Glorian rakastetussa Aakkoset-juttusarjassa näyttelijä Essi Hellén kertoo, miksi tykkää kiroilusta.

A Aamu. Olen ehdottomasti aamuihminen, ollut pienestä asti. Käyn aikaisin nukkumaan ja herään aikaisin, keitän kahvit ja luen lehden yksin. Aamulla on ihmeellinen tunnelma: kaikki vasta alkaa.

B Berliini. Perushipsterin valinta, mutta minä elänkin punavihreässä kuplassa. Käyn Berliinissä joka vuosi. Se on hieno paikka ja aina erilainen, ja teatterielämä siellä on omaa luokkaansa.

C Club-Mate. Lempijuoma! Piristävä. Sen makua on vaikea kuvailla, mutta olen onnellinen aina, kun sitä löytyy Suomesta. Maistui aikanaan vodkan kanssa, nykyään ilman. En ole kolmeen vuoteen juonut viinaa.

D Downton Abbey. Tai yhtä hyvin True Detective, The Killing, Silta, Modern Family… katsomme mieheni kanssa kauheasti sarjoja iltaisin, kun lapsi on nukkumassa. Ystävyytemmekin alkoi niin, että katsoimme kausikaupalla Simpsoneita kahdestaan.

E Essi! Kun olin tarhassa, meitä oli siellä kuusi Essiä: vuonna 1988 annettiin lapsille sitä nimeä. Minusta nimet ovat aina jonkin värisiä, ja Essi on ihan keltainen. Tykkään etunimestäni, joka on mukavan täpäkkä – en ole ikinä ajatellut, että olisinpa vaikka Janika.

F Feminismi. Siitä pitää puhua aina, kun mahdollista. Harmittaa, että sanasta on tullut kirosana – feminismihän on naisten ja miesten yhteinen asia. Sitten, kun miehet voivat rauhassa kävellä hameet päällä, ollaan tasa-arvoisia. Minulla ei pienenä ollut ikinä tunnetta, että en voi tehdä jotain, koska olen tyttö. Myöhemmin sellaisia rajoja on alkanut tulla vastaan, ja totta kai haluan siihen muutoksen. Pidän huolta siitä, että saan samaa palkkaa kuin miehet, tai enemmän! En tiedä, pidetäänkö minua hankalana, mitä väliä?

G Gari Getonen. Vaikka on ihanaa pottuilla Karille, ihailen häntä oikeasti hulluna. Viime vuonna, kun kuulin että Ketonen tulee Putoukseen, meinasi tulla pissat housuun. Olen fani.

HHelleenit. Minun ja sisarusteni välinen inside-juttu. Hellén on 1800-luvulla keksitty sukunimi – alkuperäinen oli varmaan jokin Mönkkönen – mutta Helleenit olemme minä, 13-vuotias veljeni ja 10-vuotias siskoni isän uudesta liitosta.

I Insuliini. Ihana aine, joka pitää minut hengissä. Minulle puhkesi 18-vuotiaana ykköstyypin diabetes. Olen kiitollinen nykyaikaiselle lääketieteelle.

J Jooga. Olen niin energinen, että rauhoittava liikunta tekee hyvää. Lisäksi niveleni ovat yliliikkuvat, olen vähän hötkyvä. Joogassa olo tuntuu vahvalta ja tasapainoiselta, hallitsen niveleni.

K Käpylä. Ostin juuri elämäni ensimmäisen oman asunnon tästä Helsingin kaupunginosasta. Asuin Käpylässä lapsuuden tärkeät vuodet, ne, jolloin juostaan metsissä ja takapihoilla, ja tunnen olevani täältä kotoisin. Käpylässä on hullun yhteisöllinen tunnelma.

L Laulaminen. Iso, uraan liittyvä toive: haluaisin laulaa enemmän. Olin aikaisemmin tosi epävarma enkä olisi ikinä uskonut, että laulan joskus live-tv:ssä. Sisälläni onkin yllättävän paljon laulua.

M Mielialat. Tunnelmani vaihtuvat niin nopeaan tahtiin, että minua sanottiin opiskeluaikana Moody Helléniksi. Liikutun helposti kyyneliin. Itkin viimeksi eilen, kun luin Hesarista koskettavaa haastattelua. Mies katsoi aamupalansa takaa, että jaaha, taas se itkee.

