Näyttelijä Essi Hellénin kakkoskoti Asikkalassa on vanha kyläkauppa - "Vesivahinko kasvatti resilienssiä"

1/ Henkireikä

Olimme haaveilleet mökistä jo jonkin aikaa, ja lopulta kesällä 2020 ryhdyimme tuumasta toimeen. Asuimme kerrostalossa ja ajatus omasta pihasta tuntui houkuttelevalta. Etäisyydeksi rajattiin korkeintaan kahden tunnin ajomatka.

Oli helteinen heinäkuun päivä ajaessamme pihaan, pionit kukkivat täydessä loistossaan. Välittäjä kävelytti meidät takapihalta polkua pitkin naapurin järvipaikalle, jota omistaja antaisi käyttää. Alunperin kyläkaupaksi rakennettu talo oli rustiikkisessa kunnossa, mutta ihastuimme sen tunnelmaan. Hauska lisä oli – jonka hoksasimme vasta talokauppojen jälkeen – että puolisoni Mikko on viettänyt lapsuutensa lomia sukunsa kesäpaikalla vain parinkymmenen kilometrin päässä mökistämme.

Parolan vanha rottinkituoli on Essin lempituoli mökillä.

Raidallinen sohva on puolison isovanhempien peruja. Kaakelit ovat vanhan keittiön jäljiltä.

Keltainen jakkara on hauska väripilkku.

2/ Remontti pakon edessä

Olimme omistaneet mökin puolisen vuotta, kun talossa sattui vesivahinko. Toinen lapsemme oli juuri syntynyt, olimme viettäneet mökillä joulua ja uuttavuotta. Kun parin viikon jälkeen palasimme, talon koko toinen päätyseinä oli umpijäässä. Sisällä satoi vettä katosta lattiaan kuin suihkusta. Onneksi täydeltä purkamiselta säästyttiin, mutta korjaustyöt kestivät kaikkinensa vuoden. Huonejako oli ennen epäkäytännöllinen, esimerkiksi keittiö oli molemmissa kerroksissa. Teimme alakertaan keittiön, ruokailutilan ja vierashuoneen. Loput makuutilat saimme yläkertaan. Emme ole nikkaroijia, mutta vesivahinko opetti paljon ja kasvatti resilienssiä. Remontin myötä sitouduimme tunnetasolla tähän paikkaan ihan uudella tavalla.

”1950-luvun kalusteet ja fiilis ovat heikko kohtani, pidän sen ajan estetiikasta”, Essi sanoo. Läheisen Vääksyn peräkonttikirppareilta hän on tehnyt parhaat löydöt astioista kalusteisiin. Tavaroiden ja huonekalujen etsiminen on Essille kuin rentouttava harrastus.

Yläkerran tasanteen pöydän ääressä Essi tekee töitä. Ikkunasta näkee sopivasti puiden latvat.

Alakerran vierashuoneessa on söpö mintunvihreä hyllykkö. Huone on perheen esiteinin valtaama.

3/ Vanhassa vara parempi

Haluan vaalia talon 1950-luvun tunnelmaa. Sisustuksessa ei ole ollut yhtä kiintoajatusta, vaan olemme rakentaneet siihen päälle, mitä täällä on ollut. Sisustaminen on harrastukseni. Mitään ei ole ostettu uutena: keittiö on ystäväni vanha purkukeittiö, kodinkoneet oman kotimme edelliset, astiat ja kalusteet hankittu kirpputoreilta, kavereilta ja sukulaisilta. En pidä uuden tavaran hengestä, vaan saan nautintoa etsiessäni vanhaa ja käytettyä. Lisäksi hyväksyn, ettei kaikki ole täydellisen yhteensopivaa, sillä rakastan rosoa ja virheitä. Nyt alkaa olla pikkuhiljaa valmista, eikä tänne tarvita enää lisää huonekaluja. Vaikka olen kirppishaukka, tavarapaljoutta yritän välttää.

Tora-koirakin nauttii mökkielämästä ja pihalla vapaana juoksemisesta.

Tunneside kalusteissa on Essille tärkeää. Vihreät raitakalusteet he saivat puolison isovanhempien kuolinpesästä, niitä muut sukulaiset eivät halunneet.

Tennispalloista valmistettu nojatuoli on Essin ystävän, kalustemuotoilija Aino Michelsenin suunnittelema.

4/ Sopivan rentoa

Mökillä saa olla sopivasti mummolatunnelma. Täällä voi päästää irti standardeista, kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa. Kotona olen siistimpi ja pikkutarkempi, mökillä rennompi ja suurpiirteisempi äiti, joka sietää sotkua ja levällään olevia kamoja paljon paremmin. Kunnes saan puuskan, että nyt hankitaan se lehtikomposti ja laitetaan pihalla risut järjestykseen! Lapset toivovat mökkikeittiöön airfryeriä, mutta itse tykkään, ettei mökki ole täynnä laitteita ja vekottimia, joita kaupunkikodissa on. Mummolatunnelmaan sopii isovanhemmilta perityt vähän kummalliset, mutta vahvan tunnesiteen kalusteet sekä lasten piirustukset ja vanhat julisteet seinillä.

”Odotan mielenkiinnolla, millaiseksi elämä mökillä muuttuu lasten kasvaessa”, Essi kertoo.

Tora löysi paikkansa auringossa olohuoneen matolla. Punainen nojatuoli on ystävältä.

Alakerran vessan seinälle on kerätty pieni taulukokoelma.

5/ Oma tupa, oma lupa

Olen läpi elämäni mökkeillyt sukulaisten luona. Sitten kävi, kuten monelle tietyssä iässä.Alkoi tuntua, että ehkä on aika saada ikioma paikka omalle perheelle.

Mökillä alan ensimmäisenä puuhata pihalla, myös sauna menee päälle nopeasti. Koira saa juosta vapaana,

on hyviä lenkkireittejä kävellä lasten kanssa. Pyrimme viettämään mökillä kesällä 5–6 viikkoa, välillä etätöitä tehden. Ajoittain tulen tänne yksin nautiskelemaan. Hermostoni rentoutuu, kun on rauhallista ja hiljaista. Vesivahinkoremontti oli kärsimättömälle luonteelleni pitkä koetus. Sen jälkeen mökistä on tullut meille aivan erityinen turvasatama.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 6-7/2026.