Haaveissa täydellinen luksusloma? Kokeile matkaa tähän Thaimaan hyvinvointipyhättöön

Lootus kasvaa sameassa vedessä ja puhkeaa kukkaan noustessaan pintaan. Samoin toivotaan käyvän ihmiselle, joka vierailee Kamalayan luksusresortissa, holistisen hyvinvoinnin pyhäkössä Thaimaan Koh Samuilla.

Mistä laitteesta tuo ääni tulee? Olen juuri saanut matkatavarani kerrostalokaksion kokoiseen huoneeseeni ja avannut ovet terassille, josta aukeaa levollisen kaunis merinäköala. Haluaisin kuitenkin sammuttaa taustamusiikin, sillä olen tullut tänne rentoutumaan. Pois siis kaikki keinotekoinen!

Mutta terassilla ääni vahvistuu. Se ei tulekaan soittimesta, vaan on aitoa lintujen laulua, johon sekoittuu sirkkojen siritystä.

Olen saapunut Thaimaan Koh Samuilla sijaitsevaan Kamalaya Resortiin, jota kuvataan esitteessä hyvinvoinnin pyhäköksi ja holistiseksi kylpyläksi. Seison terassilla helteessä ja katson maisemaa, jollaista on tapana luonnehtia paratiisiksi. Kamalaya Resort on rakennettu meren rantaan. Palmuja kasvavasta laaksosta nousee korkea rinne. Alueella virtaa puroja, ja lammikoissa kasvaa lootuksia, joista paikka on saanut nimensä. Kamalaya on sanskriittia ja tarkoittaa lootuksen valtakuntaa. Lootus kasvaa sameassa vedessä, mutta puhkeaa kukkaan päästessään pintaan. Samoin toivotaan käyvän ihmiselle Kamalayassa.

Naisesta mittaa

Ennen tuloani olen valinnut itselleni ohjelman: tarjolla on ollut detoxia, painonhallintaa, parempaa unta, joogaa ja fitnessiä. Ja sitten valitsemani ”Relax & renew” eli Rentoudu ja uudistu -paketti. Olen järkeillyt sen sopivan minulle parhaiten, sillä haluan syödä kunnolla ja kuntoilisin joka tapauksessa, ilman pakettejakin. Suorituskeskeisenä ihmisenä minua kiinnostaa myös kokeilla, osaanko hellittää hetkeksi.

”Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista” puhutaan kuitenkin nykyisin niin paljon, että käsite on jo muuttumasoikeasti tarjota minulle jotain muutakin kuin vain kaunis ympäristö ja lämmin sää.

Vierailu alkaa sairaanhoitajan ja naturopaatin tekemällä kehonkoostumusmittauksella ja hyvinvointikonsultaatiolla. Ei parhaissa merkeissä, sillä hoitaja mittaa minut kolme senttiä lyhyemmäksi ja kaksi kiloa lihavammaksi kuin olen. Kuulen myöhemmin, että muillakin on ollut sama kohtalo. Kehonkoostumuslaite toimii paremmin, saan samat lukemat kuin Suomessa.

Naturopatia merkitsee ”luonnonpolkua”. Sen keskeisiä menetelmiä ovat ravintoterapia, paasto- ja puhdistushoidot, yrttiterapia ja luontaistuotteet. Se perustuu kehon omien luontaisten paranemisprosessien aktivoimiseen ja immuunipuolustuksen tukemiseen. Naturopaattini on Yhdysvalloissa opiskellut kaunis nuori thainainen, joka on hyvin perillä lisäravinteista ja vitamiineista. Ravinto-ohjeet ovat tolkullisia, hän neuvoo yhdistelemään detox-ruokia ja niin sanottuja tavallisia ruokia sekä muistuttaa riittävästä proteiinin saannista. Hyvän keskustelun jälkeen hän printtaa hoito-ohjelman oleskeluani varten.

Resortin rakennukset on siroteltu maastoon sopivasti pitkin laajaa aluetta. Huoneita ja huviloita on yhteensä 75. Alueen on suunnitellut taiteilija ja arkkitehti Robert Powell, joka kuvaa rakennustyyliä yksinkertaiseksi ja moderniksi aasialaiseksi. Rakennusten ylellisyys ei tule kalliista materiaaleista vaan tilasta, valosta ja huikeista näköaloista. Kamalayan henkeen sopii, että viiden tähden luksusalueen suunnitellut Powell ei itse ollut koskaan yöpynyt viiden – eikä edes neljän – tähden hotellissa.

Suurimmissa huviloissa on useita makuuhuoneita ja huvilan keskelle piilotettu privaattiuima-allas. Henkilökunta ei tietenkään juoruile julkkiksista, mutta Yorkin herttuatar Sarah Ferguson ja muusikko Annie Lennox ovat nimenneet Kamalayan lempiresortikseen. Ohjaaja Oliver Stone on säännöllinen vieras. Hän kehuu paikkaa vieraskirjassa: ”Päivät vierivät ja paino putosi. Kiitos, että osoititte minulle fyysisen ja henkisen tien. Ja kiitos erityiselle, rakastavalle henkilökunnalle, jokaiselle, myös puutarhureille, jotka työskentelevät auringossa koko trooppisenkuuman päivän. Toivon palaavani pian paratiisiin.”

