Sami Sykkö odotti vuosikymmenen ennen kuin maalasi beiget seinänsä: "Nyt näen herätessäni keltaista ja minulle tulee onnellinen olo"

1/ Sisustuksen salainen ase

Kehuin myynnissä ollutta asuntoa ja sen hienosti toteutettua remonttia. Asukas vastasi, että ei ihme jos pidin lopputuloksesta. Remontin suunnittelijaksi oli pyydetty sisustusarkkitehti Hanni Koroma, kun asukkaat olivat nähneet jutun silloisesta - Hannin sisustamasta - kodistani Glorian koti -lehdessä.

Ymmärrettävästi minun oli ostettava tämä asunto.

Ostopäätökseen vaikuttivat myös huoneiston valoisuus, hyvä henki ja loistava pohja. Esimerkiksi makuuhuoneesta näkyy läpi kodinhoitotilan ja keittiön parvekkeelle saakka - matkaa on 14 metriä.

Ilman Hannia minulla ei olisi tällaista kotia. Kun löydän uuden huonekalun tai taideteoksen, laitan kuvat Hannille. Kun haluan ripustaa maalauksen, soitan Hannille. Hän on minulle kuin sisustuksen personal trainer.

Aluksi pohdin seinien maalaamista, mutta Hanni kehotti odottamaan vuoden. Viihdyin värien kanssa vuosikymmenen. Vasta pandemian aikana aloin kaivata olohuoneen beigen tilalle jotain jännittävämpää. Hanni ehdotti voimakasta keltaista. Olin pudota tuolilta yllätyksestä - ja innostuksesta.

Nyt näen herätessäni keltaista ja minulle tulee onnellinen olo. On kuin kodissani paistaisi aina aurinko.

2/ Maailma kotona

Kotini on kuin maailman kartta tai päiväkirja, johon on tallentunut muistoja matkoilta. 400 kiloa painava ruokapöytä veistettiin minulle kivestä Veronassa. Ruokasalin seinällä olevan kuninkaan pään löysin viehättävästä regattakaupungista Britanniasta. Makuuhuoneen 1700-luvun Lontoota esittävä kartta on Lontoosta ja bingopeli New Yorkin Brooklynistä.

Makuuhuoneen lattialla on Roomasta löytämäni designvalaisin, 1970-luvun lasikuutio. Tietenkin ystävystyimme valaisimen myyneen Gabrielen kanssa. Nyt kun käyn Roomassa, menemme aina jäätelölle ja Gabriele puhuu minulle filosofiasta, joka on hänen intohimonsa.

Olohuoneen valtavan kattokruunun löysin pienestä Santa Margheritan kylästä Italiasta, kun ystävälläni Pipsa Hurmerinnalla oli ruokamyrkytys mutta raahasin hänet silti antiikkikauppaan, jonka ikkunassa kruunu oli. Ja myöhemmin päädyinkin antiikkikauppiaan linnaan, jossa hänen plastiikkakirurgivaimonsa valmisti meille herkullista pastaa samaan aikaan, kun kolme puutarhuria kasteli ja kuopsutti linnaan kuuluvaa puistoa. Oi elämää, oi Italiaa.

3/ Vihdoin sängyssä 

Jos näytän iloiselta istuessani sängyllä, siihen on syy: minulla on vihdoin sänky! Vuosikymmenen nukuin runkopatjalla, jossa ei ollut jalkoja. Nukutko lattialla, vieraat vitsailivat.

Mutta runkopatja oli mukava, sen alle ei mennyt pölyä, ja se sai huoneen näyttämään korkeammalta. Toki pohdin vaihtoehtoja: katos- vai pylväsvuode? Vai laittaisiko sängyn ylle kankaan kuin purjeen?

Yhdessä vaiheessa maalasin seinään suorakulmion korvaamaan sängynpäädyn. Sitten seikkailin sänkykaupoissa ja netissä, kunnes tajusin, että vastaus oli silmieni edessä.

Soitin taitavalle verhoilijatutulleni, joka huputti vanhan runkopatjani. Hanni Koroma keksi, että patjan alle voi rakentaa sokkelin. Ja itse oivalsin, että voisin kokeilla irtopäätyä.

Tilasin sametit, ja verhoilija teki päätyä varten valmiiksi kaksi eriväristä huppua. Toisina päivinä toimii vaaleansininen, mutta jotkut hetket kerta kaikkiaan vaativat tumman luumua sängynpäätyä.

Loppukoon siis nauru ja pilkka - meikä nukkuu nyt sängyssä! Onhan jokainen ihminen sängyn arvoinen.

4/ Lähitaiteen suosija

Päätin kauan sitten, että hankin kotiini mieluiten teoksia, joiden tekijöillä on jokin yhteys elämääni. Kannatanhan lähitaidetta.

Mutta annas olla, kun yritän tilata taiteilijoilta töitä. Yksi ystäväni teki minulle veistosta kuusi vuotta. Toinen hautoi omaansa kolme vuotta. Vihdoin molemmat työt ovat kotonani, ja rakastan niitä todella.

Olen myös ripustanut seinille valokuvia, joista monet ovat peräisin tuottamistani muotijutuista, joissa esiintyvät suosikkimallini. Aika monessa poseeraa sydänystäväni Pipsa Hurmerinta. Ja koska nykyisin ei tarvitse omistaa kaikkea, olen myös lainannut yhden teoksen. Se on Miettinen Collection taidekokoelmasta.

Taiteen kanssa vaan tapaa käydä niin kuin vaatteidenkin: lisää tekee mieli. Ja koska tilat ovat rajalliset eikä seinille mahdu enempää, on keksittävä uusia säilytyspaikkoja. Onko seuraavaksi luovuttava esimerkiksi pesukoneesta, jotta sen tilalle mahtuisi säilöön pari taulua? Sitä puoltaisi sanonta, että kaikki muu elämässä on turhaa paitsi taide.

5/ Vaatearmeijan uusi kasarmi

Pandemian aikana heräsin. Olen panostanut vaatteisiin, mutta tungen ne liian pieneen kaappiin. Eikö kokoelmani ansaitse kunnon säilytystilat?

Niin saivat kyytiä vanhat, päälleni putoilleet lastulevyhyllyt, ja taitava puuseppä teki tilalle hienot puiset vaatekaapit. Syntyi oiva koti kokoelmille.

Kaipasin lisää säilytystilaa myös eteiseen. Sinne oli tehty aikoinaan todella hieno ratkaisu, joka sai peilin ansiosta pienen eteistilan näyttämään valtavalta. Vaatteita sinne kuitenkin mahtui vähän.

Sitten muistin sisustusarkkitehti Hanni Koroman opin, jonka olin kirjannut sisustuskirjaamme Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin. Oppi kuuluu näin: silmä erottaa yksittäiset kaapit, muttei rekisteröi, jos ne ovat koko seinän kokoisia.

Pyysin Hannia piirtämään eteisen levyisen kaapin, johon puuseppä teki kolme metriä korkeat peiliovet. Ja kun ovien sisäpuolella on peilit, näen vihdoin asut edestä ja takaa.

Olen tosin sittemmin hankkinut niin monta uutta talvitakkia, että tila loppuu taas. Olen parantumaton, mutta kyllä täällä kylmässä pohjolassa takkeja tarvitsee.

Kylpyhuoneen herkät vedensiniset laatat löytyivät IMG Interiorsista. Sami rakastaa kylpemistä, siksi hänen kodissaan pitää olla amme.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 12/2022.