Karjanhoitokoulusta tuli lapsiperheen uniikki kotitalo

Asukkaat: Käsityönopettajaopiskelija Maiju Luukka ja arkkitehti Eemil Luukka sekä lapset Nooa, Isla, ja Uuno.
Koti:126-neliöinen asunto vanhassa karjanhoitokoulussa Järvenpäässä. Vuonna 1927 rakennettuun koulu on arkkitehtiveljesten Jussi ja Toivo Paatelan suunnittelema.

Kaipuu kauniiseen ja uniikkiin kotiin sai Maiju ja Eemil Luukan remontoimaan perheelleen kodin vanhaan järvenpääläiseen karjanhoitokouluun. Vanhaan rakennukseen tuli kaikkiaan seitsemän asuntoa. Eemil suunnitteli Luukkien kodin toiseen kerrokseen, jossa muuton jälkeen ensi töiksi juhlittiin kuopuksen ristiäisiä.

Miten päädyitte asumaan vanhaan kouluun?

Eemil: Onnellisten sattumien kautta. Etsimme serkkuni, arkkitehti Antti Heikkilän kanssa sopivaa taloa alueen vanhoista rakennuksista, kun vastaan tuli Järvenpään kaupungin myynnissä ollut koulukokonaisuus. Rakennus oli inspiroiva ja fiilikseltään houkutteleva.

Maiju: Kun ensi kerran näin rakennuksen ja kuljin pitkin talon käytäviä, en osannut hahmottaa kokonaisuutta. Talon arkkitehtuuri ja kouluhistoria kiehtoivat, mutta samaan aikaan tunsin itseni pieneksi. Yhteisen hankkeen ympärille kietoutunut porukka kuitenkin vahvisti uskoani remontin onnistumisesta.

En silloin ymmärtänyt, minkä kokoisesta projektista oli kyse. Jos olisin tiennyt, niin olisin varmaan pelästynyt ja perääntynyt. Olin vannonut, etten ikinä osta vanhaa, remontoitavaa taloa, ja yhtäkkiä löysin itseni betonipölyn keskeltä. Talon erityislaatuinen henki imaisi mukaansa. Arkkitehtuuri ja historia ovat aina merkinneet minulle paljon. Niiden vahva läsnäolo on tehnyt talosta rakkaan.

Muutitte koulukäyttöön tarkoitetun rakennuksen kodiksi. Millaisia haasteita kohtasitte?

Eemil: Rajan vetäminen vanhojen säästettävien ja pois purettavien rakennusosien välillä oli vaativa ja usein kivulias prosessi. Jouduin punnitsemaan erilaisten vaihtoehtojen välillä. Halusimme korostaa rakennuksen tiettyjä ominaispiirteitä ja vaalia sen alkuperäistä henkeä mutta niin, että uudetkin pinnat saavat näkyä.

Koska teimme valtaosan töistä itse, parhaita olivat ne hetket, kun joku työvaihe tuli valmiiksi. Pitkiksi venyneet päivät ja purkujätteen loputon ulos kantaminen oli uuvuttavaa.

Maiju: Olin lähes yksinhuoltaja remonttiprojektin ajan, kun Eemil oli päivät töissä ja illat raksalla. Vaikka rakennusaika oli raskasta, nautin eniten siitä, kun sain tehdä jotain käsilläni. Putsasin ja hioin ikkunakarmeja, sekä maalasin listoja. Sukulaiset olivat isona apuna koko rakennusprojektin ajan. Tasoitustyöt tilasimme ulkopuoliselta, ja loppuvaiheeseen palkkasimme ulkopuolisen timpurin tekemään sisätöitä.

Mikä on kotinne sisustuksen punainen lanka?

Eemil: Suhtaudun varauksella koko sisustus-sanaan. Elämässä syntyy aika ajoin uusi tarve, ja se pitää pyrkiä tyydyttämään mahdollisimman hyvin tarkoitukseen soveltuvalla asialla.

Usein huonekalun hankintaan liittyy etsimistä ja pohtimista. Toisaalta sattumalta vastaan tulevia löytöjä on vaikea vastustaa. Olemme innokkaita kierrättäjiä ja hankimme mielellämme käytettyjä kalusteita silläkin uhalla, että joudumme niitä kunnostamaan.

Taide merkitsee meille paljon. Taulut ovat ikkunoiden tavoin aukkoja ympäröivään maailmaan.

Maiju: Tykkään olohuoneen harmonisesta tunnelmasta. Pidän siitä, miten valo lankeaa ikkunasta eteisen kuvioidulle kaakelilaatalle. Koti ei kuitenkaan tule koskaan täysin valmiiksi. Asuminen ja sen tarpeet muuttuvat elämäntilanteiden mukaan.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodin numerossa 2/2018 ilmestyneestä jutusta Lehmien jälkeen.

Tilaa Glorian Koti