Rosa Nenonen: "Kotonani ei ole yhtäkään tavaraa, jota ilman en voisi elää"

Asukkaat: Yrittäjä Rosa Nenonen, 32, ja suunnittelija Mika Nenonen, 39. Rosan Pilots-yritys tarjoaa positiiviseen psykologiaan perustuvia kursseja ja tapahtumia.
Koti: Loft-tyyppinen ullakkokaksio Helsingin Punavuoressa.Kodissa on 74 neliötä.

Kodissani parasta on

rauhallinen tunnelma ja aviopuolisoni Mika. Ihmiset tekevät kodin. Saatamme pyytää ystäviä syömään hyvin pienellä varoitusajalla. Ne illalliset ovat hyvän arjen parhaita hetkiä.

Olen metsästänyt kotiini

kaunista taidetta. Sitä etsin aina, eivätkä ne investoinnit mene koskaan hukkaan. Seinillämme on tällä hetkellä eniten valokuvataidetta, mutta myös perinteisemmistä maalauksista pidän paljon. Suosikkitaiteilijoitani ovat Karoliina Hellberg, Sergei Pavlov ja Kaapo Kamu.

Muuten välttelen ostamasta mitään, sillä etsimme parhaillaan uutta, pitkäaikaista kotia yhdessä. Nykyisen kotimme Mika osti ennen tapaamistamme.

Työpöytä on Mikan suunnittelema ja teettämä. Viherkasvit ovat Hayn betoniruukuissa, jotka ostettiin Formwerkistä. Eames DSR-tuoli on Vitran mallistosta. Valokuvateos on Sergei Pavlovin

En voisi kuvitella

asuvani kodissa, joka olisi ahdettu täyteen tavaraa. Pidän valosta ja avaruudesta. Koen, että ajatukseni hengittävät sellaisessa tilassa paremmin. Pidän siitä, että kotiin hankitaan kauniita esineitä ja huonekaluja, mutta niiden pitää olla huolella harkittuja. Näin tavaraa ei keräänny liikaa.

Kotonani ei ole

yhtäkään tavaraa, jota ilman en voisi elää. Kun muutin 18-vuotiaana Rovaniemeltä Helsinkiin, lähdin yhden matkalaukun kanssa. Yli kymmenen mallivuoteni aikana elin matkalaukkuelämää Euroopassa ja Amerikassa. Jouduin moneen kertaan muuttamaan ja luopumaan kaikesta. Enkä siksi edelleenkään ole tavaroihin kiintyjä.

Silti välillä mietin kaiholla kauniita huonekaluja ja tavaroita, kokonaista elämää, jonka jätimme taaksemme vuosi sitten, kun muutimme San Franciscosta Suomeen. Olimme tehneet mielettömiä löytöjä paikallisilta antiikkimarkkinoilta, mutta veimme kaiken kierrätykseen.

Keittiön Rosa ja Mika ovat halunnet pitää eleettömänä ja avoimena. Iso ruokapöytä on parista ehdoton, jotta ystävätkin mahtuvat sen ympärille. Hayn ruokapöydän yläpuolella on Tom Dixonin Beat-valaisimet. Ruokapöydän DKR- ja DSR-tuolit ovat Eamesien Vitralle suunnittelemat.

Illallisbravuurini on

ehdottomasti pororuoka. Olen kotoisin Lapista, ja saan äidiltä ja isältä joka vuosi yhden pakastetun poron vasan.

Valmistan siitä monipuolisesti erilaisia ruokia. Liha on hyvää ja tiedän, mistä pihvi lautaselleni on tullut. Jos valmistan ystävilleni jonkin varman ja hyvän aterian, teen poron sisä- tai ulkofilettä. Pororuoka yllättää vieraat aina iloisesti.

Säilytystilaa on

kotonani rajallisesti. Rakastan vaatteita, ja niitä minulta löytyisi varmasti enemmänkin, jos rekkejä olisi mielin määrin. Muotoilijamieheni silmä ei kuitenkaan kestä ylimääräisiä hyllyjä ja kaappeja.

Tärkeintä keittiössäni

ovat blenderi ja Ikean mutteripannu. Niiden avulla aamuni alkavat liki poikkeuksetta maistuvasti. Tänään, kun heräsin, tein itselleni tyrni­smoothien ja keitin pannullisen hyvää mantelimaitokahvia.

Oikeanlaista sohvaa pari etsi pitkään. Päiväunikelpoinen ja sopivan rento yksilö löytyi Boknäsilta.

Rakkain esine kotonani on

jokin kirjahyllyni aarteista. Opiskelin Amerikassa asuessani positiivista psykologiaa ja innostuin kovasti sen teeseistä. Olen perustanut hyvän elämän akatemian Pilotsin, jossa teen työtä hyvinvointiin ja merkitykselliseen elämään liittyvien aiheiden kanssa.

Mielivärini sisustuksessa

on valkoinen, ja pidän myös harmaasta. Hempeä roosa ja vaalea sininen voisivat myös toimia kotonani. Pidän harmoniasta ja levollisuudesta, ne mielessäni valitsen sävyjä kotiini. Toisaalta viime aikoina olen haaveillut jopa kirkkaan keltaisesta.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 11/2016 nimellä Vihdoin kotona.