Koulun isoimman luokkahuoneen remontti valmistui viime vuonna. Ruokapöydän kansilevy on tammea, pukkijalat Ikeasta. Kynttelikkö on peritty, vanha muistoesine. Pöydän päässä on lastenlasten käyttämä Ben af Schultén Artekille suunnittelema syöttötuoli 616.

Koti: Vuonna 1895 rakennettu kansakoulu Revonlahdella. Talossa on 280 neliötä.

Vanha kansakoulu on ollut arkkitehtiparin kotina neljäkymmentä vuotta. Kun asukkaat näkivät koulurakennuksen ensimmäistä kertaa, se näytti ryhdikkäältä hirsirakenteiselta talonpoikaistalolta. Toki ikkunoita oli rikki, kuistit olivat rempallaan, rakennusten ulkomaali hilseili ja peltikatto oli maalaamaton sekä osittain ruosteessa.

Asukkaat halusivat säilyttää rakennuksen alkuperäisessä, 1800-luvun lopun ulkoasussaan ja toteuttaa korjaukset restaurointimenetelmin hirsirakennuksen ehtoja noudattaen. Alkuun talossa asui kaksi perhettä. 1980-luvun alussa rakennukseen remontoitiin kaksi asuntoa, ja nyt on meneillään uusi korjauskierros restauroivin menetelmin. 1980-luvun lopussa arkkitehtipari lunasti rakennuksen kokonaan käyttöönsä. Viimeisimmässä remontissa viime vuonna ison luokkahuoneen rossipohja korjattiin.

Päärakennus oli ennen harmaa. Keltaisen värin se sai 1970-luvun lopulla.
Päärakennus oli ennen harmaa. Keltaisen värin se sai 1970-luvun lopulla.

Olohuoneen sohva on verhoiltu Maija Louekarin Marimekolle suunnittelemalla Tilkkutäkki-kankaalla.
Olohuoneen sohva on verhoiltu Maija Louekarin Marimekolle suunnittelemalla Tilkkutäkki-kankaalla.

Talossa on seitsemän pönttöuunia, joista osaa käytetään kylmimpinä vuodenaikoina.
Talossa on seitsemän pönttöuunia, joista osaa käytetään kylmimpinä vuodenaikoina.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodissa joulu-tammikuussa 2016–2017 julkaistusta jutusta Koulusta kodiksi. Visiitti-sarjassa kurkistetaan lehdessä esiteltäviin koteihin.

 

 

Helsinkiläispari remontoi satavuotiaasta töölöläiskolmiosta avaran kaksion. Asunnosta kuorittiin laminaatti, jonka alta paljastui vanha lautalattia. Se hiottiin ja sävytettiin. Kodin harmoninen tunnelma luotiin murretuilla, lämpimillä sävyillä ja ylipitkillä pellavaverhoilla.

Olohuoneessa istutaan Sancalin divaanisohvalla ja Woodnotesin K-tuolilla. Iso Woodnotesin Tundra-nukkamatto kokoaa tilan yhteen.
Olohuoneessa istutaan Sancalin divaanisohvalla ja Woodnotesin K-tuolilla. Iso Woodnotesin Tundra-nukkamatto kokoaa tilan yhteen.

 

Makuuhuoneen sisustus on koottu Woodnotesin sängynpäädyn ja -rungon ympärille. Sängyn alle on erikoistyönä tehty iso säilytystila. Sängynpääty sulautuu väritykseltään seinään. Lattialla lepää Woodnotesin Tundra-matto.
Makuuhuoneen sisustus on koottu Woodnotesin sängynpäädyn ja -rungon ympärille. Sängyn alle on erikoistyönä tehty iso säilytystila. Sängynpääty sulautuu väritykseltään seinään. Lattialla lepää Woodnotesin Tundra-matto.

Juttu on tiivistelmä Glorian Kodissa helmikuussa 2017 julkaistusta jutusta Oi, ihana Italia! Visiitti-sarjassa kurkistetaan lehdessä esiteltäviin koteihin.

 

Hiustyyli, joka viehätti minua 17-vuotiaana, on hiipinyt takaisin keski-iässä. Toki leikkaukseni on nyt hiukan modernimpi, ja räväkkyyden aste laimeampi kuin 30 vuotta sitten, mutta yleistyyli muistuttelee nuoruusvuosista. Entäs sisustusmaku? Alkaako sekin pitää asioista, jotka viehättivät teininä?

Lapsuudenkodissani en juuri voinut vaikuttaa sisustukseen. Ruokapöydän kustavilaistuolit olivat äidin mieleen. Mökin seinällä roikkuva hirventalja oli isän.

Itse valitsin tuolloin huoneeseeni tapetin, jossa oli pieniä, sinisiä kukkia valkoisella taustalla. Huonekalut olivat mustat, 1980-luvun omintakeiseen tyyliin.

Omakotitalon toisen kerroksen ikkunoista näkyivät omenapuiden oksat, enkä muista sittemmin rakastaneeni ikkunasta aukeavaa näkymää yhtä paljon. Se oli osa sisustusta! Minulla oli oma ”ullakkohuoneisto”, aivan kuten monilla päähenkilöillä ihanissa nuortenkirjoissa, joita ahmin.

Nyt olen 46-vuotias ja ehtinyt toteuttaa mitä omituisempia sisustuksellisia ratkaisuja. Tai ehkä ne ovat kokeiluja, joita elämässä kuuluukin tehdä pysyäkseen virkeänä?

Parikymppisenä revin mökin makuuhuoneesta anopin laittaman tummansinisen kuviotapetin. Pidin sitä liian mummomaisena ja vanhanaikaisena. Kerran maalasin ison, punaisen suorakaiteen keskelle valkoista tiiliseinää. Yhden keittiöni kaappien ovet suihkumaalasin hopeisiksi.

Mutta kas, tummansininen ja pienet kukat ovat alkaneet kiinnostaa taas. Mustastakin olen alkanut pitää. Vuonna 1987 sinistä ja mustikansävyä yhdisteltiin aivan kuten nykyään. Nyt annostelen mustaa vain hiukan maltillisemmin kuin 17-vuotiaana. Olkoon lamppu musta, olkoon tarjotin musta ja olkoon musta mattamustaa.

Ehkä täytyy myös harkita kahta valkoista palkkiraitaa otsatukkaan?

En edelleenkään lämpene vanhempieni suosikeille. Hirventaljaa ei seinille tule, eikä kustavilaistuoleja pöydän ympärille. Mutta aina kun näen sellaiset, rinnassa välkähtää.

Toimittaja Hanna Jensen yrittää sisustaa, mutta ei tahdo onnistua.
Hanna Jensenin kolumni on julkaistu Glorian Kodissa 2/2017.

Maaliskuun Glorian Koti on ilmestynyt. Mukana upeita ideoita keittiöön ja ajattoman tyylin salat.

Aivan kohta saa hihkua kevättä, ja niinpä kuukauden värimaailmassa mennään keveyttä kohti.

Tervetuloa tunnelmalliseen kotiin, joka palveli ennen ruokakauppana.

Vaikka etsisi kuumeisesti unelmiensa puutaloa, elämä saattaa yllättää ja hullaannuttaa kiviseen taiteilijahuvilaan.

 

 

Muotisuunnittelija Teemu Muurimäen kodin jujuna on muunneltavuus.

Maaliskuun Glorian Koti on myynnissä lehtihyllyissä 9.3. alkaen. Tilaa tästä Glorian Koti

Janine ja Mika Miettusella on missio: pari rakentaa kiinteistö kerrallaan vanhoista liiketiloista perheelleen koteja. Nyt vuorossa on kohde numero kolme, lähikauppa kaksikerroksisessa puutalossa Helsingin Kumpulassa. Katso videolta, miltä valmis koti näyttää. Miettusten perheen koti esitellään myös maaliskuun 2017 Glorian Kodissa.