Ruokasalin keskipiste on Veronassa Montolli Atelierissa tilaustyönä kivestä veistetty pöytä. Kattokruunu löytyi pienestä Santa Margheritan kaupungista Italiasta. Takana näkyvän keittiön on piirtänyt Hanni Koroma.
Ruokasalin keskipiste on Veronassa Montolli Atelierissa tilaustyönä kivestä veistetty pöytä. Kattokruunu löytyi pienestä Santa Margheritan kaupungista Italiasta. Takana näkyvän keittiön on piirtänyt Hanni Koroma.

Tyylitaituri Sami Sykkö odotti vuosikausia sopivan maalisävyn löytymistä, taideteosten valmistumista ja kunnollista sänkyä makuuhuoneeseen. Ja vihdoin vaatekokoelmakin on saanut ansaitsemansa tilat.

1/ Sisustuksen salainen ase

Kehuin myynnissä ollutta asuntoa ja sen hienosti toteutettua remonttia. Asukas vastasi, että ei ihme jos pidin lopputuloksesta. Remontin suunnittelijaksi oli pyydetty sisustusarkkitehti Hanni Koroma, kun asukkaat olivat nähneet jutun silloisesta - Hannin sisustamasta - kodistani Glorian koti -lehdessä.

Ymmärrettävästi minun oli ostettava tämä asunto.

Ostopäätökseen vaikuttivat myös huoneiston valoisuus, hyvä henki ja loistava pohja. Esimerkiksi makuuhuoneesta näkyy läpi kodinhoitotilan ja keittiön parvekkeelle saakka - matkaa on 14 metriä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ilman Hannia minulla ei olisi tällaista kotia. Kun löydän uuden huonekalun tai taideteoksen, laitan kuvat Hannille. Kun haluan ripustaa maalauksen, soitan Hannille. Hän on minulle kuin sisustuksen personal trainer.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aluksi pohdin seinien maalaamista, mutta Hanni kehotti odottamaan vuoden. Viihdyin värien kanssa vuosikymmenen. Vasta pandemian aikana aloin kaivata olohuoneen beigen tilalle jotain jännittävämpää. Hanni ehdotti voimakasta keltaista. Olin pudota tuolilta yllätyksestä - ja innostuksesta.

Nyt näen herätessäni keltaista ja minulle tulee onnellinen olo. On kuin kodissani paistaisi aina aurinko.

Ruokasalin matto ja pilari ovat huutokauppalöytöjä, kipsiveistos on lahja kamarineuvos Kari-Paavo Kokilta, entiseltä Glorian Antiikki -lehden päätoimittajalta. Tuolit ovat Eliel Saarisen suunnittelemat.

2/ Maailma kotona

Kotini on kuin maailman kartta tai päiväkirja, johon on tallentunut muistoja matkoilta. 400 kiloa painava ruokapöytä veistettiin minulle kivestä Veronassa. Ruokasalin seinällä olevan kuninkaan pään löysin viehättävästä regattakaupungista Britanniasta. Makuuhuoneen 1700-luvun Lontoota esittävä kartta on Lontoosta ja bingopeli New Yorkin Brooklynistä.

Makuuhuoneen lattialla on Roomasta löytämäni designvalaisin, 1970-luvun lasikuutio. Tietenkin ystävystyimme valaisimen myyneen Gabrielen kanssa. Nyt kun käyn Roomassa, menemme aina jäätelölle ja Gabriele puhuu minulle filosofiasta, joka on hänen intohimonsa.

Olohuoneen valtavan kattokruunun löysin pienestä Santa Margheritan kylästä Italiasta, kun ystävälläni Pipsa Hurmerinnalla oli ruokamyrkytys mutta raahasin hänet silti antiikkikauppaan, jonka ikkunassa kruunu oli. Ja myöhemmin päädyinkin antiikkikauppiaan linnaan, jossa hänen plastiikkakirurgivaimonsa valmisti meille herkullista pastaa samaan aikaan, kun kolme puutarhuria kasteli ja kuopsutti linnaan kuuluvaa puistoa. Oi elämää, oi Italiaa.

Olohuoneen seinällä on saksalaisen Lennart Graun suuri maalaus. Lasiveistoksen on tehnyt taiteilija Matias Karsikas. Samin hattu on Kimmo Halmeen tekemä.

Ruokasalin hyllyillä päivystävät kuningatar Elisabet I:stä esittävät munakupit. Pienessä valokuvassa Glorian entinen päätoimittaja Sami poseeraa toimituksessa päivänä, jolloin ensimmäinen hänen päätoimittamansa lehti lähti painoon.

3/ Vihdoin sängyssä 

Jos näytän iloiselta istuessani sängyllä, siihen on syy: minulla on vihdoin sänky! Vuosikymmenen nukuin runkopatjalla, jossa ei ollut jalkoja. Nukutko lattialla, vieraat vitsailivat.

Mutta runkopatja oli mukava, sen alle ei mennyt pölyä, ja se sai huoneen näyttämään korkeammalta. Toki pohdin vaihtoehtoja: katos- vai pylväsvuode? Vai laittaisiko sängyn ylle kankaan kuin purjeen?

