Keittiö rakennettiin uudelleen suuren saarekkeen ympärille. Vanhat, täyspuiset keittiönkaapit saivat uuden maalipinnan. Takaseinän kaapisto on Nixin mallistosta. Kattovalaisimet hankittiin Vepsäläiseltä.
Keittiö rakennettiin uudelleen suuren saarekkeen ympärille. Vanhat, täyspuiset keittiönkaapit saivat uuden maalipinnan. Takaseinän kaapisto on Nixin mallistosta. Kattovalaisimet hankittiin Vepsäläiseltä.

Asukkaat: Lapuan Kankureiden omistajat Jaana, 48, ja Esko Hjelt, 48, sekä tytär Vilma, 19, ja kaksospojat Eero ja Elias, 15.

Koti: Vuonna 2000 rakennettu 216-neliöinen, kaksikerroksinen puutalo Poutun kylässä Lapuanjoen rannassa.Talon sunnitteli arkkitehti Kimmo Hakola.

Nuorina Jaana ja Esko halusivat Lapualta maailmalle ja lähtivät Tampereelle ja Saksaan opiskelemaan. Ajatus kodista ja yrityksestä Etelä-Pohjanmaalla tuntui kaukaiselta, kunnes vuonna 1995 laman syvimmässä aallonpohjassa Eskon oli palattava huolehtimaan perheensä yrityksestä. Kun perheyrityksessä tehtiin sukupolvenvaihdos, Esko ja Jaana päättivät rakentaa talon suvun vanhalle tontille Lapuanjoen rantaan.

– Naapuritonteilla sijaitsevat Etelä-Pohjanmaan suurimmat, vanhat pohjalaistalot, ja koimme, että meillä on velvollisuus kunnioittaa alueen arvokasta historiaa ja rakennusperinnettä. Vaihtoehtoja ei siis ollut: talon oli oltava kaksikerroksinen puutalo. Valittavaksi jäi vain väri – punainen tai keltainen, Jaana kertoo.

Esko ja Jaana Hjelt rentoutuvat niin kotonaan joen rannassa kuin kesämökillä. Pidemmillä lomilla työstä irtautuminen vaatii lähtöä kauemmas kotikulmilta.
Esko ja Jaana Hjelt rentoutuvat niin kotonaan joen rannassa kuin kesämökillä. Pidemmillä lomilla työstä irtautuminen vaatii lähtöä kauemmas kotikulmilta.

Rakennusbudjetti oli tiukka, ja aikaa yksityiskohtien hiomiseen ei juuri ollut. Yrityksen kehittäminen vei rahat ja ajan, lisäksi perheeseen oli syntynyt pieni tytär Vilma. Kaikki ratkaisut talossa syntyivät käytännön sanelemina ja toimivuus etusijalla. Syntyi pitkäikäinen talo, joka toimi muuttumattomana 15 vuotta.

Perhe-elämä muuttui, kun kolme lasta kasvoi isoiksi. Jaanasta ja Eskosta alkoi tuntua, että talokin tarvitsi muutosta: ainakin varastona toimineesta viileästä lasiverannasta saisi mukavan kahvittelutilan, jos sen eristäisi. Samalla heräsi ajatus laajentaa talon terassia.

Muutostöitä ideoimaan kutsuttiin paikalle sisustusarkkitehti Anu Jokela. Ammattilainen esitteli lisää innostavia ideoita, ja asukkaiden muutosvimma livahti kuistilta sisään ja mullisti lopulta koko alakerran. Uudistuksessa olohuoneen ja keittiön välinen seinä kaadettiin, jotta saatiin tilaa suurelle oleskelukeittiölle.

– Käytimme olohuonetta harvoin. Se odotti vain hienoja vieraita, joita ei koskaan tullut. Viihdyimme aina keittiössä niin perheen kuin ystävienkin kesken, Jaana sanoo.

Keittiö uusittiin kokonaan. Takaseinälle teetettiin korkeat kaapit, joihin piilotettiin kylmäkalusteet ja runsaasti säilytystilaa, jotta tasot pysyvät puhtaina. Alakerran koivulattiat hiottiin ja vahattiin vaalean mudan sävyyn.

