Suomen Atlantti-Seuran pääsihteeri Terhi Suominen luottaa hillittyyn tyyliin: "Pukeutumisella voi loukata, jos se ei ole paikallisten normien mukaista"

Klipsillä kietaistut vaaleat hiukset hulmuavat ja punatut huulet ovat hymyssä, kun Suomen Atlantti-Seuran pääsihteeri Terhi Suominen saapuu pukupusseihin pakattujen vaatteiden kanssa hotellin aulaan. Hän kuvailee päiväänsä kiireiseksi.

–Viiden minuutin kampaus sopii vauhdikkaaseen elämääni. Se toimii aamusta iltaan, kokouksista vaativiin iltamenoihin. Hiukseni ovat lähes aina samalla tavalla.

Terhin työpäiviin kuuluu esiintymisiä, kokouksia sekä edustustehtäviä. Jo kahdenkymmenen vuoden ajan hän on edistänyt eri tehtävissä Suomen transatlanttisia eli Euroopan ja Pohjois-Amerikan välisiä suhteita ja pitänyt Suomen Nato-jäsenyyttä maan etuna.

–On hienoa, että Suomi haki jäsenyyttä. Merkittävintä Nato-jäsenyydessä on, että liittokunnan jäsenenä maa on osa Naton yhteistä puolustusta ja viidennen artiklan mukaisten turvatakuiden piirissä. Suomi on saanut Nato-jäsenhakemusprosessin myötä uudenlaista kansainvälistä näkyvyyttä ja kiinnostusta ulkomailta. Toivottavasti tämä hetki osataan Suomessa hyödyntää.

Terhi on toiminut tutkijana Naton puolustusakatemiassa, Nato Defense Collegessa, Roomassa. Hän on tottunut erottumaan joukosta miesvaltaisella alalla. Naisten osuus on lisääntynyt, mutta he ovat silti yhä vähemmistö.

–Naisena olen saanut myös etuoikeuksia.

Turussa opiskellessaan Terhi piirsi ensimmäisen pukunsa, jonka hänen paikallinen luotto-ompelijansa toteutti.

–Häneltä opin vaatteen synty- ja valmistusprosessista sekä materiaaleista. Vaikka en itse ompelekaan, osaan kiinnittää huomiota saumoihin, vaatteen istuvuuteen ja hartia- ja vyötärölinjaan. Vaatteiden pitää ikään kuin sulaa päälle. Italialaiset vaatteet ovat taitavasti tehtyjä. Niissä on kunnolliset saumavarat, joiden ansiosta vaatetta pystyy muuttamaan sen elinkaaren aikana.

Kuljetusta varten silkki-kashmirneuleet on kietaistu silkkipapereihin, silkkihuivit sujautettu suojapusseihin, korut kääritty niitä varten tehtyihin silkkipussukoihin, ja jokainen kenkä on omassa kenkäpussissaan. Terhin kohdalla vaatteista ja asusteista huolehtiminen ei jää puheen tasolle.

–Haluan, että vaatteeni kestävät aikaa. Siksi pidän niistä hyvää huolta.

Matkoillaan Terhi suunnittelee asunsa huolella kohteen, sään ja ohjelman mukaan. Koruilla ja asusteilla hän muokkaa pukujaan eri tilaisuuksiin sopiviksi.

–Matkustaessa tulee ottaa huomioon paikalliseen kulttuuriin, uskontoihin ja politiikkaankin liittyviä seikkoja. Pukeutumisella voi loukata, jos se ei ole paikallisten normien mukaista. Hillitty, hallittu ja viimeistelty tyyli antaa kaikkialla maailmassa myönteisen vaikutelman.

Miten kuvailisit tyyliäsi?

Tyylini on ajaton, yksilöllinen, klassinen, viimeistelty ja korrekti. Tyylifilosofiani on yksinkertainen: Pukeudun vaatteisiin ja käytän asusteita, jotka ovat mielestäni kauniita. Arvostan korkealuokkaista laatua, moitteetonta istuvuutta ja kestävyyttä. Minulla on kymmeniä vuosia vanhoja vaatteita ja asusteita, jotka ovat yhä käytössä. Minulle on tärkeää, että saan itse päättää, miten pukeudun. Se on minulle elämäntapa ja viestintäkeino. Puhutun ja kirjoitetun kielen ohella pukeutuminen luonnehtii eniten ihmistä.

