Lumenen tuotekehitys- ja vastuullisuusjohtaja Tiina Isohanni on nähnyt suomalaisen kauneudenhoidon kehityskaaren kasvojen saippuapesusta tehotuotearsenaaliin.
Ehkä sitä ennakoi jo lapsena Tiina Isohannin kiinnostus terveyteen ja luontoon. Maaseudulla Kannuksessa kasvanut nainen piti äitinsä kanssa keittiöpuutarhaa ja kulki sienessä ja marjassa. Nyt hän on Lumenen tuotekehitys- ja vastuullisuusjohtaja , ja samat suomalaisten metsien raaka-aineet löytyvät monista Lumenen tuotteista.
- Ne ovat minulla dna:ssa, Isohanni kuvailee.
Monille suomalaisille tyypilliseen tapaan Isohanni kärsi atooppisesta ihosta teini-ikäisestä pitkälle aikuisuuteen. Ihoa piti hoitaa ja kiinnittää myös huomiota siihen, millaisilla tuotteilla.
Tänä vuonna 50 vuotta täyttävän suomalaisen kosmetiikkateollisuuden lippulaivan palvelukseen Isohanni haki, kun kemian opinnot yliopistossa olivat loppusuoralla. Lumene, silloinen Noiro, oli osa Orion-konsernia, johon Isohanni palkattiin tuotekehityskemistiksi vuonna 1986.
Ensimmäinen Lumenelle kehitelty tuote on tietysti kirkkaana mielessä.
- Se oli Function-sarjan yövoide. Function ei ollut kovin iso sarja, mutta se oli Lumenen kallein ja hienostunein, vähän iäkkäämmälle iholle tarkoitettu, ja se oli useita vuosia markkinoilla, Isohanni muistelee.
Turvallista luonnollisuutta
Suomalainen nainen oli 1980-luvulla hyvin erilainen kosmetiikan käyttäjä kuin tänä päivänä. Vähän kärjistetysti: käytettiin sinistä silmämeikkiä, saippuaa ja kosteusvoidetta.
- Kun teimme 80-luvun lopulla kyselyitä kauneudenhoidosta, kosteusvoide oli tärkein tuote, mitä haluttiin. Kasvot pestiin silloin vielä saippualla ja esimerkiksi kasvoveden käyttö oli aika vähäistä.
Kosmetiikkasarjoihin kuuluivat lähinnä yö- ja päivävoiteet, silmäympärysvoide, puhdistusmaito ja kasvovesi.
Nyt meillä on lisäksi muun muassa seerumit, jotka ovat monille jo yhtä tärkeitä kuin kosteusvoiteet.
Merkittävä teknologinen kehitys tapahtui myös meikkivoiteissa. Vielä 1990-luvullakaan kovin amatööriksi itsensä tunteva kotimeikkaaja ei uskaltanut niihin koskea, sillä kauhukuvissa häälyi leukapieli, jossa oli selvästi näkyvä ruskea raja. Paksut voiteet olivat hankalia levittää.
- Vuosituhannen vaihteessa teknologia kehittyi niin, että meikkivoiteisiin alettiin saada aivan toisenlainen koostumus. Nykyään ne sulautuvat ihoon ja ovat hyvin kevyitä.
Siniset luomivärit ja ripsiväritkin jäivät, vaikka ne nykyvinkkelistä olivat todella pitkään muodissa meikissä.
- Meikkisävyt muuttuivat tosi luonnollisiksi, ja nyt suomalaista naista täytyy vähän rohkaista kokeilemaan jotakin muuta, Isohanni nauraa.
Luonnon raaka-aineita
Kaikkein suurin muutos on tapahtunut kuitenkin ihonhoitokosmetiikan raaka-aineissa. Kun Isohanni tuli alalle, pääosa raaka-aineista oli synteettisiä.
- Voiteissa oli myös paljon eläinperäisiä aineita, kuten kollageenia.