N Nuotin vierestä. Lauri Nurksen vuoden alussa ensi-iltaan tullut elokuva, joka sijoittuu karaoken maailmaan. En saanut toiveistani huolimatta laulaa leffassa mitään.

O Oikeudenmukaisuus.

En siedä yhtään epäoikeudenmukaisuutta enkä epäreilua tai rasistista käytöstä. Ärähdän helposti, jos huomaan epäkohtia. Myös itselleni.

P Perkele. Tykkään kiroilla. Kiroilen hirveästi. Kiroilu on minulle identiteettikysymys: tuntuu, että on tärkeää tehdä niin, jottei putoa siihen “vaalea, kaunis, nuori naisnäyttelijä” -kategoriaan.

Q Quattro Formaggi. Ehdoton suosikkiruokani, rakastan pitsaa. Tilaan ulkomaillakin tämän ja huomioin quattro formaggien kulttuurieroja.

R Reetta Rönkä! Paras ystäväni ja kaasoni. Olemme alun perin lukiokavereita. Ihailen Reettaa vilpittömästi: hän on lahjakas, utelias, avoin, napakka. Hänet palkattiin 21-vuotiaana uutisankkuriksi, mikä kertoo ehkä jotain muijan kyvyistä.

S Siiri. Päätimme jo pari vuotta ennen lasta, että jos saadaan joskus tyttö, siitä tulee Siiri. Siinä nimessä on lämpöä ja voimaa. Kaksivuotias Siiri on upea tohottaja, joka on tullut tähän maailmaan opettamaan minulle kärsivällisyyttä. Minut laitettiin lapsena ADHD-testeihin, Siirissä taas on ihailtavaa harkitsevaisuutta.

T Teatteri. Kameratöitä on Suomessa vähän tarjolla, ja on etuoikeus päästä mukaan sellaisiin. Samalla minua painaa järjetön ikävä näyttämölle. Rakastan pitkiä harjoitusjaksoja, joiden aikana ryhmäydytään, kokeillaan ja pyöritellään tekstiä.

U Ura. Valmistumisvaiheessa stressattiin profiloitumisesta: että nyt pitää olla tarkka siitä, mitä töitä ottaa… plööh! Minullahan on hyvässä lykyssä 40 vuotta työuraa jäljellä. Mitä väliä ensimmäisillä vuosilla on? Tässä työssä on paljon mahdollisuuksia harmitella sitä, että miksi otin tämän duunin, kun nyt olisi tarjottu tuota. Olen opetellut olemaan katumatta mitään, koska kaikilla töillä on jokin pointti.

V Virtanen. Mieheni sukunimi. Minusta on ihana kutsua häntä Virtaseksi. Olen superonnellinen siitä, että uskalsin mennä 23-vuotiaana naimisiin, se oli hyvä päätös. Mikko on vakaa, lämmin, hänellä on jalat maassa ja hän on huikea isä.

X Xena. Naissankareita ja sarjakuvasankarittaria ei ole liikaa. Olisi siistiä tehdä joskus joku rooli, jossa saisi mäiskiä ja huitoa miekalla.

Y Yrttitee. Juon joka ilta jotain yrttiteetä. Suosikki on lakritsi-minttu, joulun alla lakritsi-kardemumma.

Z Zetaa. Uni on prioriteetti numero 1. Ilman unta kaikki kaatuu. Pyrin aina turvaamaan ainakin 7 tunnin unet.

Å Åbo. Rakastan Turkua, voisin hyvin muuttaa sinne. Turkulaiset ovat ystävällisiä, heillä on siellä ihan omanlaisiaan rafloja ja kauppoja.

Ä Äiti. Äitini Jaana on ammatiltaan virkamies, henkisesti stand up -koomikko. Äidiltä olen oppinut, että nainen voi olla hauska, nopea ja keskipisteenä sosiaalisissa tilanteissa.

Ö Öä. Lukioporukka, jonka kanssa tapaamme edelleen. Jossain humalaisessa hetkessä keksittiin örinästä ryhmällemme nimi Öä. Öässä on ihanaa se, että tiedän, että se on olemassa, vaikka pääsen juuri nyt tosi harvoin tapaamisiin.

Kuka?

* Essi Hellén, 28. Näyttelijä, tuttu mm. viime vuoden Putouksen Angela Bros -sketsihahmona, elokuvasta 21 tapaa pilata avioliitto ja telkkarin penkkiurheilupaneelista Villi kortti.