Yhdessä vaiheessa maalasin seinään suorakulmion korvaamaan sängynpäädyn. Sitten seikkailin sänkykaupoissa ja netissä, kunnes tajusin, että vastaus oli silmieni edessä.

Soitin taitavalle verhoilijatutulleni, joka huputti vanhan runkopatjani. Hanni Koroma keksi, että patjan alle voi rakentaa sokkelin. Ja itse oivalsin, että voisin kokeilla irtopäätyä.

Tilasin sametit, ja verhoilija teki päätyä varten valmiiksi kaksi eriväristä huppua. Toisina päivinä toimii vaaleansininen, mutta jotkut hetket kerta kaikkiaan vaativat tumman luumua sängynpäätyä.

Loppukoon siis nauru ja pilkka - meikä nukkuu nyt sängyssä! Onhan jokainen ihminen sängyn arvoinen.

Makuuhuoneessa on Esa Kapilan valokuvateos sarjasta, joka esittää veistoksellisia vartaloita veistoksellisissa miljööissä. Lasinen valokuutio on löytö Roomasta ja mansikkaveistos kuvanveistäjä Jukka Lehtisen Samille tekemä. Sängyn on verhoillut Goran Pavloviz.

4/ Lähitaiteen suosija

Päätin kauan sitten, että hankin kotiini mieluiten teoksia, joiden tekijöillä on jokin yhteys elämääni. Kannatanhan lähitaidetta.

Mutta annas olla, kun yritän tilata taiteilijoilta töitä. Yksi ystäväni teki minulle veistosta kuusi vuotta. Toinen hautoi omaansa kolme vuotta. Vihdoin molemmat työt ovat kotonani, ja rakastan niitä todella.

Olen myös ripustanut seinille valokuvia, joista monet ovat peräisin tuottamistani muotijutuista, joissa esiintyvät suosikkimallini. Aika monessa poseeraa sydänystäväni Pipsa Hurmerinta. Ja koska nykyisin ei tarvitse omistaa kaikkea, olen myös lainannut yhden teoksen. Se on Miettinen Collection taidekokoelmasta.

Taiteen kanssa vaan tapaa käydä niin kuin vaatteidenkin: lisää tekee mieli. Ja koska tilat ovat rajalliset eikä seinille mahdu enempää, on keksittävä uusia säilytyspaikkoja. Onko seuraavaksi luovuttava esimerkiksi pesukoneesta, jotta sen tilalle mahtuisi säilöön pari taulua? Sitä puoltaisi sanonta, että kaikki muu elämässä on turhaa paitsi taide.

Vieras- ja pukeutumishuoneen lattialla on Klaus Haapaniemen suunnittelema matto. Verhojen takana on seinän levyinen vaatekaappi.

Makuuhuoneen seinällä on taiteilija Tiitus Petäjäniemen maalama Samin läheinen sukulainen sekä Sanna Saastamoinen-Barroisin kuvaama Pipsa Hurmerinta, joka oli kuvaushetkellä raskaana.

5/ Vaatearmeijan uusi kasarmi

Pandemian aikana heräsin. Olen panostanut vaatteisiin, mutta tungen ne liian pieneen kaappiin. Eikö kokoelmani ansaitse kunnon säilytystilat?

Niin saivat kyytiä vanhat, päälleni putoilleet lastulevyhyllyt, ja taitava puuseppä teki tilalle hienot puiset vaatekaapit. Syntyi oiva koti kokoelmille.

Kaipasin lisää säilytystilaa myös eteiseen. Sinne oli tehty aikoinaan todella hieno ratkaisu, joka sai peilin ansiosta pienen eteistilan näyttämään valtavalta. Vaatteita sinne kuitenkin mahtui vähän.

Sitten muistin sisustusarkkitehti Hanni Koroman opin, jonka olin kirjannut sisustuskirjaamme Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin. Oppi kuuluu näin: silmä erottaa yksittäiset kaapit, muttei rekisteröi, jos ne ovat koko seinän kokoisia.

Pyysin Hannia piirtämään eteisen levyisen kaapin, johon puuseppä teki kolme metriä korkeat peiliovet. Ja kun ovien sisäpuolella on peilit, näen vihdoin asut edestä ja takaa.

Olen tosin sittemmin hankkinut niin monta uutta talvitakkia, että tila loppuu taas. Olen parantumaton, mutta kyllä täällä kylmässä pohjolassa takkeja tarvitsee.

Kylpyhuoneen herkät vedensiniset laatat löytyivät IMG Interiorsista. Sami rakastaa kylpemistä, siksi hänen kodissaan pitää olla amme.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 12/2022. 

Fakta

Asukas

Työelämäprofessori ja päätoimittaja Sami Sykkö.

Koti

Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva 110-neliöinen koti, vuonna 1912 rakennetussa talossa.

Vierailija

Tai millainen hiilijalanjälki on näillä ympäri maailmaa matkustellessa hankituilla tavaroilla ja herra Sykön pursuavilla vaatekaapeilla?

  • ylös 30
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla