Katja Ketusta tuli kirjailija itsepäisyyden ansiosta. Hän lepyttää omaatuntoaan ostamalla mustuneita banaaneja ja odottaa suurta lempeä.

A  Animaatio
Valmistuin alun perin animaatio-ohjaajaksi Turun taideakatemiasta. Kiinnostuin alasta, kun lukiovuosina näin Priit Pärnin animaation Aamiainen ruohikolla. Ajattelin, että animaatiossa voisin yhdistää liikkeen ja tarinan. Vähitellen huomasin, että rakastan sittenkin eniten kirjoittamista.

B Banaani
Aina en onnistu olemaan niin eettinen kuluttaja kuin haluaisin, mutta yritän ostaa Reilun kaupan tuotteita. Valitsen usein hyllystä huonoimmat ja mustuneimmat yksilöt, jotta ne eivät jäisi ostamatta.

C Carrère, Emmanuel
Hänen romaaninsa Huviretki painajaisiin ja Viikset tekivät minuun vaikutuksen. Viikset on älykäs satiiri miehestä, jonka elämä romahtaa, kun hän ajaa viiksensä, eikä kukaan huomaa muodonmuutosta. Carrère osoittaa oivaltavasti, kuinka pieni sattuma voi johtaa ihmisen kohtalokkaalle harhatielle.

D Dr. Strangelove
Katson Stanley Kubrickin mustaa komediaa Tohtori Outolempi yhä uudestaan. Vaikka se on valmistunut vuonna 1964, se tuntuu yhä tuoreelta. Elokuvan kuvakulmat ja rytmitys olivat paljon edellä aikaansa.

E Erotiikka
Kirjojani on sanottu eroottisiksi, mutta minusta ne eivät ole sitä. Näen erotiikkaa pikemminkin arjen ohikiitävissä hetkissä, vaikkapa katsoessani kahvilassa kupin huulilleen nostavaa ihmistä, jolla on kauniit kädet.

F Funkis
Funkis-arkkkkitehtuurissa muodon kauneus yhdistyy tarkoituksenmukaisuuteen. Funkiksen konemaisuus ja tulevaisuudenusko tuntuvat nyt hupaisilta, mutta rakennukset ovat yhä viehättäviä. Uskon, että ihminen on onnellisempi, jos hän saa asua kauniissa rakennuksessa. Minulle on onneksi käynyt niin.

G Glamour
Elämässä pitää olla glamouria. Asuin kolme vuotta Lohjalla Eeva Joenpellon kirjailijakodissa. Kuljin siellä enimmäkseen toppatakissa ja saappaissa, mutta kun lähdin kylille, laittauduin.

H Historia-lehti
Tykkkkään lukea historiasta kertovia lehtiä. Rentoudun niiden parissa ja toisinaan löydän siemenen, josta voin alkaa kehittää tarinaa.

I Itsepäisyys
Olen saanut monesti kuulla, ettei minusta voisi tulla kirjailijaa. Kun koulussa sanoin opettajalle, että haluaisin kirjoittaa, hän kehotti ryhtymään sihteeriksi. Mutta pidin pääni ja jaksoin uskoa itseeni.

J Jäänsärkijä
Novellikokoelmani nimi. Sen kehyskertomuksen päähenkilö on mies, joka kerää Jäämeren rannalta merivirtojen sinne tuomia piippuja. Novellit ovat itsenäisiä tarinoita, mutta liittyvät kehyskertomuksen kautta toisiinsa.

K Koiruudet ja kikkailu
Lapissa on tapana sanoa, että ”kun liikaa kikkailee, niin kosahtaa”. Olen asunut Helsingissä, Tallinnassa ja Lontoossa, mutta Lappiin on aina hyvä palata. Kun ylitän Kemijoen, tunnen olevani kotona.