Olohuonenurkkaukseen hankittiin Valannin sohvat. Seinällä on Eliel Saarisen Ruusu-ryijy, jonka Jaana hankki muistoksi Suomen Käsityön Ystävien kanssa tekemästään yhteistyöstä. Musta pöytävalaisin ostettiin espanjalaiselta messunaapurilta. Pullean maljakon Jaana sai Anu Pentikiltä odottaessaan kaksosiaan.
Olohuonenurkkaukseen hankittiin Valannin sohvat. Seinällä on Eliel Saarisen Ruusu-ryijy, jonka Jaana hankki muistoksi Suomen Käsityön Ystävien kanssa tekemästään yhteistyöstä. Musta pöytävalaisin ostettiin espanjalaiselta messunaapurilta. Pullean maljakon Jaana sai Anu Pentikiltä odottaessaan kaksosiaan.

– Täällä on tapana, että naapuriin voi pistäytyä ilmoittamatta. Uusi avoin keittiömme toimii mahtavasti juuri noissa tärkeissä sosiaalisissa hetkissä. Voin kokata samalla, kun vaihdan kuulumiset naapurin kanssa, Jaana sanoo.

Remontin myötä kodin sisustusta päivitettiin. Olohuoneeseen hankittiin uudet sohvat, mutta suurin osa vanhoista kalusteista säilytettiin. Alakerran rauhallista, skandinaavista sisustusta määrittävät 1700-luvun lopun vanha kaappi ja kaappikello, jotka ovat peräisin tontilla sijainneesta pohjalaistalosta.

Vanhan perintökaapin väritys toi saven sävyt alakertaan. Artekin ruokapöytä on palvellut pitkään. Sen ilme uudistuu moderneilla pellavaliinoilla. Woodnotesin matto on valmistettu Lapualla, ja oli siksi itsestäänselvä hankinta. Sirot ja mukavat NC Möblerin pinnatuolit on suunnitellut Björn Dahlström. Kattovalaisin on Henrik Pedersenin Bolialle suunnittelema Bazar. Kaikki tekstiilit ovat Lapuan Kankureiden.
Vanhan perintökaapin väritys toi saven sävyt alakertaan. Artekin ruokapöytä on palvellut pitkään. Sen ilme uudistuu moderneilla pellavaliinoilla. Woodnotesin matto on valmistettu Lapualla, ja oli siksi itsestäänselvä hankinta. Sirot ja mukavat NC Möblerin pinnatuolit on suunnitellut Björn Dahlström. Kattovalaisin on Henrik Pedersenin Bolialle suunnittelema Bazar. Kaikki tekstiilit ovat Lapuan Kankureiden.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 5/2017 ilmestyneestä jutusta Kankureiden keittiössä.

Olohuone on  kodin suurin huone, ja sen ikkunat aukeavat kahteen suuntaan. Vanha ruokapöytä on löytö Mångfaldens hus -liikkeestä  Ruotsin Strängnäsistä. Valaisimet pariskunta löysi Fiskarsin antiikkimarkkinoilta, jossa vieraillaan joka kesä. Vihreät, vanhat tuolit Varpu osti  tamperelaisesta Antiikkiliike Anna-Stiinasta. Ruskeat tuolit pöydän päissä ovat löytö Ruotsin Pelastusarmeijan kirpputorilta.
Olohuone on kodin suurin huone, ja sen ikkunat aukeavat kahteen suuntaan. Vanha ruokapöytä on löytö Mångfaldens hus -liikkeestä Ruotsin Strängnäsistä. Valaisimet pariskunta löysi Fiskarsin antiikkimarkkinoilta, jossa vieraillaan joka kesä. Vihreät, vanhat tuolit Varpu osti tamperelaisesta Antiikkiliike Anna-Stiinasta. Ruskeat tuolit pöydän päissä ovat löytö Ruotsin Pelastusarmeijan kirpputorilta.

Hiominen on väkivaltaa pinnoille, Varpu Valkeinen ajattelee ja sisustaa kotiaan boheemin tyylikäästi.

Asukkaat: Hyvinvointialan yrittäjä Varpu Valkeinen, 42, ja account director Timo, 49, sekä pariskunnan poika Samuel ja Milli-kissa.

Koti: Kerrostaloasunto vuonna 1905 rakennetussa talossa Tampereen keskustassa. Tilaa kodissa on 129 neliötä, neljä huonetta ja keittiö.