* Uusin elokuvarooli on karaoketuomari Susanna Lauri Nurksen komediassa Nuotin vierestä.

* Asuu Helsingissä aviomiehensä, näyttelijä Mikko Virtasen ja 2-vuotiaan Siiri-tyttären kanssa.

Vaikka Miia ei ole jakkupukutyyppi, Zaran jakkupuvun printti ja värikkyys viehättivät. Miia käyttää asua usein töissä.
Vaikka Miia ei ole jakkupukutyyppi, Zaran jakkupuvun printti ja värikkyys viehättivät. Miia käyttää asua usein töissä.

Miia Khan pukeutuu vaatteisiin, jotka korostavat persoonaa ja joilla on historiaa. Liian huoliteltu tyyli on hänelle kauhistus.

Kun Miia ja Uzair Khan päättivät mennä naimisiin, Miia tiesi heti, että hän ei pukeutuisi perinteiseen valkoiseen morsiusliikkeen pukuun.

Miia ei kuitenkaan ollut varautunut siihen, että puku tulisi vastaan kotikadulla sijaitsevan Ateljé Idylle -kivijalkaliikkeen ikkunassa. Puvun korkea kaulus, helmikirjailu, vartalonmyötäinen linja ja pohjepituus hurmasivat. Ystävän houkuttelemana Miia lupasi käydä myös morsiusliikkeessä. Kerta riitti. Olo oli ”kuin chihuahualla, jolla on päällään sirkusasu”.

”Prinsessajutut eivät tuntuneet omilta”, Miia kertoo.

Miia halusi hääasuunsa dramatiikkaa, joten hän suostutteli stylistiystävänsä Jasmin Mishiman hääasunsa hattutaiteilijaksi. Yhteistyönä syntyi valkoinen lintupäähine, jossa oli kasvoille laskeutuva harso.

”Halusin näyttää itseltäni, en morsiamelta. Oli ihanaa, että päässäni oli kiinnostava katseenvangitsija.”

”Olen ääripäiden tyyppi. Rakastan omituisuuksia, säröjä ja kummallista historiaa.”

Hääpuvun valinta kuvaa Miian asuvalintoja yleisestikin. Viestintätoimisto Milttonin johtajana työskentelevä nainen ihailee Ranskan Voguen entisen päätoimittajan Carine Roitfeldin tyyliä, joka on naisellinen, mutta sopivasti huoleton. Tukka hapsottaa hallitusti ja meikki on rento.

”Pidän lookista, jossa on ripaus sottapyttymeininkiä.”

Miia ei pidä itseään erityisen rohkeana pukeutujana. Hän vain haluaa, että kertoo hänestä itsestään.

”Kun mietin, ketkä jäävät mieleeni, pukeutumisella on merkitystä. Olen ääripäiden tyyppi. Rakastan omituisuuksia, säröjä ja kummallista historiaa.”

Miia tiesi jo lapsena, mitä haluaa pukea päälleen. Hän vietti tuntikausia äitinsä kampaamossa, selaili ulkomaalaisia muotilehtiä ja fanitti Dingoa.

Kun Miia oli seitsemänvuotias, äiti osti tyttärelleen kesäjuhliin kukkamekon hollolalaisesta putiikista. Tyyli ei ollut mieluinen.

”Otin sakset, menin huoneeseeni ja tein mekosta hameen. Haaveilin pitkään, että alan tehdä vaatteita työkseni. Harmi, että minulla ei ole lainkaan käsityötaitoja.”

Kuvaile tyyliäsi.

Klassisen rönsyilevä. Ostan vain vaatteita, joista tiedän, että käytän niitä ainakin kymmenen vuotta. Rakastan päähineitä, kenkiä, sormuksia ja laukkuja. Pidän teatraalisuudesta, Saksikäsi Edwardista, Liisa Ihmemaassa -elokuvan Hatuntekijästä ja Jali ja Suklaatehdas -leffan tunnelmasta.

Miksi asusteet ovat sinulle tärkeitä?

Maustan niillä tyyliäni. Käytän usein samaa kokonaisuutta, jonka päivitän vaihtuvilla hepenillä. Lempiasusteeni on Anna Dello Russon lintupäähine. Ostin sen ystävältäni ja olen tanssinut se päässäni Flow-festivaaleilla sekä juhlinut syntymäpäivääni. Myös 1920-luvun strassihäälaukkuni on rakas. Ostin sen yli kymmenen vuotta sitten Play it again, Sam -vintageliikkeestä. Päätin, että jos joskus menen naimisiin, se on laukkuni.

