Ville Leino ja Eveliina Alanne taikoivat vanhasta toimistosta upean designkodin

1/ Projekti-ihmisiä

Kävin katsomassa ullakkoasuntoa tästä samasta talosta 15 vuotta sitten. Päädyin silloin ostamaan toisen asunnon, vaikka tykkäsinkin talosta ja sen sijainnista. Sittemmin asuimme Eveliinan kanssa kymmenisen vuotta ullakkoasunnossa tässä lähellä. Halusimme kuitenkin lisää seinäpinta-alaa tauluille, katseen korkeudella olevia ikkunoita sekä myös ihan vaihtelua.

Olemme tehneet Eveliinan kanssa kimpassa jo aika monta projektia. Olemme yleensä halunneet remontoida alusta lähtien, niin hullua kuin se onkin, koska silloin saa kodista oman näköisen. Löydämme aina selkeän vision alun väännön ja parin kevyen kahakan jälkeen. Eveliina on suunnittelijana parhaimmillaan siinä, että tilat ovat kotoisia, lämpimiä, ja niissä on hyvä fiilis. Koti on tehty asumista varten, eikä se saa olla liian ”kliini”. Jos pöytään tulee jälki, emme kuole siihen.

Ajattelimme aluksi, että asuisimme tässä loppuelämämme. Mutta nyt tuntuu siltä, että emmeköhän me jossain vaiheessa taas aloita jonkun uuden projektin.

2/ Modernisti vanha

Asunto oli ollut ennen meitä pitkään toimistokäytössä. Se oli huonossa kunnossa, sokkelomainen ja täynnä toimistokoppeja. Väliseiniä meni joka suuntaan.

Putkien siirtäminen ja kantavien seinien aukotukset toivat omia haasteitaan. Vanhoissa talossa seinät eivät ole suoria. Meillä oli kuitenkin tosi taitava urakoitsija. Seinien sisään piikattiin lankkulattiaa varten liikkumavara eikä listoja tarvittu.

Olemme yrittäneet kunnioittaa asunnon vanhoja piirteitä, mutta nykyaikaan päivittämällä. Seinän pyöristykset katonrajassa ovat Museoviraston suojelemat. Aluksi ne häiritsivät meitä, mutta nyt olemme muuttaneet sen suhteen mieltämme. Ehkä olisi pitänyt kunnioittaa vanhaa vielä enemmän? Emme halunneet kattolistoja. Mutta nyt mietimme, että ne olisivat sittenkin voineet olla kivat. Se riippuu kuitenkin aina talosta: jos listoja ei ole alun perin ollut, niin ehkä ne eivät sinne kuulu.

3/ Toiveiden keittiö

Keittiö on mielestämme kodin sydän. Kun kylässä on ystäviä, voimme olla kaikki yhdessä, kun olohuone ja ruokailutila ovat samaa tilaa. Emme ole varsinaisia kokkailijoita. Eniten tulee tehtyä hyvistä raaka-aineista italiaistyyppistä pastaa.

Keittiökalusteet ovat Scavolinin ja Dieselin yhteistyötä. Olisin halunnut kyseisen mallin jo edeltävään asuntoon, mutta se ei käynyt silloin Eveliinalle. Sain sen nyt tähän. Mallissa on sekä rentoa maalaisfiilistä että vähän industriaalihenkeä. Se muodostaa yläkaappien panssarilasien kanssa hyvän kombon.

Aloitan työt aikaisin aamulla ruokapöydän päädyssä aina samalla paikalla. Kuten Amerikassa sanotaan, syön sammakon heti aamusta tekemällä pois alta ikävimmät taloushallinnan hommat. Tällä hetkellä kotona viettämäni aika on muuten aika vähäistä. Viikonloput vietämme kakkosasunnossamme maalla Inkoossa.

4/ Ikuiset klassikot

Olen aina ollut aikamoinen keräilijä, mutta nyt olen tajunnut, ettei se johda mihinkään. Säilytän vain tavarat, joita tarvitsen, ja pyrin ostamaan aikaa kestäviä asioita. Barcelona-tuolit ovat täällä jo kolmannessa asunnossa.

Tätä kotia varten hankimme pari uutta huonekalua, kuten Mario Bellinin suunnitteleman La Basilica -ruokapöydän. Klassisessa, pitkässä saarnipöydässä on jotain työpöytämäistä, ja se tuo mieleeni Mies van der Rohen arkkitehtuurin: yksinkertaista, suoria linjoja ja kantikasta. Eero Aarnion Pallotuolin lisäksi se on ehkä yksi loppuelämämme jutuista.

Designesineissä on hienoa se, että periaatteessa kuka tahansa olisi voinut keksiä ne, mutta joku teki sen silti ensimmäiseksi. Sama pätee vaikkapa Basquait´n tauluihin – vaikka näyttää siltä, että lapsikin olisi pystynyt maalaamaan ne, niin ei pysty. Kunnia kuuluu niille, jotka ovat olleet uranuurtajia.

Marmorijalallinen Flosin Arco-lattiavalaisin on kulkenut Villen mukana Yhdysvalloista asti. ”Se luo tilan ihan mihin tahansa se tuleekin”, Ville sanoo.

Pikkuvessan laatat on hankittu Laattamaailmasta, ja laattamalli on Dieselin yhteistyömallisto Iris Ceramican kanssa. Betonilavuaari on suomalaisen 16JUIN.

5/ Taidetta seinillä ja lattialla

Kaikki kotimme maalaukset ovat minun maalaamiani. Kun olin kymmenisen vuotta sitten loukkaantuneena, halusin tehdä muutakin kuin katsella televisiota. Opettelin soittamaan eri instrumentteja, luin paljon ja kokeilin maalaamista. Siitä tulikin oikea henkireikä ja terapiamuoto, joka vei mukanaan.

Moderni taide ja populaarikulttuuri kiinnostavat minua. Olen aina pitänyt julisteista ja mustavalkovalokuvista. New Yorkista ja Los Angelesista hankkimani valokuvataulut ovat käytännössä kaikki limited edition -printtejä ja valokuvaajien signeeraamia. Ne ovat keräilykappaleita ja edustavat ajanjaksoa 1960-luvulta 1980-lukulle. Silloin kuka tahansa ei vielä pystynyt ottamaan valokuvia.

Olemme käyttäneet sisustuksessa paljon värejä. Meillä on jonkin verran silkkimattoja ja muita persialaisia mattoja. Nekin ovat kuin taidetta lattioilla.

Juttu on julkaistu Glorian Kodissa 01/2024.