Pipsa Hurmerinnan kotona on Pariisista inspiroitunut boheemi tunnelma – "Sisustan hitaasti, koska makuni on liian kallis"

1/ Keskustan kauneus

Perheenlisäyksen myötä tarvitsimme lisää neliöitä. Aluksi katsoimme koteja muualtakin, kuten puutaloja Helsingin Toukolasta. Mieheni perheellä on kuitenkin 1600-luvulta peräisin oleva maatila Tampereella, joten totesimme, että yhden vanhan talon ylläpito riittää.

Noin vuoden etsintöjen jälkeen tuttavamme kertoivat muuttavansa meidän silloiseen asuintaloomme. Kiinnostuin heidän vanhasta asunnostaan. Eräänä marraskuisena iltana tulimme käymään. Rappukäytävä oli henkeäsalpaava, asunnossa oli laitettu tulet kaakeliuuniin. Olin myyty. Naapurusto on niin kaunis, että joka kerta kotiin kävellessä sykähdyttää.

Pipsan muusikkopuolison mittava cd-levykokoelma on koottu eteiseen koko seinän levyiseen, kattoon asti ulottuvaan hyllyyn. Näin on hyödynnetty asunnon huikea yli kolmen metrin huonekorkeus.

Muusikkoperheessä kuunnellaan paljon musiikkia. Lp-levyt ovat myös lasten ahkerassa käytössä.

Pieni keittiön ikkuna avautuu kapeaan palvelusväen portaikkoon

2/ Suosikkinurkka

Parin vuoden asumisen jälkeen remontoimme keittiön toimivammaksi. Pinkkibeige sävy sopii hyvin tähän vähän hämärään tilaan. Toivoin höyryuunia ja laadukasta induktiotasoa, sillä ne helpottavat ruoanlaittoa.

Pidän siitä, että keittiö on erillinen huoneensa. Monella ruoka-alan ammattilaisella on melko simppelit keittiöt kotonaan, ravintolatasoa ei arjessa välttämättä tarvita. Tämä on toimiva kotikeittiö, jossa tehdään lapsiperheen arkiruokaa, paahdetaan leipää ja keitetään vettä. Aamiaiskaappia en kaipaa, sillä minua ei haittaa, että laitteet ovat näkyvillä. Keittiön nurkka ikkunan alla on suosikkipaikkani kotona.

”Keittiön marmoritasoihin jää välillä käytönjälkiä, mutta siitä juuri pidän. Ei keskieurooppalaisissa linnoissakaan liikoja varottu, vaan surutta suurin piirtein tumpattiin tupakat pöytiin. Siksi ne ovat ihania. Sielu puuttuu, jos elämisen jäljet eivät näy ja on liian täydellistä”, Pipsa sanoo. Keittiö on Novartin, taso ABL-Laatoilta. Pipsan stailasi Anna Komonen. Pusero on Isabel Marantin, koru Annaiirisin.

Vitriinikaappi tuo keittiöön ilmavuutta. Ruokapöydän tuolit Pipsan anoppi pelasti eräästä vanhasta koulusta Teiskosta.

Hyllyllä säilytetään koriste-esineitä ja arjen käyttötarvikkeita. Seinällä Pipsan lapsen taidetta.

3/ Parvekkeen rauha

Asuntoomme kuuluu naapureiden kanssa yhteiskäytössä oleva parveke. Se on kivasti sisäpihan puolella, ja käynti sinne on entisen palvelusväen portaikon kautta. Tunnelma tässä kapeassa rapussa on kuin Pariisista, tuulahdus jostain menneisyydestä, missä historian kerrokset ja vuosien rosot saavat näkyä.

Istun perheestämme parvekkeella eniten. Kesällä sinne on ihana vetäytyä ystävien kanssa, kun sisällä asunnossa voi olla kaikenlaista älämölöä. Laitan parvekkeelle kukkia ruukkuihin aina kun muistan ja ehdin. Hauska detalji on, että mieheni synnyinkoti on naapurissa, sisäpihan vastapäisessä talossa.

Pipsa on kaupunki-ihminen. ”Maalla puuhaan puutarhassa. Kotona riittää, että saan laittaa kukkia parvekkeelle.”

Suosikkipaikassaan keittiön nurkkauksessa Pipsa istuu lukemassa ja juomassa kahvia. Rottinkituoli on vaihtumassa Torista löydettyyn nojatuoliin, joka verhoillaan pantterikuosilla.

Kokilla on keittiön lattialle kasattu vino pino ruokakirjoja.

4/ Juhlien keskus

Ennen järjestimme juhlia enemmänkin, nykyään lähinnä vappuna ja itsenäisyyspäivänä. Silloin tarjoilut katetaan flyygelin kannelle. Ikkunoiden eteen sopisi hienosti iso ruokapöytäkin. Olen opetellut pyhittämään vapaapäivät joutenololle. Huilaan sohvalla, sillä samalla, jonka ostin ensimmäiseen Pariisin-kotiini ja jonka muutin myös New Yorkiin.

Välillä mietin, näyttääkö olohuoneessa ihan mummolalta. Huone kaipaa mielestäni jotain uutta, mutten ole saanut päähäni, mitä. Sisustus on edelleen kesken. Emme ole ostaneet tänne yhtään uutta huonekalua, paitsi Jaakko Mattilan taulun. Se on ensimmäinen iso taidehankintani ja sopii sävyiltään kaakeliuunin kylkeen täydellisesti.

Sisustussuunnittelija Hanni Koroma valitsi eri huoneisiin eri värit. ”Siitä tulee kiva englantilainen fiilis”, Pipsa sanoo.

Flyygelin päälle katetaan juhlissa tarjoilut. Pinkki lamppu on Pipsan isoäidin vanha, viehkeä nojatuoli tyttären suosikkikaluste ja soittimet puolison kokoelmista.

Vanha Steinway päätyi reilut parikymmentä vuotta sitten Pipsan puolisolle lainaan. Soitin on yhä täydellisessä vireessä ja soittokunnossa.

Makuuhuoneen ikkunalaudalla on kokoelma lahjaksi saatuja muistoesineitä ja matkamuistoja, kuten Heath Ceramicsin pikkumaljakot.

5/ Pysyvästi boheemi

Kodin tekevät paitsi ihmiset myös omat tavarat. Makuni ja tyylini eivät ole muuttuneet eri kotien mukaan, vaan olen kantanut samoja huonekaluja mukanani koko aikuisikäni. Olen fiilistyyppi, ja kodeissani on aina ollut sama tunnelma.

Pariisissa viettämieni vuosien jälkeen pidän vanhoista taloista, joissa kaikki on hieman vinossa ja epätäydellistä. Ehkä siksi sisustustyyliinikin sopii tietty boheemius.

Sisustajana olen hidas ja mietin valintoja rauhassa – jo siksi, että makuni on aivan liian kallis. Säästän kärsivällisesti vaikka vuosia, jotta voin hankkia jotain loppuelämäksi. Kun lapset muuttavat omilleen, haaveilen pikkukodista Pariisissa.

Juttu on julkaistu Glorian kodissa 8/2026.