Mistä teet ihanimmat löytösi?

Olen aina viihtynyt vinteillä. Niiden pysähtynyt tunnelma kiehtoo. Siksi teen parhaimmat löytöni vintagekaupoista, kirpputoreilta ja basaareista. Rakastan käytettyjä vaatteita ja hetkeä, kun löydän roskan keskeltä aarteen. Haluan, että vaatteillani on historiaa.

Minkä ilmiön toivoisit palaavan muotiin?

Hulluttelevuuden ja 1920–1930-lukujen rönsyilyn. Skandinaavinen tyyli on tällä hetkellä kliinistä, löysää ja minimalistista. Olisi mahtavaa, jos panostaisimme enemmän laatuun. Siis siihen, että vaatteet jäisivät käyttöön eivätkä vain kävisi kaapissa. Sama ajatus kiehtoo arkkitehtuurissa. Kahdessa päivässä nousevat betonihirvitykset eivät puhuttele.

Paras tyylivinkkisi?

Patsulituoksut viimeistelevät lookin. Toivoisin myös, että miettisimme enemmän persoonaamme ja toisimme sitä esiin. Muiden jäljitteleminen on tylsää. Mustat t-paidat ja farkut on nähty.

Kenen tyyliä ihailet?

Jorma Uotisen. Hän iskee kasvoilleen hulvattomat lasit ja pitää hauskaa. Jorma näyttää, että pukeutuminen ei ole vakavaa. Bisnestyylinkään ei tarvitse olla tylsää. Uskon, että asiakkaat nauttivat, kun he näkevät, millaisen persoonan kanssa ovat tekemisissä.

Mitä ostosta kadut?

Hätäisiä hankintoja, jotka eivät tunnu oikeilta. Onneksi teen harvoin huteja. Vaatteessa pitää olla sielua. Määrä ei myöskään korvaa laatua. Mottoni on, että mieluummin kahdet hyvät alus- ja sukkahousut kuin kymmenet sinne päin.

Minne matkustat mieluiten?

Pariisiin. Haluaisin tietää, mikä on pariisilaisten salaisuus, kun he saavat asunsa näyttämään aina seksikkäiltä ja persoonallisilta. He kantavat itsensä upeasti. Voisin kävellä tuntikausia kaupungin kaduilla ja ihailla vastaantulijoita.

Lempimatkamuistosi?

Häämatkamme Marokkoon viime keväänä. Kävimme Casablancassa, Marrakechissa, Fèsissä, Atlas-vuorilla ja Tangerissa, joka oli samaan aikaan ränsistynyt ja kaunis. Miesten tyyli inspiroi. Heillä oli isot olkihatut ja babouche-tossut. Mieheni nauroi, kun ostin samanlaisen hatun kotiin.

Mistä design-klassikosta haaveilet?

En mistään. Tykkään hulluista ja tuntemattomista hörhökkeistä, jotka tulevat eteeni odottamatta. En ole koskaan sisustanut kotiani sisustusliikkeiden valikoimilla.

Mitä sisustaminen merkitsee?

Kokemuksia ja persoonaa, samaa kuin vaatteet. Kodissa pitää olla ripaus vintin ja antiikkiliikkeen tuntua. Haaveilin käsin tehdystä villamatosta, mutta päätin odottaa. Se ei ole paras valinta lapsiperhearkeemme. Onneksi hiljaa hyvä tulee. Koti elää ja muuttuu mukanamme.

Kuka?

Miia Khan, 36, viestintätoimisto Milttonin johtaja ja osakas. Työskentelee kehitystehtävissä ja markkinointiviestinnässä.

Perhe: Puoliso Uzair Khan ja poika Ché, 7.

Lempikirja: Elämäkerrat. ”Rakastan tarinoita, jotka kertovat oikeista ihmisistä ja tapahtumista. Viimeksi luin Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan. Knausgård kirjoitti rohkeasti, puhtaasti ja leikkaamattomasti.”

Lempiravintola: ”Antto Melasniemen paikat, kuten Kuurna. Melasniemen ravintoloissa on jujua ja laadukkaita, kotimaisia raaka-aineita.”

