Nimi oli etäisesti tuttu, mutta en oikeastaan tiennyt hänestä mitään: Fanny Churberg.
Ateneumin taidemuseon näyttelyn Rajojen rikkojat -avajaisissa juuri Fanny herätti mielenkiintoni.
Näyttely avattiin naistenpäivän kynnyksellä. Se esittelee 1800-luvulla Saksassa opiskelleiden ja työskennelleiden naistaiteilijoiden töitä. Näyttelyn taiteilijoista ja heidän teoksistaan moni on tällaiselle tavalliselle katsojalle varsin tuntematon. Mutta kiinnostavia taiteilijat ja heidän työnsä ovat.
Mukana on yli 50 taiteilijaa Pohjoismaista, Saksasta, Baltiasta ja Puolasta, heidän joukossaan Vaasassa, silloisessa Nikolainkaupungissa, vuonna 1845 lääkäriperheeseen syntynyt Fanny. Hän menetti vanhempansa nuorena, mutta peri varallisuutta, jonka turvin hän saattoi matkustella ja ottaa yksityistunteja maalauksesta. Naisethan eivät voineet opiskella miesten kanssa, jotta eivät olisi häirinneet näiden keskittymistä. Saatika maalata alastomia malleja.
Fannyn rakkauselämästä emme tiedä paljoa. Hän saattoi olla kihloissa erään Berndt Lindholmin kanssa, muttei koskaan avioitunut. Sen sijaan, vaikka naisten matkustelu yksin oli tuohon aikaan sopimatonta ja hankalaa, Fanny lähti maailmalle. Ja kun naistaiteilijoilla oli jo muutenkin vaikeaa, niin ajan muoti ei heidän elämäänsä helpottanut.
Vannehameessa oli hankala kulkea maisemia maalaamassa, muoti rohkaisi keskittymään lähinnä asetelmiin ja muotokuviin. Näitä on Fannynkin tuotannossa, mutta myös paljon luontokuvia. Hän pukeutui arvostelusta huolimatta tuhtiin turkkiin ja tarpoi maastossa kiinnostavien maisemien äärelle.
Fannyn taiteessa näkyi saksalaisen myöhäisromantiikan vaikutus, ja hänen ihanteensa olivat ajalle tyypillisiä: suomen kieli, isänmaa, uskonto ja lisäksi naisasia. Hänen arvonsa taiteilijana huomattiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin.
Maalaamisen hän lopetti jo 35-vuotiaana, mutta perusti yhä toimivan yhdistyksen Suomen Käsityön Ystävät.
47-vuotiaana kuollut Fanny eli näyttelyssä esiteltävien kollegoidensa tavoin rohkeasti ja ihanteidensa mukaisesti. Jos olisin nuoren naisen äiti, veisin tyttäreni tähän näyttelyyn.
Ateneumin avajaisten jälkeisenä päivänä osallistuin suureen naisten tapahtumaan, jossa oli paikalla yli 200 suomalaista naisjohtajaa ja pörssiyhtiöiden hallitusten jäsentä. Keskusteltiin maanpuolustuksesta, tekoälystä ja tieteestä. Fanny olisi viihtynyt joukossamme.
Juttu on julkaistu Gloriassa 4/2025.