L Lempi
Suomen kielen kauneimpia sanoja. Vanhassa kielessä lempi tarkoitti arvaamatonta alkuvoimaa, joka sai aikaan seksuaalisen halun ja kiintymyksen. Nykyisin se merkitsee yksinkertaisesti rakkautta. Lempeä ei voi koskaan olla liikaa. Me kaikki unelmoimme lemmestä ja tarvitsemme sitä. Tunnustan, että minullakin on romanttinen haave suuresta lemmestä, joka tulee kohdalle yllättäen, silloin kun sitä vähiten odottaa. Mahtaako se toteutua?

M Muumipappa ja meri
Tove Janssonin hieno kirja kertoo yksinäisyydestä ja muumien kaipuusta toisen luo. Meri on yhtä aikaa pelottava ja lohdullinen. Se ei piittaa kenestäkään, siellä se vain velloo.

N Napa
Ihmisen hauskin osa. Napaan liittyy pelkästään mukavia asioita. Pienen lapsen napa on suloinen, ja aikuiset ovat rakkaudessa napaa lähellä.

O Office
Brittiläinen Konttori-sarja kertoo toimiston työntekijöistä ja ihmissuhteista vähäeleisesti ja tosi-tv-mäisesti. Kun alan katsoa sitä, en malta lopettaa. Yksin työskentelevänä ihmettelen sarjaa katsoessani, että tuollaistako työpaikoilla on.

P Punk
Kuuntelin nuorena punkia: Ramonesia, New York Dollseja, Sex Pistolsia ja Pelle Miljoonaa. Muistan tätini laittaneen punkia soimaan, kun hoidin lehmiä hänen luonaan Tervolassa. Punk merkitsee minulle oikeutta olla juuri sellainen kuin on.

Q Quuppa
Jokaisella piti 1980-luvulla olla oma suosikkinsa Dingo-yhtyeessä. Minä valitsin Quupan, koska tyttöporukassamme Neumann oli jo varattu.

R Rooma
Olen käynyt Roomassa monta kertaa ja aikoinaan menin entisen mieheni kanssa siellä kihloihin. Rooman historia on käsittämätön. Tuntuu ihmeelliseltä kävellä samoilla kujilla, joilla muinaiset roomalaiset ovat kulkeneet tuhansia vuosia sitten.

S Saavutus
Tarvitsen tavoitteita. En osaa olla, jollei minulla ole projektia meneillään. Pidän pitkäjänteisestä työskentelystä. Kirjoitin Kätilöä kolme vuotta ja Jäänsärkijää vuoden.

T Todellisuuden ihmemaailma
Löysin WSOY:n vuonna 1923 julkaiseman teoksen kirpputorilta. Siinä käydään koko maailma läpi ja kerrotaan muun muassa, miten ihminen voi matkustaa Kuuhun ja maalata tauluja veden alla.

U Unet
Mummoni on sanonut minulle, että on onni omistaa kaksi lahjaa: hyvä mielikuvitus ja hyvät unenlahjat. Minulla on molemmat ja uskon, että niillä pärjää pitkälle. Nukun hyvin ja näen paljon unia. Nukkuminen on yöstä toiseen jatkuvaa seikkailua.

V Vauvat
Erityisesti eläinvauvat. Poden kovaa kissa- ja koirakuumetta. Haluaisin molemmat, etenkin pienen suloisen koiranpennun, mutten voi hankkia lemmikkiä, koska asun yksin ja matkustan paljon.

W Wallander
Katson mielelläni rikossarjoja. Suosikkini on Wallander. Se on sekä turvallisen muuttumaton että jännittävä. Sitä katsoessani voin haaveilla huippudekkarin kirjoittamisesta.

X Xena
Tv-sarjan soturiprinsessa 2000-luvun vaihteesta. Xena oli leuhka ja lähti rohkeasti taisteluun pahoja vastaan. Sarja ei tainnut olla häävi, mutta siinä nostettiin ensimmäistä kertaa nainen itsenäiseksi toimintasankariksi.

Y  Yksinolo
Viihdyn yksin. Kun tassuttelen yöllä kotona, on mukava tietää, että muu kaupunki nukkuu. Nautin myös aamuvarhaisella kerrostalosta kuuluvista naapurien äänistä, kun kaupunki herää.

