Keittiö rakennettiin uudelleen suuren saarekkeen ympärille. Vanhat, täyspuiset keittiönkaapit saivat uuden maalipinnan. Takaseinän kaapisto on Nixin mallistosta. Kattovalaisimet hankittiin Vepsäläiseltä.
Keittiö rakennettiin uudelleen suuren saarekkeen ympärille. Vanhat, täyspuiset keittiönkaapit saivat uuden maalipinnan. Takaseinän kaapisto on Nixin mallistosta. Kattovalaisimet hankittiin Vepsäläiseltä.

Asukkaat: Lapuan Kankureiden omistajat Jaana, 48, ja Esko Hjelt, 48, sekä tytär Vilma, 19, ja kaksospojat Eero ja Elias, 15.

Koti: Vuonna 2000 rakennettu 216-neliöinen, kaksikerroksinen puutalo Poutun kylässä Lapuanjoen rannassa.Talon sunnitteli arkkitehti Kimmo Hakola.

Nuorina Jaana ja Esko halusivat Lapualta maailmalle ja lähtivät Tampereelle ja Saksaan opiskelemaan. Ajatus kodista ja yrityksestä Etelä-Pohjanmaalla tuntui kaukaiselta, kunnes vuonna 1995 laman syvimmässä aallonpohjassa Eskon oli palattava huolehtimaan perheensä yrityksestä. Kun perheyrityksessä tehtiin sukupolvenvaihdos, Esko ja Jaana päättivät rakentaa talon suvun vanhalle tontille Lapuanjoen rantaan.

– Naapuritonteilla sijaitsevat Etelä-Pohjanmaan suurimmat, vanhat pohjalaistalot, ja koimme, että meillä on velvollisuus kunnioittaa alueen arvokasta historiaa ja rakennusperinnettä. Vaihtoehtoja ei siis ollut: talon oli oltava kaksikerroksinen puutalo. Valittavaksi jäi vain väri – punainen tai keltainen, Jaana kertoo.

Esko ja Jaana Hjelt rentoutuvat niin kotonaan joen rannassa kuin kesämökillä. Pidemmillä lomilla työstä irtautuminen vaatii lähtöä kauemmas kotikulmilta.
Esko ja Jaana Hjelt rentoutuvat niin kotonaan joen rannassa kuin kesämökillä. Pidemmillä lomilla työstä irtautuminen vaatii lähtöä kauemmas kotikulmilta.

Rakennusbudjetti oli tiukka, ja aikaa yksityiskohtien hiomiseen ei juuri ollut. Yrityksen kehittäminen vei rahat ja ajan, lisäksi perheeseen oli syntynyt pieni tytär Vilma. Kaikki ratkaisut talossa syntyivät käytännön sanelemina ja toimivuus etusijalla. Syntyi pitkäikäinen talo, joka toimi muuttumattomana 15 vuotta.

Perhe-elämä muuttui, kun kolme lasta kasvoi isoiksi. Jaanasta ja Eskosta alkoi tuntua, että talokin tarvitsi muutosta: ainakin varastona toimineesta viileästä lasiverannasta saisi mukavan kahvittelutilan, jos sen eristäisi. Samalla heräsi ajatus laajentaa talon terassia.

Muutostöitä ideoimaan kutsuttiin paikalle sisustusarkkitehti Anu Jokela. Ammattilainen esitteli lisää innostavia ideoita, ja asukkaiden muutosvimma livahti kuistilta sisään ja mullisti lopulta koko alakerran. Uudistuksessa olohuoneen ja keittiön välinen seinä kaadettiin, jotta saatiin tilaa suurelle oleskelukeittiölle.

– Käytimme olohuonetta harvoin. Se odotti vain hienoja vieraita, joita ei koskaan tullut. Viihdyimme aina keittiössä niin perheen kuin ystävienkin kesken, Jaana sanoo.

Keittiö uusittiin kokonaan. Takaseinälle teetettiin korkeat kaapit, joihin piilotettiin kylmäkalusteet ja runsaasti säilytystilaa, jotta tasot pysyvät puhtaina. Alakerran koivulattiat hiottiin ja vahattiin vaalean mudan sävyyn.

