Kirjailija Anja Snellman lukee ääneen, joogaa ja opiskelee psykoterapeutiksi. Hän rakastaa lämpöä ja matkustaa sen perässä toiseen kotiinsa Kreetalle sekä Intiaan Bangaloreen kirjoittamaan.

A Aamu
A:lla alkaa moni hyvä sana: aamu, aurinko, Alma ja aah. Esikoiseni Alma syntyi aurinkoisena kevätaamuna. Rakastan varhaisia aamuja, ne ovat parasta ajatteluaikaa, uuden alku. Aah on nautinnon ilmaus, joka liittyy kaikkeen edelliseen.

B Bangalore
Uusi rakas eteläintialainen kaupunki, jossa olen käynyt viime vuosina. Bangaloren lähistöllä pienessä Nrityagramin kylässä olen kirjoittanut kolme viimeistä kirjaani. Sieltä, Sangam Housen residenssistä, olen löytänyt taas yhden kodin ja rakkaita intialaisia kollegoja, kirjailijoita, kääntäjiä ja tanssijoita. B on hyvin sensuelli kirjain, niin esteettisesti kuin äänteellisestikin.

C Celsius
Tarkkailen lämpömittareita kaikkialla. Rakastan lämpöä ja odotan aurinkoa. C:hen sopii myös Cassie, laumamme uusin jäsen. Cassie on chihuahuan ja jackrussellinterrierin cocktail ja 14-vuotiaan Peppi-russellimme pikku kaveri.

D D-vitamiini
Sen puutteesta perheessämme ei ole koskaan kärsitty, olemme asuneet ja matkustaneet niin paljon etelässä. Haniasta tuli toinen kotimme 90-luvun alussa; jo ensimmäisellä matkalla vaikutuimme Kreetan vuorista, auringosta, merestä − puhumattakaan ruoasta, juomista ja koko vulkaanisesta mentaliteetista.

E Elsa
Kuopustyttäreni, joka opiskelee antropologiaa ja sosiaalitieteitä Edinburghin yliopistossa. Nautin vanhan yliopistokaupungin kansainvälisestä ja samalla arvokkaasta tunnelmasta.

F Faaraot
Isäni harrasti egyptologiaa ja kuului Suomen Egyptologiseen Seuraan. Olen lapsesta asti lukenut tarinoita muinaisesta Egyptistä ja edelleen vierailen aina uuteen kaupunkiin tullessani sen taidemuseon egyptologisella osastolla. Olen matkustellut maassa muutaman kerran, ja vuonna 1983 ilmestynyt toinen romaanini Tushka tapahtuu suurimmaksi osaksi Egyptissä. Edelleen seuraan erityisellä kiinnostuksella Egyptin yhteiskunnallisia tapahtumia ja etenkin naisten aseman kehittymistä siellä.

G Guggenheim
Museon ympärillä vellova tullako vai eikö tulla -keskustelu kuvaa paljaasti tämän ajan populistista, korkeakulttuurinvastaista huutosakki-ilmapiiriä Suomessa.

H Helsinki ja Hania
Kaksi kotikaupunkiani, joiden väliä olen kulkenut iloineni ja suruineni viimeiset 22 vuotta. Ulkomailla kirjamessuilla ja teosteni kääntämisvierailuilla adoptiokreetalaisuuteni kiinnostaa enemmän kuin pohjoinen ulottuvuus. Olen ”se puoliksi kreetalainen skandinaavikirjailija”.

I Isä
Mies, jota en oppinut koskaan tuntemaan. Arvoituksellinen, karismaattinen, lahjakas, ristiriitainen, rikkinäisen menneisyytensä piinaama ihminen.

J Jooga
Jooga on palannut takaisin elämääni viime vuosien Intian-matkojeni kautta. Aloitin joogan jo 17-vuotiaana ja palaan siihen aina. Olen kulkenut läpi hathan, astangan ja hotin, nyt vuorossa on vijñāna.

K Kauranen
Sukunimeni ennen avioliittoa lasteni isän Saskan kanssa. Anton Tšehovin novellissa Hevosenkaltainen sukunimi se on hauskassa muodossa Kauranski. Minut kastettiin Kallion kirkossa, ja aivan viime tingassa Silja vaihtui Anjaksi.