Z Led Zeppelin
Vanha hevibändi, josta pitävät niin sedät ja tädit kuin serkutkin. On hauskaa, että on olemassa musiikkia, joka ylittää sukupolvien rajat.

Å Åland
Pyöräilin viime kesänä Ahvenanmaalla. Mieleeni jäivät kaunis maaseutu ja hienot vanhat autot.

Ä Älypelit
Kun kirjoittaminen ei luista, rentoudun pelaamalla tietovisoja tai sanapelejä, joissa pitää järjestää sanat tiettyyn järjestykseen. Selitän itselleni, että sanapelit kehittävät kielen tajua ja että pelitauko on parempi kuin tupakkatauko. Yritän parhaillaan päästä eroon tupakasta.

Ö Ötökät
Luen kasvi-, sieni- ja hyönteiskirjoja. Niistä löytää mahtavia sanoja kuten latvahärkki.

Saara Kankaanrinta on kokoustanut Vladimir Putinin kanssa ja perustanut kaksi yritystä, jotka ovat herättäneet maailmanluokan vaikuttajienkin kiinnostuksen. Hänelle on tärkeää käyttää varallisuuttaan ja vaikutusvaltaansa oikeiden asioiden, erityisesti luonnonsuojelun, puolesta.

Sileät kallioluodot ja merenpinnasta heijastuva taivas. Suolan tuoksu, merilintujen huudot ja rantaan hyökyvät aallot. Ne ovat asioita, jotka saavat Saara Kankaanrinnan, 40, sydämen lyömään nopeammin. Itämeri odottaa häntä ikkunan takana, kun Saara herää aamuisin vanhassa hirsitalossaan Hangossa. Se velloo veneen alla, kun hän käy kokemassa verkkoja tai lähtee purjehtimaan kolmen lapsensa ja miehensä kanssa.

”Meri liikuttaa minua syvästi sieluun saakka”, Joensuusta kotoisin oleva Saara sanoo.

”Se edustaa vapautta ja luonnon voimaa. Kotirannassamme on hienot myrskyt. Tukka lähtee, kun tuulee 20 metriä sekunnissa ja seisoo tuolla kallioilla. Silloin ymmärtää hyvin ihmisen pienuuden.”

Itämeren aaltojen äärellä Saara tunsi tulleensa kotiin. Se tapahtui ylioppilaskirjoitusten jälkeen, jolloin hän muutti sisämaasta töihin Helsinkiin. Rakkaus mereen yhdisti myös Saaran ja hänen miehensä, Cargotecin suuromistajan Ilkka Herlinin. Yhdessä kollegansa kanssa Saara ja Ilkka ovat perustaneet Baltic Sea Action Groupin, joka pelastaa Itämerta rehevöitymiseltä yritysten, päättäjien, maanviljelijöiden ja tutkijoiden kanssa. Lisäksi pariskunnalla on bioenergiayritys Qvidja Kraft, joka tuottaa ratkaisuja uusiutuvan energian varastointiin sekä ekologinen yritys Soilfood, joka auttaa maanviljelijöitä vähentämään ravinne- ja hiilihävikkiä.

”Kun tavoite tuntuu liian korkealta, se on todennäköisesti oikein asetettu.”

”Ajattelen, että maailman radikaali muuttaminen on mahdollista. Mottoni on, että kun tavoite tuntuu liian korkealta, se on todennäköisesti oikein asetettu”, Saara sanoo kotitalonsa verannalla.

Siinä, meren kuohuja katsellen, Baltic Sea Action Group -säätiön hallituksen puheenjohtaja tekee läppärillään usein etätöitä: lukee tuoreinta ilmastotutkimusta, pitää Skype-palavereja, valmistelee esityksiä ja järjestää tapaamisia poliitikkojen, eri alojen vaikuttajien sekä tutkijoiden kanssa. Perheen koirat, chesapeakelahdennoutaja Reina ja karjalankarhukoira Kapu pötköttelevät Saaran jaloissa.