 

Sitran strategia- ja ennakointijohtaja Paula Laineelta häneltä kannattaa kysyä, miten käy suomalaisen työn ja demokratian.

Paula Laine pyrkii yhdessä tiiminsä kanssa luomaan toimivampaa yhteiskuntaa, ja juuri nyt hän on erityisen huolestunut demokratian tilasta.

”Autoritääriset suuntaukset ovat saaneet jalansijaa jopa Euroopassa. Demokratian säilymistä ei takaa se, että me tykkäämme siitä”, hän aloittaa.

”Monet ongelmat ovat tällä hetkellä viheliäisiä, eikä demokratia ole pystynyt niitä ratkaisemaan. Kiinan tyyppiset toimijat nauravat mahat kippurassa demokratian kompuroinnille eri puolilla. Kansanvalta vaatii suurta uudistamista. Suurin osa sen toimintamalleista ja rakenteista on pysynyt ennallaan yli sata vuotta.”

Laine arvioi, että demokratialla on aikaa 15 tai 20 vuotta näyttää kyntensä. Se tarvitsisi piristyäkseen uutta puhtia, tavallisten kansalaisten osallistumista, kouluttautumista ja valppautta.

Laine arvioi, että demokratialla on aikaa 15 tai 20 vuotta näyttää kyntensä.

”Puolustan demokratiaa intohimoisesti. Sen keskellä on usko ihmiseen. Voi olla, että tulevaisuudessa juuri demokratia onkin se kestävin malli. Kun tulee tekoäly, ihmisiltä tarvitaan entistä enemmän empaattisuutta ja luovuutta, eli niitä asioita, jotka toteutuvat parhaiten, kun ihmisillä on mahdollisimman suuri vapaus.”

 

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto eli Sitra on eduskunnan alainen rahasto, joka työllistää noin 150 ihmistä. Sitran tavoite on edistää Suomen kehitystä, talouden kasvua ja kansainvälistä kilpailukykyä tutkimuksen ja kokeilujen avulla. Laineen luotsaamassa ennakointitiimissä syntyvät muun muassa visio Pohjoismaisen mallin tulevaisuudesta ja Sitran Megatrendit. Strategiatiimissä tehdään Sitran omaa strategiaa ja arvioidaan toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

41-vuotias Laine tunnetaan suurten kokonaisuuksien ymmärtäjänä ja johtajana, joka osaa kuunnella.

”Tärkein tehtäväni johtajana on sparrata ja auttaa. En halua välttämättä johtaa puhetta. Tiimi kertoo, mitä tarvitsee.”

Tänä keväänä tekeillä on muun muassa projekti, jonka avulla järjestetään asiantuntijoita ja tietoa päättäjien avuksi. Informaa-tioähky uhkaa poliitikkoja siinä missä tavallisia ihmisiäkin. Projektissa on kokeiltu lupaavin tuloksin työpajoja, joissa uudet kunnanvaltuutetut, opiskelijat ja asiantuntijat ratkovat yhdessä yhteiskunnallisia ongelmia. Niistä valtuutettu saa omalle työlleen oleellista tietoa.

 

Moni muistaa pääministeri Juha Sipilän heiton ”kaiken maailman dosenteista”, joita hän ei välittäisi kuunnella päätöksiä tehdessään. Laine näkee työssään sekä tutkijoiden että poliitikkojen maailman ja ymmärtää molempia osapuolia.

”Mitä enemmän olen oppinut tuntemaan päättäjien työtä, sitä enemmän olen ruvennut sitä arvostamaan. Se on hyvin vaikea duuni. Poliitikot näkevät aika hyvin maailman muutoksen ja ymmärtävät, mitkä haasteet ovat. Ne ovat vaikeita kysymyksiä eikä niihin ole helppoja ratkaisuja. Vanhat rakenteet ja tavat eivät enää toimi.”

Suomen ja koko maailman vakavimpana ongelmana Laine pitää ilmastonmuutosta. Sen ratkaiseminen vaatisi poliitikoilta hyviä ja nopeita päätöksiä.

”Koko ihmiskunnan historian ajan nousseet hiilidioksidipäästöt pitäisi saada noin kymmenen vuoden aikana laskuun. Se on muutos, jota ei ole kertaakaan tehty. Maapallolla ei ole yhtään maata, jolle tämä ei olisi nyt akuutti asia.”