Rennosti vain

Kuuluisilla ihmisillä on varmasti mukava olla täällä, sillä heihin ei kiinnitetä erityistä huomiota. Vieraat kulkevat alueella paikan sarongeissa ja kylpytakeissa, jokainen oman lukujärjestyksensä mukaan. Parin päivän oleskelun jälkeen en yrittäisi ottaa kuvaa, vaikka Barack Obama olisi viereisellä juoksumatolla.

Rentoutus- ja uudistusohjelmani pitää minut kiireisenä. Joka päivä on kolme erilaista hoitoa ja sen lisäksi tarjolla on koko ajan erilaisia tapahtumia. Joogaa, voimakävelyä, pilatesta ja meditaatiota on jo aamuvarhain, päivän edetessä lajivalikoima laajenee. Koko ajan pyörivän liikuntakarusellin lisäksi on stressinhallintaluentoja, temppelikierroksia, kokkauskursseja ja veneretkiä. Iltaisin näytetään elokuvia, meditoidaan, tehdään hengitysharjoituksia, tutustutaan kukkaterapiaan tai syväkudoshierontaan.

Kerran viikossa putiikin edustalla on markkinat, jossa paikalliset myyvät käsitöitään. Viikoittain järjestetään myös Kelluvat lyhdyt -tapahtuma, jossa mereen lasketaan valkoisia lyhtyjä, joihin kiinnitetyille lapuille voi kirjoittaa toiveitaan tai päämääriään. Jotain kummallista minulle on jo tapahtunut, sillä oikein odotin kelluvia lyhtyjä, jotka kuitenkin nyt pettymyksekseni perutaan kovan tuulen takia.

Kokeilen myös namikoshi shiatsua. Sitä tekee japanilainen Yutaka Homma. Hämmästyksekseni hän on sama mies, jonka olen nähnyt paahtavan itseään poolilla kultakorut välkkyen. No, miksipä shiatsumestari ei voisi nauttia rusketuksesta.

Uudistumisen innossani osallistun myös meditaatioon. Se sujuu nolosti, sillä vaikka kuinka yritän ajatella mantraa (happiness happiness happiness), nukahtelen ja pääni retkahtelee sivulle.

Hurmaavaa herkuttelua

Hoito-ohjelma toimii siinä mielessä hyvin, että vaipuuskutamme heidän perässään mutkikkaita kiviportaita pitkin rinteeseen siroteltuihin majoihin. Niiden katossa tuuletin löyhyttää lämmintä ilmaa ja avonaisista ikkunoista kuuluvat meren kohina ja lintujen äänet, joiden joukosta olen jo oppinut erottamaan gekkojen viserryksen ja sammakoiden kurnutuksen. Siihen sekoittuu hoidon taustalla hiljaa soiva musiikki. Suosikkini on hypnoottinen Hare Krishna, jota voisin kuunnella loputtomiin.

Päivä saattaa alkaa perinteisellä aasialaisella käsihieronnalla, joka vaikuttaa sydämeen ja verenkiertoon. Sen päälle tehdään chi nei tsang, vatsahieronta. Se vihloo alaselkään asti ja tekee hyvää sisäelimille, kerrotaan. Illalla on vuorossa intialainen päähieronta. Täällä se tapahtuu niin, että olen mahallani ja samalla hierotaan hartiat ja käsivarret.

Infrapunasaunassa joudun istumaan kapealla penkillä puoli tuntia. Kyllä käy aika pitkäksi ja olo tukalaksi, mutta kärsimyksen jälkeen saan palkinnoksi puolentoista tunnin thaihieronnan katoksessa luonnon keskellä. Katselen raukeana merta, kun Mai vääntää ja kääntää jäseniäni eri suuntiin. Ihanaa.

Myös ruoka Kamalayassa on ihanaa. Olen syönyt hyvin sulavia detoxruokia, kasvisruokia ja niiden lisäksi hummeria, merirapuja, kampasimpukoita ja erilaisia kaloja. Nautaa ja sikaa ei uskonnollisista syistä tarjota, mutta kanaa ja lammasta on saatavilla. Mehusekoitukset ja shotit ovat toinen toistaan parempia, ja lisäksi niillä kaikilla pitäisi olla jokin hyvää tekevä vaikutus, vaikka litteän vatsan lupaava juoma ei näytäkään toimivan.

Paikan kahdesta ravintolasta saa ostaa myös viiniä. Menekki on huono, sillä suurin osa asiakkaista on detoxilla. Itse onneksi en ole, joten kruunaan illalliset viinilasillisella.

Ruoka on niin hyvää ja terveellistä, että haluan oppia valmistamaan jotain näistä herkuista kotona. Terveellisen ruoan kokkauskurssin meille pitää Edmund, joka nimestään huolimatta on kiinalainen. Valmistamme kurssilla vihreän kasviskeiton, puutarhasalaatin ja kesäkurpitsasta tehtyä pastaa kookos-sienikastikkeessa. Ryhmässämme on pelkkiä naisia, muun muassa ilmeisen anorektinen australialainen, joka on ainoa näkemäni pahantuulinen ihminen Kamalayassa. On myös pullea Dubaista tuleva tyttö, joka ei pidä terveysruoista, reipas oregonilainen Tammy sekä eteläafrikkalainen Gerda, joka kehuu kahdessa viikossa laihtuneensa useita kiloja.

Kanta-asiakkaiden paikka

Kaikki tuntuvat olevan täällä ainakin kaksi viikkoa. Keskihintaisen sviitin merinäköalalla saa viikoksi noin 2500 eurolla. Kun siihen tulevat päälle hoidot ja ateriat ja mahdolliset personal trainerin ohjaamat tunnit, parin viikon vierailulle kertyy hintaa.

Vieraat ovat kuitenkin ilmeisen tyytyväisiä. Peräti 45 prosenttia asiakkaista tulee uudestaan, moni on käynyt avajaisvuodesta 2006 saakka joka vuosi. Alueella liikkuvat golfautot kuljettavat vieraita, joille ylä- ja alamäkien kipuaminen on liian rankkaa. Osa asiakkaista on täällä pudottamassa painoaan. Osa taas on himoliikkujia, joille on tarjolla loistavat treenimahdollisuudet. Uima-altaita on kaksi, toinen niistä kaksikerroksisen kuntosalin vieressä. Avaralla salilla on huippuluokan varustus. Myös joogapaviljonkeja on kaksi. Lisäksi on tiloja, joissa voi treenata henkilökohtaisen valmentajansa kanssa.

Varaan personal traineriltani Boylta ajan yksityiselle pilates reformer -tunnille. Se on sitä alkuperäistä lajin keksijän Joseph Pilatesin laitteella tehtävää pilatesta, jota olen aina halunnut kokeilla. Järeän näköinen kapistus remmeineen tuo jotenkin mieleen 50 Shades of Greyn -elokuvan, vaikka ihan urheilusta onkin kysymys. Väännän laitteessa tunnin Boyn ohjeiden mukaan. Tunnin hinta on Suomen tasoa, 90 euroa.

Päivät flip-flopeissa, kaftaanissa ja sarongissa ovat tehneet tehtävänsä. Olen alkanut kävellä hitaammin, huomaan aamiaiselle mennessäni.

Puutarhatyöntekijät, siivoojat ja vartijat huikkailevat iloisesti ”sawadee ka”. He hymyilevät ja niin hymyilen minäkin. Minun kohdallani ”uusiutuminen” ei ehkä olekaan sitä, että ajattelen enemmän tai paremmin. Ajattelen vähemmän. Kamalayan hotellikirjassa on sitaatti Lao Tzulta: ”Kun päästän irti siitä, mitä olen, tulen sellaiseksi, joka voisin olla.”

Mutta osaanko olla näin levollinen, kun palaan takaisin kiireiseen arkeeni?

Munkista luksusresortin omistajaksi

Kamalayan perustaja, Kanadassa syntynyt John Stewart, eli vuosia askeettisesti sadhuna eli hindujen pyhänä miehenä Nepalissa. Sinne hän päätyi 70-luvulla nuorena, henkisestä kasvusta kiinnostuneena hippinä. Osa sadhuista elää niin askeettisesti, etteivät he käytä edes vaatteita. John kuului heihin ja muun muassa asui vuoden verran luolassa.

”Onni syntyy muiden palvelemisesta”, hän sanoo.

John jätti ashramin vasta kuudentoista vuoden jälkeen rakastuttuaan vaimoonsa Karinaan, antropologiin ja kiinalaisen lääketieteen tohtoriin.

Pari alkoi rakentaa omaa holistisen hyvinvoinnin keskustaan Katmanduun: heillä oli unelma vanhan tiedon muuttamisesta nykyaikaan sopivaksi parannuskeinoksi.

Vuodet viidakossa likaisen veden äärellä olivat kuitenkin vieneet Johnin terveyden, ja hänellä oli muun muassa hepatiitti. Intialaisessa ayurveda-sairaalassa hänelle suositeltiin yrttejä, joita kasvoi Thaimaan Koh Samuilla. John matkusti saarelle, jäi vuodeksi, lääkitsi itseään yrteillä ja parani. Eräänä päivänä hän käveli vuoren yli – ja näki meren ja löysi nykyisen Kamalayan alueen.

Seuraavaksi John ja Karina halusivat perustaa turistikeskuksen sijasta paikan, jossa jokainen vieras kohdattaisiin yksilönä. Haave johti siihen, että neljän miljoonan dollarin budjetti kasvoi 22 miljoonaan, pari kävi vararikon partaalla ja John sai aivohalvauksen, josta kuitenkin toipui.

”Tämä paikka on rakennettu uskolle”, hän sanoo.

Luksusresortin pyörittäminen entiselle munkille ei ole ihan ristiriidatonta.