”Kapu on Ilkan metsästyskoira, ja ihmiset luulevat aina, että se on uros. Ihan kuin kapteeni ei voisi olla myös nainen”, hän nauraa.

 

Merenrantatontti löytyi netistä viitisen vuotta sitten. Vaikka Saaran työmatkat Helsinkiin ja Paraisille pitenivät reilusti, perhe muutti Helsingistä luonnon rauhaan. Kotitalo on 20-luvulla rakennettu pappila, joka siirrettiin Nivalasta ja perinnekorjattiin kauttaaltaan.

”On suurta ylellisyyttä asua hirsitalossa luonnon keskellä. Ilmaston kannalta edestakaisin suhaaminen olisi tosin sietämätöntä, ellei autoni kulkisi biokaasulla”, Saara sanoo. Sitä hän saa Paraisilla sijaitsevan perheen maatilan biokaasulaitoksesta.

Saara yrittää elää mahdollisimman ekologisesti. Hän kokkaa kasvisruokaa tai Ilkan metsästämää riistaa ja jättää tehotuotetun lihan kauppaan. Perhe viettää kesät suurimmaksi osaksi Suomen saaristossa. Tavaran sijaan he haalivat elämyksiä luonnosta.

”Kotonamme on mahdollisimman vähän tavaraa. Jos murtovaras tulee, muuta varastettavaa ei löydy kuin talomme kalliit hirret”, Saara sanoo ja nauraa.

”En ymmärrä, mikseivät ilmastonmuutoksen vaikutukset ja luonnon massatuho ole joka päivä pääuutisten aiheena.”

Ilmastonmuutoksen torjumisesta on tullut viime vuosina Saaralle tärkeä tavoite Itämeren suojelemisen rinnalle. Viime lokakuussa Saara käynnisti Baltic Sea Action Groupissa Ilmatieteen laitoksen ja Sitran kanssa Carbon Action -pilottiprojektin. Siinä tutkitaan, miten hiilen varastoitumista ilmakehästä peltomaahan voidaan nopeuttaa suomalaisilla maatiloilla. Hanke on herättänyt kiinnostusta ympäri maailmaa. Mukana sen verkostossa on huippututkijoita nobelisti Rattan Lalista lähtien sekä kymmeniä suomalaisia maatiloja.

”Meidän on pakko yrittää tehdä kaikkemme. En ymmärrä, mikseivät ilmastonmuutoksen vaikutukset ja luonnon massatuho ole joka päivä pääuutisten aiheena”, Saara sanoo ja huomauttaa, että vuoden 1970 jälkeen maailman selkärankaisista yli puolet on kadonnut ihmisen toiminnan seurauksena, ja hyönteisistä jo 80 prosenttia.

 

Pelottavat uutiset saavat Saaran toimimaan entistä tarmokkaammin – ja unelmoimaan paremmasta maailmasta

"Se on tapani selvitä tuhoavan meiningin keskellä. Usein unelmat muuttuvat projekteiksi, ja tekemällä maailma muuttuu.”

Saara on halunnut vaikuttaa nuoresta saakka: aluksi luokkansa puheenjohtajana, sitten ainejärjestöaktiivina Turun yliopistossa, jossa hän opiskeli poliittista historiaa ja valtio-oppia.

”En oikein osaa olla sivussa vaikka yrittäisinkin”, Saara sanoo ja virnistää.

Toimeliaisuus on peritty kotoa joensuulaisesta yrittäjäperheestä. Vanhemmat pyörittivät satavuotiasta sukuyritystä, johon kuuluivat tavaratalo ja myöhemmin karkkikauppa sekä lahjatavarakauppa. Yritys teki konkurssin 1990-luvun lamassa, ja perheen talousvaikeuksien takia Saara teki jo lukioikäisenä kahta työtä, R-kioskilla ja baarissa.

”Meillä selvittiin onneksi ilman itsemurhia, mutta kaikille ei käynyt yhtä hyvin”, Saara muistelee. Vaikka lamavuodet olivat raskaita, ne antoivat kuitenkin Saaralle myös tärkeän oppitunnin elämästä.

”Opin, että hirvittävän vaikeistakin paikoista voi selvitä.”

Koulussa Saara oli kympin oppilas. Hän rakasti uusien asioiden opettelua ja addiktoitui tietoon. Ympäristökysymyksiin hän heräsi toden teolla parikymppisenä luettuaan biologi Rachel Carsonin vuonna 1962 kirjoittaman klassikkoteoksen Äänetön kevät, joka esitteli kemiallisten hyönteismyrkkyjen aiheuttamia tuhoja.

”Opin, että hirvittävän vaikeistakin paikoista voi selvitä.”

Valmistuttuaan Saara meni töihin John Nurmisen säätiöön, jossa hänen vastuullaan olivat Pietarin jätevesien puhdistushankkeen media- ja yhteiskuntasuhteet. 19 vuotta Saaraa vanhempi Ilkka oli mukana samassa projektissa.

”Hänen kapasiteettinsa käsitellä tietoa ja nähdä olennainen tekivät minuun vaikutuksen. Ile on poikkeusyksilö.”

 

Kun Saara ja Ilkka olivat työskennelleet yhdessä kolme vuotta, he päättivät perustaa kollegansa Anna Kotsalo-Mustosen kanssa Baltic Sea Action Groupin. Tiivis yhteistyö ja hengenheimolaisuus johtivat rakastumiseen, ja toukokuussa 2009 pariskunta meni naimisiin Gullkronan saaressa Nauvossa. ”Kolme ystäväämme soitti selloilla Myrskyluodon Maijaa katoksen alla tihkusateessa. Se oli elämämme onnellisin päivä. Kun löytää ihmisen, joka on kohinattomasti samalla taajuudella, maailma järkkyy.”

Jo vuosia pariskunta on tehnyt töitä yhdessä ekologisesti kestävämmän maailman puolesta, ja se on Saaran mukaan ”ihan parasta”.

”Kun tekee intohimotyötä, kumppani voi jäädä kakkoseksi, koska työ on niin iso osa persoonaa ja elämää. Me voimme onneksi jakaa intohimomme. Molemmilla on myös historiantutkijan pohjakoulutus, ja näemme maailman samalla tavalla.”

Saara tietää, että osa ihmisistä näkee hänet vain Suomen rikkaimpiin kuuluvan miljardöörimiehen puolisona. Se ei häntä hätkäytä.

”Ajattelen, että työni jälki puhuu puolestaan. Murehdin mieluummin oikeita asioita, vaikka minulla onkin herkkä vaisto siinä, kenelle rahalla ja asemalla on merkitystä.”

”Kun tekee intohimotyötä, kumppani voi jäädä kakkoseksi.”

Saara myöntää, että pariskunnan hyvä taloudellinen tilanne tekee mahdolliseksi edetä vauhdikkaasti luonnonsuojeluasioissa. He omistavat esimerkiksi kaksi maatilaa, jossa harjoitetaan hiiltä sitovaa, Itämeri-ystävällistä ja ravinteita kierrättävää ruoantuotantoa: luomutilan Tenholassa ja Suomen vanhimman kartanon Qvidjan Paraisilla. Qvidjassa on viljelty maata jo tuhat vuotta, siellä on 800 hehtaaria maata ja 30 suojeltua rakennusta – muun muassa keskiaikainen harmaakivilinna, joita pariskunta kunnostuttaa hiljalleen. Lampaat, highlander-karja ja hevoset elävät vapaina pihatossa ja rotaatiolaidunnuksessa.

”Siellä on käynnissä Suomen suurin orgaanisten aineiden ruutukoe, jossa pyrimme ymmärtämään typen, fosforin ja hiilen dynamiikkaa sekä sienijuurten, maaperämikrobien ja kasvien yhteistyötä”, Saara kertoo.

 

Ensimmäiset kirjalliset maininnat Qvidjan tilasta ovat 1400-luvun alkupuolelta. Silloin saksalaissyntyinen kauppias Peter van der Linden myi sen Turun piispalle Maunu Olavinpoika Tavastille. Kauppahinta oli 400 markkaa ja puoli pakkaa arvokangasta. Myöhemminkin tilaa ovat isännöineet Suomen silmäätekevät.