L Lukeminen
Olemme lukeneet lapsille ääneen ihan vauvaiästä saakka. Heistä on tullut ahkeria lukijoita. Luen mielelläni ääneen vieläkin: miehelleni, ystävilleni, koirille, itseksenikin. Kun nuoret kirjoittajat kysyvät minulta, mikä on tärkeää jos haluaa kirjailijaksi, vastaan: lukeminen.

M Maru
Kaksi ja puoli vuotta sitten kuollut isosiskoni, hyvin ainutlaatuinen ihminen, jota ilman minusta ei olisi tullut kirjailijaa, kuuntelijaa, tarkkailijaa. Pääoma-romaanissani kerron Marun tarinan. Itselleni hyvin merkityksellinen kirja on saanut loistavat arvostelut ja minä valtavasti lukijapalautetta. Tapahtuu ihme: intiimi muuttuu universaaliksi.

N Nyt
Olen hetkessä eläjä ja luotan intuitioon. Kääntöpuolena olen kärsimätön ja lyhytpinnainen.

O Oppiminen
Koskaan ei ole liian vanha oppimaan uusia asioita, katsomaan elämää uusin silmin, vaihtamaan näkökulmaa. Ammennan paljon aikuisopiskelusta, tietojen päivittämisestä, oivalluksista, vuosikurssini opiskelukavereista ja opettajistani. Esimerkiksi toisen ihmisen keskittynyttä, havainnoivaa kuuntelemista ei voi koskaan opiskella liikaa.

P Psykoterapia
Pyrin kaksi vuotta sitten opiskelemaan ratkaisukeskeistä psykoterapiaa. Olen nyt koulutuksen puolivälissä: kaksi vuotta takana, kaksi edessä. Ajattelen, että tällä taustalla ja tässä iässä minulla on annettavaa muille: niin kirjailijana kuin terapeuttinakin, näissä rooleissa vaihdellen. Ratkaisukeskeinen psykoterapia on asiakaslähtöistä, luovaa ja toivoa antavaa ja sovellettavissa erilaisiin elämäntilanteisiin. Sen vaikeita tilanteita helpottava vaikutus on myös melko nopeaa.

Q Qsikymppiset
Seuraavaksi täytän Qsikymmentä. Vaihteleva maisema takana ja loppusuoran maisema edessä. Yritän jalostaa näkemääni ja tekemääni tuleviin töihini. Isot Qskytvuotisjuhlat aion pitää!

R Ruusulankatu 10
Sininauhasäätiön perustama päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asuintalo Helsingissä, jonka ympärillä vellova osin aggressiivinenkin keskustelu kertoo asenteistamme paljon. Olen Ruusulankatu 10:n ympäristötyön ohjausryhmän jäsen ja uskon, että yhteistyöllä löytyy ratkaisuja. Ihmisarvo kuuluu kaikille.

S Sielu
On ihmisiä, joita tekee mieli kutsua sielukkaiksi, kuten tanskalaiskirjailija Karen Blixen, jonka kuvia en väsy tarkastelemaan. Mikä äly ja sielukkuus hänen silmistään loistaa.

T Tarina
Hyvä tarina vaikuttaa aina. Se pysäyttää, se parantaa, se antaa toivoa. Ajattelen olevani yhtäältä tarinankertoja ja toisaalta sanataiteilija. Molemmat ovat tärkeitä kirjailijan työn perustoja.

U Underground
Lapsuudessani ja nuoruudessani 60- ja 70-luvuilla underground oli anarkiaa, jota ei enää voi olla. Se oli aikaa ennen älypuhelimia, YouTubea, Facebookia ja Twitteriä, ennen salamannopeaa markkinallistumista, brändäystä ja virtuaalisuutta.

V Vakava
Vakavuus on aikamme tabu. Seksiä, rasismia ja väkivaltaa voi pursuta mennen tullen, mutta tosikon leima on hirmuinen. Tosi-sana viihtyy nykyisin tosi-tv:n kyljessä.