Vuosikymmenen alkupuolella Varpu Valkeinen, puoliso Timo ja poika Samuel asuivat vanhassa, suuressa hirsitalossa Nokian Siurossa. Ympärillä oli pieni kyläyhteisö, mutta Varpun työ, Samuelin koulu ja harrastukset pakottivat taittamaan parinkymmenen kilometrin matkan Tampereelle päivittäin. Pari mietti, miten kulkemista voisi helpottaa, kun netissä tuli vastaan ilmoitus Tampereen ydinkeskustassa sijaitsevasta asunnosta. Asunto täytti kaikin puolin perheen toiveet, ja niin muuttokuorma suunnattiin kohti Tamperetta vuonna 2014.


Ruutulattia , vanha, musta samettisohva, opetustaulu ja marokkolainen matto määrittelevät eteisen tyylin. Ulko-ovella seinät ovat hennon harmaat ja jatkuvat aulassa mustina.

 


Varpu ja Timo tekevät molemmat töitä myös kotona, ja siksi erillinen työhuone on ollut hyvä ratkaisu.

– Kotiuduimme tänne siltä seisomalta. En jumiudu asuinpaikkoihin, ja kaupunkilaisuus on osa minua. Olemme aiemmin asuneet kymmenkunta vuotta eri puolilla Tukholmaa, Varpu sanoo.


Mustavalkoinen värimaailma jatkuu keittiössä. Perhe säästi vanhat kaapistot ja remontoi keittiöstä omannäköisen poistamalla toisen seinällisen kaappeja.

 


Eteisaula on pitkulainen ja kulkee läpi asunnon. Edellinen asukas maalasi seinät mustiksi ja valitsi lattiaan mustavalkoista ruutua. Ovilasien kuviot ovat asunnon pitkäaikaisen asukkaan maalaamia. Hänen tekemänsä sabluuna on vieläkin tallella.

Asunto oli hyvässä kunnossa ja muuttovalmis. Aiempi omistaja oli maalannut aulan mustaksi ja laittanut aulaan sekä keittiöön mustavalkoruutuisen lattian. Kodin sisustus on runsas ja kerroksellinen, boheemi mutta tyylikäs. Lähes kolmimetrinen huonekorkeus antaa huoneille huimasti avaruutta. Lähes kaikki kalusteet ovat vanhoja ja suurilta osin antiikkia. Varpun silmää miellyttää kulunut pinta.

– Elämä saa näkyä, hiominen on väkivaltaa pinnoille. Rakastan ruosteisia, kuluneita ja kolhuisia tavaroita. Ulkomailla asuessamme naapurit tiesivät tämän ja toivat elämää nähneitä löytöjä meille. Perintöesineetkin ovat saanet meiltä uuden kodin. On ihana ajatella, että Ruotsista ostamamme vanhan ruokapöydän ääressä on aikanaan istunut moni muukin perhe, Varpu sanoo.


Olohuoneesta aukeaa näkymä Samuelin huoneeseen. Howard-sohvan ja divaanin Varpu on vuorannut tyynyin, taljoin ja filtein pehmeiksi pesiksi. Opetustaulu on kirpputorilöytö.

 


Varpun ja Timon vaaleassa makuuhuoneessa huima huonekorkeus tuntuu erityisesti. Antiikkikaappi tuo lisätilaa säilytykselle. Pyöreät virkatut matot kodin monissa huoneissa ovat Varpun kesälomaterapiaa.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 9/2017 ilmestyneestä jutusta Hiomaton timantti.

Taiteilija Jarmo Mäkilän ja lavastaja Päivi Kettusen paritalossa parasta on tila, taide ja kerrostumat.

Asukkaat: lavastaja Päivi Kettunen ja taiteilija Jarmo Mäkilä sekä Päivin poika Otso Kettunen, 13.

Koti: 1970-luvulla rakennettu nelitasoinen paritalo Itä-Helsingissä. Talossa on noin 300 neliötä.

Epäyhtenäisyys ja kontrastit muodostavat Päivi Kettusen ja Jarmo Mäkilän kodissa kokonaisuuden, joka on kiinnostava ja kodikas. Vieraan on käytettävä kaikki tahdonvoimansa keskittyäkseen keskusteluun, kun kaikkialla on niin paljon kutkuttavaa ja mielenkiintoista katsottavaa.