Sitten tuli ensin hullunlehmäntauti, keskustelu eläinten oikeuksista ja myöhemmin veganismi. Eläinperäisistä kudosuutteista haluttiin eroon ja bioteknologia kehittyi, joten katse kääntyi luontevasti luontoon.
- Meillä ei ollut käytössä yhtään pohjoismaista raaka-ainetta, kun tulin taloon. Nyt niitä on käytössä 34.
Ensimmäisinä otettiin käyttöön turve ja marjojen siemenöljyt. Kuuluisin Lumenen pohjoismaisiin raaka-aineisiin perustuvista tuotteista on Lumenen "lakkavoide", joka vuonna 2002 voitti ison eurooppalaisen kuluttajatestin.
Hiljattain markkinoille on tullut uusia koivuun perustuvia tuotteita. Turpeen on naamioissa korvannut koivuhiilipigmentti, jota on myös joissakin ripsiväreissä. Koivunkuorijauhe taas korvaa puhdistustuotteissa aiemmin käytettyjä muovisia kuorintarakeita.
Koko ajan on meneillään uusia tutkimuksia siitä, mistä löytyisi lisää tehokkaita ja järkevästi hyödynnettäviä raaka-aineita.
- Metsä ja puut ovat aika mielenkiintoisia. Ja sienet, Isohanni sanoo.
Vastuullisuuden kasvu
Isohannin työuran aikana kosmetiikan tutkimus on lähentynyt lääketieteellistä tutkimusta. Turvallisuusvaatimukset ovat nykyään kovat niin lainsäädännön kuin yrityksen omistakin vaatimuksista.
Kun Lumenella halutaan lanseerata uusi tuote, sen syntymä kestää vuodesta kolmeen vuotta. Ensin visioidaan, millaiselle tuotteelle markkinoilla olisi kysyntää. Sitten lähdetään joko etsimään kokonaan uusia raaka-aineita tai kehittämään tuotetta jo tutkituista. Yhteistyökumppanien laboratorioverkosto Euroopassa testaa, madaltaako voide ryppyjä niin kuin lupaa, toksikologit tekevät turvallisuusarvioinnit ja kuluttajatutkimus kyselee, ovatko voiteen tuoksu, koostumus ja pakkaus mieleisiä.
- Kun näistä kaikista saadaan hyvät tulokset, voidaan sanoa, että olemme onnistuneet.
Enää Isohannin päivistä pääosa ei kulu laboratoriossa. Tuotekehitysjohtajana hänen vastuullaan ovat myös monenlaiset lainsäädäntöasiat sekä vastuullisuus, josta on tullut yhtä tärkeämpi osa bisnestä.
- Olen onnellinen siitä, että nykyään mietitään koko tuotteen vastuullisuuskaari sen valmistamisesta, pakkaamisesta ja kuljettamisesta kuluttajalle ja lopulta tyhjän pakkauksen kierrättämiseen. Millaista energiaa käytämme, miten vettä käytetään, ovatko raaka-aineet biohajoavia.
Vanhat tutut uutuuksien seassa
Omat kylpyhuoneen kaapit Isohannilla ovat tietysti täynnä kosmetiikkaa, kuten tuotekehitysjohtajalla kuuluukin.
- Mies aina välillä pyytää, voisinko siivota pois purkkejani, että hänenkin tavaransa mahtuisivat jonnekin.
Uusista tuotteista hän jaksaa edelleen innostua, vaikka palaa aina omiin luottovoiteisiinsa. Niitä ovat Ajaton-sarjan yövoide ja Lähde-sarjan Beauty Essence.
Suomalainen kosmetiikan käyttäjä on vuosikymmenten saatossa kehittynyt laatu- ja hintatietoiseksi, luonnon raaka-aineita arvostavaksi seeruminrakastajaksi.
- Kosmetiikan trendeinä ovat nyt kansainvälisesti onnellisuus, puhtaus, luonto ja laatu
Juttu on julkaistu Glorian numerossa 03/2020.
