Mekko 795 e, Victoria Victoria Beckham.
Mekko 795 e, Victoria Victoria Beckham.

Takavuosien supermalli Janina Fry ehti nähdä suomalaisen malli- ja missibisneksen ehkä kukoistavimmat vuodet. ”90-luvulla meininki oli jotenkin viattomampaa. Nykyään kuvia ja kroppaa muokkaamalla voi tehdä ihan mitä vain ”, hän sanoo.

Janina Fryn, silloisen Frostellin, malliaikaan 90-luvulla kauneuskilpailuita ei vielä kovin äänekkäästi kritisoitu vanhanaikaisiksi, epäkiinnostaviksi eikä epätasa-arvoa pönkittäviksi. Miss Suomi -kisoille järjestettiin rinnakkaista Suomen Neito -kilpailua. Pidettiin nykyään jo kuopattuja Miss Scandinavia - ja Miss Baltic Sea -kisoja. Ei ollut hipstereitä nyrpistelemässä neniään misseille.

Maailmalla elettiin supermallien aikakautta. Se tarkoitti etenkin sitä, että muun muassa Cindy Crawford, Gisele Bündchen, Linda Evangelista, Elle Macpherson ja Claudia Schiffer alkoivat tienata. Huippukauniille alettiin viimeinkin maksaa huippupalkkioita. Malleista tuli superjulkkiksia, niin kuin Janinastakin Suomessa.

”Kyllä Suomessakin silloin pystyi ansaitsemaan hyvin, jos oli hyvä mallitoimisto, joka osasi neuvotella kunnon palkkiot. Olin oikeantyyppinen malli eli moneen sopiva ja kaupallinen, sellainen perusglamour”, Janina sanoo.

Pusero 259 e, Iro. Housut 329 e, DKNY.

Perusglamourilla Janina viittaa omaan menestyskonseptiinsa, joka perustui uimapuku- ja alusvaatemallin töihin. Janinan vartalo nähtiin niin Gossardin alusvaatteissa, hänen nimeään kantavassa alusvaatemallistossa kuin monen vuoden ajan ruotsalaisen Panos Emporion uimapuvuissakin. Vuonna 2001 brittiläisen miesten aikakauslehti Arenan äänestyksessä hänet äänestettiin maailman viidenneksi seksikkäimmäksi naiseksi.

Miehet soittelivat mallitoimisto Paparazziin saadakseen Janinan puhelinnumeron tai edes jonkinlaisen kontaktin hänen kanssaan.

Janina ehti luikahtaa alalta perhe-elämään ennen kuin mallintyöt muuttuivat radikaalisti 2010-luvulla. Tuli digitaalisuus, talouskriisi, median murros, älylaitteet sekä bloggaajat ja vloggaajat.

Ajat muuttuivat, niin kroppakin

Janina ei kuitenkaan haikaile menneitä mallivuosiaan.

”90-luvulla meininki oli jotenkin viattomampaa. Nykyään kuvia ja kroppaa muokkaamalla voi tehdä ihan mitä vain. Sellainen glamourmallimeininki ei ole minua koskaan kiinnostanut”, Fry sanoo ja viittaa trendiin, jossa silikonilla, tekoripsillä, -hiuksilla, -kynsillä ja kuvankäsittelyllä voi lähes kenestä tahansa muokata mitä tahansa.

”Ei silloin kuvia käsitelty läheskään tässä mittakaavassa. Valokuvaajien piti olla todella ammattitaitoisia ja uimapukumallin piti olla oikeasti kunnossa.”

Hattu 380 e, Samuji. Neule 320 e, Acne.

Vaikka työväline on väistämättä iän ja ajan myötä muuttunut, Janina suhtautuu vartaloonsa tapansa mukaan rennon vitsailevasti.

”Totta kai kroppa on muuttunut. Meidän suvun naiset ovat aina saaneet tehdä kovasti duunia pysyäkseen kunnossa. Me olemme tällaisia povekkaita. Jos nyt aikoisin lähteä juoksemaan jonkin muodikkaan maratonin, tarvitsisin kolmet urheiluliivit päällekkäin.”

Miten Janinasta tuli vaatesuunnittelija, jonka mallisto juhlii ensi vuonna kymmenvuotisjuhliaan? Millaisia olivat hänen kokemuksensa kauneuskisoista maailmalta? Entä miten kävikään laulajanuralle? Lue koko haastattelu 27.10. ilmestyneestä marraskuun Gloriasta.

Neljä vuotta sitten suosikkinäyttelijä Mikko Leppilampi tunsi olevansa kuopassa, josta ei pääse pois muuten kuin panemalla elämän uusiksi. Hän kertoo Gloriassa, mitä muutoksen vuodet toivat tullessaan.

”Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko muutan elämääni tai katkeroidun” Mikko kuvailee neljän vuoden takaista päätöstä. Suosikkinäyttelijä oli ehtinyt valloittaa niin suomalaiset tv-ruudut kuin valkokankaatkin, mutta myös erota vaimostaan Emilia Vuorisalmesta ja epäonnistua Amerikan-valloituksessaan.

