Minä ja mieheni Lincoln juhlatunnelmissa ystävän kesähuvilalla elokuussa 2018.
Minä ja mieheni Lincoln juhlatunnelmissa ystävän kesähuvilalla elokuussa 2018.

Hiljattain mieheni onnistui yllättämään minut niin, että leukani melkein loksahti aamukahvikupilliseen. Hän haluaa meidän menevän paritanssikurssille.

Se oli yllätys, koska emme ole erityisen urheilullisia ihmisiä, emme myöskään yhteisten parisuhdeharrastusten ylimpiä ystäviä. Koskaan emme ole paritansseja tanssineet.

Ihmeen siemen kylvettiin kesälomallamme kuvankauniin Skopeloksen saaren mäkisissä maisemissa, jonne pakkasimme hetken päähänpistosta lenkkeilykamat mukaan. Toki olemme ennenkin mielikuvissamme olleet sporttisia lomailijoita, mutta aikaisemmilla lomillamme mitään urheiluun viittaavaa ei ole tapahtunut.

Olemme ennenkin mielikuvissamme olleet sporttisia lomailijoita, mutta aikaisemmilla lomillamme mitään urheiluun viittaavaa ei ole tapahtunut.

Skopeloksen maalaismaisemat ja siipan uudet lenkkarit inspiroivat kuitenkin niin paljon, että yllätimme itsemme ja toisemme käymällä joka päivä puolentoista tunnin reippaalla kävelyllä. Emme ole aamuihmisiä, mutta niin vain hipsimme joinakin aamuina jo kello 7 hikilenkillemme.

Kävellessä oli yllättävän mukavaa ja helppoa rupatella niitä näitä. Yllättäviäkin aiheita nousi esiin. Hermot kiristyivät välillä, mutta kumpikin halusi kovasti jatkaa, joten ilmiriidan sijaan tsemppasimme toisiamme liian kuumina hetkinä.

Kahden viikon Kreikan matkan jälkeen kävelemme edelleen päivittäin vähintään tunnin verran. Vähän olemme jo hölkkäilleetkin. Yhden kerran häivyin kesken lenkkiä mitään sanomatta kotiin, kun mies juoksi mielestäni liian lujaa edelläni, mutta siitäkin selvittiin.

Temperamenttimme huomioiden tanssikurssillamme ei vältytä kiihkeiltä tunteilta. Mutta koska olemme selvinneet Kreikan helteissä viiden kilometrin ylämäistä, selvinnemme myös foxtrotista.

Tunteikasta syyskuuta!

saila-mari.kohtala@sanoma.com

24-vuotias muusikko Ellinoora laulaa karaokea salanimellä ja haaveilee muutosta Lontooseen.

A Arctic Monkeys. Nuoruuteni soundtrack, joka on säilynyt luureissani pitkään. Kappaleet, kuten Cornerstone ja Dancing shoes, tuovat mieleen kipeitä ja ihania hetkiä teiniajoilta. En ole koskaan nähnyt bändiä livenä, ja nyt kun he vihdoin tulevat Flow-festareille elokuussa, minulla on oma keikka samaan aikaan. Punnitsin päätöstä ja totesin, että olen kuitenkin mieluummin omalla keikalla.

B B12-vitamiinisuihke. Käytän sitä joka aamu. En tiedä, toimiiko se, mutta olen ehdollistanut itseni ajattelemaan, että se piristää ja herättää.

C Chanel. Olin lapsena tosi kiinnostunut muodista ja isoista merkeistä. Haaveilin, että sitten kun olen aikuinen nainen, minulla on Chanelin korvakorut. Viime talvena ostin sellaiset Lontoosta. Välillä pitää tuhlata asioihin, joita haluaa, vaikka ei välttämättä tarvitse. Siitä tulee itsenäinen olo.

D Duetto. Biisissäni Bäng bäng typerä sydän on fiittaamassa uusi artisti Eetu. Oli ihanaa kääntää roolit toisin päin ja pystyä itse nostamaan esiin uusi, lahjakas tyyppi. Jo kappaleen ensimmäisestä demosta kuuli, että nyt ollaan jonkin hienon äärellä.

E Elle X, karaokenimeni. Käyn nykyään aika harvoin ulkona, mutta silloin kun käyn, tykkään laulaa karaokea. Pääsen harvoin laulamaan muiden artistien biisejä, joten karaokessa vedän kaikkea Amy Winehousesta Eppu Normaaliin.

F Fazer. Versioin uudelleen Fazerin tunnuskappaleen Sininen hetki, johon kuvasimme musiikkivideon Kapkaupungissa. Se oli upea reissu. Syön harvoin sokeria, mutta rakastan merkin mustikkasuklaata.

G Girls -tv-sarja. Kun näin ensimmäisen jakson, olin ihastuksissani. Sarjassa on kaikennäköisiä ihmisiä, mikä on televisiossa yhä aika vallankumouksellista. Kaikkien ei tarvitse sopia samaan muottiin.

H Helsinki. Muutin kaupunkiin kuusi vuotta sitten musiikin perässä, koska halusin päästä pelipaikoille. Pidän siitä, että pääsen biisisessioihin pyörällä tai raitiovaunulla. Sieluni juuret ovat Oulussa, mutta Helsinkiä kutsun nykyään kodikseni. Täältä löytää aina uusia asioita.

I Iines. Bändini basistin ihana lapsi, jonka näkemisestä tulee aina hyvä mieli. Basistini Anton ja hänen puolisonsa Tanja olivat lähiystäväpiirini ensimmäisiä, jotka saivat lapsen.

J Joensuu. Puhun välillä vahingossa mie-muodossa ja perustelen sitä sillä, että minulla on sukujuuria Joensuussa. Puhetyylini on sekoitus yleiskieltä sekä Oulun ja Joensuun murteita. Joensuun keikoilla on aina ihan järjetön meininki ja lämmin vastaanotto.

K Keane. Bändi, jonka musiikki tuntuu parantavalta. Somewhere only we know -kappaleen kuuntelu auttaa uskomaan, etteivät synkät kaudet kestä ikuisesti ja kaikki järjestyy. Itse musiikintekijänä on ilahduttavaa huomata, miten musiikki voi vaikuttaa ihmismieleen niin voimakkaasti.

L Lontoo. Haaveilen siitä, että pääsisin joskus Lontooseen tekemään musiikkia. Unelmia täytyy olla, ne pitävät hengissä ja virkeänä. Aina kun juon aamukahvini Abbey Road -mukista, tuntuu siltä, että edessä on hyvä päivä.

M Mokkapalat, lapsuuteni ehdoton lempiherkku. Etsin yhä täydellistä reseptiä, joka sopisi omiin ruokarajoitteisiini.

N Nauru. Viime keväänä elämässäni oli hankala jakso, jolloin nauru oli vähän hukassa. En usko, että kenelläkään voi olla koko ajan kivaa. Nyt nauru on löytynyt uudelleen. Se on puhdas tunne, jota ei voi teeskennellä. Vain elämää -leirillä opin, että itku- ja naurusensorit ovat päässä lähekkäin, ja ne voivat myös sekoittua toisiinsa.

”Viime keväänä elämässäni oli hankala jakso, jolloin nauru oli vähän hukassa.”

O Oulu, synnyinkaupunkini. Pyrin kantamaan ikuisesti mukanani sieltä saatua nöyryyttä ja suorapuheisuutta. Oulussa kaikkeen liittyy itse tekemisen asenne. Ei odoteta, että joku tekee asiat puolestasi.

P Pop. Olen pop-kirjoittaja enkä pelkää isoja kertosäkeitä ja melodioita. Ihmiset haluavat aina lokeroida, mutta pop-genre on onneksi aika iso leikkikenttä, jossa on vapaus tehdä monenlaista. Viime vuonna minut valittiin vuoden kevyen musiikin tekijäksi, ja tuntui tosi hyvältä saada työstään arvostusta.

Q Queen. Bohemian Rhapsody on hieno kappale, koska se on klassikko, vaikkei mene ollenkaan perinteisen hittibiisin muottiin. Pyrin itsekin aina tekemään ensisijaisesti merkittäviä teoksia, enkä halua mennä sieltä mistä aita on matalin.

R Rakas. Sanana hyvällä tavalla suomalainen ja aivan erilainen kuin missään muussa kielessä. Kun rakas-sanan sanoo ääneen, sitä oikeasti tarkoittaa. Siksi myös sen kuulemisesta tulee ihana olo.

S Samuli Sirviö. Tuottajani, jonka kanssa olen tehnyt kaikki biisini. Hän on ensimmäinen ihminen, jolle vien kappaleeni kuunneltavaksi. Samulin kanssa ei tarvitse suodattaa mitään tai pelätä, mitä toinen sanoo.

T Tee, erityisesti matcha-tee. Olen vähentänyt kahvin juomista, ja vaikka matchassakin on kofeiinia, siitä tulee kehoon parempi olo. Yritän opetella valmistamaan sitä oikeaoppisesti bambuvispilällä sekoittaen. Useimmiten minulta menee hommassa hermot, ja koko keittiö on täynnä vihreää jauhetta.

U Urhea. Disney-elokuva, jonka oranssitukkaiseen soturiprinsessaan samastuin vahvasti. Kotonani on kyltti, jossa lukee ”ole urhea”. Se on oikeasti tärkeä muistutus, ei pelkkä turha aforismi. Urheus on kaunis sana, uhmakkuuden ja rohkeuden symbioosi.

V Veikeä. Kerran joku sanoi minulle baarissa, että olen veikeä. Varmaan se on totta. Siinä on sellainen klangi, ettei ota itseään liian vakavasti.

W Wake me up. Kappale laulaja Ed Sheeranin ensimmäiseltä levyltä. Vaikka biisi ei ole maailman isoin, siinä on ihanasti kuvattu ujo, syntyvä rakkaus. Näin Ed Sheeranin livenä Tukholmassa ja rakastuin häneen sen jälkeen vielä enemmän.

”Kun nyt katson peiliin, sieltä näkyy juuri se Ellinoora, joka tunnen olevani.”

X Jokin tuntematon tekijä. Olen luonteeltani utelias ja avoin, mutta olen oppinut, että joitain asioita voi ja kannattaa jättää verhon taakse. X kuvaa myös sitä, että tällä alalla huominen on aina tuntematon. Minua epävarmuus ei haittaa, se tuo jännitystä ja pakottaa laittamaan itsensä likoon.

Y Ydinminä. Viime aikoina olen löytänyt ydinminäni uudelleen. Kun nyt katson peiliin, sieltä näkyy juuri se Ellinoora, joka tunnen olevani. Olen opetellut ylpeyttä ja saanut etäisyyttä tekemiseeni. Kun nyt kuuntelin toisen levyni demoja, tajusin, että nehän ovat tosi hyviä.

Z Zone. On kuulemma sekä hienon että pelottavan näköistä, kun valmistaudun esiintymiseen omassa zonessani, kuin kuplassa. Silloin en ole läsnä tässä maailmassa. Live-esiintymiset ovat minulle tärkeitä, enkä koskaan halua vetää niitä rutiinilla. Jokainen keikka on erilainen, syvä sukellus.

Å Åre. Tykkäsin aiemmin valtavasti lumilautailla. En ole koskaan käynyt Åressa, mutta ystäväni tekivät sinne laskettelureissun, ja nyt haluaisin itsekin päästä sinne.

Ä Äiti. Äitini aina huolehtii, miten pärjään isossa maailmassa. Kun sitten tapaamme ja hän huomaa, ettei minulla ole hätää, näen miten huoli poistuu. Äitini on lempeä ja oikeudenmukainen, ja tiedän, että voin soittaa hänelle mihin kellonaikaan tahansa.

Ö Artistinimeni, jos joskus teen jonkin sivuprojektin vaikkapa englanniksi. Olen ollut kansainvälisillä biisileireillä, ja olisi kiinnostavaa kokeilla kirjoittaa myös englanniksi. Tällä hetkellä suomi tuntuu kuitenkin enemmän omalta.

Kuka?

Ellinoora Leikas, 24. Laulaja-lauluntekijä.

Julkaisi debyyttialbuminsa Villi lapsi vuonna 2016. Valmistelee nyt toista albumiaan. Tunnetaan hiteistään Leijonakuningas, Carrie ja Bäng bäng typerä sydän.

Mukana Vain elämää -ohjelman uudella tuotantokaudella tänä syksynä. .

 

Näyttelijä Mikko Leppilampi sai elämältä kaiken, mitä halusi – ja alkoi haluta jotain aivan muuta.

Muutos alkoi paperille kirjoitetuista sanoista.

Neljä vuotta sitten näyttelijä Mikko Leppilampi oli käännekohdassa. Hän alkoi listata paperille asioita, joita toivoi elämäänsä lisää. Ensin uraan liittyviä tavoitteita: elokuvarooleja, televisiotöitä, omaa musiikkia. Sitten paperi alkoi täyttyä yksityiselämää koskevista sanoista: läsnäolo, yhteydenpito läheisiin, urheilu, keskittyminen.

Mieleen palasi teini-iän haave kodista, johon koko suku mahtuu kokoontumaan ja kaverit viettämään iltaa. Paikasta, jonne Lilia-tytär voi aina kutsua ystäviään yöksi. Mikko päätti, että ennen neljäkymmentävuotispäiviä unelma on totta.

Paperille muodostui kuva fyysisesti hyväkuntoisesta miehestä, joka ei juo alkoholia ja keskittyy paremmin töihinsä ja läheisiinsä.

Mikko rupesi pyrkimään tavoitteitaan kohti. Alkoi matka, jota hän kutsuu nyt välitilinpäätökseksi.

Menestyjän pysähdys

Ulkoisten mittareiden perusteella muutokselle ei näyttänyt olevan tarvetta.

Mikko Leppilampi on saavuttanut koko lailla kaiken, mitä Suomen kokoisessa maassa voi saavuttaa. Kahdeksantoista vuotta sitten hän pääsi ensiyrityksellään Teatterikorkeakouluun. Kolme vuotta myöhemmin hän voitti miespääosa- Jussin roolistaan Helmiä ja sikoja -elokuvassa ja nousi viimeistään silloin ”kaikille tuttu kasvo” -kategoriaan.

Mikko Leppilampi on saavuttanut koko lailla kaiken, mitä Suomen kokoisessa maassa voi saavuttaa.

Töitä riitti niin valkokankaalla kuin juontajanakin. Kun Mikko vuonna 2006 avioitui silloisen puolisonsa Emilia Vuorisalmen kanssa, Gloria teki häistä hulppean, yhdeksänsivuisen kuvareportaasin, jossa kirjoitettiin Suomen suosituimman näyttelijän saaneen unelmiensa naisen 135 :n vieraan edessä.

Pettymyksiäkin tuli. Vaikka äiti varoitteli tahdista, Mikko muutti perheensä kanssa neljäksi vuodeksi Los Angelesiin kokeilemaan, miten näyttelijän työt lähtisivät käyntiin Yhdysvalloissa. Eivät ne oikein lähteneet. Avioliitto päättyi eroon vuonna 2011.

Mikko tunsi olevansa kuopassa, josta tahtoi ylös. Silti meni vielä muutama vuosi ennen kuin hän sai tavoitteensa kirkastettua.

”Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko muutan elämääni tai katkeroidun.”

Vuorikiipeilijän matka

Nyt Kaapelitehtaan kahvilan tiskillä seisoo mies, joka puhuu kehittelemästään ”puskafilosofisesta näkemyksestä”. Äänensävy on hieman anteeksi pyytelevä, mutta Mikko on vakavissaan. Hän käyttää vertausta vuorikiipeilijästä, joka lyö reittinsä varrelle varmistuspisteitä.

”On minun vuoroni merkitä reittini. Selvittää, mistä olen tullut ja mihin olen menossa.”

Konkreettisesti hän on nyt tulossa Tukholmasta, lentänyt edellisiltana Helsinkiin yksityiskoneella. Rap-tähti Eminemin keikka Friends Arenalla on verottanut yöunet viiteen tuntiin, mutta väsymys ei näy innostuneessa olemuksessa.

Se olemus on viime aikoina muuttunut silminnähden, kiitos kovan kuntoilukuurin.

”Läheinen ystäväni kyllästyi puheisiini ja tokaisi, että jos miellät itsesi sporttiseksi, ala liikkua ja lopeta jauhaminen.”

Niinpä Mikon Instagram-tilillä #fitforfifty-tunnisteella on päässyt seuraamaan sitä, millaisilla ponnistuksilla hän on pienentynyt koosta 52 kokoon 48.

”On minun vuoroni merkitä reittini. Selvittää, mistä olen tullut ja mihin olen menossa.”

Tärkeimmät muutokset ovat kuitenkin henkisiä.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Kun tällainen tunne tuli, Mikko sulki silmänsä ja laski kymmeneen.

”Halusin muistaa, että hyviäkin asioita tapahtuu. Tapanani on vain ollut aina painaa suvannot paremmin mieleeni.”

Nykyään onnellisuushetki on esimerkiksi kesäkuinen lauantai, jona Mikko järjesti kotonaan Espoossa veljentyttönsä rippijuhlat. Kun hän puuhasi keittiössä ja katseli keskenään juttelevia sukulaisiaan, teini-iän haave tuntui tulleen todeksi.

”Illalla hyppäsin autoon ja ajoin bändin kanssa keikalle Porvooseen. Ratissa tuli olo, että vitsi elämä on mahtavaa.”

Muutos on näkynyt myös työasioissa. Hiljattain Mikko iloitsi Tukholmassa, jossa kuvasi En del av mitt hjärta -musikaalielokuvaa. Yksi kollegoista on Mikon ihailema Hollywood-tähti Malin Åkerman.

”Havahduin huomaamaan, että teemme kimpassa koreografiaa, olen osaamiseni äärirajoilla ja onnellinen.”

Tututkin työt jatkuvat, mutta rinnalla on myös jotain uutta. Syksyllä Mikko nähdään ainakin Tanssii tähtien kanssa -tanssikisan ja uuden Jahti-kilpailun juontajana. Lisäksi hän et nähdään Ivalo-tv-sarjassa, ja työn alla on kaksi muutakin tv-työtä.

Helmikuussa Mikko julkaisi musiikkia ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen.

”Musiikki on yksi suurimmista intohimoistani enkä olisi voinut elää rauhassa kiikkustuoliin asti, jos en olisi vielä tehnyt omaa materiaalia. Haluan pitää musiikin osana identiteettiäni ja mukanani lopun elämääni”, hän pohtii.

Kun turha jää

Kun Mikko puhuu uusista oivalluksistaan, hän miettii sanojaan tarkasti. Vastausten välit pitenevät.

”Asioiden yksinkertaistuessa elämä paranee”, hän aloittaa.

”Turha höntyily ja joka suuntaan juokseminen ovat vähentyneet. Onnenhetket erottuvat kirkkaammin.”

”Asiat eivät menneet niin kuin ajattelin. Se on hyväksyttävä. Virheistään pitää oppia.”

Elämää on parantanut sekin, että on hyväksynyt sen menneen toisin kuin nuorempana kuvitteli.

”Tarkoitan ihmissuhteitani ja sitä, millainen puoliso ja isä olen ollut. Asiat eivät menneet niin kuin ajattelin. Se on hyväksyttävä. Virheistään pitää oppia.”

Alkuvuodesta Mikko erosi malli–stylisti Maryam Razavista, mutta siitä hän ei puhu enempää. Mieluummin hän palaa puskafilosofiaansa.

”Olen sisäistänyt, että ollakseni parempi muille minun pitää auttaa itseäni. Lentokoneessakin happinaamari painetaan ensin omille kasvoille ja vasta sen jälkeen vieruskaverille. Tarvitsen aikaa miettiäkseni, mitä toivon näyttelijänä ja miehenä.”

Rakkaus ja rohkeus

Ajan ottaminen merkitsee myös sitä, että Mikko on nyt vapaa. Ja haluaakin olla. Keväällä hänen uutisoitiin viihtyvän Sofia-nimisen ruotsalaisnaisen kanssa.

”Hän on läheinen ystäväni yli kymmenen vuoden takaa. Vietämme aikaa yhdessä, koska ystäväni haluaa laajentaa matkailubisnestään mahdollisesti myös Helsinkiin.”

Mikko on nyt vapaa. Ja haluaakin olla.

Mikko jatkaa, että Sofia on hoitanut hänen lomamatkojensa suunnittelun, koska hänellä on matkatoimisto. Jo silloin, kun Mikko on ollut parisuhteessa.

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis. Tärkeintä on oppia olemaan yksin. Vasta, kun osaan sen, voin jatkaa.”

Muunlaisesta rakkaudesta Mikko puhuu mieluummin, esimerkiksi taannoisesta visiitistään Ylivieskan-mummolaan. Siellä kaikki oli kuin ennen: lastenhuoneen seinillä samat julisteet ja tarrat, jotka Mikko liimasi vuosikymmeniä sitten, vessan seinällä tuttu hampaidenpesuohje, toki muistikuvia alempana.

Päivällä juotiin kahvit 96-vuotiaan papan kunniaksi, ja illalla nukkumaan mennessään Mikko oli puhtaan onnellinen.