Olohuonenurkkaukseen hankittiin Valannin sohvat. Seinällä on Eliel Saarisen Ruusu-ryijy, jonka Jaana hankki muistoksi Suomen Käsityön Ystävien kanssa tekemästään yhteistyöstä. Musta pöytävalaisin ostettiin espanjalaiselta messunaapurilta. Pullean maljakon Jaana sai Anu Pentikiltä odottaessaan kaksosiaan.
Olohuonenurkkaukseen hankittiin Valannin sohvat. Seinällä on Eliel Saarisen Ruusu-ryijy, jonka Jaana hankki muistoksi Suomen Käsityön Ystävien kanssa tekemästään yhteistyöstä. Musta pöytävalaisin ostettiin espanjalaiselta messunaapurilta. Pullean maljakon Jaana sai Anu Pentikiltä odottaessaan kaksosiaan.

– Täällä on tapana, että naapuriin voi pistäytyä ilmoittamatta. Uusi avoin keittiömme toimii mahtavasti juuri noissa tärkeissä sosiaalisissa hetkissä. Voin kokata samalla, kun vaihdan kuulumiset naapurin kanssa, Jaana sanoo.

Remontin myötä kodin sisustusta päivitettiin. Olohuoneeseen hankittiin uudet sohvat, mutta suurin osa vanhoista kalusteista säilytettiin. Alakerran rauhallista, skandinaavista sisustusta määrittävät 1700-luvun lopun vanha kaappi ja kaappikello, jotka ovat peräisin tontilla sijainneesta pohjalaistalosta.

Vanhan perintökaapin väritys toi saven sävyt alakertaan. Artekin ruokapöytä on palvellut pitkään. Sen ilme uudistuu moderneilla pellavaliinoilla. Woodnotesin matto on valmistettu Lapualla, ja oli siksi itsestäänselvä hankinta. Sirot ja mukavat NC Möblerin pinnatuolit on suunnitellut Björn Dahlström. Kattovalaisin on Henrik Pedersenin Bolialle suunnittelema Bazar. Kaikki tekstiilit ovat Lapuan Kankureiden.
Vanhan perintökaapin väritys toi saven sävyt alakertaan. Artekin ruokapöytä on palvellut pitkään. Sen ilme uudistuu moderneilla pellavaliinoilla. Woodnotesin matto on valmistettu Lapualla, ja oli siksi itsestäänselvä hankinta. Sirot ja mukavat NC Möblerin pinnatuolit on suunnitellut Björn Dahlström. Kattovalaisin on Henrik Pedersenin Bolialle suunnittelema Bazar. Kaikki tekstiilit ovat Lapuan Kankureiden.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 5/2017 ilmestyneestä jutusta Kankureiden keittiössä.

Arkkitehti Eemil Luukka suunnitteli perheelleen avaran, valoisan kodin järvenpääläiseen karjanhoitokouluun.

Asukkaat: Käsityönopettajaopiskelija Maiju Luukka ja arkkitehti Eemil Luukka sekä lapset Nooa, Isla, ja Uuno.
Koti:126-neliöinen asunto vanhassa karjanhoitokoulussa Järvenpäässä. Vuonna 1927 rakennettuun koulu on arkkitehtiveljesten Jussi ja Toivo Paatelan suunnittelema.

Kaipuu kauniiseen ja uniikkiin kotiin sai Maiju ja Eemil Luukan remontoimaan perheelleen kodin vanhaan järvenpääläiseen karjanhoitokouluun. Vanhaan rakennukseen tuli kaikkiaan seitsemän asuntoa. Eemil suunnitteli Luukkien kodin toiseen kerrokseen, jossa muuton jälkeen ensi töiksi juhlittiin kuopuksen ristiäisiä.


Eemil, Uuno, Maiju, Isla ja Nooa Luukan kotitalon ulkoseinä on sementtitiiltä, joka on rapattu kalkkilaastilla ja kalkkimaalattu keltaiseksi. Rappausta on aikojen saatossa korjailtu, mutta nyt se on patinoitunut.


Miten päädyitte asumaan vanhaan kouluun?

Eemil: Onnellisten sattumien kautta. Etsimme serkkuni, arkkitehti Antti Heikkilän kanssa sopivaa taloa alueen vanhoista rakennuksista, kun vastaan tuli Järvenpään kaupungin myynnissä ollut koulukokonaisuus. Rakennus oli inspiroiva ja fiilikseltään houkutteleva.