W Wau

Kyvyt ihmetellä ja ihailla, hyvin tärkeitä ominaisuuksia molemmat.

X XAXAXA

Kreikkalainen nauru tulee sydämestä.

Y Yt
Yt-neuvottttelujen aalto on parina viime vuotena pyyhkinyt tuttavapiirini toimittajien keskuudessa. Minua huolestuttaa journalismin tulevaisuus; digitaalihurmoksessa unohtuu hiljaisen tiedon, tinkimättömän tiedonhankinnan ja asiantuntemuksen arvo. Erilaiset blogit ja mielipidebuustaukset ovat kivoja, mutta eivät korvaa ammattimaista taidekritiikkiä.

Z Z – hän elää!
piirtelin lapsena Z-kirjainta ja olin leikeissä Zorro, koska halusin piirtää zorro-merkin. Elokuva Z – hän elää! oli minulle aikoinaan yhteiskunnallinen herättäjä. Costa-Gavrasin poliittinen jännityselokuva kertoo kreikkalaisen vastarintapoliitikon murhasta. Nimi tulee siitä, että Kreikan sotilasjuntta kielsi Z-kirjaimen käytön vuoden 1967 vallankaappauksen jälkeen, Beatlesin ja miesten pitkien hiusten ohella.

Å Norjalaiskylä Å
Å on kylä Lofooteilla Norjassa. Joskus vielä käyn siellä, että voin sanoa käyneeni Å:ssa. Tykkään puhua ruotsia. Perustin pari vuotta sitten Facebookiin ryhmän Fredagens Frivilliga Vänner av Svenska Språket i FB. Keskustelemme perjantaisin tuossa ryhmässä vain ruotsiksi.

Ä Ä-sanat
Äiti, ärsyttävä, ämmä, äijä, koko skaala ä-sanoja. Emootiot ja arvostukset menevät edelleen sukupuolittuneesti.

Ö Ördääminen
Välillä on tärkeä ördätä: ankkurit irti ja tuuliajolle. Elämässä ei ole liikaa vapaata kelluntaa. Jokaisen sisällä on myös pieni örkki, jolle on hyvä antaa hetkensä. Sitten voi taas palata sivistyneeksi älyköksi.

Tyytymättömyys ja avarat näkymät pitävät vaatesuunnittelija Ritva Fallan luovuuden hereillä.

Vaatesuunnittelija Ritva Falla kurkkii 1920 rakennetun töölöläistalon viidennen kerroksen ikkunasta ja luettelee, mitä kaikkea työhuoneestaan näkee: ”Kansallismuseo, Eduskuntatalo... Kohta näen uuden Keskustakirjastonkin.”

Töölössä sijaitsee yksi Fallan kolmesta työtilasta. Muut ovat myymälä Korkeavuorenkadulla ja Tammisaaren viikonloppukodin entiseen hevostalliin rakennettu studio. Töölön-kodin yhteydessä sijaitseva työhuone on arkipäivien toimisto.

”Kaikkein hermostuttavinta on, jos ei ole aikaa uudistua, vaan pitää vain mennä vanhoja latuja.”

”Tämä on tällainen kaupunkistudio. Tammisaaressa vietän viikonloput. Se on ajattelun paikka.”

Näkymä yli Etu-Töölön kattojen on vaatesuunnittelijalle tärkeä.

”Minun pitää nähdä ulos, ja ikkunan edessä on oltava avaruutta. Pitää nähdä taivasta ja kauas. Se rauhoittaa. En pääse flow’hun pimeässä tilassa.”

Nykyisin mallistoja omalla nimellään ja omalle yritykselleen tekevä Falla kuvailee itseään työntekijänä kurinalaiseksi – ja yksinäiseksi.

”Tiimityö ei ole minun juttuni, ei ole koskaan ollut. Työskentelen parhaiten yksinäni.”

Aikatauluasioissa suunnittelija on oppinut joustavaksi. ”Olosuhteet tekevät tällä rättialalla niin hirveän paljon. Tarkkoja deadlineja ei kannata itselleen asettaa. Aina tapahtuu jotain, ja unelmat romahtavat.”

