Historiallisia aarteita ja suomalaista designia: tältä näyttää suurlähettiläs Bruce Oreckin kotona Helsingissä

1/ Loistokas loimukoivu

Kun tulin Suomeen USA:n lähettilääksi, löysin lähetystön arkistoista Helsingin Sanomien jutun vuodelta 1930. Siinä kerrottiin lähetystöön tehdyistä komeista koivupaneeleista, jotka oli tehty Karjalan loimukoivusta. Sittemmin paneelit oli maalattu umpeen moneen kertaan. Tein neljä vuotta töitä sen eteen, että harvinaiset paneelit saadaan entisöityä. Koska vastustus oli aluksi suurta, päätin pyytää käsityöläistä entisöimään osan omalla kustannuksellani, jotta rahasta päättävät näkisivät, kuinka hieno lopputulos olisi. Kun muutin asuntooni Helsingin keskustaan, halusin myös sinne loimukoivua. Sisustamisessa minua auttoi USA:ssa tapaamani suomalainen sisustaja Ulla Lange, joka löysi keittiön valmistaneen firman.

2/ Suomalainen rauha

Nautin epäamerikkalaiseen tapaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Pelkistetty ja lempein sävyin sisustettu olohuoneeni on suunniteltu pohjoismaisia vieraitani silmällä pitäen. Siellä pidän neuvottelut suomalaisten yhteistyökumppanieni kanssa, ja istumme sohvilla kuin nuotiotulen äärellä. Ulkomaiset neuvottelukumppanini vien puolestaan tummaan kirjastooni, he ovat siellä enemmän kotonaan.

Rakensin parikymmentä vuotta sitten talon Meksikoon ja jo silloin sisustin sen suomalaisella designilla. Keskellä erämaata sijaitseva talo on hyvin minimalistinen. Jos joku olisi silloin sanonut minulle, että tulen jonain päivänä asumaan Suomessa, en olisi uskonut. Tuntuu kuin muuttoni olisi kirjoitettu tähtiin.

3/ Optiikka osana sisustusta

Olen osittain sokea, ja minua viehättävät esineet, jotka liittyvät valoon ja sen mittaamiseen. Keräilen vanhoja lasipalloja ja mineraaleja, jotka heijastavat valoa jokainen omalla tavallaan. Myös näkemiseen liittyvä esineistö kiinnostaa minua. Kirjahyllyilläni on silmälääkärin työvälineitä ja optikoiden mainoskylttejä, joihin liittyvät tarinat ovat loputtoman kiinnostavia. Esimerkiksi siniset silmälasit hankin pariisilaisesta optikkoliikkeestä, ja tarina kertoo, että sinisten lasien ajateltiin parantavan syfiliksen.

4/ Vanhat aarteet

Kodissani täytyy aina olla jotain vanhaa. Kun elämä tuntuu kovin kaoottiselta, on hyvä katsoa vaikkapa hyllyssä olevia mineraaleja ja muistaa, kuinka maailmankaikkeudessa lopulta kuitenkin vallitsee järjestys. Vanhat esineet ja vanha taide puhuttelevat minua ja hankin niitä sekä internetistä että matkoiltani. Esimerkiksi ruokahuoneen pöytä on koottu vanhojen pöytien osista, joista vanhimmat ovat peräisin 1600-luvulta. Ruokapöydän tuolit taas ovat 1880-luvun Skotlannista. Pidän myös modernista taiteesta, mutta sen rinnalla kulkee suuri rakkaus suomalaiseen kultakauden taiteeseen.

5/ Kiehtovat salaisuudet

Elämä on todellisuudessa paljon enemmän sitä, mitä ei voi nähdä. Näemme kaikesta vain pienen osan, ja erilaiset salaisuudet muodostavat suurimman osan moniulotteisesta maailmastamme. Kun esimerkiksi katsoo merta, näkee vain pinnan, tai muutaman metrin pinnan alle, ja loppu on näkymättömissä. Salaisuuksien moniulotteisuus kiehtoo minua ja olen keräillyt esineitä, joissa on esimerkiksi salalokeroita. On hirveän mielenkiintoista miettiä, mistä jokin on tullut, kuka sen on omistanut ja millaisessa ympäristössä esine on ollut.

Juttu on julkaistu Glorian Kodin numerossa 2/2020.