Kun Qvidjassa eli 1800-luvulla kapteenin leski Hedvig Maria Prytz, vieraina kävi jatkuvasti Suomen johtavia taiteilijoita. Ilmeisesti itseään huvittaakseen Prytz punnitsi jokaisen vieraansa viljavaa’alla, ja merkkasi painon vaakakirjaan. Saara on lukenut kirjasta, että esimerkiksi Johan Ludvig Runeberg painoi vuonna 1827 kahdeksan lispuntaa ja viisi naulaa eli runsaat 70 kiloa.

Myös Saara nauttii työnsä vastapainoksi juhlien järjestämisestä. ”Kun alkaa kiristää, järjestän illanvieton ystävien kanssa. Ei arjen rallista selviä muuten täyspäisenä. Lasten juhlille kutsumme aina kaikki päiväkodin ja koulun lapset perheineen.”

Pariskunnalla on myös tapana kutsua villillä kortilla pikkujouluihinsa viisi ihmistä, jotka he haluaisivat tavata. Idea lähti leikistä ”kenen kanssa haluaisit illalliselle, jos saisit kutsua kenet tahansa”.

”Viimeksi kutsuin valokuvaaja Meeri Koutaniemen.”

Pääasiassa vapaa-aika kuluu kuitenkin lasten ja koirien kanssa. Pariskunta haluaa pitää lasten päiväkotipäivät lyhyinä ja kuskaa heitä liikuntaharrastuksiin – ja sinne kalaverkoille. ”Heillä on rajattomasti verkkoaikaa”, Saara vitsailee.

Pariskunnalla on tapana kutsua villillä kortilla pikkujouluihinsa viisi ihmistä, jotka he haluaisivat tavata.

Pariskunnan lapsetkin tietävät, että vanhemmat tekevät töitä luonnonsuojelun parissa. Se selvisi, kun Saara kysyi asiasta yhdeltä lapsistaan.

”Teillä on niitä kakkapalavereja”, Saara matkii vastausta ja nauraa.

Lapset leikkivät milloin hallituksen kokouksia, milloin tutkijoita. ”Vähän aikaa sitten he hakivat aurinkolasit päässään takasta tuhkaa pulloon, silppusivat mukaan paperia kuiduksi ja lisäsivät vielä potasta pissaa, ja leikkivät sitten vievänsä sörsselin tuotekehitykseen lannoitelaboratorioon.”

 

Työmäärä ei hirvitä. ”Saan voimaa siitä, että pystyn tekemään merkityksellistä työtä mahdollisimman isosti”, Saara sanoo.

Tittelit tai korkean tason tapaamiset eivät häntä hetkauta.

”Soitan vaikka paaville, jos se auttaa. Olen karjalainen enkä ole koskaan pelännyt auktoriteetteja.”

Sillä asenteella hän pääsi ainoana pohjoismaisena kansainvälisen hiilensidontaverkoston jäseneksi sen jälkeen, kun oli kirjoittanut alan huipuille Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Ja kun Baltic Sea Action Group järjesti vuonna 2010 valtion kanssa Itämeren alueen päämiesten huippukokouksen, Saara kohtasi tilaisuuteen saapuneen Venäjän presidentin Vladimir Putinin.

”Oli koomista ajatella, että tuossa se maailman seuratuin mies menee. Mutta Venäjällä harva hanke edistyy, jos Putin ei ole mukana.”

Ainoastaan kerran Saara on hieman häkeltynyt uudesta tuttavuudesta. Vuosi sitten hän oli Massachusettsissa hiilensidontaseminaarissa, kun eräs amerikkalainen ekologi ystävineen halusi esitellä vetämäänsä globaalia maa-alueiden kunnostushanketta. Tapaamisessa selvisi, että miehen ystävä olikin Amerikan merkittävimpään pankki- ja teollisuussukuun kuuluvan David Rockefellerin tytär Newa Goodwin.

