Galleristi Veikko Halmetojan kodissa kaikilla perheenjäsenillä on oma taidekokoelmansa – myös villakoira Fredillä

1/ Täydellisen 60-lukulaista

Nautin tiloista, joissa valo pääsee kiertämään vapaasti. Siksi en erityisemmin välitä Helsingin keskustan umpikortteleista, vaan haluan mieluummin asua itsellisesti seisovassa talossa. Asuimme aiemmin Meilahdessa, jossa aloimme haaveilla asumisesta Puotinharjussa, 1960-luvun kerrostalossa. Eräänä vappuaattona kiertelimme Puotinharjussa etsimässä mieleisiämme talokandidaatteja. Nykyinen kotitalomme oli yksi niistä. Kesti kolme vuotta ennen kuin asuntomme tuli myyntiin ja saimme tämän omaksemme. Kun sitten istuin vastaremontoidussa, valoisassa makuuhuoneessamme ja katsoin ympärilleni, aloin itkeä. Olin sanoinkuvaamattoman onnellinen, kun olin viimein saanut ne 1960-lukulaiset nauhaikkunat, joista olin teini-ikäisestä asti unelmoinut.

2/ Villi salonkiripustus

Meillä on kolme erillistä taidekokoelmaa. Koska Jussilla ja minulla on omat kokoelmamme, ei hankinnoista tarvitse vääntää kättä ja kumpikin voi vapaasti ostaa makunsa mukaisia teoksia. Lisäksi keräämme koirallemme Fredille koira-aiheista taidetta. Meillä on aina ollut runsas ja vähän villi salonkiripustus. Näin saamme esille mahdollisimman paljon teoksia. Ripustus elää kuitenkin jatkuvasti fiiliksemme mukaan. Esillä olevien teosten lisäksi varastossamme on satoja teoksia. Kun muutimme neljä vuotta sitten nykyiseen kotiimme, kysyin Jussilta, haluaisiko hän vaihteeksi pelkistetymmän ripustuksen. Olimme kuitenkin yhdessä sitä mieltä, ettei kotimme tuntuisi silloin meidän kodiltamme.

3/ Sukupolvierot sisustuksessa

Kun tapasimme, Jussin tyyli oli skandinaavisen pelkistetty ja värimaailmaltaan hillitty. Minä taas olen aina tykännyt tummasta puusta, itämaisista matoista ja kristallista. Makumme menevät jännästi ristiin vanhempiemme makujen kanssa: Jussi tykkää samoista asioista kuin vanhempani ja toisin päin. Askeettisuus ja koristeellisuus kulkevat siis sukupolvien yli. Vaikka Jussi on minua 10 vuotta nuorempi, ajattelen, että makunsa puolesta hän on minua sosioekonomisesti vanhempi. Vuosien varrella olemme kumpikin oppineet joustamaan tyyliasioissa, jotka ovat toiselle tärkeitä.

4/ Kodin ja työn yhteys

Perustin gallerian viisi vuotta sitten, mutta jo sitä ennen ja sen jälkeen olen kuratoinut näyttelyitä myös muualle. Galleria- ja museonäyttelyissä ripustuksen tulee aina olla tarkkaan harkittu, sivistynyt ja siisti. Siksi nautin suunnattomasti siitä, kun voin kotona ripustaa vapaasti. Ostan teoksia sen mukaan, mistä pidän ja mikä puhuttelee minua. Sen verran kiinni olen kuitenkin työssäni, että suhtaudun taiteeseen myös jonkinlaisena sijoituksena. Se on yksi syy siihen, miksi hankin etupäässä suomalaista nykytaidetta, jota on ulkomaalaista taidetta helpompi myydä täällä eteenpäin.

5/ Taide ennen pesukonetta

Sijoitin ensimmäisen opintolainarahani 20 vuotta sitten Mäntän kuvataideviikoilta ostamaani Lotta Pyykkösen suureen teokseen. Se on kokoelmani ensimmäinen teos, ja se palauttaa aina mieleeni silloisen elämäntilanteeni ja hankinnastani seuranneet pyykkäykset vanhempieni luona. Valitsisin taiteen pyykkikoneen sijaan. Myös vanhempani ihastuivat teokseen, ja se on nykyään ripustettuna heidän sängynpäädyssään. Muistan jokaisesta teoksestani, mistä ja milloin olen sen hankkinut ja mistä sain rahat sitä varten. Suurimman osan teoksistani olen hankkinut joko oman galleriani taiteilijoilta tai muualle kuratoimistani näyttelyistä.

Juttu on julkaistu Glorian Kodin numerossa 4/2020.