Maiju: Kun ensi kerran näin rakennuksen ja kuljin pitkin talon käytäviä, en osannut hahmottaa kokonaisuutta. Talon arkkitehtuuri ja kouluhistoria kiehtoivat, mutta samaan aikaan tunsin itseni pieneksi. Yhteisen hankkeen ympärille kietoutunut porukka kuitenkin vahvisti uskoani remontin onnistumisesta.

En silloin ymmärtänyt, minkä kokoisesta projektista oli kyse. Jos olisin tiennyt, niin olisin varmaan pelästynyt ja perääntynyt. Olin vannonut, etten ikinä osta vanhaa, remontoitavaa taloa, ja yhtäkkiä löysin itseni betonipölyn keskeltä. Talon erityislaatuinen henki imaisi mukaansa. Arkkitehtuuri ja historia ovat aina merkinneet minulle paljon. Niiden vahva läsnäolo on tehnyt talosta rakkaan.


Vähäeleinen, vanerinen keittiö on Eemilin suunnittelema, ja sen toteutti Hollolan Puuosa. Työtasot ovat laminoitua vaneria. Vanha lääkekaappi on Eemilin lapsuudenkodista ja jäi väliaikaiselle paikalleen. Maiju ihastui oranssiin teepannuun Prahassa, Eemil salakuljetti sen Suomeen ja antoi Maijulle syntymäpäivälahjaksi.


Keittiön kaappeihin haluttiin kaunis punainen sävy, joka viittaisi talon rakennusvuosikymmenen värimaailmaan. Sopiva RAL 3012 -sävy löytyi Tikkurilalta.


Muutitte koulukäyttöön tarkoitetun rakennuksen kodiksi. Millaisia haasteita kohtasitte?

Eemil: Rajan vetäminen vanhojen säästettävien ja pois purettavien rakennusosien välillä oli vaativa ja usein kivulias prosessi. Jouduin punnitsemaan erilaisten vaihtoehtojen välillä. Halusimme korostaa rakennuksen tiettyjä ominaispiirteitä ja vaalia sen alkuperäistä henkeä mutta niin, että uudetkin pinnat saavat näkyä.

Koska teimme valtaosan töistä itse, parhaita olivat ne hetket, kun joku työvaihe tuli valmiiksi. Pitkiksi venyneet päivät ja purkujätteen loputon ulos kantaminen oli uuvuttavaa.

Maiju: Olin lähes yksinhuoltaja remonttiprojektin ajan, kun Eemil oli päivät töissä ja illat raksalla. Vaikka rakennusaika oli raskasta, nautin eniten siitä, kun sain tehdä jotain käsilläni. Putsasin ja hioin ikkunakarmeja, sekä maalasin listoja. Sukulaiset olivat isona apuna koko rakennusprojektin ajan. Tasoitustyöt tilasimme ulkopuoliselta, ja loppuvaiheeseen palkkasimme ulkopuolisen timpurin tekemään sisätöitä.


Kipsisiä lehmäpatsaita löytyi ullakolta useita, ja ne ovat talon vanhaa opetusmateriaalia. Taulu makuuhuoneen seinällä on kopio Eemilin lapsuudenkodin rakennuspiirustuksista.


Mikä on kotinne sisustuksen punainen lanka?

Eemil: Suhtaudun varauksella koko sisustus-sanaan. Elämässä syntyy aika ajoin uusi tarve, ja se pitää pyrkiä tyydyttämään mahdollisimman hyvin tarkoitukseen soveltuvalla asialla.

Usein huonekalun hankintaan liittyy etsimistä ja pohtimista. Toisaalta sattumalta vastaan tulevia löytöjä on vaikea vastustaa. Olemme innokkaita kierrättäjiä ja hankimme mielellämme käytettyjä kalusteita silläkin uhalla, että joudumme niitä kunnostamaan.

Taide merkitsee meille paljon. Taulut ovat ikkunoiden tavoin aukkoja ympäröivään maailmaan.

Maiju: Tykkään olohuoneen harmonisesta tunnelmasta. Pidän siitä, miten valo lankeaa ikkunasta eteisen kuvioidulle kaakelilaatalle. Koti ei kuitenkaan tule koskaan täysin valmiiksi. Asuminen ja sen tarpeet muuttuvat elämäntilanteiden mukaan.