”Silloin ajattelin, että tinkimätön työ kantaa hedelmää, kun nämä kaksi vaikuttajaa ajavat tunteja luokseni tavatakseen. Newa oli vaatimaton ja ihana 70-vuotias nainen, joka tekee tärkeää ympäristötyötä. Ja nyt Qvidja on samassa hankkeessa kuin Rockefellerien suvun maatilakin.”

”Soitan vaikka paaville, jos se auttaa.”

”Mahdollisuus vaikuttaa maailmaan on suuri etuoikeus”, Saara sanoo. ”Se pitää käyttää järkevästi ja vastuullisesti.”

Virheitä hän ei pelkää. ”Niistä oppii vaikka välillä nolottaakin.”

Kamalinta Saaran mielestä olisi, jos hän kuulisi olevansa hankala tyyppi. ”Tiukassakaan paikassa ei saa päästää suustaan ihan mitä tahansa, vaikka miten kirvelisi. Tosin ystävät ja perhe tietävät, että maltti ei ole suurin vahvuuteni. Hidastelu hermostuttaa.”

Malttia kuitenkin löytyy silloin, kun sitä todella tarvitaan – kuten silloin, kun vene uhkaa upota. Vuosia sitten Saara ja Ilkka olivat soutamassa verkkoja pilkkopimeällä, kun Saara huomasi, että jalat kastuivat. Käsikopelolla hän tunsi, että tappi on hukassa ja etsi sen paikoilleen.

”En kuulemma keskeyttänyt edes juttua, jota olin kertomassa. Se taitaa kuitenkin kertoa eniten siitä, miten paljon hölötän. Minusta ei saa hillittyä ja seesteistä tekemälläkään.” G

Kuka?

Saara Kankaanrinta, 40, Baltic Sea Action Groupin hallituksen puheenjohtaja ja perustaja. Soilfood Oy:n ja Qvidja Kraft Ab:n perustaja ja hallituksen jäsen.

Asuu miehensä Ilkka Herlinin ja heidän 4-,6- ja 7-vuotiaiden lastensa kanssa Hangossa.

Harrastaa runojen, sarjakuvien, dekkarien ja proosan lukemista, saaristoa ja jazztanssia alkeisryhmässä. Viihtyy taidemuseoissa.

Tiedän yksityiskohtia myöten, miltä unelmieni loma näyttää: Vietän sen vanhassa talossa, joka sijaitsee korkealla rinteellä. Edessäni siintää meri, kädessäni on erinomainen kirja ja pöydällä käden ulottuvilla lasi virkeää roseeta. Talossa on kaakelilattiat, sen huonekalut ovat tummaa puuta ja makuuhuoneeseen käy ikkunasta vilvoittava tuulenvire. Yöpöydällä odottaa kymmenen uutta, houkuttelevaa kirjaa. Pienen keittiön jääkaapissa on kaikki, mitä tarvitsen, ja suloinen kyläkauppa on kävelymatkan päässä. Olen yksin, mutta en yksinäinen.

Todellisuus on enimmäkseen toisenlainen. Jonotamme hikisinä buffalounaalla lapsille ranskalaisia. Uima-altaalla on meneillään yltiöpäisen äänekäs vesijumppa, ja all inclusiven punaviini on juomakelvotonta.

”Olenkin oppinut ujuttamaan jokaiseen lomaan palasia unelmalomastani.”

Siksi olenkin oppinut ujuttamaan jokaiseen lomaan palasia unelmalomastani. Sisiliassa raahasin resortin laitimmaisen puun alle joka aamu yhden lepolassen, jossa sitten pötköttelin merta tuijotellen ja lukien, ja allasjumppa kantautui korviini vain vienosti. Mallorcalla lorautin punaviiniini vähän kokista – juoma on aivan salonkikelpoinen, onhan sekoituksella ihan virallinen nimikin, Kalimotxo.

Sitä paitsi on hienoa, että se unelmieni täydellinen loma on vasta edessä. Vielä elämässä tulee aika, jolloin pääsen sen toteuttamaan.