”Mummolassa tunsin rakkautta, joka vain kasvaa ja syvenee. Rakkautta ei pidä koskaan varoa. Sitä voi ylistää loputtomiin.”

Tärkeintä juuri nyt on isän pyyteetön ja aito rakkaus nyt kaksitoistavuotiaaseen Liliaan.

”Se on rakkautta, joka vain on. Toki tunnen rakkautta myös ystäviäni kohtaan. Se korostuu hetkissä, joissa ymmärrän, että olemme tunteneet niin kauan, että meillä on yhteiset juuret.”

Mukavammaksi ihmiseksi

Toistuvassa painajaisessaan Mikko seisoo jäähallin parkkipaikalla. Ystävät tarjoavat kyytiä, mutta Mikko ei osaa päättää, kenen kyytiin astuu. Autot ajavat hiljalleen pois, ja Mikko jää yksin. Herääminen on aina yhtä helpottavaa.

”Olen kiitollinen, koska olen saanut elämässäni monia mahdollisuuksia. Tämä on aiheuttanut kuitenkin sen, että olen seissyt usein puolitiessä eri suuntiin. Nyt aion keskittyä paremmin,” Mikko pohtii unen merkitystä.

Muutoksen seuraava tavoite onkin kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan enemmän. Ei siksi, että Mikko edelleenkään aina nauttisi siitä, vaan siksi, että toivoo sen auttavan ja antavan jotain muille.

”Sain urani alussa vanhemmalta kollegaltani neuvon, että älä avaa itseäsi liikaa, joten yritin kontrolloida julkista kuvaani. Minusta tuli kuin teflonia, johon ei pystynyt samaistumaan ja josta ei saanut otetta."

Kuori oli suoja myös epävarmuudelle, joka näyttäytyi usein ylimielisyytenä, kylmyytenä ja liiallisena itsevarmuutena.

”En usko, että olen kerännyt julkisella olemuksellani hirveästi sympatiapisteitä.”

”En usko, että olen kerännyt julkisella olemuksellani hirveästi sympatiapisteitä tai hehkutusta, että onpa aito ja hyvä tyyppi.”

Viime aikoina Mikko on opetellut jakamaan asioitaan useammin ystäviensä kanssa. Pitkään Mikko manasi, että ystävät eivät enää soita niin kuin ennen. Tilanne muuttui heti, kun hän alkoi pitää jälleen aktiivisemmin yhteyttä.

”Minulla on valtava halu tulla rehellisemmäksi ja armeliaammaksi itseäni kohtaan. Toivon sen näkyvän myös ympärilläni. Olen nähnyt, mitä rahalla ja materialla saa. Se ei ole suunta, jota haluan tavoitella.”

Uuteen alkuun

Syyskuussa Mikko juhlii 40-vuotispäiväänsä kahden ystävänsä kanssa. Hän mietti pitkään, pitääkö juhlissa puheen, mutta sen aika ei ole vielä. Viimeistään kolmen vuoden päästä Lilian rippijuhlissa hän kuitenkin puhuu, vaikka se jännittäisi.

”Jos aika jättäisi minusta nyt, toivoisin, että läheiseni sanoisivat minun olleen rehellinen, lämmin, läsnä ja välittävä. Ja että Lilia olisi ylpeä. Muulla ei ole loppujen lopuksi merkitystä.”

Ja ehkä lopulta kaiken muuttava oivallus on yksinkertainen.

”Yritän elää loppuelämäni niin kuin tunnen oikeaksi. Olen liian pitkään miettinyt, mitä muut ajattelevat ja jarrutellut. Yhdysvaltalainen agenttini sanoi jo vuosia sitten, että aikani tulee vasta nelikymppisenä. Ehkä hän oli oikeassa.”

Juttu on alun perin ilmestynyt elokuun 2018 Gloriassa.

Kuka?

Mikko Leppilampi, 39, näyttelijä, juontaja ja laulaja.

Nousi julkisuuteen voitettuaan parhaan miespääosan Jussin Helmiä ja sikoja -elokuvasta vuonna 2003.

Juontaa syksyllä Tanssii Tähtien Kanssa ja Jahti-ohjelmia. Julkaisi uutta musiikkia helmikuussa.

Tähdittää loppuvuodesta nähtävää Ivalo-tv-sarjaa. Lilia-tytär, 12, avioliitosta Emilia Vuorisalmen

kanssa. Asuu Espoossa.

Ei seurustele.