Siksi hän päätti listata paperille asiat, joihin halusi muutosta. Paperille muodostui kuva fyysisesti hyväkuntoisesta miehestä, joka ei juo alkoholia ja keskittyy paremmin töihinsä ja läheisiinsä.

Sitten Mikko rupesi pyrkimään tavoitteitaan kohti. Alkoi matka, jota hän kutsuu nyt välitilinpäätökseksi.

Vuorikiipeilijän matka

Ulkoisesti muutos on helpointa huomata. Mikko on aloittanut tavoitteellisen treenaamisen, jota on voinut seurata hänen Instagram-tilillään tunnisteella #fitforfifty. Puku on nykyisin kokoa 48, kun se ennen oli 52.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Tärkeimmät muutokset ovat kuitenkin henkisiä.

”Aloin nähdä ympärilläni hetkiä, joita ryhdyin kutsumaan onnellisuushetkiksi.”

Kun tällainen tunne tuli, Mikko sulki silmänsä ja laski kymmeneen.

”Halusin muistaa, että hyviäkin asioita tapahtuu. Tapanani on vain ollut aina painaa suvannot paremmin mieleeni”, hän pohtii.  

Muutos on näkynyt myös työasioissa. Helmikuussa Mikko julkaisi musiikkia ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen.

Sinkkuelämää

Yksi muutoksen merkeistä on myös se, että Mikko on sinkku, ja haluaa tällä hetkellä ollakin. Alkuvuodesta hän erosi malli-stylisti Maryam Razavista, ja keväällä hänen uutisoitiin viihtyvän Sofia-nimisen ruotsalaisnaisen kanssa, mutta Mikon mukaan kyseessä on läheinen ystävä vuosien takaa.

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis.”

”Vietämme aikaa yhdessä, koska ystäväni haluaa laajentaa matkailubisnestään mahdollisesti myös Helsinkiin.”

”Tällä hetkellä en tahdo parisuhteeseen. En tunne olevani valmis. Tärkeintä on oppia olemaan yksin. Vasta, kun osaan sen, voin jatkaa”, hän sanoo.  

 

Mitä uutta elämänmuutos on Mikon elämään tuonut? Mitä hän pohtii roolistaan isänä, entä uransa tulevaisuudesta? Mitkä ovat hänen tärkeimmät toiveensa tulevaisuudesta? Lue Mikon haastattelu 2.8. ilmestyneessä elokuun Gloriasta.

Teininä käsitykseni työelämästä perustui amerikkalaisiin tv-sarjoihin. Tapitin Kate ja Allie -komediaa huoneessani ja haaveilin eläväni New Yorkissa, jossa pitäisin appelsiinimehua jääkaapissa lasikannussa ja rullaluistelisin töihin ylisuuressa ruutujakussa niin kuin Kate eli Susan Saint James teki.

Todellisuus ensimmäisessä kesätyöpaikassani Kannuksen Säästöpankissa oli hivenen toinen. En rullaluistellut vaan pyöräilin hiljaista kylänraittia töihin. Mietin silti tarkkaan miten pukeudun. Eräs asuista oli ehtaa Saint Jamesia – ruskea, tuhdisti olkatopattu Malli-Marin pitkä jakku, 501-levikset ja ruskeat ballerinat. New York -asukokonaisuus ylläni siivoilin varastoja ja tein muita rutiinityötehtäviä intoa täynnä.

”Enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana.”

Muodit vaihtuivat, ura urkeni. Siivosin hotellihuoneita, vietin au pair -vuoden Sveitsissä, pääsin yliopistoon, hoidin opintojen ohessa lapsia (hälsningar till Maria och Wava), työskentelin toimistosihteerinä. Jokainen on duuni on ollut tärkeä, ja huonoistakin olen oppinut nöyryyttä ja omatoimisuutta. Kaikkein paras työ on kuitenkin tämä nykyinen Glorian päätoimittajana. Jokaiseen työpäivääni kuuluu muotia, kauneutta ja ihanaa elämää, saan työskennellä hienon tiimin kanssa ja lehdellämme on fiksut, palautetta antavat lukijat.

Ensimmäisestä työkesästäni pankissa on kulunut 30 vuotta. Edelleen pyöräilen töihin lämpimillä säillä, mutta enää en jaksa ihan yhtä tarkkaan miettiä asukokonaisuuksiani kuin jaksoin 16-vuotiaana. Tämän numeron Tukholman muotijutustamme (s. 46) inspiroituneena aion kylläkin hankkia syksyksi Hopen raitamekon.

Hienoa töihinpaluuta!

Ps. Muistathan tulla katsastamaan syksyn muotitarjontaa Gloria Fashion Show'hun 1.9.

saila-mari.kohtala@sanoma.com