Tuomas Enbusken koti kauppakeskuksessa on design-haukan poikamiesboksi

Asukas: Toimittaja Tuomas Enbuske sekä viikonloppuisin lapset Elaisa, 8, ja Uuno, 5.
Koti: Kolmio vuonna 2006 rakennetussa kerrostalossa Helsingin Kampissa.

Kotini sijainti on

uskomattoman kätevä, sillä asunto sijaitsee Kampin kauppakeskuksen talossa. Vanhojen talojen asunnot ja torpat luodoilla näyttävät kyllä hienoilta sisustuslehdissä, mutta kovin käytännöllisiä ne eivät ole. Tämä koti on ihanteellinen siihen nähden, että Suomessa sataa loskaa puolet vuodesta. Metrot ja bussit lähtevät saman katon alta, ja ruokakaupassa voi käydä ilman ulkovaatteita. On luksusta päässä sortseissa Stockalle.

Vitran kulunut Eames Lounge -nahkanojatuoli näyttää ikääntyessään aina vain paremmalta.

Lempipaikkani kotona on

suuri parveke, joka muistuttaa enemmänkin terassia. Järjestän siellä jatkoja. Näkymä keskustan klassikkorakennuksille, kuten Tennispalatsille, on unelmamaisemani ja erityisen upea iltavalaistuksessa. Rakastan jopa parjattua Autotaloa ja parvekkeen nurkassa rönsyileviä muovikasveja.

Rakkain kalusteeni

on Kukkapuron Karuselli-tuoli, joka on niin täydellisen mukava, että siitä ei tee mieli nousta ollenkaan. Se on löytö Hagelstamin huutokaupasta.

Keräilen kotiini

design-klassikoita ja harrastan aktiivisesti huutokauppojen koluamista. Olen aina ollut kiinnostunut muotoilusta ja hamstrannut huonekaluja parikymppisestä saakka. Nykyiseen asuntooni mahtuvat kuitenkin vain ehdottomat suosikkini – loput olen myynyt, laittanut kiertoon tai säilönyt varastoon.

Ruokapöydän ympärille kootut, Yrjö Kukkapuron suunnittelemat, valkoiset tuolit nököttivät aikanaan Alkon pääkonttorissa. Tuomas verhoilutti ne uudelleen. Suuri taulu on Kari Mokon, pienemmät Sam Vannin.

Tyylini

on klassinen, mutta ei retro. Siinä on selkeä ero: en halua asua museossa, vaan haen kalusteissa ajattomuutta. Eniten puhuttelevat 1950- ja 1960-luvun luomukset, mutta kun asuu 2000-luvun talossa, ei voi täyttää kotiaan tiikkikalusteilla.

Turhinta kodissani

on keittiö. Jos se olisi minusta kiinni, en oikeastaan tarvitsisi sitä ollenkaan, mutta lasten takia se on välttämättömyys. Kokkaan heille ihan tavallisia jauheliharuokia, mutta käymme myös paljon ulkona syömässä.

Tuhlaan

kuvataiteeseen, sillä taulut eivät vie paljoa tilaa. Ensin ostin grafiikkaa, nyt muutakin. Tuorein hankintani on ystäväni Kari Mokon suuri, värikäs maalaus, jonka sijoitin keittiöön. Se on mielettömän hieno. Lisäksi seinilläni on muun muassa Sam Vannia, Rauha Mäkilää ja Kari Riipistä. Kunkin työn pitää löytää oma paikkansa kodista, eikä se käy aina hetkessä.

Ilmari Tapiovaaran Domus-tuoli pitää makuuhuoneessa seuraa Charles ja Ray Eamesin Vitralle suunnittelemalle Hang it all -naulakolle. Taulu on Kari Riipisen.

Seuraava hankintani

on Artekin valkoinen tarjoiluvaunu, jos onnistun löytämään sellaisen jostakin. Niitä on valmistettu vain rajallinen erä. Lisäksi tahdon teettää asuntooni unelmieni kirjahyllyn, vaikka karsinkin parhaillaan kirjakokoelmaani. KonMari on yllättävän hyvä filosofia.

Remonttihaaveeni

on purkaa keittokomeroni saareke ja korvata koivuparketti rosoisella, harmaalla betonilattialla. Näillä muutoksilla ei kuitenkaan ole erityinen kiire, sillä aion asua tässä kodissa loppuelämäni.

Juttu ilmestyi Glorian Kodin numerossa 12/2016 –1/2017 nimellä Design-haukan poikamiesboksi.

Edit: 17.2.2017 korjattu talon rakennusvuosi.