Passin olin laittanut pääni alle turvaan, kun olin käynyt nukkumaan junahyttiin, jossa olimme vain ystäväni ja minä. Herätessäni passi oli kadonnut. Miten, se on jäänyt ikuiseksi mysteeriksi.
Olin Interrail-matkalla, 16-vuotias, ja Italiaan oli niin palava halu, että puksuttelimme sinne junalla suoraan Kööpenhaminasta.
Yöllä juna pysähtyi Milanoon ja siellä olin, ilman passia. Erittäin avuliaat nuoret miehet kuskasivat meidät epämääräiseen hotelliin, ja seuraavaksi päiväksi sovittiin treffit. Hotellissa ei passia kyselty, ja syy valkeni aamulla. Vaatimattomassa huoneessa oli bidee, ja käytävillä ovet kolisivat, kun muissa huoneissa miesvieraat vaihtuivat.
Otimme hatkat hotellista eikä treffeille menty.
Jollain ihmeellä (ei nettiä, ei kännykkää, ehkä puhelinluettelo?) sain selvitettyä Suomen konsulaatin osoitteen. Konsuli Musa Silver, ankaran oloinen rouva, joka oli nuoruudessaan myös laulanut oopperassa, kirjoitti minulle passin korvikkeeksi paperin, jota näyttämällä voisin todistaa viranomaisille, että olen palaamassa suorinta tietä Suomeen.
No en tietenkään palannut, kun kerran olin reissuun lähtenyt. Mutta siitä seikkailuista ehkä joskus lisää.
Huono-onnisesta alusta huolimatta Italiasta tuli minun rakkauteni ja suosikkiulkomaani. Olen kokenut siellä ihanan nuoruuden rakkaustarinan ja tehnyt myöhemmin romanttisia matkoja entisen kumppanini kanssa.
Mutta ennen kaikkea olen saanut Italiassa yksin matkustaessani elämänikäisiä ystäviä, joiden kanssa tunnen suurta yhteisymmärrystä ja lämmintä läheisyyttä.
Yksi rakas ystävä on tämän numeron Castel Cellesissä kuvatun muotijutun yhteydessä esiintyvä Telly Puuri. Muistan, kun lähdimme retkelle Rooman Trasteveresta, jossa Telly silloin asui. Hän kertoi ostaneensa talon Castel Cellesistä. Ajoimme junalla Viterboon, ja sieltä uudet naapurit tulivat meitä hakemaan. Oli harmaa päivä ja 1500-luvulla rakennettu talo näytti rauniolta.
Koska kaupat oli jo tehty, yritin olla kannustava. Sittemmin olen vuosikymmenien aikana yöpynyt usein tuossa täysin kunnostetussa Casa Christinassa (ei minun kunniakseni nimetty).
Lumoavaa Italiaa on tässä numerossa lisääkin, sivulta 76 alkavassa matkajutussa.
Ihania lomamatkoja omiin mansikkapaikkoihinne.
Juttu on julkaistu Gloriassa 6/2025.
