Art Director Tuomas Jääskeläinen on kerännyt taidetta kotiinsa 30 vuotta: "Jokainen ripustettu teos tuo minulle päivittäistä iloa"

1/ Helsingin hienoin katu

Omistusasuntomme myynti eron jälkeen asetti minut vaikean valinnan eteen. Rahani riittivät vain sporalinjojen ulkolaidoille, mutta en halunnut lähteä kaupungin keskustasta. Olen asunut Helsingin ytimessä jo puolet elämästäni ja minun on vaikea kuvitella asumista muualla. Kun vastaan tuli tämä vuokra-asunto, valintaa ei tarvinnut enää miettiä. Tämä on unelmieni asunto Helsingin parhaalla paikalla.

Bulevardi on kaunis, vilkas ja kansainvälinen. Jo lapsena auton takapenkillä matkalla Espoosta Studio123 -leffateatteriin Mannerheimintielle katsomaan piirrettyjä ajattelin, että Bulevardi on Helsingin hienoin katu.

Minun keskustani ei ole näivettynyt, päinvastoin! Käyn aamukahvilla japanilaisten turistien kanssa Ekbergillä, bongaan Hagelstamin ikkunasta taidekirja-aarteet ennen muita, ja naapurin kukkakauppias huolestuu, jos minua ei ole pariin viikkoon näkynyt.

2/ Kasoittain muistoja 

Haluan vaalia ja kunnioittaa asunnon historiaa. Tämä kiinteistö on upea jugendlinna, rakennettu 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Sisäpihalla sijaitsee kuvanveistäjä Walter Runebergin ateljee, joka nykyään toimii tutun valokuvaajan studiona. Asunnon pohja on muuttunut vuosikymmenien saatossa monta kertaa. Naapuritontin rakentamisen myötä entisistä ikkuna- ja oviaukoista on tullut ihania suunnittelemattomia syvennyksiä. Persoonalliset yksityiskohdat ovat minulle tärkeämpiä kuin tehoneliöt.

Lehtipinot kertovat omasta 20-vuotisesta urastani aikakauslehtien designjohtajana. Kasat ovat kodin henkilökohtaisimpia "sisustuselementtejä", jotka kertovat minusta enemmän kuin sivupöydälle sommitellut taidekirjat. Minulla molempia riittää, enkä halua peitellä niitä.

3/ Tehty käytettäväksi

Suurin osa kalusteistani on peräisin huutokaupoista tai hankittu esittelykappaleina. Designalalla vaikuttava siskoni Hanna toimii sisustuskonsulttinani. Heti kun löydän jotain merkittävää, lähetän sen hänelle kommentoitavaksi Whats-appissa, ja saan aina asiantuntevaa ja innostunutta palautetta.

Börge Mogensenin J39-tuolit löysin tanskalaisesta huutokaupasta. Muistan kuinka ihastuin niihin suosikkiravintolassani Apollo Barissa Kööpenhaminassa. Ravintola sijaitsi samassa rakennuksessa kuin Tanskan kuninkaallinen taideakatemia, ja tuoleissa oli maalitahroja. Siksi en välitä, että omissani on pieniä tahroja, sillä nämä kalusteet on suunniteltu käytettäväksi.

Tärkein huonekaluni on nojatuoli, jossa luen, syön aamiasta ja otan välillä päiväunia. Eamesin tuolin hankkiminen oli pitkä prosessi. Siskoni etsi minulle esittelykappaletta kotimaastaan Englannista, mutta lopulta löysin täydellisen yksilön Bukowskilta. Huutokauppa päättyi myöhään jouluaattoiltana, ja päätin ostaa tuolin itselleni joululahjaksi.

4/ Tärkeintä on taide 

Taidekokoelmani heijastaa ympäröivää todellisuutta, ja seinilläni esiintyy kaikenlaisia ihmisiä ja kulttuureja, arvotaidetta, graffiteja, kuvajournalismia ja keikkajulisteita vieri vieressä. Jokainen ripustettu teos on merkityksellinen ja tuo minulle päivittäistä iloa. Monet taiteilijoista ovat ystäviäni, ja heidän teoksiinsa liittyy henkilökohtaisia muistoja ja kohtaamisia.

Rauha Mäkilän It is what it is on suurin teos kokoelmassani. Olin päättänyt, että edellisen asunnon myyntirahoilla teen yhden suuren taidehankinnan, mutta kesti kolme vuotta ennen kuin löysin sen oikean. En epäröinyt, sopiiko maalaus seinälle, olin valmis muuttamaan koko sisustuksen sen mukaan.

Graffiti on ollut tärkeä osa elämääni ja kokoelmassani on paljon teoksia taiteilijoilta, joilla on graffititausta. Yhdessä ystävieni kanssa teimme Helsinki graffiti -kulttikirjan, jonka 25-vuotisjuhlapainos ilmestyi viime syksynä.

Tuomas tutustui eteläafrikkalaiseen taiteilijaan Sphephelo Mnguniin Instagramin välityksellä. Yöpöytänä toimivalla Aalto-jakkaralla mummolan lamppu kohtaa Estrid Ericsonin varjostimen.

5/ Maailma käsissä

Vaikka rakastan painettuja kirjoja ja lehtiä, Instagram on minulle tärkein sisustusinspiraation lähde ja suora yhteys moniin taiteilijoihin ympäri maailmaa.

Matkallani Etelä-Afrikassa ihastuin Kapkaupungin vilkkaaseen galleriaskeneen ja aloin seurata monia paikallisia taiteilijoita. Pari vuotta myöhemmin yllätyin, kun Tukholman Bukowskilla tuli vastaan nuoren Sphephelo Mngunin suurikokoinen maalaus. Oli epäselvää, miten se oli päätynyt Ruotsiin, eikä siinä ollut taiteilijan signeerausta. Otin Instagramissa yhteyttä Sphepheloon varmistaakseni, että maalaus on todellakin hänen. Hän tunnisti työnsä heti ja kertoi, että se oli ollut esillä ruotsalaisen galleristin järjestämässä ryhmänäyttelyssä Mallorcalla. Chattailimme Instagramissa, ja hän kertoi kavereistaan, jotka poseerasivat maalauksen mallina kotikadullaan Durbanissa. Nyt teos on makuuhuoneessani. Lupasin järjestää hänelle näyttelyn Suomeen, jotta hän voi samalla tulla signeeraamaan teoksensa.

Koko asunnon seinätila alkaa olla vähissä. Eteisen seinillä on valokuvia ja harvinaisia julisteita.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 9/2024.