurassa tuntuu huimaavalta ajatukselta.
Illalla yritän eritellä kokemuksiani, vaikka se tuntuu neljän päivän höykytyksen jälkeen uuvuttavalta. Mitä jäi käteen?
Robbins vaikuttaa olevan vilpittömän kiinnostunut parantamaan ihmisten elämiä.
Hillityn eurooppalaisen silmin Robbins saattaa vaikuttaa överiltä. Hänen edukseen lasken kuitenkin sen, että Robbins vaikuttaa olevan vilpittömän kiinnostunut parantamaan ihmisten elämiä. Koko hallin helposti täyttävä karisma tuntui versoavan aidosta auttamisen halusta ja poikkeuksellisesta lahjasta saada yhteys ihmisiin.
Muutamaa viikkoa myöhemmin astun puhujakorokkeelle tärkeässä tilaisuudessa. Jännittää, melkein liikaakin.
Asetan käden tietoisesti lantiolle. Hengitän, oikaisen selän girl boss -asentoon. Ja lauseet kumpuavat jostain päähän: I will lead, not follow.
Oikaisen ryhtiä ja avaan mikrofonin.
Jo ensimmäisten sanojen kohdalla tiedän onnistuvani.
I will believe, not doubt.
Maaailman suosituin henkinen valmentaja palvoo rahaa, ja näin maapallon kestokyky heikkenee koko ajan tämän valmentajan elämänfilosofian myötä.
Mitä tarkoittaa kursiivilla painettu opetusten aakkoset, että ihminen on olemassa vain omissa ajatuksissaan ja siten kuollut?
Kuka on olemassa vain omissa ajatuksissaan? En ymmärrä tätä.
Onko tämä mies olemassa jotenkin eri tavalla kuin muut kun hänet tietää moni, hänellä on hyvin rahaa, ja hän saa ihmiset mukaansa?
Ja vastakohta joku joka elää mahdollisimman paljon sopusoinnussa luonnon kanssa, ei ole hankkinut sähköä, ei vesivessaa, asuu pienesti, ja yrittää olla tappamatta ketään tai tuhoamatta luontoa, rauhassa maapallon kanssa, tai kaupungissa mahdollisimman ekologisesti tai telttaillen jossain, ilman että moni tietöä, ilman paljon rahaa, jotenkin vähemmän olemassa?
Kiinnostaa tämä, kun itse ajattelen molempien olevan samalla tavalla yhteen liittyneitä atomeja maailmankaikkeudessa, mutta eri filosofian sisäisesti ohjaamia.
Muuten nuo ajatusten ja tunteiden vapautumisesta ja niiden piinasta luopuminen kuulostaa budhalaisuudelta.
Tämmöisten ihmisten en toivo tekevän lapsia, jotka kokevat oman lapsuutensa heikoksi. Joskus nämä ihmiset ovat pahoja.
Machiavellismi (keinoilla ei ole väliä, oma päämäärä on aina oikein keinoista väkittämätyä, vaikka matkalla tappaisi muita), sadismi (toiselle kärsimyksen aiheuttaminen suoraan tai epäsuorasti muiden kautta on kivaa) psykopatia ja narsismi saattaa liittyä ihmisiin, jotka haluavat vaikuttaa muihin ja hyötyä heistä.
Tony Robbins ja ainakin organisaationsa on vilpittömän kiinnostunut rahoistasi. Voisin kirjoittaa pidemmänkin jutun. Omakohtainen kokemus. Penniäkään en antanut, yritys oli kyllä kova heillä myydä. Paljon häiriköintiä, manipulointia ja ahdistelua. Sarasvuo toki komppaa minkä kerkeää, koska haluaa Robbinin rippeet mitä jää ja tekee samaa bisnestä/puoskarointia.