 

Suomen suurimpiin haasteisiin Laine lukee myös työelämän murroksen. Teknologian kehitys ja eliniän kasvu on muuttanut työn luonteen.

”Ennen muutos tarkoitti sitä, että poika ei seurannut isäänsä pellolle vaan suuntasi tehtaaseen. Nyt muutos tapahtuu yksilön näkökulmasta yhden elämän aikana. Ensin työskennellään pellolla ja sitten tehtaassa. Sitten pitäisi vielä opetella koodaamaan. Elinikäisestä oppimisesta puhutaan paljon, mutta miten se tehdään?"

”Jotkut ovat töissä kahdeksasta kahdeksaan aina, mutta minä en jatkuvasti.”

Laineen oma työelämä on hektistä ja useimmiten tiukasti aikataulutettua. Töiden vastapainona hän harrastaa ratsastusta, hoitaa kolmea kääpiösnautseria ja nauttii miehensä kanssa kotielämästä Sipoossa.

”Jotkut ovat töissä kahdeksasta kahdeksaan aina, mutta minä en jatkuvasti. Lounaan syön joka päivä, siitä en tingi. Ruoka on tärkeää hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Yritän myös tehdä yhden etäpäivän viikossa. Silloinkin voi olla kokouksia, mutta hoidan ne Skypellä. Olen oikeastaan aina tavoitettavissa, mutta en uhriudu tai harmittele. Se on minulle luonteva olemisen tapa. Olen on line koko ajan paitsi silloin kun olen ratsastamassa tai rakentamassa.”

Laine rakentaa miehensä kanssa Sipooseen pientä hevostilaa. Tarkoitus on käydä pian Tanskassa etsimässä sopivaa hevosta talliin.

”Suunnittelemme tallia kolmelle hevoselle, ja parasta olisi jos saisimme hoitajan, joka voisi pitää myös omia hevosiaan siellä.”

Puoliso on armeijatavaran erikoisliikkeen Varustelekan toimitusjohtaja Jari Laine. Pariskunnan työt ja työmatka tarkoittavat usein pitkiä päiviä. Koiria hoitamaan on palkattu kodinhoitaja-koiravahti.

”En halua, että koirat ovat yksin, ja päädyimme palkkaamaan hoitajan. Monet suhtautuvat kriittisesti kotiavun palkkaamiseen, ja mekin harkitsimme sitä pitkään. Se on osoittautunut hyväksi järjestelyksi.”

Laineen esikuvia ovat hänen omat vanhempansa. Isä työskenteli armeijassa upseerina, ja perhe muutti isän työn perässä ympäri Suomea. Äiti onnistui järjestämään uuden työpaikan itselleen jokaisesta uudesta kaupungista.

”En halua, että koirat ovat yksin, ja päädyimme palkkaamaan hoitajan.”

” En todellakaan ajattele, että kaikkien olisi helppoa muuttaa työn perässä. Meidän perheessämme se onnistui. Muutimme lapsuudessani monta kertaa, mutta siitä on hyvät muistot. Armeijan alueella elettiin omassa pienessä yhteisössä. Hiekkalaatikolle otettiin aina uudet tulijat lämpimästi vastaan. Perheet tulivat ja menivät.”

Laine kertoo viihtyvänsä työssään Sitrassa, mutta arvelee, että jossain vaiheessa siirtyy taas uusiin tehtäviin.

”Haluan tehdä aina jotakin hyvää. Olen Diakonissalaitoksen säätiön hallituksessa. En kuulu kirkkoon, mutta ne arvot, heikoista huolta pitäminen, ovat kaikkein tärkeimpiä.”

Kuka?

Paula Laine, 41, Sitran strategia- ja ennakointijohtaja.

Työskennellyt aiemmin Nokian johtotehtävissä.

Syntynyt Miehikkälässä. Asuu Sipoossa miehensä ja kolmen koiran kanssa.

Näin johdan

1) Tiimi ratkaisee. Rakenna ja kehitä toimiva tiimi.

2) Kuuntele – älä oleta.

3) Luo tiimille onnistumisen edellytykset, resurssit ja yhdessä sovitut tavoitteet.

4) Auta ihmisiä saavuttamaan heille merkityksellisiä asioita. Herätä sisäinen motivaatio.

5) Kanna vastuu – ole tukena vaikeissa paikoissa.