Työpöydällä on pinoissa suuria muotikirjoja ja kirjahyllyssä kirjojen seassa punaiset korkokengät.

”En ole koskaan ollut tyytyväinen työni lopputulokseen. Se on tämän homman juju. Tyytymättömyys pitää hengissä ja hereillä”, Falla sanoo.

”Kaikkein hermostuttavinta on, jos ei ole aikaa uudistua, vaan pitää vain mennä vanhoja latuja. Silloin tulee sellainen turhautuminen, että minkä takia tätä teen, jos en ehdi uudistua.”

Kuvataiteilija Marjatta Tapiola sekä hänen tyttärensä, kirjailija Aina Bergroth ja elokuvaohjaaja Zaida Bergroth puhuvat lokakuun Gloriassa siitä, mitä luova työ tekijöitään vaatii. Jutun henkeen kuvasimme heidät valaistustaideteoksen sisällä Helsingissä. Katso upea video kuvauksista.

Kolmikko kuvattiin Helsingin Kruunuvuorenrannassa sijaitsevassa valaistustaideteos Öljysäiliö 468:ssa. Tästä pääset päivän tunnelmiin.

Juuri nyt taidemaalari Marjatta Tapiolalle, 66, ja hänen tyttärilleen, kirjailija Aina Bergrothille, 41, ja elokuvaohjaaja Zaida Bergrothille, 40, kuuluu  hyvää.

Zaida on vastikään kuullut, että hänen tuorein elokuvansa, sisaruudesta kertova ja Krista Kososen tähdittämä Miami, saa kansainvälisen ensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla, yhdellä maailman arvostetuimmista elokuvafestivaaleista. Aina on tehnyt sopimuksen oman näytelmäkäsikirjoituksensa ensi-illasta ensi syksyksi Helsingin kaupunginteatteriin. Haastattelun jälkeen esikoisensa synnyttänyt kirjailija aikoo työstää äitiyslomalla kolmatta romaaniaan.

Marjatan kehuttu näyttely Galerie Forsblomilla puolestaan on vastikään päättynyt, ja hän on puunannut puimalaan rakentamansa ateljeen lattiasta kattoon uutta työskentelyperiodia varten.

”Maalatessani en pysty tekemään mitään arkista. Silloin en laita ruokaa enkä siivoa, ja paperihommatkin yritän hoitaa delegoimalla”, Marjatta kertoo.

”Äiti ei ole epäröinyt sanoa, että hänelle ei saa puhua, koska hän haluaa ajatella.”

Aina ja Zaida nyökyttelevät. He tottuivat jo lapsina siihen, että perheen elämää rytmittävät äidin näyttelyt. ”Stressitasot nousivat, mitä lähemmäksi avajaisia tultiin. Silloin äiti oli äärimmäisen jännittynyt, eikä häntä voinut pahemmin edes puhutella”, Aina sanoo.

”Meidän piti tietää jopa se, milloin oveen voi koputtaa”, Zaida jatkaa.

Marjatta myöntää kaiken, ja kehuu sitten tyttäriensä olleen pienestä pitäen hyvin herkkiä. ”Te tiesitte, miten voin mennä väärästä sanasta sekaisin. Että työkyky voi kadota viikoksi.”

Arki taiteilijaäidin kanssa ei ehkä ollut aina helpointa, mutta Aina ja Zaida saivat tärkeän esimerkin.

”Naisia kiitetään yleensä siitä, että he huomioivat toisia ja asettavat itsensä taka-alalle. Äiti ei ole epäröinyt sanoa, että hänelle ei saa puhua, koska hän haluaa ajatella. Mahdollisuus keskittyä on ylellinen, ihana lahja, jonka valtava arvo alkaa vasta kunnolla kirkastua”, Aina sanoo.

Miten äidistä js tyttäristä kasvoi taiteilijoita? Mitä he ajattelevat rahasta? Ja miksi ihmeessä Marjatta kasvatti tyttärensä katsomalla heidän kanssaan kauhuelokuvia? Lue koko Taiteen kokoinen elämä -juttu 5.10. ilmestyneestä lokakuun Gloriasta.