Millainen shoppailija olet?

En ole impulssiostaja, enkä hanki kertakäyttövaatteita tai käytä verkkokauppoja. Hankin vaatteeni yleensä ulkomailta. Ostan harvoin ja tietoisesti. Tuen perheyrityksiä, pieniä artesaaniliikkeitä ja nuoria suunnittelijoita aina, kun mahdollista. Laadukas vaate tai asuste tulee pidemmän päälle halvemmaksi. Laatukriteerini on niin korkealla, ettei minulle ole koskaan sattunut hutiostoksia.

Mistä saat inspiraatiota pukeutumiseen?

Inspiraatio ja kiinnostus pukeutumiseen on minulla sisäsyntyistä. Nautin pukeutumisesta ja asukokonaisuuksien suunnittelusta. Sytykkeitä saan vaikkapa luonnosta, taiteesta, musiikista, historiasta, ihmisten kohtaamisesta. On esteettinen elämys nähdä itsevarmoja, oman henkilökohtaisen tyylinsä löytäneitä ihmisiä. Seuraan yleisesti ilmiöitä, joista muoti on yksi. Pidän kauniista asioista, mutta en ole koskaan ollut trendien orja.

Miten työsi vaikuttaa pukeutumiseesi?

Hillitty, korrekti tyyli toimii aina, kaikkialla ja kaikissa tilanteissa. Protokollan ja etikettisäännöstön noudattamisen tarkoituksena on saada asiat hoidettua uskottavasti ja tehokkaasti. Näiden pitkään käytössä olleiden periaatteiden tarkoitus on tehdä kohtaamisista miellyttäviä kaikille osapuolille. Kun hallitsee protokollan ja etiketin, se tuo varmuutta ja voi keskittyä asiakysymyksiin.

Miten tyylisi on kehittynyt ajan myötä?

Oma tyyli muodostuu vaiheiden kautta. Minulle tyylin ydin tarkoittaa itsensä tuntemista, itseilmaisua, asennetta ja tunnetta. Vierastan logokulttuuria ja massatuotantoa enkä juokse muotibrändien perässä. Muotiin voi tuhlata suuria summia, mutta se ei takaa tyylikkyyttä. Olen kriittinen ostaja, arvioin materiaaleja sekä työn laatua. Olen kriittinen myös teettäessäni vaatteita. Taitavan ompelijan kädenjälki on parhaimmillaan, kun se ei näy. Vaatteen pitää olla sen näköinen, että se on syntynyt eikä tehty.

Miten huollat vaatteitasi?

Vaatteiden ja asusteiden huolellisella ja oikeaoppisella säilytyksellä sekä puhdistusmenetelmillä vaate säilyy kauniina vuosikymmeniä. Laadukkaat materiaalit ovat kiitollisia huollettavia. Villa-, silkki-, vikunja- ja kashmirvaatteet puhdistuvat monesti pelkällä tuuletuksella.

Mistä taitosi pukeutua kumpuaa?

Suvussani on taitavia, tyylikkäitä ja hienostuneita pukeutujia, kuten esimerkiksi äitini ja hänen sisaruksensa. He ovat myös taiteellisesti lahjakkaita. Olen oppinut heiltä käyttämään rohkeasti värejä. Olen ollut aina hyvin tarkka siitä, miltä vaate tuntuu yllä ja miltä vaatteet näyttävät. Jo kaksivuotiaana valitsin itse vaatteeni.

Tyylivinkkisi?

Vaatteiden tulee istua aina täydellisesti. Asusteilla voi kohottaa omaa tyyliään. Tyylikkään ihmisen tyyli näyttää vaivattomalta ja hienostuneelta. Ei tarvitse shokeerata isoilla trendeillä näyttääkseen hohdokkaalta. Hiljainen eleganssi on aina magneettinen. Ei tarvitse pukeutua häikäistäkseen, mutta voi silti häikäistä. 

Juttu on julkaistu Gloriassa 10/2022.