Koristelistoja, marmoritakkoja ja ranskalaisia parvekkeita – kirjailija Linda Liukkaan uudessa Pariisin-kodissa näkyy kaupungin historia

1/ Monta pientä kaupunkia

Olemme asuneet Pariisissa yli neljä vuotta, mutta tämä on ensimmäinen asunto, joka tuntuu meistä omalta kodilta. Asunnon etsintä ei Pariisissa ole helppoa, ja ravasimme kymmenissä näytöissä. Halusimme sisäpihan asunnon sen hiljaisuuden vuoksi ja tarvitsimme myös ehdottomasti vierashuoneen isovanhempia ja ystäviä varten.

Sanotaan, että Pariisi on monta pientä kaupunkia yhdessä. Me asumme 17. kaupunginosassa, se on meidän oma palamme Pariisia. Kaupunginosien idea on minusta nerokas: täältä kaikkialle on 15 minuutin kävelymatka. Lapsemme koulu, mieheni työ, lähipuisto ja pikkukaupat ovat kävelymatkan pässä. Aluetta eivät ole vallanneet isot supermarketit, koska niille ei yksinkertaisesti ole tilaa historiallisessa asemakaavassa.

Jatkettava ruokapöytä löytyi Selenzyn nettikaupasta. Viininpunainen Hanging lamp ja Ilmari Tapiovaaran Domus-tuolit ovat Finnish Design Shopista. Seinällä on Aaron Siraisen taulu, jossa asunnon isäntä viettää iltaa suosikkiravintolassaan.

Daybedin päällä olevan Maria Wiikin työn Linda huusi Bukowskilta. Paavo Tynellin 9602-lattiavalaisimen varjostin on valmistettu ranskalaisen Pierre Freyn kankaasta. Daybed on ostettu Selencystä.

”Viikonloppuisin suuntaamme usein taidenäyttelyihin ja museoihin, joista Pariisissa ei todella ole pulaa”, Linda Liukas sanoo.

Linda Liukkaan perhe on juurtunut Pariisin 17. kaupunginosaan. "Täällä kaikkialla on kovin siistiä, eivätkä turistit ole valloittaneet kahviloita."

2/ Lukevia naisia

Mieheni on intohimoinen taidekeräilijä. Viikonloppuisin suuntaammekin usein taidenäyttelyihin ja museoihin, joista Pariisissa ei todella ole pulaa. Hänen hankkimansa Kim Simonssonin työ neonvihreäksi sammaloituneesta jääkiekkokypärästä sai aluksi paraatipaikan ja oman korokkeensa olohuoneesta, mutta lopullinen paikka sille löytyi marmoriselta patteritasolta David Hockneyn värikkäässä seurassa.

Olen myös itse aloittanut ”lukevien naisten” -taidekokoelman keräämisen. Onnistuin huutamaan Bukowskilta Maria Wiikin öljyvärityön kullatuissa kehyksissä. Hän oli Helene Schjerfbeckin aikalainen ja ystävä, ja myös hän opiskeli Pariisissa.

Vierailevia isovanhempia ja ystäviä varten hankittiin vuodesohva Ikeasta ja päälliset siihen löytyivät Bemzistä.

Olohuoneen ensimmäinen hankinta oli Eamesin Lounge-tuoli. Eveliina Kroonin Layeredille suunnittelema villamatto on juuri sopivan tilaan.

Lindan työpöytä on Habitatista ja työtuoli Helsingin-kodin peruja.

Yhdistetty työ- ja vierashuone toimi alun perin asunnon keittiönä.

3/ Ideat etänä

Asunnon puitteet ovat mitä kauneimmat: klassiset puhtaanvalkoiset seinät koristelistoineen, näyttävät marmoritakat, lankkulattiat ja ranskalaiset parvekkeet. Asunnossa ei kuitenkaan ollut mahdollista tehdä maalausremonttia. Toinen asunnon rajoittava erityispiirre olivat valaistusratkaisut – tai niiden totaalinen puuttuminen. Tämän aikakauden asunnoissa eivät riipu kattokruunut, vaan valaistus on mietittävä seinä-, pöytä- ja lattiavalaisimin.

