"Olimme päättäneet jo edellisen remontin jälkeen, ettei ikinä enää" – kurkista juontaja Tuija Pehkosen uuteen kotiin

1/ Vielä kerran remontti

Kun ostimme tämän asunnon noin vuosi sitten, huoneisto oli selkeästi remontin tarpeessa. Olimme tehneet myös edellisessä kodissamme mittavan remontin ja luvanneet silloin, ettei ikinä enää. Kuitenkin, kun on kerran sen tehnyt ja saanut juuri sellaisen kodin kuin haluaa, on vaikea tyytyä asuntoon, joka ei ole täysin omaan makuun. Sen verran kuitenkin opimme, ettemme ruvenneet tällä kertaa muuttamaan huonejärjestystä - purimme ainoastaan keittiön ja ruokailutilan välisen väliseinän. Koska olin raskaana, olin päättänyt, että remontti on valmis ennen vauvan syntymää. Se ei täysin toteutunut, mutta päätös laittoi tiettyjä raameja remontille: keittiön toimitusaika ei voinut olla neljä kuukautta, eikä laattoja voinut tilata toiselta puolelta maailmaa. Kaikkiaan remontti kesti viisi kuukautta.

2/ Yhteisellä maulla 

Minun ja puolisoni Eeron sisustusmaut ovat hyvin samankaltaiset. Kun aikoinaan muutimme yhteen, meillä molemmilla oli sattumalta samoja astioita, valaisimia ja esimerkiksi Woodnotesin K-tuoleja. Työnjako on se, että minä teen esityön ja valitsen vaihtoehdot, mutta Eero haluaa olla mukana tekemässä lopulliset päätökset. Haluamme, että kodissa on rauhaisaa, emmekä kumpikaan pidä tavarapaljoudesta. Toisaalta kaipaamme kotiin jotain särmää, kuten makuuhuoneen vaaleanpunaiset kaapistot tai ruokailutilassa oleva värikäs maalaus.

Keittiön pyöristetyt kulmat olivat minulle pieni pakkomielle. Muita täällä toteutuneita unelmiani olivat kylpyhuoneen amme, walk-in-closet -tyylinen vaatehuone sekä kodinhoitohuone. Kylpyamme oli ollut haaveeni lapsuudesta saakka. Nyt, kun sellainen on, niin rehellisyyden nimissä ole ehtinyt sinne kovin montaa kertaa. Lapsemme kuitenkin rakastaa sitä!

3/ Unelmat todeksi

En olisi vielä viisi vuotta sitten voinut kuvitellakaan, että haaveilen kodinhoitohuoneesta, mutta se on tällä hetkellä kotimme käytetyin huone. Huomaan itsestäni sellaisen keski-ikäistymisen, että kun hetki sitten intohimoni olivat kengät ja laukut, niin nyt haaveilen lähinnä astioista ja taiteesta. Lapsiarjessa on ollut myös pakko opetella sietämään kaaosta ja keskeneräisyyttä, mikä ei ole itselleni ihan helppoa. Viikko remontin jälkeen eteisen seinä oli jo täynnä mustia jälkiä ulkoa tuodusta kepistä ja uusi vaalea sohva sai oranssista kynästä oikein kunnolla osansa. Molemmat tahrat saatiin kuitenkin puhdistettua. Onneksi esimerkiksi olohuoneen villamatto hylkii likaa hyvin, ja keittiön maton kuvioitu pinta antaa paljon anteeksi.

4/ Kromiallergia

Meillä oli alun perin ajatus, että vessoista tulisi pastellinsävyiset - eikä ainakaan harmaita. Koska suunnitelmilla on tapana muuttua, pikkuvessasta tuli vaaleanharmaa ja toisesta vihreä. Marokko-henkiset laatat olivat rakkautta ensi silmäyksellä, ja oli selvää, että kaikki muu rakentuu niiden ympärille. Meillä on Eeron kanssa molemmilla piirre, jota kutsumme kromiallergiaksi. Kodissamme ei ole mitään kromin väristä: esimerkiksi suihkut valitsimme mattakuparisina. Alun perin asunnossa oli myös yksi vielä isompi kylpyhuone, mutta uhrasimme sen vaunuvarastoksi. Jos minulle tulee joskus myöhemmin projektihimo, voin ehkä remontoida sen takaisin kylpyhuoneeksi.

5/ Loppuelämän koti?

Sisustusfilosofiamme on, ettemme hanki mitään väliaikaista. Pyrimme ostamaan tuotteita, jotka kulkevat elämässä mukana pitkään ja joista todella pidämme. Haluamme vielä ainakin lisää mattoja sekä taidetta seinille. Ei kai koti koskaan tule ihan valmiiksi. Neljään vuoteen on elämässämme mahtunut monta projektia: mökki, uusi koti sekä kaksi lasta. Olen projekti-ihminen, mutta Eero ei, joten olen luvannut vapauttaa hänet nyt hetkeksi projekteista. Eero puhuu tästä kodista loppuelämän kotina. Sillä siis mennään - ainakin tällä hetkellä.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 2/2024.