Jarmo ja Päivi, mikä kodissanne on parasta?

Päivi: Parasta täällä on tila. Kun on tarpeeksi tilaa, siivoamisesta ei tule stressiä. Pienet sotkut ikään kuin vain katoavat avaruuteen. Poikani Otson ystävät viihtyvät meillä, ja he voivat pitää paljonkin ääntä pelatessaan ja musiikkia kuunnellessaan. Tähän kotiin voi upota paljon toimintaa, ääntä ja hauskanpitoa ilman, että muut häiriintyvät.

Jarmo: Olen asunut tässä kodissa 1980-luvulta lähtien. Hankin tämän talon alunperin siksi, että halusin perheelleni kodin kävelymatkan päähän silloisesta ateljeestani. Nykyinenkin ateljeeni sijaitsee aivan lähellä. Alue on vehreä ja mukavan kylämäinen. Täällä asuu paljon taiteilijoita ja monista naapureista on tullut ystäviäni.


Jarmo Mäkilän ja Päivi Kettusen koti on täynnä kerrostumia ja väriä. Jarmolle tärkeää ovat esineiden tuomat muistot. ”Päivi ymmärtää jo työnsäkin kautta esineistä ja niiden arvosta huomattavasti enemmän”, Jarmo sanoo.

 


Olohuoneen seinällä on Jarmon Lasten ristiretki -teos. Suuri puinen teos on Outi Heiskasen, samoin kuin teos sen päällä. Kultainen, puinen enkelilapsi katossa on Jarmon hankinta venetsialaisesta puusepänverstaasta. Lukunurkkauksen muodostavat huutokaupasta hankittu alkuperäinen Karuselli-tuoli, Habitatin sarjapöytä sekä Ritva´s -antiikkiliikkeestä ostettu Tapio Wirkkalan valaisin.


Teette työksenne taidetta, mutta mikä sen merkitys on kodissanne?

Jarmo: Taide on olennainen osa elämäämme, ja kavahdan tyhjiä valkoisia seiniä. Taulut vaihtuvat meillä usein. Omat työni lähtevät näyttelyihin, ja vaihtelen töitä kollegoideni kanssa tai ostan niitä. Heidän teoksissaan on läsnä minulle tärkeitä ihmisiä ja heihin liittyviä muistoja. Hankin sellaista taidetta, joka koskettaa minua ja mistä pidän. Oma tunne on kaikkein tärkein kriteeri.

Päivi: Käyn työni puolesta hyvin erilaisten ihmisten kodeissa. Usein minulle tulee tunne, että vaimot ovat sisustaneet kodin ja hankkineet sinne myös taiteen. Olisi hyvä, että myös miehet osallistuisivat, niin kodeista tulisi elävämpiä ja kaikkien asukkaidensa näköisiä. Miehet suhtautuvat usein taiteeseen ennakkoluulottomammin ja tunteenomaisemmin kuin naiset. Siten valittu taide voi tuoda sisustukseen paljon enemmän tasoja ja mielenkiintoa. Meillä molemmat osallistuvat päätöksiin, ja yhdessä mietimme mihin taulut sijoitetaan.

Koen, että olemme onnistuneet luomaan inspiroivan kodin, kun Otson ystävät pysähtyvät maalausten eteen pohtimaan niitä. Tai kun pieni tyttö huudahti ihastuneena: ”Teillä on enkeli katossa ja tiikeri matossa!”

Onko sohvatyynyn sävyttäminen taiteeseen rikos?

Jarmo: Ei missään nimessä, siitähän syntyy sommitelma! Harva kulkee taideostoksilla sohvatyyny mukanaan, siinä ehkä menee raja. On tärkeää, että taulu hankitaan ennen sohvatyynyä.


Yläkerran vierasmakuuhuoneeseen on sijoitettu Rauha Mäkilän pastellinsävyisiä töitä tuomaan väriä pelkistetysti kalustettuun tilaan.

 


Alakerran saunan yhteydessä olevassa oleskelutilassa on säilytetty autenttinen 1970-luvun tunnelma. Kalusteet ovat Artekin ja matto on valmistettu purjeesta. Se toimii siksi hyvin kosteassa tilassa.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 1/2018 ilmestyneestä jutusta Tilaa & Taidetta.