Halusimme käyttää kodin sisustamisessa ammattilaista, ja Anna-Kaisa Melvas on sisustanut myös Helsingin-kotini. Hänen avullaan saimme tänne juuri sopivalla tavalla boheemin ja klassisen tyylin risteytyksen.

Anna-Kaisa teki suunnitelmat etänä ja saapui Pariisiin viimeistelemään kokonaisuuden. Etäsuunnittelun hulvattomimpia hetkiä oli, kun otin mittoja pilkkopimeässä asunnossa, joissa ei ollut yhtään suoraa linjaa, ja Anna-Kaisa kyseenalaisti jokaisen laskelmani. Onneksi anoppini vierailu osui samaan hetkeen, ja he saivat mieheni kanssa järjelliset mitat toimitettua Anna-Kaisalle ja suunnittelu eteni.

Vanhoissa pariisilaisasunnoissa piisaa käytäviä. Makuuhuoneet ovat omalla sivullaan, erillään edustustiloista.

Riittävän pitkät vuoratut verhot ovat Bonjours -kaupasta. Messinkinen jalkavalaisin löytyi Selencystä.

”Törmäsimme tauluun iltakävelyllä. Parasta taulussa on sen monipuolisuus: jos naisen siveettömyys alkaa häiritä makuuhuoneessamme, voimme kääntää sen ja ottaa esiin toisen puolen hedelmäaiheisen taulun.”

Pamonosta tilattu sänky edustaa Louis XV -tyyliä. Kukallinen päiväpeitto Doing Goods -verkkokaupasta ja siniset tyynyliinat ja valkoiset pussilakanat Merci-tavaratalosta.

4/ Bulevardeja ja piikakerros

Talomme historiassa näkyy Pariisin pääsuunnittelijan Georges Eugène Haussmannin kädenjälki. Hän modernisoi Pariisin kaupunkikuvan Napoleon III:n aikana ja loi Pariisin kuuluisan asemakaavan: leveät bulevardit, hiekkakivestä valmistetut julkisivut ja rautakaiteiset ranskalaiset parvekkeet.

Meidän talossamme haussmannilaisuus ilmenee julkisivussa sekä eri kerrosten välisessä hierarkiassa ja pohjaratkaisuissa. Katutasossa olivat perinteisesti kauppiaat, seuraavissa kerroksissa aateliset, sitten viranomaiset ja työntekijät. Ylimmissä kerroksissa asuivat taiteilijat ja palvelusväki. Asuntojen tilat ovat jakautuneet julkisiin ja yksityisiin tiloihin. Keittiöt ovat alun perin olleet pitkulaisen asunnon käytävän päässä, mutta meidän kodissamme keittiö on siirretty jälkikäteen.

Linda viihtyy parvekkeella, jossa komeilevat huutokaupasta hankitut Café de Floren terassituolit.

Asuntoa ei voitu maalata, joten valkoiset seinät luovat nyt hohtavan pohjan värikkäälle sisustukselle.

Lastenhuone on yhdistelmä pantterikuosia ja legopalikoita. Lelut on lajiteltu H&M Homen pyykkikoreihin. Seinällä on Jaakko Mattilan taulu.

Lastenhuoneessa Eamesin naulakko ja katosvuode korostuvat hienosti valkoisia seiniä vasten.

5/ Oma huone

Virginia Woolfia lainaten, naisella pitää olla oma työhuone – ja sen olen tähän kotiini saanut. Teen töitä pääosin kotoa käsin, ja se, että saan suljettua työt omaan huoneeseen, on ihanaa.

Kotimme parhaita puolia ovat myös ranskalaiset parvekkeet. Niistä yhdelle olemme mahduttaneet Café de Floren terassikalusteet, jotka hankimme ravintolakokkien huutokaupasta. Pöydässä on vielä muistona QR-koodilla varustettu tarra, josta kuvan nappaamalla pääsee suoraan ihmettelemään kahvilan drinkkilistaa.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 3/2026.