Iso lasipullo on ostettu vanhan tavaran liikkeestä. Pullon muoto kiehtoi Maijua, koska se on poikkeuksellisen korkea ja hoikka. Viherkasvit ovat Maijun intohimo.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 2/2018 ilmestyneestä jutusta Lehmien jälkeen.

Tilaa Glorian Koti

Kitzenin keittiön  kaapistojen yläreuna myötäilee katon muotoa. Avohyllyt tarjoavat paikan asukkaiden värillisille lasiesineille.  Työtaso jatkuu käytännöllisesti seinälle.
Kitzenin keittiön kaapistojen yläreuna myötäilee katon muotoa. Avohyllyt tarjoavat paikan asukkaiden värillisille lasiesineille. Työtaso jatkuu käytännöllisesti seinälle.

Sininen sohva saneli Maaritin ja Timon kakkoskodin värimaailman. Luottosuunnittelija Mikko Toppala sisusti parille ullakkoasunnosta rauhallisen kaupunkikodin.

Asukkaat: Maarit ja Timo, jotka asuvat asunnossa Helsingissä käydessään.
Koti: vanhan talon ullakolle vuonna 2013 rakennettu 74-neliöinen asunto Korkeavuorenkadulla Helsingin keskustassa.

Maarit ja Timo olivat etsineet kakkosasuntoa Helsingin Kaartinkaupungin ja Ullanlinnan alueilta jo jonkin aikaa, kun vastaan tuli ullakkosaneerauskohde Korkeavuorenkadulta. Pariskunta ihastui asunnon avaruuteen, pohjaan, kattoikkunoihin ja urbaaniin näkymään. He pyysivät sisustussuunnittelija Mikko Toppalan mukaan katsomaan rakenteilla olevaa asuntoa. Toppala on sisustanut myös perheen muut kodit.


Kodin suunnitellut Mikko Toppala on helsinkiläinen sisustussuunnittelija, joka on tuttu MTV3:n Pientä pintaremonttia ja Pientä mökkiremonttia -ohjelmista.


Mikko Toppala, miten asunnon arkkitehtoninen ilme syntyi?

Asunnon rakentaneen Aarni Kiinteistöjen suunnitelmat ja materiaalivalinnat olivat niin onnistuneita, ettei suuria muutoksia tarvinnut miettiä. Valituilla rakennustavoilla saatiin hienoja, pelkistetyn tyylikkäitä yksityiskohtia. Esimerkiksi väliovien viisto yläreuna on rakentajan taidonnäyte, ja kiintokalusteet toteutettiin toiveestani ilman turhia peitelistoja.


Kimmo Kaivannon grafiikantyö toistaa asukkaiden lempivärejä: rantahiekan ja veden sävyjä.


Miten kodin rauhallinen väritys syntyi?

Sisustuksen lähtökohta oli asukkaiden edelliseen kotiin sinisellä verhoiltu sohva ja muut huonekalut, matot ja valaisimet, jotka yhdessä päätimme siirtää tähän kotiin. Sinistä löytyy myös tauluista, joiden paikat katsoimme yhdessä. Halusin pitää muun värimaailman rauhallisena, maanläheisenä ja vaaleana. Hankin kotiin sisustusta täydentäviä sisustustavaroita ja tekstiilejä, joissa toistuu sama sininen sävy ja skandinaavinen tyyli.

Oma suosikkini on keittiö ja oleskelutila suurien ikkunoiden ja korkean tilan vuoksi.


Novapakin tummansininen sohva muutti asukkaiden vanhasta kodista. Sitä täydennettiin vaaleanharmaalla rahilla. Vanha sarjapöytä maalautettiin mustaksi.

 


Viistoon tilaan sopivat matalat kalusteet. Aiemmin hankitut Artekin Tankki-tuolit tuotiin tähän kotiin. Tuolien kuviollinen verhoilukangas, samettipintainen vanha matto ja runsaat tekstiilit tuovat pelkistettyyn asuntoon kodikkuutta.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 1/2018 ilmestyneestä jutusta Sinistä & vaaleaa.

Tilaa Glorian Koti